Revelations

Revelations

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Fiilistelyä studiokuvauksista


 Toissaviikolla kirjoittelin Elsebeth -puvun suunnittelusta ja sen ensiesiintymisestä Lahden hää- ja juhlamessujen muotinäytöksessä tammikuussa. Tällä kertaa pääsen ylpeänä esittelemään jo aiemmin tehtyjen kuvausten satoa. Toisin kuin catwalkilla, Elsebeth on kuvattu tässä ilman asusteita, jolloin itse puku pääsee enemmän esiin.

Lehväkuvio toistuu ihanasti taustalla.

Olemme kuvanneet hyvin paljon Studio Mikaela Löfrothin kanssa, ja lähes jokaisella kerralla Pumpuli Salongin Carita on ollut vastuussa mallien meikeistä ja kampauksista. Hupaisaa kyllä, olemme jokusen kerran jo puhuneet Hämeenlinnan Bermudan kolmiosta, sillä kaikkien liikkeet sijaitsevat juurikin sopivassa kolmiomuodossa Hämeenlinnan keskustassa. Itse riemuitsen siitä, että olemme löytäneet niin mahtavat yhteistyökumppanit, joiden kaikkien omin tyyli on vähän perinteisestä poikkeava, huumori kukkii, ja puhumme samaa kieltä, joten kaikki saavat tuoda kuviin juuri sen oman juttunsa. Eläköön yhteistyö!

On myös todella helppo suositella heidän palvelujaan, kun niitä on itse niin monesti käyttänyt, ja nämä upeat naiset ovat vakuuttaneet kerta toisensa jälkeen tekevänsä pelkkää huippujälkeä. Kyllä, tämä on hävytön mainos, mutta täysin syystä. (Esimerkiksi allekirjoittaneen koiruus vihaa kuvaamista ja kameroita, mutta Mikaela osoitti siinäkin kohtaa huiman ammattitaitonsa saamalla karvakasasta aivan sen itsensä näköisiä kuvia. Wow!)

Esther - mallissa mustavalkoinen linja jatkuu

Mallina meillä oli ihana Jenniina, johon törmäsimme puolittain vahingossa, ja kun Carita loihti hänelle hieman 30-lukua henkivän kampauksen kuvauksiin, taisin olla enemmän kuin tyytyväinen. Jenniinan kasvot sopivat tähän ihan äärettömän hyvin!
Kampaus ja meikit <3

Revelationsillahan meillä on se linja, että omissa kuvauksissamme emme käytä ammattimalleja, vaan kuvissa puvut ovat ns. "naapurintyttöjen" yllä. Jokaisella suunnittelijalla on luonnollisesti omat preferenssissä tästä asiasta, mutta minusta kuviin on saanut paljon enemmän syvyyttä sillä, että kameran edessä on ihminen, joka on aivan innoissaan niin puvuista kuin kuvauksistakin, antaa myös oman persoonansa näkyä. En tiedä näkevätkö muut sen samalla tavalla, mutta minusta se huokuu niin kuvista kuin catwalkillakin läpi - antaa sielukkuutta aivan eri tavalla. Koen, että se jatkaa samaa ihmisläheistä linjaamme, jota muutenkin peräänkuulutamme; pukuja oikeille ihmisille, ei vain henkareita varten. Ainakin itse saan näistä hetkistä aivan hurjasti irti, ja voisi sanoa, että muutamasta vakiomallistamme on oikeastaan jo syntynyt meille varsinaisia Muusia, jotka innoittavat uusiin ja uusiin pukuihin.

Sokerina pohjalla, meillähän oli facebook -sivullamme kysely siitä, mikä on kaunein pukumme. Varsin yllättäen suosikiksi nousi Ronald Joycen pitsinen, 3/4 hihallinen London -puku. Myönnän olevani yllättynyt, vaikka pidän kyseisestä puvusta hurjasti. Oletin suosikiksi nousevan aivan toisentyyppisen puvun, mutta kerrankos sitä erehtyy.  Porkkanana kyselyssä oli Viking Linen lahjakortti, ja onnetar osoittaa Marie Someroa tällä kohtaa. Marie, lähetä meille maapostiosoitteesi osoitteeseen asiakaspalvelu@revelations.fi ja pistämme sinulle lahjakortin postiin. Voit toki tulla hakemaan sen liikkeestäkin!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Autiotaloista ja aarteista.

