Revelations

Revelations

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Häähaaveita violetin sävyissä

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana, jona olen keskittynyt suunnittelemaan enemmän morsiuspukuja, valkoiset ja vaaleat puvut ovat olleet vähemmistössä. Tämä ei suinkaan johdu siitä, että oma visuaalinen maailmani kehittäisi tummanpuhuvia hääpukuja, tästä voin osoittaa mahtavan rohkeita asiakkaitani sormella.

Siinä missä Mirjam suunnittelee lennokkaita uniikkipukuja, minä keskityn yleensä enemmän mittatilauspuoleen, asiakaslähtöiseen suunnitteluun, jossa kaikki lähtee tulevan morsiamen ja suunnittelijan välisestä vuoropuhelusta. Mitkä asiat koetaan itselle mieluisaksi, omiksi ja miltä ennen kaikkea tahdotaan näyttää omana hääpäivänään. Jankkaan aina kyllästymiseen asti kaikille asiakkaillemme, että hääpäivänä oman puvun kanssa ei saa tehdä kompromisseja, eikä saa naamioitua geneeriseksi morsmaikuksi. Oma tyyli, persoona ja minuus tulee säilyttää ja pitää siitä kiinni.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Näin ollen valtaosa mittatilausasikkaistamme ovatkin niitä morsioita, joita ei perinteinen, vaalea puku niin innosta. Kahdeksan vuoden aikana olen valmistanut vain noin reilu kymmenkunta vaaleaa hääpukua, kun asiakkaiden kokonaismäärä pyörii satojen kieppeillä. Tässä pari vuotta sitten oli asiasta ja morsiusmuodista muutenkin puhetta erään kansainvälisen häälehden toimittajan kanssa, joka kertoi, että skandinaaviset hääparit ovat huomattavasti modernimpia ja uskaliaampia kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Amerikan maalla sen sijaan ollaan kaikkein konservatiivisimpia. Näistä kaikista suomalaiset ovat vielä rohkeimpia kokeilemaan erilaisten teemojen ja hulluttelujen kanssa. Aika jännittävää, ja yllättävääkin?

Nyörityksen värin vaihto muuttaa hurjasti ilmettä.

Toki vaaleat morsiuspuvut ovat edelleen kaikista suosituimpia, voisin ennustaa suhteeksi 70/30 prosenttia vaaleiden unelmien voitoksi, mutta värejä on hurjasti, ja niitä myös haetaan paljon. Yllättävintä oikeastaan on, että suomalaiset hakevat hyvin voimakkaitakin sävyjä. Kirkas oranssi ja syvät vihreän sävyt lienevät ne ylipäänsä suosituimmat. Sen jälkeen käsi kädessä kulkevat tummanpuhuvat murretut lilat ja punaiset. Viime kesänä fuksianpunainen ja kirkkaat pinkit olivat etsittyjä ja suosittuja, nyt erityisesti violetin eri sävyt ovat tulleet niiden tilalle. Mustavalkoisuus onkin jo vanha juttu tällä rintamalla, mutta aina yhtä suosittua. Sitten puhutaan, että suomalaiset ovat tylsiä ja ankeita pukeutujia? Ehei, totuus on tarua ihmeellisempää!


Pienet kristallit hohtelevat terälehtien uumenissa

Teksti uhkaa lähteä ihan omille urilleen. Minun piti kirjoittaa vain pieni pohjustus sille, että värikkäitä pukuja tosiaan kysytään paljon, mutta jäinkin pohtimaan asiaa varsin pitkälle. Tälle kesälle on nimittäin tullut ja on tulossa kertakaikkisen upeanvärisiä pukuja. Toisille on riittänyt valkoisen puvun tuunaaminen harkittuina väriläiskinä ja toiset ovat halunneet verhoutua mystisen syviin sävyihin kiireestä kantapäähän, joilloin homma menee täysin mittatilaustyöksi. Nyörityksen vaihto värilliseen nyöriin tekee puvun yleisilmeelle jo kummia, ja sillä saa helposti muutettua fiilistä enemmän omanlaiseen, omaa persoonaa ja hääsuunnittelun mukaiseksi.
 Samoin nyt kun muodissa pyörivät mitä runsaimmat kangaskukat, ne on myös helppo muuttaa haluttuun sävyyn. Ainakin allekirjoittanut rakastaa nypertää kangaskukkia, joten tällaiset pyynnöt ovat hyvin, hyvin mieluisia.

