Revelations

Revelations

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Laukkumanian siivittämiä kuulumisia

Voi ihastus! Joulu tuli sillä hetkellä, kun kuriiri kantoi suuren ruskean postilaatikon Fitting Roomille sisään, ja hoksasin, mitä se pitää sisällään. Uudet Menburin hää- ja juhlalaakut olivat saapuneet. Marika yritti kovasti ompelimopuolelta huudella, että allekirjoittaneen olisi syytä liimata hanurinsa vielä joksikin aikaa ompelukoneen ääreen, mutta avaamattoman paketin kutsu oli liian voimakas. 
Ihanan blinginen pussukka

Niinhän siinä sitten kävi, että olimme kummatkin nenä pitkänä ja sormet syyhyten uusissa ihanuuksissa kiinni. Minulla ei olekaan ollut oikein sopivaa pientä mustaa iltalaukkua, joten tässä voi käydä niin hullusti, että tulee syötyä kuormasta. Ehkä. Ehkä ei. Yritän vastustaa houkutusta ja pidätellä itseäni Porvoon häämessujen ja Save The Daten ajan edes. Sinne nämä namipalaset nimittäin ovat ainakin tulossa mukaan. (Herranen aika, ensin mainittuhan on jo ensi viikonloppuna.)
Jotain turkoosia clutchin muodossa

Yhdistyneet kädentaitajat


Hetkonen, kuulen sinun sanovan. Kuka Marika? Fitting Room? Huomaan, etten ole kaikessa kesän vauhtikarnevaalissa muistanut lainkaan kirjoittaa siitä, miten tilanne on muuttunut siitä, kun Revelations sulki ovensa Hämeenlinnansa, ja allekirjoittanut siirsi elämänsä Helsinkiin.

Revelationsillahan ei ole enää omaa liikettä, mutta sen sijaan Töölössä, Helsingin sydämessä ja kätevästi 8 ratikan reitin varrella, sijaitsee Fitting Room - morsius-ja juhlapukujen korjausompelimo, ja ateljétyöhuone. Yleensä allekirjoittanut päivystää paikan päällä, mutta noin kerran viikossa mestoilla on Pirkanmaan ompeluguru, Twizt-ompelimon ja Trilogia-malliston äiti, Marika Mansikkamäki. Energiapommina tunnettu leidi on myös pääjehu Jotain Käytettyä - tapahtumien taustalla. Ihanaa, että jatkossa voidaan potkia toisiamme entistä ärhäkämpään vauhtiin. Suunnitelmia lentelee sitä vauhtia, että välillä hirvittää. Riittääköhän se taivaskaan rajaksi? Joka tapauksessa, olen hurjan iloinen, kiitollinen ja tulevaisuuteen luottavainen, kun saan tehdä jatkuvasti niin upeiden ja osaavien tyyppien kanssa töitä.

Pilkkutylli natsaa melkein kaikkiin kauden pukuihin


Fitting Room toimii samalla kertaa siis sekä Revelationsin, että Twiztin ateljeetöinä valmistettavien ateljeepukujen sovituspisteenä. Mitä muuten Jotain Käytettyyn tulee, tällä hetkellä Save The Dateen on tulossa jättisuuri osasto jo kerran tanssittuja pukuja, ja vielä ensi viikolla ehtii käyttää hyväkseen mahtavan pesulatarjouksen. Puvun saa pesulan kautta myyntiin edulliseen 50 euron hintaan. Mikäli vanha hääpuku on menossa kierrätykseen, kannattaa tutustua asiaan tarkemmin täältä.

Mutta ne laukut! Tässä vielä pari makupalaa saaliista. Ensi sunnuntaina nämä, ja luonnollisesti myös meikäläinen, on tavattavissa Porvoon häämessuilla. Tulethan fiilistelemään häätunnelmaa Taidetehtaalle ja juttelemaan hääpukuhaaveistasi. Lupaan, että mukaan tarttuu hyviä vinkkejä!

