Revelations

Revelations

maanantai 19. toukokuuta 2014

Hääpukunäytöstä ja muuttoa valmistellen

Aivan kuin joku olisi vääntänyt lämmitysvivun kaakkoon, sillä nyt alkaa olla suorastaan trooppinen keli. Onpa tosiaan ollut erikoinen kevät!  Nyt myös jyrisee sen verran, että on parempi pistää blogi pihalle, napata töpselit seinästä ja jatkaa helmien ja paljettien käsinompelua.

Muotia ja kevättä Lopella


Kuullessani tapahtuman nimen, en ollut vielä täysin vakuuttunut. Loppi? Lopen perunat ovat ainakin tuttuja lautasella höyryämässä, mutta viime syksynä vieraillun ampumaradan lisäksi minulla ei ollut kunnasta oikein muuta kuvaa, kuin kaunis luonto. Tapahtuma on kansanedustaja Timo Heinosen ja Kartanoputiikiki Punaisen tuvan yhdessä mankeloima, varsin kunnianarvoisan aseman itselleen kehittänyt kesänavaustapahtuma, jonne minua pyydettiin Jukka Rintalan kanssa pitämään muotinäytöstä.


Catwalkille astelee niin Kartanoputiikin huolella ja rakkaudella valittuja vaatteita, sekä meidän kahden suunnittelijan omia uniikkiluomuksia. Jukka Rintalan kanssa pukuja on ennenkin, useampaan otteeseen esitetty rinta rinnan, mutta silti kutsu mukaan tuntuu suurelta kunnialta. Täytyy tällä kertaa käyttää tilaisuutta hyödyksi ja kysellä suomalaisen muodin Kummisedältä vinkkejä tulevaisuuden varalle. Näytöksiä on tapahtumassa on kaksi, joista jälkimmäinen keskittyy erityisesti häämuotiin.

Suosittelen maakuntamatkailua ja tutustumista tähän hienoon tapahtumaan 24.5. Leppäniemen kartanolla, Leppäniementie 103:ssa, Lopen Topenolla. Myös miehille ja lapsille on ohjelmaa, joten kyseessä ei ole vain hameväen (ja Timon) kekkerit. Paikalla on vintagehenkisille kutkuttavia autokohtaamisia, kun kartanon pihalle ajaa Lopen Wanhojen automobiilien kevätparkki. Musiikista vastaa Jimmy Cola, joten veikkaan aikamoisia bileitä. Veikkaan myös, että henkilökunta on lopen uupunut, kun tämä koitos saadaan hoidettua. (heh heh).

Muuttomyynti  toukokuun loppuun!


Aarteita puolen hinnan rekistä

Aika menee kyllä hurjan nopeaan, ja kalenterista tuntuvat vilistävän päivät sellaisella vauhdilla, että hirvittää. Toukokuun lopussa putiikin ovet menevät kiinni, ja keskityn pelkästään kesän mittatilauspukujen saamiseksi kuntoon. Huh, kiirettä pitää, mutta kaikki valmistuu ajallaan - niin mittatilauspukujen piparkakkureunaiset pitsihelmat kuin uuden liiketilan remonttikin.


Ovet eivät kuitenkaan lopullisesti vielä sulkeudu Hämeenlinnassa, sillä luvassa on vielä useampi poistopäivä, jolloin kaikki loput puvut ja kengät ovat vähintään puoleen hintaan. Putiikilla on käynyt nytkin ihastuttavan paljon porukkaa, ja pukuja kannetaan tasaiseen tahtiin ulos. Kivaa, että löytyy mieleisiä!

