Revelations

Revelations

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Hitusen haikea viikkoraportti


Viikko on alkanut hieman haikeissa merkeissä. Viime viikolla meillä lopetti työharjoittelun ihanainen Jenni, joka oli meillä jo viime vuonna. Vanha tuttu tuli aiempaa jo läheisemmäksi, ja maanantai ilman iloisen pirteää naista tuntui yllättävän tyhjältä. Samaan syssyyn voisi sanoa jo kaipaavani Mirjamiakin, joka aloittaa koulunsa aivan näillä näppäimillä. Mirjamin kanssa olemme tehneet yhdessä töitä melkein tauotta 2008 asti, joten taitaa tulla syksystä aika outo meille kummallekin.

Voi tulkita ihan miten tahtoo, mutta tänään siivosin pahasti röykkiöityneen työpöytäni oikein huolella. Huomenna on hyvä aloittaa uuden puvun leikkaaminen kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä. Tähän väliin on pakko kertoa erään työharjoittelijan ihmetys siitä, siivoammeko todella itse putiikin. Jep, näin se menee. Niin korkealle ei olla norsunluutorniin kivuttu, etteikö sitä omia jälkiä edelleen korjaisi.


Paperitöiden kurimuksessa


Kuukauden vaihde lähestyy ja sitä myöten myös se hetki, kun pitää laittaa taas kuitit ja tositteet järjestykseen kirjanpitoa varten. Vaikka minulla on maailman paras tilitoimisto, loistava kirjanpitäjä, joitain asioita joutuu kuitenkin tekemään itse, ja valvomaan niin tilausten maksuja, kassavirtaa ja muita kuluja. Myönnän suoraan, ettei tämä kuulu lempitehtäviini, mutta kiltisti teen tämän kuukaudesta toiseen. Yrittäjän on tehtävä, mitä yrittäjän on tehtävä.

Olen ollut vähän laiska, ja myös loma on tehnyt sen, että kotitoimistoni on näyttänyt aika lohduttomalta jo hetken verran. Katsoin parhaimmaksi pesiytyä lattialle lippulappujeni kanssa ja järjestää ne helposti ja yksinkertaisesti omiin pinoihinsa ja loppu sujuisi kuin tanssi. Mutta... eivätkö nämä paperit ikinä lopu?

Onneksi virallinen valvojani varmistaa laadun tässäkin suhteessa.

Innostus Maximus


Viime viikolla sain ihanan uuden asiakkaan. Ei sillä, kaikki asiakkaamme ovat ihania, innostuin ideasta vain erityisesti. Häät ovat vasta keväällä 2015, mutta neitokainen ei ole lainkaan liian ajoissa. Puku lähdetään kokoamaan aivan tietynlaisesta kierrätysmateriaalista, joten sen hankkimisessa menee aikaa hyvinkin pitkään. Morsian oli käynyt jo viime vuoden puolella alustavasti katsastamassa pukuja, ja olimme jutelleet mittatilauksena valmistettavasta uniikkipuvusta jo silloin. Minulle jäi sellainen olo, että tämä ihminen tulee vielä avaamaan putiikin oven uudestaan, joten ilahduin suuresti, kun aavistukseni osui oikeaan.

Olen aivan hurjan innoissani tästä projektista. Meillä synkkasi heti hurjan hyvin, ideat sinkoilivat, ja tuskin maltan odottaa pääseväni iskemään näppini tähän oikein kunnolla. Se saa kyllä odottaa tovin, aikaa on sen verran, että väliin ehtii aikamoinen määrä muita ihanuuksia. Mitä aikaiseen puvun varaamiseen tulee, ensi kesän morsianten kannattaa vähitellen alkaa mutustelemaan ajatusta, sillä näillä näkymin yli puolet ensi kesän tilauksista on myyty jo vuodenvaihteeseen mennessä. Vink vink.

Osa muistojen seinästä.


Innostuksen puolella rakensimme myös ateljeen seinälle muistojen kavalkadin. Kaikki kiitoskortit ja kuvat, joita meille on lähetetty, saivat paikkansa hopeakiemuraisen tapetin pinnasta. Sieltä ne katselevat yläpuoleltamme työpöytiemme suuntaan. Haluamme pitää mielessä kaikki ne ihanat ihmiset, joiden kanssa olemme saaneet tehdä hetken verran töitä, ja joiden suureen päivään olemme saaneet antaa oman panoksemme. Ne kaikki muistuttavat meitä tehdystä matkasta, ja hurjasta määrästä jaettuja kokemuksia, iloa, onnen kyyneliä ja suurta onnistumista, eivätkä hautaudu jonnekin muistojen hämärään. Kiitos! <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?