Revelations

Revelations

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Mene pois Mr. Murphy!

Mahtoikohan tuo kovanonnen kaveri intoutua viime viikon manailustani, kun tuntui asettuvan taas taloksi. Minulla on nimittäin ollut aivan äärimmäisen harmistuttavia nettiongelmia viimeiset parisen viikkoa. Ensin kotiläppärini kieltäytyy ottamasta lainkaan yhteyttä nettiin, sen jälkeen työkone alkaa kiukutella, kaatuilla ja vetää bittiset itkupotkuraivarit, ja nettitikkukaan ei nätisti pyytämisestä huolimatta oikein halua yhdistellä. Ei auttanut edes hitaasti kymmeneen laskeminen ja etäavun kanssa ongelmien ratkomisen yhdistäminen, joten nyt blogi on auttamattomasti retuperällä. Kuviakaan ei nyt ole, koska en saa ladattua niitä nyt.

No, minkäs teet. Pelkällä puhelimella ei oikein saa kovin paljoa tehtyä. Tai jos saa, neuvoja otetaan vastaan. En ole vieläkään ihan perillä ihkaensimmäisen älypuhelimeni saloista.Olen tähän asti pysynyt perinteisissä kapuloissa, kun olen niin tavattoman kömpelö, että luuri lipsahtaa käsistä lattialle/ betonille/ asfaltille/ valitse muu kova alusta tai ikävän kova tiputus. En ole tehnyt sitä tarkoituksella, se vain tapahtuu suureksi kauhukseni. Nyt uskaltauduin sitten älypuhelimien ihmeelliseen maailmaan, kun tarjolle tuli iskun, kolhun ja vedenkestävä malli. Katsotaan kuinka kauan säilyy ehjänä, heh heh.

Älypuhelimista puheenollen. Ne ovat tuoneet meillekin ihan uutta kivaa ja mielenkiintoista, sillä olemme kummatkin Mirjamin kanssa auttamattoman koukussa Instagrammiin ja aloittelen haparoivaa tunnustelua myös Pinterestin kohdalla. Voi argh, miten koukuttavaa ja kivaa! En olisi uskonut innostuvani niin paljon puhelimen näpyttelystä, mutta minkäs teet. Meitä voi seurata Instagrammissa ketään yllättämättömillä nimillä: #auroraraiskinen ja #mirjamlehtonen. Luvassa blogin tyyliin kurkistuksia työn alla oleviin projekteihin, hääpukuihin, inspiroiviin juttuihin ja epämääräisiin ilon ja tunnelmoinnin pyörteisiin.

Muuten täällä tulee paahdettua pää kolmantena jalkana. Linnan juhlat - tai Tamperetalon juhlat tänä vuonna - pitävät vauhdin yllä ja työtunteja ei uskalla edes laskea. Ommellessani herkkään sifonkiin pitsikuvioita, olen tullut samalla katselleeksi hyvän määrän sarjoja ja leffoja, joita on pitkään jo pitänyt katsastaa. (pssst, Game of Thrones on aika kova.) Elokuvia vielä varmaankin tulee kulumaan aika reilusti, sen verran mikroskooppisia pistoja sifonkiin saa tehdä, ettei se lähde vetämään tai kinnaamaan mihinkään suuntaan.

Kello kiirii sen verran, että täytyy palata ompelurumbaan, koska aikataulu on armoton. Loppukaneetiksi vielä muistutus morsiamille: Hääpukualennusmyynnit jatkuvat vielä marraskuun loppuun asti. Nyt kannattaa käydä katsomassa itselleen unelmapuku mahtavan hyvään hintaan, ja budjettia jää kivasti käytettäväksi vielä erityisen kivoihin alusasuihin, kenkiin tai vaikka napata se ihana sormus, joka jäi mielen pohjalle kutkuttelemaan! Kokoja löytyy mukavasti kaikille, erityisesti pienissä ja vähän reilummissa malleissa.


torstai 21. marraskuuta 2013

Itsenäisyyskiireitä nettipimennosta huolimatta

Tiedän, tiedän. Blogi on myöhässä ilmestymisestään. Tällä kertaa minulla on erittäin hyvä syy. Onhan? Olin nimittäin treffeillä, ja oli sen verran rattoisaa, että ajelin vasta tiistai aamuna hiljalleen vaalenevan hämärän läpi takaisin Hämeenlinnaan. Uskollinen työvalvojani ja satunnaisesti esiliinan virkaa toimittava ystäväni (lue:koira) oli myös mukana, eikä muuten auta yhtään aamu-unisen ponnistuksia pitää silmät ratin takana auki, kun karvainen kaverini veti vieressä hirsiä täyttä häkää. Kuorsauksen kera vielä.



