Revelations

Revelations

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Messuilua pikkupaniikissa

Hyvää Juhannusta kaikille! Olimme viime viikon vaihteessa Saksassa messuilemassa, ja etsimässä syksyksi ja ensi vuodeksi uusia ihanuuksia liikkeeseen, ja nyt vietämme aikaa toipuen tuliaisina tuodusta ärhäkästä flunssasta.

Modatex -messut Saksassa ovat olleet meille tietynlainen kohokohta jo useamman vuoden ajan. Noin kolmen messukeskuksen kokoinen halli on tupaten täynnä toinen toistaan upeampia, hurjempia, mielikuvituksellisempia pukuja, koruja, kenkiä ja oikeastaan aivan kaikkea, mitä voi juhliin kuvitella pukeutumispuolelta. Ajattelin ensin tarjota teille hieman kertomusta siitä, mitä meininki ammattilaismessuilla oikein on, ja seuraavalla viikolla esitellään sitten, mitä kaikkea trendipuolelta meille tarjoillaan.

Pieni osa katalogeista, joita kulkeutui matkaan. Näiden kahlaamiseen menee jo pieni ikuisuus!

Messuille voi lähteä ihan vain huvittelemaan, kävelemään seuraavaan näytteilleasettajakortteliin katsomaan privamuotinäytöksiä ja nauttimaan ilmaisesta shamppanjasta. Meille nuo pari päivää kuluvat hyvin tiiviisti työn teossa, ja ylitöitä ei oikein voi, viitsi edes laskea kellon raksuttaessa armotta itsensä ympäri. Hyvin hektistä, mutta jälkikäteen on aina tyytyväinen, että on jaksanut kahlata ne kymmenet merkit, edustajat ja valikoimat läpi. Koen näiden matkojen olevan hyvin tärkeitä, koska lähes aina, jos on pelkän katalogin perusteella joutunut tilaamaan jotakin, joutuu pettymään. Tuotekuva kuitenkin kertoo vain puolet todellisuudesta.

Olimme valmistautuneet jo hyvissä ajoin, jo reilua paria kuukautta aiemmin tekemällä työjärjestyksen. Messukarttaan oli alleviivaustussilla merkitty osastot, joilla ehdottomasti pitäisi käydä, oikeastaan melkein jo katsottu marssijärjestyskin. Mukana oli niin sanotut varmat nakit ja muutama musta hevonen, jotka pitäisi paikan päällä varmistaa. Merkkejä on niin hurjasti, että muuten mistään ei oikein tahdo tulla mitään, jos vain harhailee päämäärättömästi pitkin valtavan pitkiä käytäviä. Olen joskus vitsaillut valtavan isoista automarketeista, että niissä tarvitsisi kiikarit löytääkseen, mistä saisi ostettua maitopurkin. Modatexin kohdalla vitsi on aivan tosi.

Valmiiksi suunniteltu ja osin kuljettu reitti

Ensimmäisellä visiitilläni neljä vuotta sitten tunsin olevani kuin Liisa ihmemaassa. Se pukumäärä, tyllihelmojen, paljettien ja pitsin ylitsevuotavuus, iltapukujen pitkät rivit ja säntillisesti puetut herranuket juhlatamineissaan. Olin aivan sekaisin. Sitä ei oikeastaan edes ymmärräkään, miten iso juttu koko tämä hääskene on, ennen kuin menee ammattimessuille katsastamaan. Silloin arkaili myös perisuomalaiseen tapaan korkeaseinäisten osastojen sisälle kulkemista, meni hämilleen, kun ensimmäisenä työnnettiin shamppanjalasi käteen, hintalistat toiseen ja istuutui seuraamaan yhtä kymmenistä pienistä catwalkeista, joilla esitellään kunkin merkin uutuuksia.

Nykyään ihmemaa on muuttunut työmaaksi. Tunnustan kyllä nauttivani messujen unenomaisesta tunnelmasta, jossa kaikki ovat ihanan ystävällisiä, juttu luistaa, puvut vilisevät silmissä, ja kaikki on niin ihanan uutta ja raikasta! Sille ei saa vain antaa periksi tai on huomaamattaan käyttänyt koko budjettinsa johonkin, mitä ei tarvitsekaan.

Rainbow Clubin tulevia uutuuksia. Sitä blingin määrää!