Bling-rusetti talven juhliin

guipurepitsiä ja juuri sopivasti blingiä

Pehmeää nudensävyä, ja reilusti käyttöä häidenkin jälkeen








sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Iltalehden kuvauksissa Sofin kanssa

"Iltalehdestä voidaan olla yhteyksissä", Sofi Oksanen mainitsee, kun sovitan hänelle valkoista jakkupukua. Kirjailijatar on lähdössä Frankfurtin kirjamessuille edustamaan Suomea tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa, ja tilaisuus vaatii ehdottomasti uuden asun. Juttelemme edustushommien kiemuroista, fiilistelemme valmistuvaa uutta pukua, ja modisti Hannu Viitala sovittaa siivekästä päähinettä Sofin värikkääseen tukkaan.

pic @Toni Härkönen

Minulla on kiire saada puku valmiiksi. Ensimmäiset promokuvaukset pidetään reilusti ennen matkaanlähtöä, ja tästä deadlinesta ei voi myöhästyä. Vähän sama kuin sanoisi morsiamelle, että puvun saisi pari päivää häiden jälkeen. Jo maalaisjärki sanoo, että se ei ole vaihtoehto. Arvaatko jo? Yötöitä pukkaa.

Hiuksissa Hannu Viitalan "Sininen Lintu", Pic @Toni Härkönen

Pukuun valittu kreppi ei toiminut aivan suunnitelmien mukaan, ja niin kiikutin kirjailijattarelle jakkupuvun, johon en ollut aivan 100% tyytyväinen. Jakun takaosan helma ei laskeutunut mieleni mukaan, ja sovimme, että haen sen heti kuvausten jälkeen, ja fiksaan sen kuntoon. Harmitti ja ärsytti samaan aikaan. Onneksi varsinaiseen edustustilanteeseen olisi vielä vähän aikaa.

Iltalehden studiolla


Varoituksen mukaan pyyntö kuvauksiin tuli, ja kalenteri näytti mukavasti vihreää. Jees, pääsen mukaan! Ennakolta oli tiedossa, että Iltalehti oli tekemässä ison jutun niin Sofin lähdöstä Frankfurtiin edustamaan kuin meistä taustalla häärivistä osaajista; tyylitiimistä. Monesti ihmisillä on julkisuudessa toinen toistaan upeampia asuja ja asusteita, mutta tekijöistä on vähän tietoa. Suuret kiitokset vielä Sofillekin tätä kautta, että hän halusi nostaa kotimaisia osaajia esiin!

Hannu Viitala, Minna Maltio, Katariina Guthwert, Sofi Oksanen ja allekirjoittanut.


Oli myös äärimmäisen mukava tutustua muihin tekijöihin Sofin tyylin takana; koru- ja asustesuunnittelija Katariina Guthwertiin ja Purplen mestarikampaajaan Minna Maltioon. Hupaisaa oli, kun olemme kaikki tottuneet tekemään itse töitä kulissien takana, niin valokeila tuntuikin kumman jännittävältä. Juttelimme hyvällä fiiliksellä ja nauru oli herkässä, kun saimme kuhista keskenämme. Annas olla, kun piti asettua taustakankaan eteen, asettua asentoon ja hymyillä kameralle. Taisimme olla kuin ajovaloihin jääneitä jäniksiä kaikki tyyni.

Taustatiimi seuraa sivusta

Iltalehden kuvaaja Inka Näveri keskittyneenä


Sofi sen sijaan on niin tottunut olemaan kameran edessä, että ihastuneena seurasin vierestä, miten luontevasti linssin edessä voi ollakaan. Valkoisen edustuspuvun lisäksi kuvattiin jo aiemmin suunnittelemani punamusta cocktail-tyyppinen pitsimekko. Taustaksi voi muuten sanoa, että minulla iski hulluus sen kanssa, ja kohdistin kaikki saumat ja kuviot. Toisin sanoen, näkyviä saumoja pitsistä saa suurennuslasilla hakea. 