Suosittelen lämpimästi Gravity -elokuvaa. En muista, koska olisin kokovartalojännittänyt tällä tavoin pitkiin, pitkiin aikoihin. Adrenaliinipölly jatkui vielä hyvän tovin lopputekstienkin jälkeen, jätti jälkeensä hiljaisen tyypin, jonka useimmiten vaikeasti hiljennettävä leipäläpi pysyi ennätysajan kiinni. Onneksi kukaan ei katsele leffateatterin pimeydessä itsekseen nytkähtelevää, säpsyvää ja treffikaverinsa polvet mustelmille puristavaa pöljää. Mutta leffa on hyvä, käykää katsomassa!

Tämä oli siis alkuperäinen syyni, mutta herra Murphy on taas kaikista kielloista huolimatta sotkenut elämääni. (Kuulehan heppu, viime vuoden mutkat olivat ihan riittävästi. Sinua EI kaivata täällä!) Tällä kertaa pahalainen sotki nettiyhteyteni, ja niinpä lähes valmis teksti kuvineen jäivät raivostuttavasti bittibarrikadin taaksen, enkä päässyt niihin lainkaan käsiksi. Tätä selvitellessä toivon saavani blogauksen kuitenkin pihalle, vähän kuin pullopostin haaksirikkoiselta.

Ylpeä ystävistä - Dreamteamin saavutuksia


Aivan pienellä aikaa ihanat yhteistyökumppanini ovat saaneet mainetta ja glooriaa, ja koska olen niin hurjan iloinen ja ylpeä näistä uskomattomista työmyyristä, luovista hulluista ja oman tiensä kulkijoista, hehkutan heitä tällä kertaa blogin välityksellä. Olen niin onnellinen heidän saavutuksistaan!


Mikaela Löfrothin nimi on monta kertaa näkynyt niin meidänkin teksteissämme, sivuillamme mahtavien tuotekuvien kuvaajana, häälehdissä, ja monissa muissa medioissa, sekä kahminut roppakaupalla palkintoja ja kunniamainintoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ehtiipä neitokainen vielä kirjoittaa City-lehden blogiakin. Miksi nyt häntä nyt niin hehkutan - ei pelkästään visuaalisen lahjakkuutensa ja ylivertaisen kameranaisen roolista, vaan Mikaela voitti vuoden nuori yrittäjä- palkinnon. Hillitön tunnustus, joka varmasti antaa uskoa tulevaan, vahvistaa oman linjasuunnan oikeellisuutta ja ennen kaikkea siitä, että on tehty monta asiaa oikein ja hyvin. Onnea vielä tätäkin kautta tähtikuvaajalle!


Itsenäisyyspäiväkiireitä


Treffien sivussa ehdin käydä Tikkurilassa sijaitsevassa Villihelmen myymälässä valikoimassa tuleviin pukuihin täysin oikeansävyiset kristallit ja helmet, ja siinä sivussa ajelin pariinkin kertaan Heidin tällä viikolla aukeavan Tuhkimotarinan ikkunoiden ohi. Hyvältä näyttää! Onnea Heidille uuden liikkeen suhteen. Helsinkiläisten kannattaa käydä täällä kääntymässä. Luvassa hurjan taitava ompelijamestari ja paljon kaikenlaista ihanaa!


Revelationsilta on tulossa kaksi pukua presidentin itsenäisyyspäiväjuhliin Tampereelle. Muuttunut etiketti on ollut kutkuttava uudistus, ja vaikka sain toisen puvun kankaat vasta tällä viikolla suureksi ahdistuksekseni ja hätähuutojen jälkeen, kaikki näyttää todella hyvältä. Yöompelu ei sinänsä tällaista valvojaa haittaa, mutta stressilevelit ehtivät nousta hetkeksi aika korkealle. Pahemmin spoilaamatta, tässä vielä pieni makupala toisen puvun silkinhohtoisesta värimaailmasta.







maanantai 11. marraskuuta 2013

Säänkestäviä ötököitä, damaskeja ja pientä viilausta.