Oikeansävyiset kengät viimeistelevät kokonaisuuden

Tässä muutama, itseäni visuaalisesti miellyttänyt makupala kuvien muodossa. Kun saamme noista mittatilauspuolen hehkuvista morsiusväreistä ja -puvuista vielä kuvia, lupaan hemmotella teitä aikamoisella värikirjolla vähän myöhemmin!


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Silkkiä, silkkiä, silkkiä!

Tästä puvusta mainitsinkin jo aikaisemmin ja nyt se on valmis. Asiakas toi meille ihanaa silkkisifonkia ja silkkisatiinia, joiden pohjalta lähdin suunnittelemaan korsettia ja hametta. Silkkisatiini oli kauniin taivaansinistä ja sifonki sinivihreänhohtoista, kauniit väriyhdistelmät. Kauhean vaikeat myös valokuvata, teema joka tuntuu toistuvan tämänhetkisissä postauksissani :D Ja ei, en oikeasti tee kaikista puvuista turkooseja, jos sitä mietitte. Tämä nyt on tällainen sattumus.

Joitain luonnoksia ja kankaat

Tämän pukukokonaisuuden tilaaja on meille jo entuudestaan tuttu asiakas ja suunnitteluprosessi oli mutkatonta. Katselimme yhdessä piirtämiäni malleja ja asiakas valitsi mieleisensä. Korsetti oli helppo valinta, ja sen rinnalle valittiin alaosa toisesta luonnoksesta. Omat luonnokseni eivät koskaan ole mitenkään kiveenkirjoitettuja ja kannustan valitsemaan mieleisiä elementtejä kaikista malleista, vaikka se vaatisikin hieman jatkotyöstämistä piirustuspöydän ääressä. Näin saadaan niitä juuri oikeanlaisia pukuja, joissa asiakkaat viihtyvät. Mittatilauspukuja asiakkaille tehdessä on osattava vastaantulemisen ja asiakkaan kuuntelemisen jalo taito. Hyvää vastapainoa on sitten ne hetket kun tekee vaikkapa uniikkipukuja esimerkiksi kuvaustarkoituksiin, niissä voi pyöriä ainoastaan oman pään ja järkähtämättömän suunnitteluvision ympärillä.

Silkkisatiinin ja -sifongin lisäksi otimme mukaan syvänturkoosin konekudotun dupionsilkin. Se osoittautuikin oikein hyväksi valinnaksi, tuoden väripalettiin asteen kaivattua syvyyttä. Korsetissa on edessä silkkisifonkinen vedostus ja hameen epäsymmetrinen helma hulmuaa sifonkisena. Laitoimme eteen vielä pienen ja elegantin halkion, mikä paljastaa kauniisti polven. Mitäpä niitä upeita sääriä piilottelemaan! Kankaitakin jäi sen verran, että niistä voi tehdä vaikka pienen iltalaukun samaa sarjaa.


Peilin edessä on kätevä kuvailla

Yläreunan muoto takana miellyttää minua

Vähän huono kuva, mutta näette idean...