Olen jo kauan halunnut suunnitella muutaman kevyesti laskeutuvan ja linjakkaan morsiuspuvun. Hieman 30-luvun tyylinen, vinoon leikattu ja kohtuu kapealinjainen. All that jazz.

Olin pyöritellyt ideoita päässäni puolihuolimattomasti, kunnes löysin juuri oikeanlaisesti laskeutuvan, kauniin helmenhohtoisen materiaalin. Tällä viikolla (tai siis menneellä, kun tämä maanantain puolella päivittyi) tein sovitteen puvusta, johon käytän kyseistä satiinia, kaunista koristenauhaa ja suloisia vintagenappeja. Kuvan nappeja en ole vielä puhdistanut vuosien patinasta, mutta eivätkö olekin kaunokaisia? Kaksi kokonaista levyä vieläpä, mahtava löytö!

Sovite vielä toisesta materiaalista ja hieman kimaltavia aarteita.

Sitten jotain aivan muuta. Tovi sitten suunnittelin mustakeltaisen Apollo -puvun, joka on ollut esillä muutamassa näytöksessä. Mustavalkoinen, paljetein koristeltu korsetti yhdistyy sitruunankeltaiseen silkkiin. Merenneitolinjaisessa hameessa on samasta silkistä kootut yksityiskohdat, jotka laskeutuvat toiselle sivulle ja lähes maahan saakka. Kokonaisuuden viimeistelee pieni bolero. Puvun muotokieli miellytti minua ja tahdoin jatkaa samaa ideaa hieman vaaleammissa sävyissä.

Kuva: Luiza Lehtinen


Sain uuden Apollonia -puvun korsetin valmiiksi kuluneella viikolla ja olen hyvin tyytyväinen. Ivoryn värinen silkkikorsetti on kokonaan päällystetty ylellisellä Solstissin pitsillä, on aina ilo käsitellä noin laadukkaita materiaaleja. Hame ja bolero tulevat olemaan samaa luonnonvaaleaa silkkiä kuin korsettikin.

Mmm, pitsiä.

Ohessa kuva myös Apollon boleron selkäpuolelta. Dupionista on mukava tehdä tuollaisia veistoksellisia yksityiskohtia, kun se on niin ryhdikästä! Tahtoisin myös jatkaa tällaisten ideoiden jalostamista ja hieman kokeellisempaa kaavan käsittelyä. Tiettyjen muotojen kaavoittaminen on haasteellista mutta opettavaista. Tästä bolerosta tein muutaman kokeilun, että sain aikaan juuri haluamani lopputuloksen. Aurora on meistä se kaavoituksellisesti taitavampi, itse jään usein pähkimään ja pipertämään kynien ja viivainten kanssa vähän liiankin pitkäksi aikaa, kun olen mieltyneempi konkreettiseen kankaasta muotoiluun. Onneksi molempien vahvat puolet tukevat hyvin toisiaan.

Rusetti, solmu vai jokin muu? Tunnelma on jopa hieman kimonomainen.




Viikonlopun vietin kaukana kankaista, kaavoista ja ompelukoneista. Humbugi Asuste piti kuvaukset joissa minulla oli ilo olla mukana. Puitteet olivat vähintäänkin jännittävät ja mitä hieman pääsin jo kurkkimaan, kuvista tulee mahtavia! Kuvauspaikkana oli rähjääntynyt autiotalo Tampereen lähistöllä. Tuskin maltan odottaa, että näen lopulliset versiot. Mikä parasta kaikessa tässä, mukaan tarttui myös kauan himoitsemani Humbugin rusettilaukku. Voi tätä materialistin onnea.

Olihan tästä itsekin otettava pokkarilla kuva.

