Sumuisten saarten valtiatar Hämeen Linnalla

Aikaa ehti vierähtämään päivä jos toinenkin, oikeastaan parikin viikkoa. Muutto pitää sen verran kiireisenä, että en uskalla luvata ehtiväni kirjoittaa blogimuotoisia kuulumisia aivan joka viikonvaihteessa. Pidetään tätä osittaisena kesätaukona siis.

Muutosta runoiltakoon myöhemmin, sen sijaan luvassa on kuvavoittoinen kertomus Revelations couture -pukujen kuvauksista Hämeen Linnalla, hieman aiempien valehäiden jälkeen. Tiimissä hääri hovikuvaajamme Mikaela Löfroth, meikistä vastasi meikkitaiteilija Tiina Lamberg ja mallin upean kampauksen loihti Minna Muoto-kampaamosta.

Tiina Lamberg fiksaamassa meikkiä

Mallia näihin kuvauksiin hain facebook-sivun kautta. Kumma kyllä, tutuissa kaunottarissa on lähinnä tummia hiuskruunuja omistavia neitosia, ja tällä kertaa kaipasin kuviin kultakutria tai pisamaista punapäätä. Ilmoitukseen tuli monta vastausta, ja varmasti pidän heistä jokaisen mielessäni. Eihän sitä koskaan tiedä, millaisia juttuja tulevaisuudessa tulee vastaan.

Taannoin kerroin hauskasta hääpukukierrosta, jossa saman perheen sisaruksilla käytettiin aina jotakin yhteistä elementtiä, osaa vanhemman sisaren hääpuvusta. (Tämä kierros muuten jatkuu ensi vuoden puolelle kolmannen sisaren häiden tiimoilta, mutta siitä puhutaan myöhemmin.) Ympyrä sulkeutui, kun Charlotta viestitti mahdollisuudesta päästä kuvauksiin malliksi. Neitoa on aiemmin voinut nähdä suunnittelemissani puvuissa niin Belle Modesten kuin Revelationsinkin puvuissa catwalkilla. 

Behind the scenes taltiointia tuplana

Valehäiden ollessa vielä käynnissä linnalla, Charlotta pääsi Minnan kihartimien ja Tiinan meikkisivellinten alle. Täytyy kehaista vielä näitä yhteistyökumppaneita, ihan mahtavia osaajia, ja muutaman lauseen briiffauksesta kaikki olivat osanneet napsia oleelliset asiat, ja niinpä linnalle saapui aivan huikea valkyria. Vaikka kaikki kuvattavat puvut olivat hyvin puuterisen pastellisisa sävyiltään ja tunnultaan, en halunnut kuviin mitään kädenlämpöistä tunnelmaa. Voisinkin nimetä tämän sarjan Sweet Valkyries -nimen alle!

Tuuli uhkaa sotkea huulikiillon - Tiina kiipesi korjailemaan

Ensimmäisenä kuvattiin lyhyttä Iris-pukua, ja vähän kyllä kylmäsi, kun joogaopettajamme kiipeili linnan sisäpihan valtavilla lohkareilla. Se täytyy tunnustaa, että siinä kohtaa jalassa olivat vähemmän glamuurit lenkkarit, sillä yli kymmenen sentin piikkareilla kiipeily olisi voinut olla turhan riskialtista. Ne vaihdettiin sitten aivan viimeiseksi jalkaan, mutta siitä huolimatta hirvitti katsella niillä taiteilua. Onneksi mallina oli tasapainon ammattilainen, joka vakuutti selviävänsä mainiosti koitoksestaan.

Työharjoittelijani Mirka sai aikamoisen viimeisen päivän, kun ensin juhlittiin valehäiden syömingeissä ja sitten taas juostiin pitkin linnan aluetta kuskaamassa valoja ja heijastimia, oikomassa helmoja. Kiitos vielä näin jälkikäteen mahtavasta harjoittelujaksosta Mirkalle!

Viimeiseksi, kun nousimme linnan vallituksille nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta, lämmöstä ja maisemista kuvaamisen mahtavalla tekosyyllä, kävi selväksi, että joudun vaihtamaan yhden puvun nimen. Yleensä en tällaista tee, mutta ylitseni vyöryvä mielikuva oli vain niin voimakas, ettei auttanut kuin antautua. Instagrammissakin eri työvaiheissaan vilahdellut Elana -puku muuttui lennossa Aletaksi.

 Ikuisena sarjakuvanörttinä olen pienen ikäni ihastellut fantastiseen keskiaikaan sijoittuvaa Hal Fosterin seikkailusarjaa nimeltä Prinssi Rohkea. Tiedän, nimi on hurmaavan kökkö, mutta voi miten lähtemättömän, elämänmittaisen vaikutuksen se minuun tekikään, kun siihen ensimmäistä kertaa tassuni iskin josku 80-luvun alussa, kypsässä seitsemän vuoden iässä. Ritariromantiikkaa, mystiikkaa, eeppisen historiallisia taisteluita ja seikkailuita. Ah. Aleta on sarjakuvan päähenkilön suuri rakkauden kohde, Sumuisten saarten kaunis, temperamenttinen, kipakka ja ailahteleva valtiatar, ja kun Charlotta istahti vihreälle vallitukselle puvussaan, näin niin vahvasti Aletan silmieni edessä, että oli tulla kyynel silmään.

Sumuisten saarten valtiatar Aleta

Linnan valtiattaren rooli jatkui vielä, kun paikalle saapui herttaisimmat turistit kuvausmuistiin. Mummo kolmen alta kouluikäisen pikkuisen kanssa oli tulossa päälinnalta, kun pienin kysyi, mitä me teemme. Mummo iloisesti totesi, että sehän on tämän linnan prinsessa. Charlotta teki heti näyttävät hoviniiauksen ja toivotti lapset uudestaan tervetulleeksi linnaan. Vierailijoissa oli sen jälkeen havaittavissa ujostelua ja punastelua. Toivottavasti jätimme yhtä lämpimät muistot, mitä meillekin kohtaamisesta jäi!

Suloisesti tuoksuva morsiuskimppu suunnittelijan tuoksuteltavana Kukkakauppa Pionin käsialaa