Revelations

Revelations

tiistai 13. toukokuuta 2014

Moottoripyörällä yo-lakkia hakemaan

Tuntuu, että aloitan monet tekstit kertomalla, että kyseisistä juhlista on jo aikaa. No, näistäkin on, mutta putiikissa ja allekirjoittaneen omassa elämässä tapahtuu niin vauhdilla, että välillä jotkin puvut ja häät ovat blogin puolella jäämässä jalkoihin. Se on onneksi vain väliaikaista, koska vaikka vauhdilla edetään, vanhoja ei koskaan kuitenkaan unohdeta.

Tällä viikolla kurkistetaan ylioppilasjuhliin, joihin suunnittelin kepeän kesäisen asun korsetteineen. Sivutaan siis myöskin hienosti 20 -vuotista taivalta korsetinvalmistajana. Vanhojen tanssit ovat kevyttä kauraa mennen tullen, mutta nyt suunnittelija sai tehdä hartiavoimin töitä, jotta päästiin varmasti samalle aaltopituudelle ja ymmärrettiin toisiamme. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, ja ideat menivät läpi niin, että kumpikin oli aivan tohkeissaan tulevasta.

Korsetinraakile ensimmäisessä sovituksessa. Neulaati neulaa.

Turkoosi oli alunperin haaveissa valkoisen kaveriksi, mutta koska Eveliina oli hyvin tarkka sävyistä, oikeaa ei tahtonut sitten millään löytyä. Niinpä hylkäsimme sen yksissä tuumin ja keskityimme enemmän valkoisen sävyihin ja erilaisiin pintoihin. Pirteä neitokainen kertoi muutenkin käyttävänsä lähinnä valkoista vaatteissaan, joten oli luontevaa valita se myös ylioppilaspuvun väriksi.

Ihana Suomineito!


Käsikopelolla oikeat materiaalit


Tiedäthän sen tunteen, kun näkee vaatekaupassa jotain kivaa, mutta heti siihen koskettaessa tekee mieli pyyhkiä kädet, koska materiaalissa on epämiellyttävä tuntu. Meillä kummallakin oli herkkyyttä tähän, ja niinpä oikeat materiaalit, silkki, pitsit, ja helmaan ehdottomani organza valittiin ehdottomasti sormituntumalla. Täytyyhän ihanan vaatteen myös tuntua ihanalta yllä, eikä kankaista saa tulla inhonväreitä.

Valkoinen erilaisine pintoinen ja rakenteineen oli kiehtovaa, ja korsetti valmistettiinkin ylellisesti hehkuvasta, mutta pinnaltaan vähän krouvimmasta Intia-kudotusta Dupion silkistä. Etuosa sai vielä kauniin pitsin pintaansa ja yläreunan käänne koristeltiin niin ikään myös pitsillä, joka soveltui kauniisti kummankin materiaalin kanssa yhteen.


Kerroksittainen liukuväri organzan tapaan

Hameen helma rakentui pehmeästä capuccinonsävystä liukuen kohti kirkasta valkoista. En lähtenyt värjäämään kankaita, mutta useamman värisillä kankailla saa juurikin oikean vaikutelman. Helmasta tuli ihanan ilmava ja hattarainen. Korsetti ja hame ovat erillään, joten juhlapuku palvelee myöhemminkin ja kumpaakin osaa voi yhdistellä muiden vaatteiden kanssa.

Missä se luvattu moottoripyörä nyt sitten on? Kirsikkana pohjalla ihanan mahtava asenne supernaisellisen puvun kanssa - ja pyörä on muuten neidin oma, eikä rekvisiittaa! Pieni suunnittelija kihersi tyytyväisyydestä ja innosta nähdessään nämä mainiot Mikaela Löfrothin kuvaamat yo-kuvat. Ei pönötystä, lakki päähän ja moottori pörisemään! Bruuuuuuum!







2 kommenttia:

  1. Voi, että kun ihanat nuo röyhelöt!!! Ja ihana oli mallikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika! Minustakin loistoesimerkki miten oikea ihminen ja puku natsattiin yhteen. :)

      Poista

Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?