Muuttoaleen kuuluu myös hurjasti erilaisia huntuja, hiuskoristeita, laukkuja ja muita asusteita. Erityisesti syksyn ja ensi vuoden  morsianten kannattaa höristää korviaan ja varata itselleen sovitusaika. Näin laadukkaita pukuja harvemmin löytyy näillä hinnoilla.


tiistai 13. toukokuuta 2014

Moottoripyörällä yo-lakkia hakemaan

Tuntuu, että aloitan monet tekstit kertomalla, että kyseisistä juhlista on jo aikaa. No, näistäkin on, mutta putiikissa ja allekirjoittaneen omassa elämässä tapahtuu niin vauhdilla, että välillä jotkin puvut ja häät ovat blogin puolella jäämässä jalkoihin. Se on onneksi vain väliaikaista, koska vaikka vauhdilla edetään, vanhoja ei koskaan kuitenkaan unohdeta.

Tällä viikolla kurkistetaan ylioppilasjuhliin, joihin suunnittelin kepeän kesäisen asun korsetteineen. Sivutaan siis myöskin hienosti 20 -vuotista taivalta korsetinvalmistajana. Vanhojen tanssit ovat kevyttä kauraa mennen tullen, mutta nyt suunnittelija sai tehdä hartiavoimin töitä, jotta päästiin varmasti samalle aaltopituudelle ja ymmärrettiin toisiamme. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, ja ideat menivät läpi niin, että kumpikin oli aivan tohkeissaan tulevasta.

Korsetinraakile ensimmäisessä sovituksessa. Neulaati neulaa.

Turkoosi oli alunperin haaveissa valkoisen kaveriksi, mutta koska Eveliina oli hyvin tarkka sävyistä, oikeaa ei tahtonut sitten millään löytyä. Niinpä hylkäsimme sen yksissä tuumin ja keskityimme enemmän valkoisen sävyihin ja erilaisiin pintoihin. Pirteä neitokainen kertoi muutenkin käyttävänsä lähinnä valkoista vaatteissaan, joten oli luontevaa valita se myös ylioppilaspuvun väriksi.

Ihana Suomineito!


Käsikopelolla oikeat materiaalit


Tiedäthän sen tunteen, kun näkee vaatekaupassa jotain kivaa, mutta heti siihen koskettaessa tekee mieli pyyhkiä kädet, koska materiaalissa on epämiellyttävä tuntu. Meillä kummallakin oli herkkyyttä tähän, ja niinpä oikeat materiaalit, silkki, pitsit, ja helmaan ehdottomani organza valittiin ehdottomasti sormituntumalla. Täytyyhän ihanan vaatteen myös tuntua ihanalta yllä, eikä kankaista saa tulla inhonväreitä.

Valkoinen erilaisine pintoinen ja rakenteineen oli kiehtovaa, ja korsetti valmistettiinkin ylellisesti hehkuvasta, mutta pinnaltaan vähän krouvimmasta Intia-kudotusta Dupion silkistä. Etuosa sai vielä kauniin pitsin pintaansa ja yläreunan käänne koristeltiin niin ikään myös pitsillä, joka soveltui kauniisti kummankin materiaalin kanssa yhteen.


Kerroksittainen liukuväri organzan tapaan

Hameen helma rakentui pehmeästä capuccinonsävystä liukuen kohti kirkasta valkoista. En lähtenyt värjäämään kankaita, mutta useamman värisillä kankailla saa juurikin oikean vaikutelman. Helmasta tuli ihanan ilmava ja hattarainen. Korsetti ja hame ovat erillään, joten juhlapuku palvelee myöhemminkin ja kumpaakin osaa voi yhdistellä muiden vaatteiden kanssa.

Missä se luvattu moottoripyörä nyt sitten on? Kirsikkana pohjalla ihanan mahtava asenne supernaisellisen puvun kanssa - ja pyörä on muuten neidin oma, eikä rekvisiittaa! Pieni suunnittelija kihersi tyytyväisyydestä ja innosta nähdessään nämä mainiot Mikaela Löfrothin kuvaamat yo-kuvat. Ei pönötystä, lakki päähän ja moottori pörisemään! Bruuuuuuum!







sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Keväinen Lontoo ensikertalaisen silmin

Reissuraporttia pukkaa. Kevät alkaa hiipiä tännekin, mutta kuun alussa London Bridal Shown aikaan, ilmakin tuoksui vielä erilaiselle, lunta oli vielä pieninä kasoina muistona talvesta, ja villakangastakki auttoi tarkenemaan koleista päivistä. Vaikka pääkohde olivatkin häämessut, matkaan oli varattu muutama päivä perusturistimenoa varten. En ollut käynyt Lontoossa aiemmin, joten reissuun lähti silmiinpistävän innostunut ja tohkeileva suunnittelija. Noottia tuli jo lentokentällä.