Eivät nuo kuvat taida tehdä ihan oikeutta, mutta hyvä yritys! On vaan niin kiva yrittää vähän näyttää, että mitä kaikka me siellä ateljeen puolella päivät pitkät puuhastelemme. Valmista korsettia ehdinkin jo sovittaa ennen varsinaisen hameen valmistumista ja se istui todella kauniisti, nukkemme ei ihan aja asiaansa. Asiakkaallamme on jo entuudestaan meillä teetettyjä korsetteja ja hänelle saa erittäin kauniin vyötärömuodon. En malta odottaa että näen koko valmiin puvun oikean ihmisen päällä. Työni on parasta ikinä <3

Tämä viikko on muutenkin ollut aikamoista hulinaa. Paljon lähestyviä hääpäiviä ja pukujen hakuja sekä monta uutta onnellista morsianta joille löytyi putiikista juuri se unelmien hääpuku. Kiitos teille kaikille, on ilo ja kunnia olla mukana tekemässä teille täydellistä hääpäivää. Saimme myös uusia hiuskoristeita ja mm. aivan syötävän suloisen pienen morsiuskruunun! Tulkaa ihastelemaan.

Viime postauksessa ilmoitimme arpovamme 100 euron lahjakortin kaikkien kommentoijien kesken. Siispä sanoista tekoihin! Ihan omin pikku kätösin askartelin arvontakipollisen aulisgerlandermaista sattumanvaraisuutta, ja näinhän siinä kävi:

Tattadaa!

Arpaonni oli kommentin numero 17 puolella, siis onnea Hilla! Otatko meihin yhteyttä niin saat lahjakorttisi mitä pikimmiten. Kiitos vielä kaikille osallistujille. Olemme aika tykästyneitä arvontoihin, joten jos tällä kertaa ei onni suosinut, niin ei hätää. Ensi kerralla uudestaan!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Mekin tykkäämme teistä!

Facebook -sivumme sai juuri 400 tykkääjää. Se on ollut mainio media blogin lisäksi, jossa on voinut hieman rennommalla otteella esitellä uusia tuulia, kertoa tuoreimmat uutiset, välillä hemmotella kiinnostuneita ennakkoalen ilmoituksilla ja tuotepalkinnoilla. Nyt kun taas yksi tasaluku tykkääjiä on saavutettu, haluamme kiitokseksi arpoa 100 euron arvoisen lahjakortin liikkeeseemme.


Pieni pala ylellisyyttä kullanhohtoisen kortin muodossa

Arvontaan osallistuu jättämällä kommentin tähän blogimerkintään, ja onnekas voittaja selviää sunnuntain puolella sekä täällä, että facebookissa.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Ettehän te mitään lomia pidä vai pidättekö?

Yrittäjällä ei ole varaa lomailla. Näin tunnutaan veisteltävän monelta suuntaa, mutta harva fraasi pitää yhtä huonosti paikkansa. Voisi paremminkin kuitata siitä, että yrittäjän ei ole varaa olla pitämättä lomaa. Kaikkihan varmasti tietävät tunteen vähän ennen lomaa, kun alkavat työpaikan seinät kaatua päälle, duunista ei oikein tahdo tulla lähtökuoppia raapiessa mitään, ja joka viides minuutti huokaillaan, miten tosiaankin ollaan loman tarpeessa.

Aivan sama pätee yrittäjiinkin. Olen joskus 2000-luvun alkupuolella tehnyt sen virheen, että menin uskomaan tuota väsymykseen asti hoettua aloituslausetta ja tein tiukasti pari vuotta töitä ilman lomia, ja oikeastaan ilman varsinaisia vapaitakaan. En voi suurimmin surminkaan suositella sitä reseptiä kenellekään. Jossain vaiheessa työteho ja motivaatio alkavat suunnata kohti lehmän hännän osoittamaa suuntaa, eikä siihen auta mikään muu kuin ottaa vähän vapaata, irtautua työkuvioista ja vaikka kuinka tekisikin mieli, olla vastaamatta työajan ulkopuolella tuleviin asiakaspuheluihin, ja tosiaan pitää se putiikin ovi suljettuna.


Aah, mieli lepää.


Aiemmin onkin tainnut tulla mainittua, että tämä on varsinainen kutsumusammatti. Teemme niin suurella sydämellä töitä, että välillä tuppaa unohtua lounas välistä, työtunnit venyvät venymistään ja joskus on ihan oikeasti vaikea todella pitää vapaata, kun kaikki ihanat projektit pitäisivät niin kovasti meitä otteissaan, eikä malttaisi jättää hommia kesken.