Tällainen kullanruskeana on uusi aarteeni. Kuva: Ville Angervuori

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Vintagepitsiä ja selkeitä linjoja

Mirjam on Revelationsilla se, jolla on meistä kahdesta enemmän aikaa ja mahdollisuuksia purkaa vapaammin luovuutensa arkkua. Minä teen useimmiten asiakassuunnittelut, uppoudun innostuneena hääsuunnitelmiin ja fiilistelen täysillä asiakkaan kanssa uusia hääjärjestelyjä ja ideoita. En ole tästä järjestelystä lainkaan harmissani, rakastan ideoida yhdessä tulevien juhlijoiden kanssa! Joku joskus kommentoikin, että minun kanssani on niin kovin helppo tehdä töitä, kun tuntuu, että luen täysin ajatukset ja toiveet toisen päästä. Huima kohteliaisuus, joka vieläkin lämmittää mieltä - ja juuri tähän pyrinkin, saumattomaan yhteistyöhön.

Vaikka suurin osa työstäni meneekin asiakassuunnittelun kanssa, välillä on otettava aikaa omillekin malleille.  Kuinkahan monta kertaa viikossa asiakkaat kyselevät aivan yksinkertaisen, selkeälinjaisen puvun perään, jossa ei saisi olla oikein mitään "ylimääräistä"? Varsin usein tosin paljastuu, ettei se yksinkertainen ja simppeli puku olekaan aivan niin eleetön, kun aluksi on ajateltu. Itse rakastan pelkistettyjä ja linjakkaita malleja, ja kun sellaisia jatkuvasti kysytään, tällaiselle puvulle oli selvästi tilausta. Tällä kertaa otan mallistostamme Elsebethin suurennuslasin alle.

Katseet selkään! Kaunis leikkaus tuo niskan linjan esiin.

Pelkistetyt mallit kiehtovat todennäköisesti senkin takia, että niissä punnitaan kaikki osaaminen ja tietotaito; kaikki virheet näkyvät heti. Malliin, jossa on runsaasti yksityiskohtia, röyhelöitä ja elementtejä, mahdolliset pienet virheet hukkuvat täysin. Selkeälinjaiset mallit sen sijaan ovat armottomia, paljastavat heti mikäli leikkaukset eivät ole linjassa, kiertävät tai kangas ei laskeudu halutulla tavalla. Jokainen ommel näyttää miten tasaista ompelujälkeä tai pistoa tehdään. Voisi oikeastaan sanoa, että mitä yksinkertaisempi, pelkistetympi malli, sen suurempi paino on osaamisen tasolla. Kuinka taidokkaasti osataan kaavoittaa, ja toteuttaa se myös käytännössä. Rakastan haastaa itseäni ammatillisella tasolla jatkuvasti, sen verran tunnustan perfektionistin vikaa!

Yksinkertaisesta tulee herkästi tylsä, ja sellaista ei Revelationsilla kyllä tehdä! Halusin vaihtoehdon kaikille olkaimettomille puvuille, antaa mahdollisuuden revitellä mitä ihanammilla alusasuilla, koska olkaimettomuus rajaa jo hurjasti rintaliivivaihtoehtoja pois, ja hyvät alusvaatteet ovat kuitenkin jokaisen pukueleganssin A ja O. Samoin meillä suomalaisilla on usein oman vartalotyyppimme kanssa ongelmia, ja Elsebeth korostaakin kauniisti ylävartalon siroutta ja häivyttää leveämmän lantion linjaa, tasapainottaa koko vartaloa linjakkuudellaan. Tästä pohdinnasta voikin ehkä jo nähdä sen, miten pohjaan istuvuuteen ja oikeiden asioiden korostamiseen kaikessa suunnittelussa.

Asiakkaan takin koristelun sommittelua.
Mutta palatakseni siihen, miten yksinkertainen puku saa luonnetta, idea lähti jo aiemmin erään takin tuunauksista. Asiakkaan takki oli revennyt taskun kohdalta pahasti, ja totesimme jo yhdessä, että vaikka sen parsisi kuinka kauniisti, vakosamettiin jäisi jäljet. Se kaipaisi jotain päällensä peittämään korjausjälkiä ja samalla myös uudistamaan vaatetta. Punainen takki saikin quipure-pitsistä ja kapeasta sifonkinauhasta Art Noveau -henkisen koristuksen, ja koko vaate sai paljon dramaattisemman, kokonaan uuden ilmeen.

Yksityiskohta Elsebethin pitsiköynnöksistä.


