Revelations

Revelations

maanantai 21. joulukuuta 2015

Yhden linnanjuhlien puvun tarina - syvemmälle kuin arvaatkaan

Tämä ei ole aivan tavallinen kertomus puvun suunnittelusta. Tällä puvulla oli jo tarina, ennen kuin ensimmäistäkään tikkiä oli ommeltu tai kynä hipaissut paperille luonnoksen ääriviivojakaan. Tarina, joka ulottuu yli kahdenkymmenen vuoden taakse, ja on vaikuttanut kaikkiin pukuihin, käytännössä aivan kaikkeen, mitä olen urani aikana tehnyt. Ei siis mikään olankohautuksella ohitettava kolttu. Koska jutun juuret ovat hyvin syvällä historiassa, tämä ei tule olemaan aivan lyhyt luettavakaan.

Muistat varmaan kurkistuskuvista mustikansinisen silkkipuvun helman ja vilauksen metalliketjuista selässä.  Pukua kantoi Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakan ylväsryhtinen Marianna-puoliso. Nyt, nyt meillä on kaikki tarvittavat päähenkilöt kasassa. Oletko valmis jatkamaan?

Melkein valmis puku ennen viimeistelyjä


Kaksikymmentä vuotta sitten


Avaan nyt aika suuren osan itsestäni sinulle. Osan, joka ei ole mitenkään mukava, ilahduttava tai hupaisa, mutta joka on tehnyt minusta minut. Surullista kyllä, se tuntuu olevan varsin monen muunkin elämää. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten olin teini, yläasteella ja nääntymässä koulukiusauksen jalkoihin. Olen saanut lasit alakoulun kolmannella luokalla ja nimittely alkoi välittömästi. Se jatkoi koko ajan raaistuen yläasteelle, jossa henkinen väkivalta muuttui myös fyysiseksi. Kannan edelleen kehossani arpia muistoina niiltä ajoilta. Arpia, joita koulukiusaajien käsissä sain. Sellainen jättää väkisinkin jäljet kehen hyvänsä.

Olin aivan hirvittävän väsynyt elämääni sellaisena kuin se oli. Kaipasin, janosin kipeästi jotain muuta. Jotain, missä ei tarvitsisi pelätä, ei väkivaltaa, ei nimittelyä. Hetken rauhaa nuolla haavojani ja hengittää rauhassa ilman pelkoa päälle käyvistä hyökkääjistä. Jotain sellaista oli pakko olla!

Kuvaan astui karheaääninen mies, jonka toisen korvalehden lävistää pieni puukko. Vähän pelottavankin oloinen tyyppi, mutta ehdottoman luotettava. Olavi Sydänmaanlakka toimi tuolloin Tikkurilan seurakunnan nuoriso-ohjaajana, oli aloittanut nuorten yökahvilatoiminnan, jonne kaikki saivat tulla taustasta tai kunnosta riippumatta. Joku saattaa muistaa Jallen Pub- yökahvilan, toinen taas myöhemmä Aseman lapset tai Walkersin. Hukkuva näki oljenkorren, johon tarttui.

Löysin itseni hyväksyvästä ja mukaanottavasta porukasta. Vaikka olin alkuun niin arka, että tutustuminenkin oli vaikeaa, luottamuksen löytämisestä toiseen ihmiseen puhumattakaan, sain mahdollisuuden. Tilan hengittää, vähän kerrallaan sitoa vuotavat haavat. Ilman Olavi Sydänmaanlakkaa ja hänen rakentamaansa toimintaa en ehkä olisi tässä ja nyt. En tiedä, olisiko minua enää.

Sain tilaisuuden korjata itseäni ja antaa haavojen parantua. Arpia on edelleenkin, mutta ne muistuttavat, mistä olen tullut. Millaisen tien olen kulkenut, ja miten pitkälle olen päässyt niin ihmisenä kuin työssänikin. Kenties ehkä tämän taustan takia olen oppinut kuuntelemaan, ymmärtämään ja hoksaamaan niin tehokkaasti, että useampi asiakas on ollut vakuuttunut siitä, että minusta on tullut ajatustenlukija.  (En ole, mutta yritän kovasti!) Haluan jakaa ympärilleni hyvää mieltä, lämpöä ja valoa. En jäädä siihen pimeyteen, johon olin lähellä suistua.