Toiselta kantilta taas tarkasteltuna se oma ihana, itse itsenään palkitseva työ on myös hyvin raskasta. Myönnettävä on, että olen joutunut kantapään kautta opettelemaan sen, että vapaata ja lomia tosiaan pitää pitää, tai se mahtava työkin voi jossain välissä muuttua sahanpurun makuiseksi pakkopullaksi. Tällä kohtaa oli pakko katsastaa peiliin ja pitää itselleen aikamoinen puhuttelu, pistää samalla kertaa totutut rutiinit uusiksi.


Paras tapa päästä niska-hartiaseudun ja pään jumituksista eroon!


Mittatilaustöitä (ja käytännössä kaikkia ompeluja) tehtäessä tulee jatkuvasti olla noin kymmenen askelta edellä siitä, mitä on juuri tekemässä, ja pysyä kärryillä myös siitä, mitä muuta ateljeessa tapahtuu. Se ei ole kovin ihanteellista maastoa uusien mallien tai kehitysideoiden ottaa tulta alleen, joten väliin on pakko ottaa etäisyyttä. Itseni kohdalla toistuva yksinkertainen, uutta kekseliäisyyttä vaatimaton työ on paras pään nollaaja, ja olen tätä ansioikkaasti harrastanut erityisesti kesäviikonloppuina mökillämme haravoinnin ja halonhakkuun jaloissa askareissa. Ajatus pääsee aivan eri tavalla valloilleen, ideoita pukkaa, ja aina mukana matkustava luonnoskirja on saanut huimasti uutta täytettä, kun pää pörrää tuoreita ideoita. Näitäkin luonnoksia pääsee kohtapuoleen työstämään pidemmälle ja tuotekehityksen helmiä voi myöhemmin alkutalvesta kohdata liikkeessämme päällepuettavassa muodossa.

Ihania heinäkuisia lomapäiviä kaikille lukijoille!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Sivistynyt sylitanssi ja muita kertomuksia

Tämänkertaisen bloggauksen puvun suunnittelusta on vierähtänyt jo tovi, mutta aihe on kuitenkin varsin ajankohtainen. Lopputulokseen saattaa näet tarkkasilmäinen törmäillä mainoksissa ja lehtipisteissä.

Sofi Oksanen ja Juha Vuorinen kustantamoineen ovat tehneet mielenkiintoista yhteistyötä jo jonkin aikaa, ja meidän kädenjälkeämme on voinut nähdä Sofin päällä markkinointikuvissa. Romaanikerjäläinen -nimisessä pokkarikampanjassa Sofilla oli päällään Auroran suunnittelema, upean punainen silkkisatiinipuku. Kaksikon uusin kampanja toimii nimellä Sivistynyt sylitanssi ja Sofi nähdään tangon pyörteissä turkoosinsinisessä silkkikorsetissa ja -hameessa jotka olen suunnitellut hänelle. Ja jotten unohda mainita (kuitenkin unohdan jos en sitä tähän heti näpyttele), kuvissa näkyvä päähine on superlahjakkaan ystävämme Hannu Viitalan käsialaa <3

Törmäsin tällaiseen selatessani Pirkka-lehteä pitkästyneenä.

Sofi on mahtava paitsi henkilönä, myös asiakkaana. On palkitsevaa tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa, joka uskaltaa hieman heittäytyä ja on avoin ideoille, kuitenkaan kadottamatta omaa persoonallisuuttaan. Parhaimmillaan asiakkaan ja suunnittelijan yhteistyöstä syntyykin enemmän kuin vain osiensa summa, molempien antaessa oman panoksensa suunnitteluprosessiin.

