Revelations

Revelations

maanantai 25. elokuuta 2014

(Kauhu)tarinoita ja kulttuurielämyksiä Tallinnassa

Olen aiempina vuosina viitannut lomaan yrittäjän henkireikänä ja voihan nenä, sitä se tosiaankin on tänä vuonna ollut. Vauhtia riittää siihen malliin, että pidin ruhtinaalliset neljä päivää vapaata, ja tutkailin elämää sen ajan Tallinnan maisemissa.

Romanttisesti täyskuun loisteessa. Ei paskempi.

Olen aina pitänyt eteläisestä naapuristamme kovasti, ja yksi syy siihen löytyy niin maan vivaihteikkaasta ja pitkästä historiasta, mutta myös siitä sydäneurooppalaisesta tunnelmasta, jota koko maa henkii. Jos suuntaa rapakon yli Ruotsin puolelle, ei juuri koe olevansa ulkomailla. Arkkitehtuuri, ihmiset ja muu ympäristö on melkein samaa kuin täälläkin, vain kieli vaihtuu. Sen sijaan Tallinnaan lähtiessä tulee heti tunne siitä, että nyt ollaan Euroopan kulttuurimaisemissa.

 
Ihana, ihana tunnelma!


Viestejä seinämaalauksissa?


Vanhan kaupunkin katuja tassutellessa katse kiinnittyi useasti aivan hurjan taitaviin ja mielikuvituksellisiin seinämaalauksiin ja tageihin. Tällaisiakaan ei Helsingissä näy. Jonkin aikaa pyörittyäni havaitsin usein toistuvan tyylin, jota jäi sitten kiinnostuneena seuraamaan. Taidokkaasti (huopakynällä, seuralaiseni valisti vierestä) kalligrafioidut nootit löytyivät ovista, kadunkulmista ja sähköpylväistä. Tässä on yksi, tuolla toinen, mutta missä seuraava? Salaliittomieleni lähti heti kehittämään teoriaa josko tekstit muodostaisivat isommankin viestin, kuka tietää.


Vaikuttaa tekijän puumerkiltä. TheMeow, I salute you! 

Tästä se alkaa
Tähän tapaan niitä vain jatkui, ja jatkui ja jatkui.


Tarjolla klassisempaa suupielten nostattajaa


Graffiteista gallerioihin


Kulttuurinnälkä ei tyydyty pelkillä katutaiteilijoiden töistä, joten matka tarjosi kaksi yllättävää, mutta ehdottoman positiivisen tunteen jättävää näyttelyä. Ne kumpikin jatkavat vielä syksyyn, joten jos yhtään mielenkiinto herää, menkää katsomaan!



Kadriorgin palatsissa - joka muuten itsessään on aika hulppea paikka, eikä ole syyttä nimetty pohjoisen barokin helmeksi - oli esillä 1800-luvulla vaikuttaneen kreivitär Evelyne von Maydellin siluettikuvanäyttely. Itse palatsi puutarhoineen ja omine klassisen taiteen kokoelmineen oli hieno tuttavuus, jota voin ilomielin myös suositella eteenpäin. Mielikuvitus puki avarat salit epookkipuvuissa arvokkaasti käyskenteleviin herroihin ja rouviin, ja saatoin välillä unohtui fiilistelemään aika urakalla.

Mustia joutsenia puistolammessa! Luulin niiden olevan vain myyttisiä otuksia.

Olen aina hurmaantunut camee-koruista ja mustavalkoisista profiilikuvista, joissa tarkkojen saksienkärkien käännähdyksellä on leikattu niin hentoiset hiuskiehkurat kuin jännittävät metsäseikkailutkin. Eveline von Maydellin näyttely tarjoili ainutlaatuisen taidemuodon välityksellä hienon katselmuksen yläluokan arkeen, muotokuviin, pukeutumiseen ja satumaisiin maisemiin. Kaikki saksilla äärimmäisen tarkasti tehtynä. En edes osannut kuvitella, että mustalla paperilla ja saksilla voi kuvata niin ylellisiä pitsikankaita ja kuoseja. Ei voi kuin ihmetellä miten pienet ja terävät ne ovat voineet olla, ja kuinka näppärät sormet kreivittärellä on ollutkaan.