Aloitin jo kokonaan toisen tekstin, mutta tämän aamun fiilikset olivat sen verran korkealla, että jaan ne mieluummin. Tuotekehittäjien erikoisammattitutkinnon ryhmäni on niin mahtavaa porukkaa, että vaikka viimeiset kontaktitunnit on käyty, yhteenhioutunut porukka tapaa koulutuksenkin ulkopuolella. Ihanaa! Esimerkiksi uudet nettisivumme lähtivät alulle Opiferumin Mattiin tutustumisen myötä,  ja ties mitä muuta jännittävää näiden ihmisten kanssa vielä tapahtuukaan.

Ilman herätyskelloa (klassinen akku loppu kännykästä, laturi hukassa - episodi) havahduin aivan oikeaan aikaan (IHME!) ehtiäkseni "vapaapäivän" aamuna Verkatehtaalle tutustumaan toisen kurssikaverini, biologian opettaja, rehtorin ja taiteilija Panu Villasen upouuteen galleriaan. Oli muuten aivan hirmuisen mukava avata aamu, kun ensimmäiseksi saa kasan halauksia mukavilta ihmisiltä. Tätä lisää!




Panulla on aika huikea konsepti käsissään. Kaikkitietävä (ainakin minun näkökulmastani) ja asiansa hauskasti humoristiseen viittaan pukeva biologi yhdistää tarinaksi tosielämän ötököitä, pörriäisiä ja muita ötömönkiäisiä, ja suurentaa mikroskooppiset otukset suuriksi, ja valaa ne sen jälkeen kolmiulotteisiksi reliefeiksi. En olisi ikinä kuvitellut jonkin hankajalkaisen tai levän olevan niin hurjan upea ilmestys seinällä.

Materiaalina on tina, jokaisen vuodenvaihteen ennustuksen ongelmajäte, joten herra hoitaa samalla hankalan aineksen kaatopaikkojen suojista parempaan muotoon - tilojen seinille. Minua ainakin kutkuttaa se, että kuvat esittelevät sellaista elämää, jota emme tavallisesti paljain silmin näe, sellaista, johon ympäristön muutokset vaikuttavat suuresti, ja samalla ne työstetään ekologisella otteella aineesta, josta voisi olla näillekin tyypeille enemmän kuin haittaa. Jokainen töihin käytetty gramma tinaa on poissa luonnosta.


Tiesitkö, että neidonkorennoilla on millin sadasosan vahvuinen vahakerros päällään? En minäkään ennen tätä päivää.

Villasen taidegalleria Valuvikoja avataan 21.11. ja sen jälkeen se on avoinna kaikille Hämeenlinnan Verkatehtaan kävijöille. Käykää ihmeessä katsomassa, nämä ovat todella makeita! Panun ötökkä- ja luontoteemaisia (taide)huomioita voi myös seurata facebookissa. Helsinkiläiset voivat sen sijaan ihailla näitä Tovissa, Lasipalatsilla.

Minä ja maestro, Panu Villanen.

Humbuugilla syksyn viimaa vastaan


Hameihmisenä kaipaan pitää sirompia pikkukenkiä niin pitkälle syksyyn kuin se suinkin on mahdollista. Usein vaikka laittaisi paksummatkin sukkikset jalkaan, silti viimaisat kelit tuntuvat säärissä. Sen lisäksi vielä tökkii, kun saa aina sisään tullessaan ruveta armottomaan kenkienvaihtosouviin, kun tuhdimmissa ulkokengissä sukat ovat auttamattomasti ongelmajätettä iltapäivään mennessä. Humbugi Asusteen Anni on ratkaissut tämänkin ongelman tuomalla historiaan jääneet damaskit takaisin.

Ah, niin kaunista ja viimeisteltyä jälkeä!

Damaskit ovat siis kevyempien kenkien päälle laitettavat säärykset, jotka saa näyttävästi napitettua pohkeen ulkosivusta. Kaunista, kätevää ja koristeellista. Nahkaiset damaskit pitävät kintun mukavasti lämpimänä ja tuulen kylmettävän vireen loitolla. Sitä paitsi ovat vielä tosi makean steampunkiset, toimii ainakin meikäläiseen! Meillä on näitä putiikilla kuvien vaaleina sävyinä morsiushenkeen, mutta halutessaan, niitä saa tilauksesta omien väritoiveiden mukaan.