Kohtalokas merenneitomainen linja pukee Sofia erinomaisesti, ja se olikin varsin selvä yhdistävä elementti luonnoksissani. Tahdoin etsiä vaaleaa hipiää kauniisti korostavia värisävyjä ja olinkin innoissani kun Sofi kelpuutti valitsemani upean syvän turkoosinsinertävän silkin. Kontrasti on mielenkiintoinen violettisävyisten rastojen rinnalla ja värit todella mairittelevat toisiaan. Yllä oleva kuva on muokattu varsin siniseksi. Oikea sävy on juuri sellainen vaikeasti valokuvattava, kaunis tumma turkoosi. Tai sinivihertävä. Tai, ööö. No, ymmärtänette yskän.

Väri hieman lähempänä todellisuutta.  Kuva: Toni Härkönen


Korsetti on linjoiltaan petollisen yksinkertainen, mutta selkäosa kätkee yllätyksen: Nyöritys on fan lacing -tyylinen, eli monimutkaisesti metallisten kiristimien läpi pujotettu ja erittäin koristeellinen. Etsin todella paljon referenssimateriaalia museokorseteista, että sain opeteltua oikean nyöritystavan. Vieläkin nousee hiki ohimoille kun mietin niitä kaikkia kaavioita ja nuhruisia valokuvia, mutta oli se sen arvoista! Alunperin puhtaasti käytännön syistä (miten ironista että tapa onkin noin sampuran monimutkainen) kehitetty nyöritys toimii näyttävänä katseenvangitsijana. Kontrastivärinen nyöri korostaa efektiä entisestään.

"Eikun toi ykshän menee alta vaikka pitäis mennä päältä, uusiks. Yhyy!"

Pukua varten suunnittelin myös printin erilaisista kiitäjistä jotka painoin valmiiseen helmaan silkkipainona yksitellen. Kiitäjien koko vaihtelee laahuksen suurimmista aina pieniin kämmenenkokoisiin. Yksittäin painaminen mahdollisti tarkan sommittelun, jolloin kiitäjäparvi lentää helmasta polvea kohti virtaviivaisesti, jokainen juuri oikealla paikallaan.

Mustalla painettujen kiitäjien siipien päälle kiinnitin vielä yksitellen satoja mustia Swarovski -kristalleja kimmeltämään. Lopputulos miellytti minua, ylellinen silkkipuku moderneilla elementeillä. Mikä tärkeintä, myös asiakas oli oikein tyytyväinen lopputulokseen. Jälleen yksi mahtava pukuprojekti muisteltavaksi ja muutama uusi opittu ässä hihaan vastaisuuden varalle.

Rakastan tätä kuvaa, hyvä tunnelma! Kuva: Toni Härkönen

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Mitähän ensi vuonna kenties nähdään?

Kenties morsiusliikkeiden ikkunoissa eläviä malleja esittelemässä uusimpia malleja? Messuilla tämä tosiaan nähtiin, ja Poirierin mahtava vetonaula sai niin näytteilleasettajat kuin kävijätkin sipisemään innostuneena. Miten hauska idea!

Poirierin osastolla oli häävuode morsiuspareineen ihan livenä. 

No niin, leikki sikseen. Modatex näyttää tulevan vuoden uudet tuulet ja trendit, mutta saapuvatko ne missään vaiheessa kotimaan kamaralle? Skandinaavit nimittäin eivät tunnetusti lämpene suurenmoiselle, mahtipontiselle hurlumheille, härpäkkeille, hurjille määrille kimalteita ja koristeita, joten aivan kaikki näetty ja koettu tuskin rantautuu Suomeen. Se, mitä messut tarjoavat, näyttävät, tulee yleensä vasta parin vuoden syklillä meillepäin - jos silloinkaan.


Näin jännäksi voidaan myös mennä. Ruusuketta ja hörsellystä kerrakseen.