Harmikseni näyttelykirjassa joka ikinen työ oli pilattu yli-intoisen graafikon taittojäljellä, joten se sai jäädä museokaupan hyllylle. On hyvä, että tuodaan uusia ideoita, kirjoja taitetaan eri tavoilla, tuodaan tuoretta näkökulmaa, mutta kyllä itse taideteokset olisi voitu jättää rauhaan. Nyt jokaisen taustalle oli tungettu jos jonkinlaista rasteria tai tekstiä. Kyllä otti päähän!

Lastenkirjojen kuvitusoriginaaleja näytillä. Rakastuin!

Siinä missä Von Maydellin siluettikuvat hyökyivät mennyttä aikaa, vanhassa kaupungissa esiteltiin lastenkirjallisuustalossa satukirjakuvitusten lisäksi Lena Revenkon näyttely. Seuralaiseni ei näille juuri lämmennyt, mutta allekirjoittanutta kiehtoi värikylläinen slaavityyli yhdistettynä itämaisuuteen, häivähdyksellä japanilaisuutta ja burtonmaista twistiä. Tähän täytyy ehdottamasti tutustua tarkemmin.

Lastenkirjakeskuksesta pitää sen verran vielä mainita, että samassa talossa toimi aikoinaan KGB:n hemmojen sauna. Iloisesti sisustettu keskus on kaikille avoin, siellä otetaan kaikki avosylin vastaan, ja nykyfiilis pesee hienosti vanhaa huonoa karmaa nurkista pois. Pieni suunnittelija iloitsi kovasti.

Se oli ainakin näääääääin iso!


Kuvittajat olivat päässeet kukin tekemään oman nimikkojakkaransa
Suosikkijakkarani vasemmalla. Pöllö pöllönen <3

Paholaisen häissä


Ruokaorientoituneelle sopivan ruokailupaikan toi ongelmia lähinnä runsaudenpulan muodossa. Taisin löytää myös uuden suosikkipaikkani. Rataskaevu-kadulla samaa nimeä kantava ravintola tarjosi aivan uskomattoman makutykityksen, ja suunnattoman ihana Marit -tarjoilimme kertoili mielenkiintoista legendaa vanhasta Hansa-talosta.

Yksi talon ikkunoista on täysin musta, ja  perimätiedon mukaan paikalla oli ennen hotelli. Paholainen oli saapunut paikalle, vaatinut itselleen yhtä huonetta viettääkseen häitään, mutta asiasta ei saanut hiiskahtaakaan kenellekään. Pelokas palvelija oli tehnyt kuten oli käsketty, joten muukaan henkilökunta ei näistä juhlista tiennyt. Niinpä pahaa-aavistamaton toinen palvelija oli mennyt huoneeseen, kohdannut jotain äärimmäisen järkyttävää, koska oli kohta sännännyt kadulle hiukset pystyssä ja huutaa kailottanut paholaisen pitävään häitään hotellissa. Paholaisparka oli tästä kovasti pahoittanut mielensä, lukittautunut yksin huoneeseensa ja siellä tämä on tänä päivänäkin vielä mököttämässä.

Marit lisäsi tarinansa päätteeksi vielä, että kun on lähdössä töistä, valot on sammutettu, niin ei halua kovin pitkäksi aikaa jäädä ihmettelemään oloaan. Yläkerrasta nimittäin kuuluu kummallisia ääniä ja askelia. Tämän jälkeen oli vielä tultava päivänvalossa töllöttämään talon ikkunoita, ja toden totta, mustat karmit, mustat verhot ja mitään muuta kuin mustuutta ei ulospäin näy.

Loppukaneetiksi täytyy todeta, että Tallinna on ihastuttavan lähellä, hurjan kaunis, antaa paljon ruokaa niin mielelle, silmille kuin suullekin - ja kun tämän kaiken saa jakaa sen oman tärkeän ihmisen kanssa, kaupunki on ääriromanttinen. Jos mietit sopivaa (juhla)kohdetta nopealla aikataululla tai pienemmällä budjetilla, nostan peukut pystyyn tälle kaupungille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?