Mistä tämä Humbugi Asuste on sitten kotoisin? Kyse on Tamperelaisesta yhden supernaisen firmasta, joka tekee nahkatuotteita; laukkuja, koruja, damaskeja. You name it. Nimi tulee siitä, että kyseessä on oikeastaan hyvän mielen humbuugia. Kaikki käytettävät nahat ovat kierrätysnahkoja, verhoilijoiden ja vastaavien ylijäämäpaloja, joten mikään otus ei ole menettänyt nahkaansa juuri näiden tuotteiden takia. Samoin ne ovat sellaista naisellista ja suloista tavaraa, jota ei välttämättä ihan juuri tarvitse, mutta ei voi olla ilmankaan sitä. Aiempina vuosina meillä oli Humbugilta tosi makeita pitsimäisiä nahkarannekkeita, joiden nahka oli alunperin kotoisin erään Moskovalaisen luksushotellin hissiverhoilusta. Vinkeää.

Pitsillä tai ilman, juuri oman maun mukaan.


Blogiparannuksia


Aina välillä pitää tehdä jonkinlaisia kasvonkohotuksia. ei auta vain jäädä tuleen makaamaan ja väittää, että kaikki on ok, eikä vanhalle, hyväksi havaitulle jutulle tarvitse tehdä mitään. Joten tarmonpuuskassa muutin blogin tunnisteet vähän laveampaan muotoon. Muutama asiakas oli manannutkin jo, että olemme tehneet nämä niin minimalistisesti, että vanhempaa mielitekstiä on jo vaikea löytää. Hupsista. Ei pitäisi olla enää ongelma. Kävin postaus postaukselta nuo läpi, ja parhaani mukaan merkitsin aihealueiden mukaan vanhatkin jutut. Huh, mikä homma.

Pari asiakasta on ihmetellyt, miksi emme ole nostaneet Sofi Oksaselle tehtyjä juttuja erikseen näkyvämmin esiin. Minusta se ei ole ollut tarpeen. Vaikka hän näkyykin otsikoissa, miellän hänet aivan samanlaiseksi asiakkaaksi kuin kenet tahansa toisenkin. Ainakin itsellä olisi hieman vaivaantunut olo nostaa yksi asiakas oikein jalustalle, ja voin kuvitella, ettei hänkään siitä erityisesti lämpenisi. Miltä sinusta tuntuu, onko tämä erikoinen ratkaisu, vai haluaisitko myöhemmin vielä pystyä nimellä palaamaan julkisuuden hahmojen pukuihin? Ovatko kaikki julkisuuden hahmot julkista omaisuutta vai saako heillä olla yksityisyyttä?




sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sneak peek bittien kautta juhannushäihin


Mietin, miten saisin taas tämän viikon kuulumiset kasaan. Tällä hetkellä tuntuu tapahtuvan kaikenlaista pientä, ja vähän suurempaakin kuviota niin hurjalla vauhdilla, että hitaampi (minä) ei tahdo pysyä perässä. Tekstistä uhkaa tulla sillisalaatti, joten ehkäpä näitä tapahtumia voisi jakaa useamman viikon ajalle. Moni yrittäjän kohdalla iso juttu ja edistys ei välttämättä kuulosta suuren yleisön korviin kovin kummalliselta, mutta itselle on hyvinkin merkityksellistä. Vaikkapa niinkin arkipäiväisen ja tylsän kuuloinen juttu kuin uusi tarrakirjoitin hintalappuja varten tai toimiva jääkaappi voi piristää pienen ihmisen koko viikon, mutta siitä ei saa tämän kummempaa kerrottavaa.

Itse asiassa tarkemmin mietittynä valtaosa yrittämisestä onkin juuri vastaavia tapahtumia. Pieniä askelia, edistystä, jota ei välttämättä ulospäin näe, eikä välttämättä yksittäisenä juttuja tule edes noteeranneeksi. Mutta kun näitä laitetaan isompi kasa yhteen, ne tekevät valtavan kokonaisuuden. Syksyn mittaan yksi tällainen asia on ollut uusien nettisivujen kasaaminen.

Etusivun leiskasuunnitelmaa loppusuoralta. Miltä näyttää?

Kasvojenkohotusta nettiin


Meillä on ollut samat sivut kohta kolmisen vuotta, ja vaikka niistä tulee edelleen koko ajan kiitosta, omaan silmään ne näyttävät todella kuluneilta ja ajasta jääneiltä. Asiallehan piti tehdä jotain, ja siinä kohtaan tuli kuvaan Opiferum ja Kaadesignin huippumimmi Kaarina Helenius. Yhdessä pompoteltiin ideoita sivujen suhteen, ja sitten päästettiin suunnittelija hommiin. Siinä kohtaa, kun pitää suunnitella puku, ja sen jälkeen pääsee leikkuupöydän kautta ompelukoneelle, kaikki sujuu. Annapa olla, kun pitäisi suunnitella jotain graafista. Juu ei. Ei vain toimi, joten parempaa tulosta vähemmällä perkelöinnillä saa kun antaa ammattilaisen hoitaa nämä asiat. Koodamisesta ei kannata edes puhua tällä kohtaa.