Sattuma viitoittaa tietä


Tammikuussa sain yllättäen viestin, kutsun tapaamaan kahdenkymmenen vuoden takaisia tuttuja vuosijuhlan tai oikeastaan vuosikymmenjuhlan muodossa. En ole valtaosaan ollut missään yhteyksissä jatkettuani matkaa, mutta olin hurjan utelias näkemään, mitä kullekin kuuluu näiden vuosien jälkeen. (Jotkut asiat eivät tunnu muuttuvan lainkaan. Korvalehdessä killui edelleen tuttu puukko.) Tällöin sain uudestaan yhteyden Sydänmaanlakkaan, ja kun sitten kuulin, että hän oli saanut kunnian tulla kutsutuksia linnanjuhliin, minun oli pakko ottaa yhteyttä.

Olavi oli antanut minulle sekä itsensä kautta, että välillisesti äärimmäisen suuren avun, kun olin heikoimmillani. Mahdollisuuden toipua koulukiusauksen kauhuista niin, että sain puhtaamman ja paremman pohjan päästä kasvamaan siksi aikuiseksi, siksi ihmiseksi, joka nyt olen. Halusin antaa edes osaksi takaisin jotain siitä hyvästä, jota olin itse aikoinaan saanut. Kiitokseni siitä turvasaarekkeesta, jonka muurien sisältä sain paikan. Antaa hyvän kiertää, ja niin tapasin Mariannan.

Nostalgiasta pukusuunnitteluun


Joskus puku nousee intuitiivisesti mieleen välittömästi, saa hahmonsa jo sillä hetkellä, kun tapaa asiakkaan ensimmäistä kertaa. Juttelimme siitä, mikä olisi eniten Mariannaa ja palapelin palaset loksahtelivat paikoilleen. Minulla oli jo jonkin aikaa ollut jemmassa ihanan rouhea, mustikansininen dupionsilkki, jonka oli joskus hankkinut ihastuessani sen huikeaan sävyyn. Se oli vain jostain syystä jäänyt käyttämättä, odottamaan oikeaa hetkeään. Innosta täristen kannoin sen töihin, ja toivoin, että se olisi myös Mariannan mieleen - ja sehän oli!

Sommittelua kaavojen ja kankaan riittävyyden kanssa.

Lähtien jo siitä monesti mainitusta puukosta Olavi Sydänmaanlakan korvassa, olin jo heti ajatellut, että Mariannan puvussa pitäisi olla vähän rock-henkeä. Silkin lisäksi olin varannut jo monta köynnöstä hopeoituja metalliketjuja nähtäväksi. Niistä olin suunnitellut monikerroksiset käädyt valumaan osittain avoimen selän poikki. Samanpaksuisesta ketjusta olisi tullut vähän tylsä sellaisenaan, joten otin useampia, erivahvuisia ja -suuruisia ketjuja mukaan, sommittelin niistä näyttävän koristeen. Etupuolella ketjut muodostivat hieman art decomaiset linjat. Kuva ei halua tulla blogiin, joten tässä linkki kuvan luokse.

Pientä  viilausta ennen ketjujen sommittelua

Kaikista paras palaute oli ehdottomasti pukua noutamaan saapunut innostunut Marianna, joka lämpimästi halasi minua, kiitti mahtavasta kokemuksesta puvun suunnittelun ja valmistuksen kohdalla. Saamani kukat ja kortti kertonevat kaiken. Jaoimme puvun tekemisen yhteydessä monia ilostumisen, liikutuksen, herkistymisen hetkiä. Tämä ei ollut pelkästään minulle tärkeä juttu. Kiitos vielä Olavi ja Marianna!



video

Pukua voi katsoa oikein liikkuvan kuvan kanssa hienosti kännykameralla taltioidusta ylen pukulähetyksestä tai jollei tämä näy kunnolla, linkin kautta kohdassa 34:23 alkaen.



tiistai 8. joulukuuta 2015

Ehdokkaana Vuoden Hääblogi -äänestyksessä!