Kuvausten lisäksi toimittaja Aino Kangaspuro haastatteli meitä kaikkia vuorollaan. Minulla on ollut vuosien takaa huonoja kokemuksia siitä, että toimittaja on väännellyt sanani aivan päin mäntyjä, ja yleensä olen aina pyytänyt artikkelit tarkistuslukuun ennen julkaisua. Tällä kertaa se jäi tekemättä, ja apua, miten jännitin, mitä osuudessani lukisi. Huoli oli onneksi turha, en ollut päästellyt sammakoita, eikä minua oltu käsitetty väärin. Kyllä ammattilaisen vain tunnistaa kynästään! Iltalehden juttuun ja hienoon kuvausvideoon voi tutustua tästä, ja itse edustuspuoleen Hesarin artikkelista.

Fredrika Runeberg Katariina Guthwertin mitalissa

Kauniisti aaltoilevasta pyrstöstä ei ole harmittavasti muita kuvia

Entäpä sitten se valkoinen jakku? Muutin siitä vähän rakenteita ja voila! Helma laskeutui juuri siten, kuten sen olin suunnitellut ja halunnutkin. Hymyä ei tarvinnut lainkaan pakottaa, se pyrki väkisinkin tyytyväisenä esiin.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Perjantain pikapäivitys

 Olen sairastellut turhan paljon pitkin syksyä, tänään tuntuu myös aika tunkkaiselta, joten mikä olisi parempaa ajankulua sohvanpohjalla kuin blogin viilaaminen. Ajattelin tipauttaa jokusen rivin siitäkin huolimatta, että sunnuntaina on tulossa taas mietitympää kirjoitusta. Fiksailin blogin ulkomuotoa, kevensin hieman värimaailmaa ja (toivon mukaan) selkeytin yleisilmettäkin. Niin, ja kansikuvakin tuli aiemman, olemattoman tilalle. Jotenkin näin pimeän syksyn kynnyksellä kaipaa värejä ja tunnelmaa keveämmästä vuodenajasta.

...tai ainakin kynttilöitä kaakeliuunin lämmön lisäksi

Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. En ole mikään erityisen hyvä tietokoneiden kanssa, joten ainakin omat henkselit paukkuivat suorituksen lopuksi. Miltä uusi ulkoasu sinusta näyttää?

maanantai 13. lokakuuta 2014

Punakultaisia hääpukukurkistuksia

Kaikille valkoisen sävyt eivät ole se juttu, joka omissa häissä säväyttää. Kun putiikin ovesta asteli vanha ystävä, ja ilmoitti menevänsä naimisiin, oli jo heti ensihalien jälkeen selvää, että vaalea puku ei tule kyseeseen. Kuulumisten vaihdon yhteydessä päädyttiin nopeasti punaiseen värimaailmaan - ja vaikka hopea on monelle se ainoa oikea metalli, kullalla on myös vakaat ystävänsä. Olisikin ollut yllätys, jos maanläheisissä ja pehmeästi murretuissa, mutta silti värikkäissä viihtyvä Kirsi olisi halunnut jotain muuta.

Värianalyysista saatujen värinäytteiden kanssa kävimme varsin laajaa materiaali ja värivalikoimaa läpi, mutta jos sävyn täytyy olla hyvin, hyvin tarkka, laaja valikoima supistuikin aika tavalla. Kuten mainittua, hopealla on sangen ärhäkäs voittokulku, joten kullansävyisiä pitsejäkin on haastava löytää. Eipä olisi uskonut, että kuudesta paksusta näytekansiosta, jossa on satoja eri pitsejä, karsiutui vain kymmenisen varteen otettavaa vaihtoehtoa. Kultahan on nyt noussut suositummaksi, mutta voi rähmä, miten kiven alla se silti vielä on.

Fiilistelyä oikeilla materiaaleilla. Mm-mmm!

Materiaalimyyränä kaivelin jälleen kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat, mutta silti jouduimme tyytymään kompromissiin. Pitsi on jumalaisen kaunis, mutta morsion mieleen aavistuksen vaalea, ja olisi saanut olla hitusen enemmän kullanhohtoinen. Onneksi punaista satiinia vasten mallaillessa häipyi epäluulo siitä, olisiko kultaa riittävästi - näytti - ja kuvia katsellessa näyttää edelleen hurjan hyvältä!