Homma alkaa olla loppumetreillä, ja kunhan muutama yksityiskohta saadaan vielä kuntoon, uskallan luvata uutta settiä piakkoin. Kannattaa siis kuikkia välillä tuonne virallisten pääsivujenkin suuntaan. Olen tulevasta jo hurjan innoissani! On se vain kumma, miten ulkoasun uudistaminen piristää ihan omaakin fiilistä. Olisi myös hurjan kiva kuulla palautetta uudesta suunnasta, ja miksei myös ajatuksia vanhoistakin sivuista. Ei sitä koskaan tiedä, mitä korvantaakse jää. Nyt ehtii vielä vaikuttamaan omalla mielipiteellään. Mitä kaipaisit Revelationsin nettisivuille? Mikä on hyvää, löydätkö haluamasi tiedot helposti vai jääkö kysymysmerkkejä pään päälle?

 

Violetin lumoissa



Nettisivujen sneak peek ei suinkaan ole ainoa tarjolla oleva kurkistus. Nämä häät juhlittiin oikeasti juhannuksena, mutta olen pantannut värikylläisiä kuvia jo tovin. Korsetti oli ehdoton juttu, jonka ympärille lähdettiin suunnittelemaan muuta pukua.  Minulla on yleensä jo aika hyvä perstuma siihen, mikä malli todennäköisesti on juuri se oikea, eikä fiilis pettänyt tälläkään kerralla, vaikka valinta ei ollutkaan aivan helppo, kun moni muukin houkutti.

Vaikka puvun päävärinä on valkoinen, syvä violetti oli alusta pitäen toiveissa. Jatkosuunnitelmat puvulle olivat selvät, ja niinpä tästä tulikin neliosainen. Korsetti, sen alla oleva kevyt paita, hame, ja irrotettava laskososa sen päälle. Kirkkohäissä aina toivotaan, että morsian peittäisi olkapäänsä seremonian ajaksi. Moni turvautuu tässä kohden boleroon tai hartioille kietaistavaan huiviin, mutta erillinen paita tai jopa irrotettava yläosa on myös todella hyvä vaihtoehto. Morsian jo intoili voivansa käyttää tätä osaa puvustaan vielä vaikka minkä kanssa.


Olin aivan tohkuna, kun pääsin pitkästä aikaa värjäilemään korsetteihin jo 1800-luvulla kehitettyä satiinicoutilia. Olen niin rakastunut tuohon syvään violetin sävyyn, että samalla kerralla korsettinyörin kera oma päiväpeitteeni kotona sai saman värikylvyn. Oikeissa, vartaloa muokkaavissa korseteissa nimittäin kankaalla on väliä. Toki jos kyse on vain yhden kerran vaatteesta, tästä kohtaa voidaan tinkiä, mutta jos sitä on ajateltu enemmänkin käytettäväksi - kuten nyt - se laittaa materiaalille tietyt rajoitukset. Kankaan vetolujuudella ja hankauksen kestävyydellä on merkitystä, ja aivan lurut sidokset irvivät tukikankaista huolimatta herkästi saumojen kohdalta. Onkin mahtavaa, että näinkin kapea-alaiset erikoismateriaalit ovat edelleen saatavilla!

Suunnitellessa pitsien tarkempi laatu ja fiilis on yleensä omassa päässä, eikä niitä ole aivan yksinkertainen kuvata piirtäen. Riemulla ei ollut rajoja, kun onnistuin löytämään aivan täydelliset helmikirjotut pitsit, jotka sopivat violetin kanssa aivan täydellisesti - ja näyttävät vielä varsin samalta jollaiseksi ne olin malliin piirtänytkin. Kenties juuri niiden kauneuden vuoksi valmiiseen korsettiin lisättiin vielä vähän pitsiä. Kyllähän se vain niin menee, että hääpuvun tulee olla aivan täydellinen.


Violettia povataan jälleen 2014 kaudelle yhdeksi hittiväriksi niin morsiuspukujen mausteena, kuin kattauksiin ja koristeluihinkin. Onko sinulla ollut tai tulee olemaan violettia juhlalookissasi? Entäpä muut värit, mikä kolahtaa?