Hei, me lennetään ihan kohta!

Lentäminen on minulle aika vaikeaa, koska korvat kärsivät paineesta, ja sekä nousu että lasku saavat kauhunhien pintaan. Tämä osasto ei nyt tuottanut aiempia lentojen lailla ikävyyksiä, kaikki kunnia lentokorvatulpille! Suosittelen lämpimästi.

Lontoolaisilla busseilla on pirtsakat ilmeet.

Miksei meilläkin rakenneta näin?

Mukanani matkustava ihana taitelijani on puolestaan kokenut Lontoon reissaaja, joten natiivien elkein napattiin lentokentältä minullekin paikallisliikenteen kortti ja hypättiin metroon. Jokainen on varmaan joskus, edes vanhoista koulun englanninkirjoista nähnyt Lontoon sokkeloisen, hieman pelottavan metrokartan, mutta nyt se tuli konkreettisesti tutuksi. Metrolla suhaa varsin helposti ja selkeästi paikasta toiseen, mutta busseilla näkee kaupunkia mukavammin. Kumpaakin tuli käytettyä ja saatoin virnistellä idioottimaisen innokkaana kaksikerrosbussin etupenkissä. Miten kaunis kaupunki!

Trafalgar Square ja öh, Onnen sinilintu?

Turistimielessä kun matkaan oli käyty, niin nähtävyyksiä tulikin sitten kahlattua. Big Ben, joka juuri soi sen luokse saapuessa, Westminster, kävelyretki Whitehallia pitkin Trafalgar Squarelle ja sieltä sokkeloisen Sohon läpi Piccadilly Circukselle. Forbidden Planet, Lontoon Chinatown, Buckinhamin palatsi ympäröivine valtavine puistoineen ja jokunen Notting Hillin antikvariaatti. Alan ymmärtää hyvin, miksi suurkaupungeissa suositellaan käyttämään kulkupelejä pienillekin matkoille. Nähtävää olisi niin paljon, että jalkansa saa kipeiksi muutenkin.

Valistakaa, mikä on näin huiman kaunis bonsaimainen puu, joka kukkii violettina?

Linley Sambourne House - kuin suoraan elokuvasta

Kauniiden asioiden yliannos


Löysimme ennakkoon ehkä maailman suloisimman kotimuseon. Punch -lehden pilapiirtäjä Linley Sambournen talo Kensingtonissa oli säilytetty aivan viimeistä piirtoa myöten 1800-luvun asussa, oli museoitu heti oman aikansa jälkeen pariskunnan lasten toimesta. Kadulla tuntui kuin olisi suoraan My Fair Ladyn kulisseissa, ja sisään astuttua tunnelma muuttui Dowtown Abbeyn fiiliksiin. Yläkerroksissa sanoinkin, että juuri tällaisesta huoneesta Peter Panin lapset lähtivät Mikämikämaahan. Aivan huikeaa! Paikalla ei saanut kuvata, mutta käy kahlaamassa kuvat linkin takaa, ja mikäli olet reissaamassa, suosittelen varaamaan ajan tuonne. Mahtava, ihanan lämmintunnelmainen ja todella vaikuttava paikka.

Useampi kerros tällaista kirjakauppaa. Kuin olisi Harry Pottereissa?

Amen!

