Revelations

Revelations

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Viimeinen kevät

Hää- ja juhlapukuihin erikoistuneen suunnittelijan asiakkaat ja työ pyörivät useimmiten odotuksen, iloisen jännityksen ja suurten unelmien parissa. Joskus eteen tulee kuitenkin se vastakkainen puoli, suru ja luopuminen. Tällainen tehtävä tuli vastaan keväällä.

Mitä voi antaa ihmiselle, jolla on enää hyvin rajattu määrä aikaa? Aiemmin minua oli pyydetty "sitten joskus" suunnittelemaan uniikki hääpuku, kun oikea aika tulisi vastaan. Nyt sitä oikeaa aikaa ei enää ehtisi tulla, ja häät jäisivät tanssimatta.

Niin, mitä voisin antaa tässä tilanteessa? Kysyin haluaisiko hän kuitenkin hääpukunsa. Vaikka en pysty taikomaan häitä, lisää elinaikaa, pystyisin kuitenkin antamaan pienen häivähdyksen siitä päivästä. Oman, juuri itselle suunnitellut puvun, hääkuvauksen meikkeineen ja kampauksineen. Pienen hemmotteluhetken, jolloin voisi olla päivän keskipiste, nauttia laittautumisesta ja jälkikäteen katsoa, miten upea saattoi ollakaan.

Alla mummon tekemiä pitsejä, yllä kierrätyskeskuksen aarrelöytöjä vaihtoehtoina.

Suunnittelu lähti niin persoonan ja tyylin pohjilta, mutta tällä kertaa mukana oli erityisesti mukavuus. Halusin suunnitella puvun, joka tuntuisi ihanan mukavalta ja kevyeltä päällä, ja nostattaisi ihastuneen hymyn peilin edessä. Materiaaliksi valikoitui keveä sifonki, iholla pehmoinen puuvillabatisti ja käsintehty pitsi.


Kerroin kuvausajatuksesta Mikaela Löfrothille, joka ilmoitti välittömästi lähtevänsä mukaan ennen kuin olin ehtinyt saada ensimmäistä lausettani kunnolla loppuun. Hiuksista ja meikeistä lähti vastaamaan ihana Zaida Hämäläinen, jonka kanssa olen myös aiempina vuosina tehnyt paljon yhteistyötä. Kiitos teille kummallekin vielä pyytettömästä halustanne auttaa ja tuottaa hyvää mieltä!

@Studio Mikaela Löfroth

@Studio Mikaela Löfroth

Meillä oli kaikki elementit, jotka kuuluisivat oikeisiinkin häihin. Uusi, juuri hänelle suunniteltu hääpuku, vaaleansinistä sävyä puvun alla piilossa, lainassa allekirjoittaneen rintaliivit, kun "morsiomme" oli laihtunut niin voimakkaasti, etteivät omat enää pysyneet päällä. Jotain vanhaa taas oli oman mummon aikoinaan tekemät pitsit puvussa.

Tarkoitus oli alunperin kuvata ulkona valkovuokkojen ja sinililjojen keskellä, mutta potilaamme oli jo liian uupunut ja heikko lähteäkseen ulos, joten pysyimme sisätiloissa ja etenimme hänen voimiensa mukaan. Vaikka hän olikin kovin väsyksissä, hän ihmetteli moneen kertaan, miten olimme jaksaneet nähdä kaiken vaivan hänen eteensä, ja kiitteli myöhemmin miten erityinen tuo kuvauspäivä olikaan ollut.


@Studio Mikaela Löfroth

@Studio Mikaela Löfroth

Kolme viikkoa myöhemmin syöpä vei voiton, ja pikkusiskoni nukkui pois. Hänet haudattiin omasta toiveestaan tässä samassa puvussa.

Kunnioitan sisartani aivan äärettömästi, koska hän ei lannistunut missään kohtaa, ei hylännyt elämää, eikä haaveitaan, vaikka aika tikitti armottomasti eteenpäin. Hän uskalsi ottaa unelmista kiinni, toteuttaa, elää ne täysillä. Unelmat eivät koskaan kuole.

Mietin pitkään kirjoittaisinko tästä lainkaan, mutta halusin kuitenkin jakaa nämä upeat, kauniit ja äärimmäisen muistorikkaat kuvat. Seuraavaksi allekirjoittanut aikoo käydä rutistamassa Hra Taiteilijaa oikein kovasti, ja siirryn ensi viikolla haettavien hääpukujen pariin.