 Huikeaa! Ehdin vetää parin yön tehokkaat unet linnanjuhlien jälkeen, ja kun palaan töihin, koneella on odottamassa kaksikin isoa yllätystä. Vuoden hääyrityksen äänestys oli nyt ratkennut, ja voittajaksi nousi alan kiistämätön jättiläinen, Niinatar. Kakkosena hehkuu Lahden Glamour ja kolmossijalla - herranen aika - Fitting Room. Tuijottelin ruutua jonkin aikaa uskomatta tätä todeksi. Fitting Room, jonka avasin Helsingin Töölöön vähän reilu kaksi vuotta sitten, kun muutin itseni, elämäni ja työni Hämeenlinnasta pääkaupunkiseudulle. Nyt se sama nimi killui hääyrityskisan pronssipallilla. Herramunjee.

Revelations pääsi myös kärkikymmenikköön mukaan. Kun katsoo muita kilpakumppaneita, ei voi kuin todeta, miten nöyräksi tämä vetää. Aivan mieletöntä. Kertakaikkiaan aivan mieletöntä. Kiitos kaikille niille, jotka annoitte äänenne niin Revelationsille kuin Fitting Roomillekin. Vanha, mutta vinhasti viljelty: Tee työtä, jolla on tarkoitus taitaa päteä nyt suuresti. Kiitollinen, iloinen ja koen itseni todella etuoikeutetuksi tänään ruudun tuloksia katsoessa. KIITOS!

Se toinen yllätys?



Mailiin putkahti tänään myös tieto siitä, että Revelationsin blogi on valittu mukaan Vuoden hääblogi -äänestykseen ammattilaiskategoriassa. Tuijotan taas tietokoneen ruutua, räpäytän silmiä ja siellä se edelleen on. Jukopliut. Joten tässä sitä taas ollaan, ihmeissään, ilahtunut ja kummastunut siitä, mitä kaikkea vastaan voi tullakaan. Tätä blogia on pidetty jo jokusen vuoden ja tämä nosti aamuväsystäkin huolimatta iloisen hymyn huulille. Tuntuu hienolta, siltä, että jotain on tehty oikein ja mielekkäästi. Kiitos kunniasta tulla valituksi mukaan!