Otsikossa mainostin pikkupaniikkia. Olimme tosiaan olleet ennakoivan järjestelmällisiä, mutta tässä kohtaa tulee messujen todellinen, syvempi luonne, tarkoitus esiin. Ne merkit, osa malleista, joilta olimme jo päättäneet aiemmin ostaa, paljastuivat vesiperiksi. Katalogissa kaikki näyttävät upeilta, mutta rekeissä odotti järkytys. Kankaiden ja työn laatu oli eräillä merkeillä laskenut, mutta hinnat olivat puolestaan nousseet. Teki mieli itkeä. Kaikki vaivalla laadittu valui sillä kohdin hiekkaan, ja oli tehtävä plan B. Selvä, nämä merkit eivät toimineet, emme pystyisi myymään niitä hyvällä omatunnolla. Ei, en suoraan sanottuna kehtaisi ottaa rekkiin sen tasoista pukua ja pyytämään siitä tuhatta euroa. (Tästä lähtee kyllä ko. merkille viestiä, että nyt mennään väärään suuntaan ja kovaa vauhtia.)

Joten lauantai-iltana mieleen iski pieni hätäännys. Se sata ja tuhat osastoa, merkkiä ja mallistoa, joista pitäisi löytää se upea, ihana, ja hinta-laatusuhteeltaan sopiva vaihtoehto. Ihmemaa uhkasi muuttua painajaismaisemaksi. Mitäs nyt? Vanha suunnitelma roskakoriin, korvat hörölleen, silmät auki, ja paistoi se päivä lopulta risukasaankin. Uskallanpa sanoa, että nyt löydettiin niin upeita juttuja, että tuskin pysyn housuissani.


Oreasposan osastolla tiukkana olmisukkiksissa. Ostopaineet näkynevät nassustakin.

Onneksi messuilla on myös toinen, ainakin minulle, tärkeä juttu. Se on muiden yrittäjien tapaaminen. Vaikka meillä kaikilla on omat liikkeemme, katson meidän kaikkien silti olevan enemmänkin työtovereita. Kilpailuasetelmia en ole juurikaan nähnyt näillä reissuilla. Välillä messukäytävällä törmää toiseen suomalaiseen, joka tökkää olkapäähän. "Näitkö jo sen pitsimyyjän?" "Mistä te löysitte nuo?" tai "Oletteko käyneet merkillä X. Meillä oli sitä viime vuonna, älä ota. Ei oikein toiminut."

Samassa ruokapöydässä voi istua kymmenenkin eri firman edustajat, ja kaikki puhuvat hyvin avoimesti siitä, mikä on ollut hyvää, mikä ei ole toiminut ihan niin kuin olisi odotettu, tai onko joku jopa kohdannut vaikeuksia jonkin merkin kanssa. Vähän kuin olisimme vertaistukiryhmän kanssa yhteisellä reissulla, puhumassa kaikkien enemmän tai vähemmän yhteisiä asioita selviksi. Työn lisäksi tulee puhuttua asian sivusta vaikka ja kuinka, täytyyhän sitä välillä keventääkin!

Vaikka tuskainen ryppy kävikin välillä otsalla, ja suu vetäytyi viivaksi ajoittain, ovat nämä kyllä mahtavia matkoja! Koneesta tassutteli kotimaan kamaralle iloiset, innostuneet ja tulevaa syksyä hyvillä fiiliksillä odottelevat mimmit. En malta odottaa, koska pääsemme esittelemään teille, mitä aarteita liikkeeseen tulee! (Kunhan saadaan tämä flunssa ensin nujerrettua pois alta.)


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Modatex 2012 kutsuu!

Matkalaukku odottaa pakkaamistaan tuossa vieressä, vieressään lista asioista, joita ei saisi unohtaa ottaa mukaan. Tänään lähdemme kohti Helsinkiä ja huomenna lentokone kuljettaa meidän Saksaan yksille Euroopan suurimmista hääalan ammattimessuista.

Modatex -messuilla olemme olleet mukana jo useasti, mutta lumo ei silti ole päässyt katoamaan. Muutaman päivän aikana käymme läpi lukemattomia mallistoja ja merkkejä, sekä uusia että vanhoja tuttavuuksia. Tapahtuman mittasuhteet ovat hulppeat, kaikkea ei ehdi nähdä edes useamman päivän aikana, ja halleissa on käveltävää käytävää sen  verran, että illalla saa lepuuttaa jalkojaan hotellihuoneen seinää vasten.

Tätä maisemaa jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu...

Valikoimme kaikki liikkeessämme myytävät puvut niin, että näemme ne ensin luonnossa ja mallin päällä. Näin voimme olla varmoja siitä, että laatu on ensiluokkaista ja puku istuu juuri niin kuin pitääkin. Helposti kulutamme tuntikausia pienien pöytien ääressä istuessa ja muistiinpanoja tehden. Näistä kaikista vaihtoehdoista sitten valitsemme juuri ne helmet, joita tahdomme tarjota teille. Useimmat asiakkaamme tuntuvatkin tulevan muualta kuin Hämeenlinnasta, varsinkin Helsingistä ja Tampereelta, kun meillä on pukuja joita muualta maasta ei välttämättä saa ollenkaan.