Minua jäi kiehtomaan tämänkaltainen tekniikka ja kuviomaailma, joten jatkoin ajatusta Elsebethin parissa. Tunnustan olevani varsinainen hamsteri, kun puhutaan kankaista, pitseistä ja tämänkaltaisista aarteista, joten kaivelin pitsilaatikoitamme, ja löysin aivan täydellisen vintagepitsin. Herkkä lehtiaihe sopii hääpukuun ihanasti, joten siitä muotoutui hyvin orgaaninen, pehmeä köynnösmuoto, lisättynä muutamalla, kastehelmimäisellä swarovski-kristallilla.


Asusteet tekevät viimeistellyn kokonaisuuden.

Elsebeth näki julkisesti auringonvalon ensimmäistä kertaa catwalkilla Lahden hää- ja juhlamessuilla tammikuussa 2012. Selkeälinjaisen puvun ihanuus on myös siinä, että siihen voi asustaa hyvinkin rohkeasti erilaisia kokonaisuuksia, eikä tarvitse pelätä vetävänsä överiksi. Messunäytökseen valitsin Elsebethin kanssa viininpunaiset satiinihansikkaat ja samansävyisen Fiona Timantin upean silkkirusettipäähineen. (Tämäkin Fionan ihanuus on vain Revelationsille suunniteltu , joten jos mielit uniikkia designhattusta, tiedät, mihin suunnistaa...) Kokonaisuuden viimeisteli vielä musta pitsipäivänvarjo, sitoi nuo kolme voimakasta väriä mahtavalla tavalla yhteen, eikä tylsyydestä ole enää tietoakaan.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Häät -lehti ja keväthaaveita.

Ihan kuin olisi jo kevättä ilmassa, vai onkohan vasta pelkkää toiveajattelua tämä hössöttämiseni. Lätäköiden väistely ja aurinkolasien kaipuu ulkosalla ollessa (miksi, voi miksi en voi kuljettaa niitä mukanani käsilaukussa) ovat ainakin hyviä merkkejä.

Ateljeetilamme sijaitsee kellarikerroksessa piilossa suorilta auringonsäteiltä, mutta se ei ole estänyt minua haaveilemasta tulevasta keväästä. Lähiaikoina olenkin ollut harvinaisen romanttisella luovalla tuulella, enkä vähiten parhaillaan tekeillä olevan morsiuspuvun takia.

Vedensävyinen korsetti ja kullanhohtoinen hame tuovat mieleeni luonnon ja sileähiekkaiset autiorannat, siksi tuntui oikealta antaa kokonaisuudelle nimeksi Gaia. Tahdoin yhdistää muotokielessä luonnolle ominaista järjestystä ja kaaosta, niinpä tein pieneen boleroon monen monituista kuritonta kukkaa vastapainoksi puvun pedanteille laskoksille ja tikkauksille. Kuriton kun itsekin olen, niitä saattaa eksyä vielä muuallekin. Tässä kuitenkin tällainen pieni sneak peek nuppineuloineen kaikkineen. Jonkinlainen kiintymyssuhde tähän on minulle ehtinyt muodostua, lieneekö syynä minulle epätyypilliset värivalinnat, en tiedä.Yritän asettaa itselleni haasteita jokaisen projektin kohdalla ja suunnittelijana vähän leikitellä siellä mukavuusalueen rajapinnoilla. Saatan siis olla myöskin ainoa ihminen, jonka mielestä herkissä kevätväreissä on vaaran tuntua...
  
Väriterapiaa maaliskuulle. Kädet syyhyävät päästä jatkamaan.
 

Pari viikkoa sitten ilmestyi uusin Häät -lehti ja sieltä löytyy Minea -pukuni kuvattuna sivulle 35. Pidän Häät -lehden tyylistä ja asenteesta, se puhaltelee hieman pölyjä hääskenen päältä. Tuntuu, että sovimme hyvin yhteen. Siksi onkin ekstramukavaa olla mukana kyseisessä julkaisussa.

Kuvausten teema oli "suloiset ja makeat" ja se välittyy kyllä lukijallekin, silmäkarkkia! Kauniita kokonaisuuksia ja raikkaasti stailattu, juuri omiaan ruokkimaan tätä epätoivoisen ennenaikaista keväthuumaani. Sula jo, loska!

Uusin Häät -lehti nyt lehtipisteissä!