18 kommenttia:

  1. Otan osaa. Todella rankka juttu :( Hienosti tehty sulta ja ryhmältänne.
    Aika sanattomaksi tää vetää.

    VastaaPoista
  2. Voi Aurora... itku tuli. ihana puku ja etenkin tuo ajatus ja kuvat ja kaikki. otan osaa suruusi <3

    VastaaPoista
  3. Ihana ajatus. Ihana puku. Ihanat kuvat. Ja varmasti myös ihanat muistot. <3
    T.Saara

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille valtavasta myötätunnon aallosta! Kevät ja alkukesä on tosiaankin ollut isojen muutosten aikaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Muistoja kukaan ei voi viedä, ja näiden kuvien arvo vain kasvaa vuosien myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä hetki,nyt tässä.Äänetön kaipaus,joka kerii aikaaa taaksepäin..Viipyen siellä.
      kehräten muistoja vyyhdeksi,joka hitaasti purkautuu,vapauttaa
      Elämään,koska Se jatkuu
      Äärettömyyksiin.
      Osanottoni♥
      Tyttäreni menettänyt♥

      Poista
  5. Otan osaa. Myös täällä tuli itku. Syöpä vei pari vuotta sitten myös ystäväni. Tuntuu niin väärältä, kun nuori ihminen joutuu jättämään elämän kesken. Voimia. <3

    VastaaPoista
  6. Otan osaa! Mielettömän jutun järjestitte siskollesi <3

    VastaaPoista
  7. Aurora,

    Todella syvä osanottoni.

    Kiitos aivan valtavasti tämän teksti jakamisesta.
    Tämä kosketti minua todella syvältä ja tavalla, jota en osaa sanoiksi pukea,
    antoi äärettömän paljon kauneutta ja uskoa ihmisen ihmeellisyyteen tänä päivänä.

    Suurin halauksin,
    Kuljet ajatuksissa,

    Alma

    VastaaPoista
  8. Todella koskettavaa, otan osaa, muistorikkaita, kauniita kuvia.

    VastaaPoista
  9. Osanottoni <3 Hieno teko ja kauniit muistot jää lohduttamaan <3

    VastaaPoista
  10. Kiitos kun sain kurkistaa yhteen kauneimmista koskaan näkemistäni tarinoista! Tällainen kauneus, välittäminen, herkkyys ja arvostus - niin surullinen kuin itse tarina onkin - antaa toivoa meille ventovieraillekin. Rakkautta on. Yli kuoleman. Kiitos, kun jaoit. Voimia Sinulle ja perheellesi suuressa surussasi. Kiitos myös tuotantotiimille äärimmäisen laadukkaasta toteutuksesta!

    VastaaPoista
  11. Hyvin kaunista ja hyvin surullista. Osanottoni.

    VastaaPoista
  12. Kauniita ja herkkyyttä henkiviä kuvia. Mallinne oli myös kaunis, etenkin tuo kuva missä hymyn pilkahdus näkyy oli lämmin ja koskettava. Voimia sinulle suruusi <3 Kiitos, että kerroit tämän tarinan, pysäytti tässä hetkessä.

    VastaaPoista
  13. Kiitos kun jaoit näin koskettavan tarinan. Se antoi paljon lohtua myös minulle, siskoni liian nuorena menettäneelle.

    VastaaPoista
  14. Olen todella häkeltynyt siitä lukijoiden, palautteiden ja osaaottavien määrästä, lukuisista viesteistä niin tänne blogiin kuin Revelationsin facebook-sivulle. Kiitos kaikille vielä uudemman kerran syvästä myötätunnostanne!

    VastaaPoista
  15. Koskettavaa. Aitoa välittämistä Suuria Voimia!!!

    VastaaPoista
  16. Vasta nyt luen tätä ja itken samalla hymyillen teidän kaikkien kauneudelle. Sisaresi haavoittuvainen olemus, koko tiimin ja sinun rakkaus ja välittäminen ja huikea ajatus kaiken tuon takana.

    Rakkautta todellakin on, yli kuoleman ja elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eijalle ja Minttuselle kommenteistanne! Jostain syystä Eijan kommentti oli mennyt vahingossa ihan ohi, joten pahoittelut myöhäisestä reagoinnista.

      Eikö se niin mene, että vaikka rakkaat poistuisivat tästä elämästä, itse rakkaus ei kuitenkaan kuole. Kaipaus ja suru ovat vain sen yksi muoto. <3

      Poista

Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?