Mallit esittelemässä uutta mallistoa
Aurora tekemässä ostoja. Mmm, ilmaista karkkia...

Uusien mallistojen lisäksi saamme kattavan kuvan siitä, mihin suuntaan häätrendit ovat menossa tulevana vuotena. Nyt on ollut vahvasti pitsiä, kukkia ja kaikenlaista struktuurista pintaa eri muodoissaan, mitäköhän tuleva sesonki tuokaan tullessaan... Vintagetyylin uskoisin ainakin itse pysyttelevän pinnalla, samoin kuin vajaamittaisten helmojen. Näkemästämme ja kokemastamme kokoamme tänne blogiin myöhemmin laajan postauksen tai vaikka parikin. Sitten näemme menivätkö veikkaukseni aivan metsään.

Pilkkuja myös vuodelle 2013?

Onhan messuissa toki muutakin kuin vain konkreettiset puvut. Jo lentokentälle saapuessa pääsemme näkemään tuttuja kasvoja ja tervehtimään kollegoita ympäri Suomen ja ympäri Euroopan. Päivän rutistuksen jälkeen on mukava suunnata kiireettömälle illalliselle jakamaan kuulumisia ja jatkamaan siitä, mihin edellisenä vuotena ollaan jääty. Hääalan ammattilaiset tuntuvat olevan yksitellen oikeita persoonallisuuksia ja yhteiset illanvietot ovat tapahtumia, joita on kiva kerrata omassa ateljeessa vielä tovi Saksasta palaamisen jälkeenkin.

Allekirjoittanut suosittelee lämpimästi jätskikahviloita Essenissä

Pakkaamaton matkalaukku tuossa vieressä tuntuu kuin huhuilevan, paras siis päättää tämä päivitys tähän ja siirtyä viikkaamaan mekkoja pinoon. Saksasta palattuamme siirrymme suoraan juhannuksenviettoon, liikkeemme on siis suljettu ensi viikon. Hyvää ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Laululintu pitsissä

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3659082/revelations?claim=vbqr2ugcm59">Follow my blog with Bloglovin</a> 

(Pahoittelut koodisotkusta, mutta tämän jälkeen meitä voi seurata myös bloglovinin kautta!)

Näistäkin häistä on jo tovi vierähtänyt, mutta en malta olla muistelematta niitä hitusen.

Morsian sattui olemaan jo ennestään meille tuttu, sillä olimme Mirjamin kanssa suunnitelleet ja valmistaneet hänelle useamman pukukokonaisuuden - ei juhliin, vaan lavaesiintymisiin. Heidi sattuu nimittäin olemaan upeaääninen vokalisti Amberian Dawn - nimisessä bändissä, jonka Euroopan kiertueille, musiikkivideoille ja PR-kuviin teimme useampia pukuja. Tsekatkaapas, miltä bändi näyttää täydessä vauhdissa, ja toki myös meidän sormenjälkemme näkyy laulajan puvustuksessa.



Tämä ei kuitenkaan ole ulkomailla suositun metallibändin tarina, vaan muistoja klassisen ja kansanmusiikkia rakastavan neitokaisen omista hääjuhlista, jotka toteutettiin jokseenkin hieman eri tyylillä kuin esiintymislavoilla on totuttu näkemään.

Heidillä oli hyvin selvät sävelet jo heti alkuun, mitä hän pukuunsa halusi ja mitä ei. Tämä on oikeastaan suunnittelijalle melkein se mukavin lähtökohta. Kun asiakas tietää, mitä tahtoo, antaa napakat raamit suunnittelun suhteen, se ainakin omalla kohdalla tarkoittaa paljon vapaampia käsiä ja luovempia ideoita kuin asiakkaan kanssa, joka antaa täysin vapaat kädet. Saattaa kuulostaa ajatuksena erikoiselta, mutta näin se vain toimii.


Hehkeä punapää verhottiin ylelliseen pitsiin kiireestä kantapäähän. Pitkät hihat ja kaulus olivat täysin must - paljon ennen herttuatar Catherinea, joten voisi sanoa, että tämän kanssa olimme hauskasti aikaa edellä, kun nyt vertaa missä määrin englannin kuninkaallisten häiden tyyliä käytetään lukuisten hääpukujen pohjaideana. Pakko myöntää, että olen hykerrellyt tälle lapsellisen huvittuneesti monta kertaa.