Jälleen kerran ojennan kättäni myös suuntaasi. Antaisitko sinä äänesi tälle blogille? Voit toki myös valita useamman ehdokkaan, sillä päivittäin voi äänestää samasta IP-osoitteesta.  Ehdokkaisiin ja itse äänestykseen pääset tutustumaan täältä!
Hääblogit syntyvät yleensä omien häiden suunnittelun myötä, mutta suomalaiset hääbloggaajat tekevät samalla arvokasta työtä keräten, ideoiden ja jakaen hääaiheisia aiheita kaikkien luettavaksi. Me haluamme huomioida hääbloggaajia, nostaa hääblogit osaksi suomalaisia blogiyhteisöjä. Meillä on myös kunnia järjestää hääblogimiitti, joka pidetään jälleen Love Me Do -häätapahtuman yhteydessä, tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2015. Hääblogimiitistä tiedotamme myöhemmin, nyt on aika äänestää omaa suosikkiblogiasi! Kaikkien kolmen sarjan voittajat julkistetaan 23.1.2015 Love Me Do:n lavalla. - See more at: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-2016#sthash.mZlCyW2r.dpuf
Hääblogit syntyvät yleensä omien häiden suunnittelun myötä, mutta suomalaiset hääbloggaajat tekevät samalla arvokasta työtä keräten, ideoiden ja jakaen hääaiheisia aiheita kaikkien luettavaksi. Me haluamme huomioida hääbloggaajia, nostaa hääblogit osaksi suomalaisia blogiyhteisöjä. Meillä on myös kunnia järjestää hääblogimiitti, joka pidetään jälleen Love Me Do -häätapahtuman yhteydessä, tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2015. Hääblogimiitistä tiedotamme myöhemmin, nyt on aika äänestää omaa suosikkiblogiasi! Kaikkien kolmen sarjan voittajat julkistetaan 23.1.2015 Love Me Do:n lavalla. - See more at: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-2016#sthash.mZlCyW2r.dpuf
Hääblogit syntyvät yleensä omien häiden suunnittelun myötä, mutta suomalaiset hääbloggaajat tekevät samalla arvokasta työtä keräten, ideoiden ja jakaen hääaiheisia aiheita kaikkien luettavaksi. Me haluamme huomioida hääbloggaajia, nostaa hääblogit osaksi suomalaisia blogiyhteisöjä. Meillä on myös kunnia järjestää hääblogimiitti, joka pidetään jälleen Love Me Do -häätapahtuman yhteydessä, tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2015. Hääblogimiitistä tiedotamme myöhemmin, nyt on aika äänestää omaa suosikkiblogiasi! Kaikkien kolmen sarjan voittajat julkistetaan 23.1.2015 Love Me Do:n lavalla. - See more at: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-2016#sthash.mZlCyW2r.dpuf
Hääblogit syntyvät yleensä omien häiden suunnittelun myötä, mutta suomalaiset hääbloggaajat tekevät samalla arvokasta työtä keräten, ideoiden ja jakaen hääaiheisia aiheita kaikkien luettavaksi. Me haluamme huomioida hääbloggaajia, nostaa hääblogit osaksi suomalaisia blogiyhteisöjä. Meillä on myös kunnia järjestää hääblogimiitti, joka pidetään jälleen Love Me Do -häätapahtuman yhteydessä, tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2015. Hääblogimiitistä tiedotamme myöhemmin, nyt on aika äänestää omaa suosikkiblogiasi! Kaikkien kolmen sarjan voittajat julkistetaan 23.1.2015 Love Me Do:n lavalla. - See more at: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-2016#sthash.mZlCyW2r.dpuf
Hääblogit syntyvät yleensä omien häiden suunnittelun myötä, mutta suomalaiset hääbloggaajat tekevät samalla arvokasta työtä keräten, ideoiden ja jakaen hääaiheisia aiheita kaikkien luettavaksi. Me haluamme huomioida hääbloggaajia, nostaa hääblogit osaksi suomalaisia blogiyhteisöjä. Meillä on myös kunnia järjestää hääblogimiitti, joka pidetään jälleen Love Me Do -häätapahtuman yhteydessä, tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2015. Hääblogimiitistä tiedotamme myöhemmin, nyt on aika äänestää omaa suosikkiblogiasi! Kaikkien kolmen sarjan voittajat julkistetaan 23.1.2015 Love Me Do:n lavalla. - See more at: http://www.lovemedo.fi/artikkelit/vuoden-haablogit-2016#sthash.mZlCyW2r.dpuf

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kiitos suomalaisen työn tukemisesta! Kurkistuksia linnanjuhlien pukujen taakse

Toistan vielä tuon otsikon lauseen. Kiitos, kun tuette kotimaista käsityötä ja valitsette pukunne Suomesta sen sijaan, että tilaisi netistä tai kävisi vaikkapa Pariisissa shoppailemassa. Joka paikassa toitotetaan, että olisi hyvä ostaa kotimaista, tukea yrittäjyyttä, ja linnanjuhlien pukuun satsaaminen on juuri sitä. Vaikka yleisönosastojen palstat riipivät sitä, miten älytöntä törsäystä juhlat ovat, olen toista mieltä. Linnan juhlat ovat yksi tärkeimpiä osia kotimaisen muodin, suunnittelun ja käsityöläisten näytön paikkoja. Kuinkahan suuri prosentti monen tekijät vuosituloista tämä juhla loppujen lopuksi on? Samoin voi ylpeänä todeta, miten hienoja osaajia meillä tässä maassa on, miten upeaa jälkeä täällä edelleen osataan tehdä.

Kulunut kuukausi on ollut erityisen rankka, mutta sitäkin palkitsevampi. Ateljeella on paiskittu kirjaimellisesti kellon ympäri hommia ja sen ansiosta tänään, presidentin itsenäisyyspäivän juhliin astelee kolme suunnittelemaani iltapukua, eilen Vanajanlinnan itsenäisyyspäiväjuhlissa yksi ihminen sai kohottaa maljoja upeassa uniikkikorsetissaan ja yli kaksikymmentä muuta linnanjuhlijaa sai avun helman- ja olkaintenlyhennysten ja kavennusten muodossa. Tiesitkö muuten, että etiketin mukaan esimerkiksi merkkihenkilöiden käädyt, kunniamerkit tai lippunauhat eivät saa koskettaa ihoa? Tässä oli pala purtavana, ja niinpä aika moneen puvuun taiottiin olkaimet, hihat tai koko yläosa ratkaisemaan tämä ongelma.