Pitsi tulee edelleen olemaan kova juttu. Pitsiä on suurinpiirtein kaikissa muodoissaan ja mahdollisilla tavoilla puvuissa. On pitsivyötä, kokopitsistä pukua, laskostettua pitsiä, pitsiyläosaa, -nauhoja, pitsisiä koristeita... Tätä litaniaa jatkaessa voisi jo julkaisutilakin loppua. Miten pitsi sitten eroaa jo tänä vuonna nähdyistä malleista? Koskapa blingit ovat tehneet hyvin voimakkaasti tuloaan, se näkyy myöskin tällä rintamalla. Pitsiin yhdistetään hurjasti niin helmiä, kristalleja, paljetteja ja kiviä. Mitä runsaammin, sen parempi.

Pitsin, helmien, kristallien ja strassien huima yhdistelmä.

Vähän erilaista linjaa. Kristallien määrä joustopitsisessä puvussa oli huima!
Musta pitää edelleen pintansa. Pitsiä ja hauskasti kerrostettua tylliä.


Entäpä niille, joiden tunteita pitsi ei herkistä, eikä sykäytä millään tavoin? Selkeälinjaisia, kauniita ja elegantteja pukuja on myös paljon tarjolla. Drapeerauksista ja laskostuksista  tällä alalla tuskin koskaan päästään, mutta niiden rinnalla nähdään myös hyvinkin struktuurisia helmoja ja miehustoja.Yksi hyvin selkeäksi trendiksi nouseva yksityiskohta on ehdottomasti jännittävät ja näyttävät leikkaukset selässä. Lapojen päällä voi levätä huiman koristeellinen helminauhasommitelma tai selkä voi olla auki vyötärölle saakka. Varsinkin jälkimmäistä vaihtoehtoa oli järisyttävän paljon tarjolla huomattavan monella merkillä. Toinen toistaan mielenkiintoisempia malleja juurikin takaosansa kohdalta oli hurjan paljon tarjolla.

Viimeiset pari vuotta yläreunastaan lähes suorat puvut ovat väistymässä sydämenmallisten päänteiden ja yksiolkaimisten versioiden tieltä. Asia, joka minua henkilökohtaisesti ilahduttaa, on myös olkainten, ja niiden erilaisten variaatioiden määrä. Samoin pieniä hihakkeita näkyi mukavan paljon. Ilouutisia siis niille, jotka kaipaavat muutakin kuin olkaimetonta linjaa ylleen!

Lisää värejä morsiuspukuihin Oreasposan tapaan! Sinistä, suklaanruskeaa ja petroolia.
Ihanan pörheä helma vastapainona raskaasti kristallein ja helmin kirjotulle yläosalle.

Lyhyet puvut ovat nyt rynnistämässä kovaa vauhtia valtavirtaan. Aiempina vuosina niitä on ollut joillain valmistajilla muutamia tarjolla, mutta nyt lähes kaikilla osastoilla lyhyemmät helmat liehuivat taajaan. Suosio on selvästi nousussa, ja ihmekös tuo, eivät kaikki viihdy hameissa muutenkaan tai tuntevat olonsa epävarmaksi pitkien helmojen hivellessä jalkateriä. Polvimitan lisäksi löytyy ihanan laaja valikoima niin aivan minimittaa kuin pohjepituista, tea lenght -malliakin.

50-luvun inspiroimaa. Huomatkaa myös todella jännittävä selkä!
Mikä pörhöläinen!

Väriä, näköä ja kokoa löytyy myös asusteiden osalta. Kengissä, hiuskoristeissa ja koruissa löytyy sateenkaaren värikirjo. Yllättäen oranssia näkyi myös hyvin paljon. Violetin, turkoosin ja sinisen sävyjä oli myös hurjasti, ja mitä ihanimmissa kuoseissa. Kengissä palkkikorko on nyt uutta tulossa. (Voi äh, en itse välittäisi siitä lainkaan, mutta minkäs teet.)

Blingiä ja väriä löytyy niin koruista kuin hiuskoristeistakin.

Rainbow Clubilla uskallettiin räväyttää värien kanssa.

Pitsin ja värin trendikäs leikki Rainbow Clubilla. Nam!