Monelle viisikymmenluvun tyyli tarkoittaa automaattisesti lyhyttä kellohelmaa, mutta aikakauteen mahtuu mitä upeampia vaihtoehtoja kapeasta pitkästä helmasta hulppeisiin marenkimaisiin prinsessalinjoihin. Päädyimme pitkään helmaan ja maltillisen pituiseen laahukseen, sillä onhan se mukavampi pistää jalallakin koreasti, kun ei tarvitse kuljettaa aivan hurjia määriä kangasta ympärillään.



Puvun alla oli luunvalkoisia sävyjä heijasteleva jacquard-kudottu mattasatiinikorsetti, joka tuki fiftariajatusta, ja samalla muotoili vartalon kaaria kauniisti. Aito korsettihan tukee rintoja paremmin kuin perinteiset rintaliivit, joten hyvinkin povekas voi huoletta käyttää olkaimettomia pukuja.  Tähän pukuun nyöritettävä liivi sopi loistavasti, sillä pitsi paljasti kuulasta ihoa lähes koko dekolteen, käsivarsien ja yläselän osuudelta. Rintsikoiden olkaimet olisivat helposti häirinneet visuaalista ilmettä. Miehustaan löytyi häikäiseviä, pitsin sävyyn täydellisesti sopivia aitoja vintage-helminappeja, jotka toivat kutkuttavasti "jotain vanhaa" mukaan.



Morsian halusi selkeälinjaisen puvun, jossa runsaskuvioinen pitsi pääsisi oikeuksiinsa; herkät kukat saivat kukkia omassa ylhäisyydessään. Kapea miehusta ja kevyen A-linjainen, alaspäin levenevä helma korosti kauniisti vartaloa. Pitsin koristeellinen reunakuviointi säilytettiin myös helmassa. Olisihan se nyt ollut aikamoinen tyylirikko unohtaa kaunis piparkakkureuna kokonaan pois. Harmi, ettei sitä kuvissa juurikaan näy.

Mirjam teki pukuun vielä hauskan rusettimaisen laahuskoristeen, joka jouduttiin lähettämään postin välityksellä, koska häät olivat toisella paikkakunnalla, ja idea pyrstöön tuli vasta sangen myöhäisessä vaiheessa. Herra Murphy heitti kapulat tässä kohtaa rattaisiin. Pitsikomeus nimittäin unohtui hääparilta kaikessa järjestelyhötäkässä postiin, ja sitä tajuttiin kaivata vasta häiden jälkeen.


Tämän hääpuvun kohdalla oli kyllä mukavan päätä räjäyttäviä tuntemuksia, kun oli jo ihmisen oppinut tuntemaan ja suunnitteluideologia luotu hänen kohdalleen aina levyjen teemojen, sähkökitaroiden ja räväkän näyttävien aiheiden taustoilla. Nyt piti kokonaan tyhjentää aivonsa aiemmin totutuista malleista ja aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä. Tässä nähtiin myös sekin, miten erilaisia julkisuuden valokeilassa esiintyvän ihmisen ja yksityishenkilön olemukset ovat. Kutkuttavaa! Oletteko koskaan ajatelleet, että se henkilö, jota on innolla seurannut vaikkapa töllön välityksellä, ei välttämättä olekaan omassa elämässään aivan samanlainen tyyppi?

Lopuksi on pakko mainita, että Amberian Dawnilta ilmestyi aivan muutama kuukausi takaperin uusi levy. Pitänee itsekin hiihdellä levykauppaan, että saa tämän uudenkin lätyn kuunneltavakseen, sillä edelliset kolme ovat pyörineet urakalla tiettyjen suunnitteluprojektiemme taustamusana. Ties millaisia pukuja se innoittaakaan meitä vielä suunnittelemaan!



sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tieto lisää tuskaa?

Vastaus otsikon kysymykseen: ei sentään.

Kellarikerroksessa sijaitseva ateljeemme on usein täynnä oivaltamisen riemua, joskus turhautumisen tuskaakin. Auroran kanssa olemme molemmat tässä asiassa samankaltaisia ihmisiä. Suhtaudumme äärettömän intohimoisesti uuden oppimiseen ja jaksamme jauhaa ammattiasioista loputtomiin. Erilaiset saumat, kaavoituksen kiemurat, ompelujärjestykset, pukujen tukirakenteet, kankaiden manipulointi. Plaa plaa plaa. Uuden työtavan keksiminen ja vanhojen kehittäminen saa molemmat innostumaan ja etsimään jo olemassa olevaakin tietoa sieltä sun täältä. Tähän yhtälöön kun lisää molempien ihastuksen notkuviin kirjahyllyihin, niin tuloksena on aikamoinen kokoelma ammattikirjallisuutta!