 British museumin muinaisten sivilisaatioiden ja keskiajan aarteiden (murr, mitä ryöstöä!) jälkeen matka vei vielä maailman ihanimpaan kirjakauppaan ja 1707 asti, samassa paikassa toimineen, luksustavaratalo Fortnum & Masonsille. Minulle iski armoton Stendhalin syndrooma. Sain ihan tosissani pidätellä itkua kaiken esteettisen ja kauniiden asioiden edessä. Onneksi löytyi vahva hartia, johon nojata, muuten olisi varmaankin mennyt jalat alta kun huimasi niin paljon. (Olen vähän naureskellut tälle oireyhtymälle, mutta nytpä tiedän. Se on kuulkaa aika järisyttävää). Välillä itsekin puistelee päätänsä sille, miksi pitää olla näin tunteikas.

Fortnum & Masons. Unohtakaa Harrod´s.


Oi, jospa saisi puoliksikaan tällaisen karkkibuffetin

Harrodsilla tuli muodon vuoksi myös käytyä, mutta se ei vaikuttanut lainkaan niin voimakkaasti. Voisin sanoa jopa, että tämä jälkimmäinen tuntui aidosti hienon, vuosisataisen tyylikkyyden jälkeen hienostelevalta nousukkaalta. Niinpä siis takaisin Fortnum & Masonsille, nauttimaan perinteistä iltapäiväteetä ja käsintehtyä jäätelöä. Gin & Tonic sorbetissa olisi saanut olla enemmän giniä, muuten liputan tätä paikkaa täysin palkein.

Afternoon tea at Fortnum & Masons. Liian kaunis tarjoilu, en kestä!

 Tee ja Englanti nyt ovat aika klassinen yhdistelmä, ja kaltaiselleni teenlipittelijälle aukesi taivaspaikka. Teetä löytyi vähän joka lähtöön. Mustaa, valkoista, vihreää ja punaista klassisin ja erikoisin yhdistelmin. Kärsä pitkänä tuli pyörittyä teeosaston lumoavissa tuoksuissa ja voi pojat, miten oli valinnan vaikeutta! Tuliaisten lisäksi matkalaukku pullisteli lähtövaiheessa teepurkeista. (Itse asiassa, tätä kirjoittaessakin kupissa tuoksuu huumaavasti matkalta löydettyä taikajuomaa.)

Nyt on ollut niin paljon satuviitteitä, että täytyy sanoa: NARNIA!

Täällä pohjolan perukoilla tahtoo aina unohtaa, että tosissaan ollaan aika korkealla karttapallolla. Lontoo oli uskomattoman keväinen, ihanan lämmin ja miellyttävä. Joka paikassa hedelmäpuut kukkivat, kaikkialla valkoisia, vaaleanpunaisia, tummanpunaisia ja hennon violetteja kukkia. Aah, niin kaunista! Villakangastakki oli ollut tarpeen Suomessa, mutta siellä sen sai jättää hotelliin, kävellä paitahihasillaan ja nauttia auringonpaisteesta, kukkaistutuksista ja lämmöstä.

Auringossa kylpevä suunnitelija Buckinhamin palatsin edustalla
Muuten, jos satut matkustamaan maalis-huhtikuun vaihteessa Londoniumiin, shoppaavaa odottaa mid-season aleissa pullisteleva kauppa jos toinenkin. Esimerkiksi miesten puvun housuineen saattaa löytää 40 punnalla. Naiset eivät taida selvitä ihan niin pienellä. Henkilökunta saattoi hairahtua myös katsomassa valikoimaa. Ihan vain pikkuisen.

Vaikka ensireissu tulikin nyt tehtyä, nälkä nähdä enemmän tätä kaunista ja mielenkiintoista kaupunkia kasvoi. Tännehän täytyy päästä uudestaan! Ja totuuden nimessä, voi hitsi, miten romanttinen paikka se oikeassa seurassa myös olikaan. Mikäli mietit häämatkakohdetta ja brittikulttuuri kiehtoo, tässä voisi olla onkeen otettavaa.