Lisäkurvia korsetilla


Puvun alle valmistin morsiamen mittojen mukaan korsetin, ja sillä varmistettiin, ettei rintsikoita tarvitse erikseen puvun kanssa. Korsetti nimittäin tukee rintoja perinteisiä liivejä paremmin, ja antaa aivan toisenlaisen mahdollisuuden olkaimettomiin vaatteisiin. Sillä voi myös minimoida suurta varustusta niin halutessa ja samalla korsetti myös vie niskalta ja hartialta painoa pois. Tavallisissa rintaliiveissähän suuri osa tuesta tulee olkainten kautta, kun korsetti taas tukee ja nostaa rinnan alta ja sivuilta. Kureliiville oli suunnitteilla paljon muutakin käyttöä ja siksi tehtiin puvusta erilliseksi.

Hello, vyötärö!

Koskapa korsetilla oli toive myös kaventaa vyötäröä, oli suunnittelija sitten puvun kanssa hetken verran helisemässä. (Kukapa nainen ei kapeampaa vyötäröä toivoisi?) Arvaa huviksesi, miten hurjia kaaria kaavoissa oli, ja kuinka väliin tahtoi usko loppua siitä, voivatko linjat tosiaan olla näin voimakkaat. Ainakin kun jo valmiiksi tiimalasivartaloinen vielä korostaa upeita linjojaan korsetilla. No, kyllähän ne voivat, pitäisi vain uskoa mittanauhaa.

Kurvikkaiden morsioiden toiveet vedospuvuista voivat kääntyä myös pitkiksi seisomasovituksiksi. Nyt ei ollut sovitusnukesta kovinkaan paljon apua, vaan vedostuksen sai pitkälle tehdä suoraan päälle, jotta näki kankaan kääntyvän, taittuvan ja laskostuvan oikein.

Vedostusta sisärakenteiden päälle.


Minulla on kerran, vuosia sitten, pyörtynyt eräs asiakas sovitukseen. Sen jälkeen olen puolineuroottisesti kysellyt pitkän seisomisen aikana missä mennään; heikottaako, ja sano jos alkaa tuntua, niin pidetään tauko. Pyörtyminen selvisi myöhemmin johtuneen, ettei jännittynyt neitokainen ollut muistanut ja ehtinyt syödä tai juurikaan juoda koko päivänä, joten vähemmästäkin kupsahtaa. Onneksi vahinkoja ei tapahtunut ja mustelmiltakin säästyttiin. Tässä siis oiva vinkki pukusovituksia silmällä pitäen: muista pitää itsestäsi huolta. Älä säikäytä suunnittelijalta sydäntä kurkkuun! ;)

Sulhasen liivi ompelua vailla

Koskapa väriteema kulki tiukasti mukana, myös sulhanen sai punaista ylleen. Eikä mitä tahansa punaista, vaan sävyn tuli olla tismalleen sama kuin morsiamenkin puvussa. Tiukan kädenväännön (herra piti tiukasti omista makumieltymyksistään kiinni, eikä hyväksynyt sileää pintaa) jälkeen päädyttiin siihen, että etsimme brodeeraajan, joka kirjoi samaan punaiseen satiiniin sopivat kiemurakuviot, ja vasta sitten pääsin liivin pariin. Hurjaa viestittelyä morsion, kirjojan ja allekirjoittaneen välistä, ja niin kangas seilasi pitkin Suomenniemeä, mutta sulhanen sai juuri mitä halusikin. Susitaika teki hienoa jälkeä, joten jos kaipaat brodeerausta omiin vaatteisiisi, otapa siis sinne yhteyttä!

Näistä häistä on vielä paljon kerrottavaa, mukaan lukien huikeat hääkuvat, mutta palataan niihin vähän myöhemmin. Sillä välin toivottelen kaikille ihanaa syksyistä viikkoa!






sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Moottoritien reunaviiva täryttää renkaissa. Kerran, toisenkin, ja kuski ratin takana hätkähtää säikähtyneenä. Yösydäntä myöten on taas tehty hommia, ja tällä kertaa se muistuttaa olemassaolostaan todella pelottavalla tavalla. Olin aivan lähellä nukahtaa kahdesti rattiin Hämeenlinnan messuille ajaessani. Ratkaisu oli pysäyttää auto, laittaa kännykkä soimaan parinkymmenen minuutin kuluttua ja sitten vasta jatkaa matkaa. Huh huh, hurja muistutus rauhoittaa kiivasta elämäntahtia.