Pätkä kirjahyllyä ja kaikkea mitä voi kuvitella tarvitsevansa. Huomaa Zombie-manuaali.
Ateljeen nurkassa on oma hyllynsä, missä asuvat mitä moninaisemmat teokset, yhteisenä nimittäjänään vaatesuunnittelu kaikkine sivujuonteineen. Niin, ja ne zombiet. Ammattikirjallisuus taitaa olla meille hieman samanlainen pahe kuin esimerkiksi kengät Auroralle tai tatuoinnit minulle. Niitä kun vain huomaamattaan keräilee, vaikkei suoranaista tarvettakaan kai olisi... Kirjaa hankittaessa ei pysty suoraan sanomaan, onko ostos lopulta erityisen hyödyllinen. Kirjahyllyyn on päätynyt useampi teos, jotka läpikäytyään voi todeta, etteivät ne sisältäneet juuri mitään uutta tietoa. Toisaalta, jos teos kätkee sisäänsä edes yhden ajattelemisen arvoisen asian, on se minun mielestäni ollut hankkimisen arvoinen. Pienistä puroista kertyvät ne isot virrat, se pätee oppimiseenkin.


Lampaanlapahihat kunniaan ja kaulukset tiukalle.
Kirjahyllyssä näkyy hyvin Auroran kiinnostus historian havinaan. Miten mielenkiintoista on tutkia vanhoja kaavoja ja tutustua entisaikojen työtapoihin! Varsinkin valmistustekniset yksityiskohdat saavat minut huokailemaan. Pikkutarkkaa ja huolellista käsityötä ajalta jolloin pukuihin suhtauduttiin aikamoisella vakavuudella.

Pienenä huvittavana sivuhuomautuksena se, että Aurora ei (muistaakseni) kirjapinoista huolimatta yhtään pidä lampaanlapahihoista, jotka taas minun mielestäni ovat aika ihania. Kaiken muun aikakauden siluetista hän taitaakin allekirjoittaa...


Varoitus, saattaa aiheuttaa pakkomielteitä pieniin finesseihin!
Erinäiset couture-teemaiset kirjat, ehkä suosikkejani sisällönsä suhteen. Mallipuvut ovat usein mauttomia, mutta tekniikat ja sisältö ovat todella hyviä kaikin puolin. Suosittelen tutustumaan teemaan jos yhtään kiinnostaa laadukas valmistus ja kauniit pienet yksityiskohdat. Parhaissa kirjoissa on tutkittu autenttisia couture-pukuja, sekä vintagea että hieman uudempaa. On hykerryttävää päästä kurkkaamaan, mitä ylelliset luomukset kätkevät sisäänsä.


Mistä näitä kertyy. Korsettikirjoja tulee ainakin ostettua tavan vuoksi.
Ja mitäpä tästä kategoriasta sanoisi. Erilaisia korsettiaiheisia kirjoja on kasaantunut hyllyyn useampia. Mitään erityisen mullistavaa ja opettavaista tietoa niistä ei meille useinkaan löydy, mutta monissa on niin paljon hyvää silmäkarkkia että niitä katselee mielellään ihan huvikseen pelkästään vanhojen mainos- ja valokuvien vuoksi. Kannustan varsinkin työharjottelijoitamme tutustumaan kirjahyllyymme ajan kanssa, monet ovat olleet innoissaan varsinkin noista korsettikirjoista. Useat eivät ole tulleet edes ajatelleeksi ammattikirjallisuuteen tutustumista ja ainoana kosketuspintana toimivat ne ehkä hieman kaavoihin kangistuneet (hehe) koulun oppikirjat. Itse mielelläni myös suosittelen kirjoja, joskus saatan raapustaa paperillekin muutaman nimen ja passittaa kirjastoon.

Työharjottelijateemalla jos vielä jatkan, kun kerran aloitin. Perjantaina meillä oli viimeistä päivää harjoittelussa Jenni. Viimeisen päivän kunniaksi syötiin mutakakkua ja vaniljakastiketta, mikä melkein harhautti siitä haikeudesta, että taas yksi harjoittelujakso loppuu juuri kun olemme päässeet kivasti tutustumaan ja tottumaan toisiimme. Epistä! Saimme kuitenkin lupauksen siitä, että nähdään vielä myöhemminkin. Piskuinen ateljee tarjoaa mielellään teekupillisen ja päivän kuulumiset kaikille harjoittelijoillemme, eikä kutsussa ole aikarajaa :)


Pics or it didn't happen. Aurinkoinen Jenni!