Revelations Couture uutuuksia ständillä

 

Lupausten ilta - unelmahäät


Suhasin hirvittävän väsynä kohti vanhaa kotikaupunkia, ja Hämeen Linnassa toista kertaa järjestettäville häämessuille. Viimeksi olin itse ydinporukassa järjestämässä tapahtumaa, nyt vetovastuu oli Linnaravintola Brahen aikaansaavilla linnanneidoilla. Messut levisivät tällä kertaa koko linnaan, ja oli ihana nähdä, miten keskiaikaiset salit täyttyivät niin käsityöläisistä, muusikoista, hääkuvaajista kuin kakkumaistiaisista.

Kauhat hakusessa karkkibuffettiin? Pirteä Paketti toimittaa!

Hurmaannuin. Alusasuliike Siron mallit linnassa

Revelations Couturen hääpukuja saattoi ihastella linnan rauhaisan luentosalin osastolla, ja muotinäytöksen showstoppereina. Tämän lisäksi allekirjoittanut kiipesi juontajien tentattavaksi lavalle kertomaan vinkkejä oikean hääpuvun löytämiseen budjetista riippumatta. Kävijöitä oli mukavasti, mutta koska linna on niin suuri tila, väkimäärä hukkui saleihin. Ainakaan väentungos ei päässyt ahdistamaan, ja kaikkien kanssa pääsi rauhassa keskustelemaan.

Revelationsin ihanat neidot bäkkärillä hetki ennen catwalkia

Opettajan saappaissa


Reissaamista ja ratin takana istumista on ollut varsin reilusti parin viikon aikana. Alkusyksystä sain pyynnön tulla opettamaan juhlapukukurssia Hämeenlinnan ammattikoululle, Tavastialle. Olen aina pitänyt opettamisesta paljon, ja mentaliteettini työharjoittelijoidenkin suhteen on se, että ei ole minulta pois, jos jaan omaa ammattitaitoani ja osaamistani eteenpäin. Hyville tekijöille on aina tarvetta, eikä kaikkien tarvitse keksiä pyörää aina uudestaan.


Ryhmä osoittautui mukavan mielenkiintoiseksi. Mukana oli mukana niin nuoria, suoraan peruskoulusta siirtyneitä kuin aikuisopiskelijoitakin. Alkuun käytiin läpi allekirjoittaneen uraa, ja kulkemaani polkua tähän päivään asti, tämän hetken juhlapukutrendejä, ja päästiin hipelöimään tuomiani juhlavampia materiaaleja. Kurssilla oli myös idea tuunata ryhmätöinä samanlaisesta mekosta kokonaan uusi kokonaisuus. Mielenkiinnolla odottelen, millaisia luomuksia vielä valmistuukaan.


Opetus onkin kuljettanut allekirjoittanutta Helsingin ja Hämeenlinnan välillä. Hienoa porukkaa, hyviä ideoita ja loputonta tiedonjanoa. Se inspiroi opettajaakin, kun oppilaat kyselevät enemmän, millaista työ arkielämässä todella on, miten tekisin minkäkin työvaiheen, ja tulevat joukolla katsomaan, kun olen näyttänyt joitain niksejä. Ensi viikko on vielä aikaa saada projekti loppuun, ja sen jälkeen pääsen esittelemään uusien tekijöiden ideoita täälläkin.



Huhheijaa. Vaikka vauhtia vielä riittääkin, toivottavasti nuo vaaralliset tilanteet ovat jo taakse jäänyttä elämää. Tiukimmat deadlinet ovat nyt ohi, ja saa rauhassa keskittyä seuraaviin tuleviin messuihin; Porvoon häämessuihin ja Save The Dateen. Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan kuten sanon. Ajoissa nukkumaan, ja kauneusunia kehiin! Taidan itsekin tarttua tähän, joten toivottelen vain ihanan kirpeitä syyspäiviä alkavalle viikolle!