Yksityiskohta korsetin sivusta


Keitä kannattaa bongailla linnasta?


Aion kertoa tarkemmin jokaisen puvun suunnittelusta ja valmistuksesta myöhemmissä teksteissä, vielä univelka painaa sen verran kovasti, että kirjoitan keltaisen lehdistön tyyppiin nyt lähinnä paljastusblogauksen niille, jotka haluavat bongata tiettyjä pukuja linnan punaiselta matolta. Tänä vuonna erityisesti yhteen pukuun liittyy niin hurjan paljon taustaa, tunteita, historian havinaa ja hyvää karmaa, että se todellakin ansaitsee oman tilansa.

Aloitetaanpa siis. Ensimmäisenä vuorossa on ihana persoona, Koulukinon edustaja Outi Freese. Hänellä on tarkka, hyvin tunnistettava tyylinsä, jota hän halusi noudattaa myös iltapuvun suhteen. Ydinlause suunnitteluun oli Coco Chanel kohtaa Vuokko Nurmesniemen. Väripalettiin mahtui tasan musta, hyvin syvä musteensininen ja valkoinen. Sininen jäi kuvioista pois ja loppujen lopuksi päädyimme mallailemaan oikeaa pikimustan mattasävyä ja kankaan laskeutuvuutta Villisilkin loistavasta valikoimasta. Kamerani teki tässä kohtaa tenän. Mustan ja valkoisen voimakas kontrasti oli sille liikaa, ja näytöllä näkyy lähinnä suttua. Mutta bongaajille ohjenuoraksi; punaisella matolla astelee tyylikäs, laskeutuvaan villakreppiin verhoutunut nainen, jolla on helmenhohtoiset isot valkoiset kaulukset ja mansetit hihallisessa puvussaan.



Toinen tästä ovesta asteleva daami on Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakan puoliso Marianna, joka sai ylleen mustikansinistä dupion-silkkiä. Rock-henkeä ei ole unohdettu, se nostetaan avointa selkää pitkin valuvien metalliketjujen putousten muodossa esiin. Nopea tunnistaa sen kauniista merenneitolinjaisesta muodostaan. Erityisesti tästä puvusta haluan puhua myöhemmin lisää, sillä on valtavan suuri tarina takanaan, joka ei tekisi sille oikeutta muutamalle riville tiivistettynä.




Kolmatta pukua saa odottaa toisen kättelyn alkuun, sillä nyt hypätään hallituskelkkaan. Mielettömän iso kunnia! Puolustusminiteri Jussi Niinistön ihana puoliso, politiikan toimittaja Leena Sharma pukeutuu kullan ja hunajan sävyissä ylelliseen satiiniin. Kapeassa puvussa leikkaukset ja muoto ovat kaiken ydin. Kullansävyjen vastapainoksi asukokonaisuuteen suunniteltiin kontrastiväriksi syvää tummanpunaista kenkien, huulipunan ja laukun muodossa.



Lopuksi haluan kiittää vielä ompelimon supertiimiäni. Suurkiitokset Hannalle, Akille, Oilille ja Miralle, joita ilman tätä urakkaa ei olisi ollut mahdollista tehdä! Laadunvalvontakoira Lili teki myös valtavan työn  yrittäen ihan tosissaan lievittää ihmisten (erityisesti allekirjoittaneen) stressiä. Haluan myös kiittää facebookin seuraajia, jotka jakoivat auliisti loppumetrien kiriapua tsemppimusiikkien avulla - teistä oli todella paljon hyötyä ja jeesiä! Kuten eräs tuttavani kommentoi, miten on ollut huimaa seurata tätä linnanjuhlien puristusta sivusta. "Lupaat ihan liikoja, ja sitten vielä pidät ne lupauksesi!"  Menee tosiaan melkein Oscar-puheen kaltaiseksi fiilistelyksi, mutta nyt on onnellinen ja iloinen siitä, että on saanut olla osana Suomen yhdeksänkymmenenkahdeksan vuoden itsenäisyysjuhlaa. Illemmalla shamppanjapullo poksahtaa aivan taatusti auki ja nostetaan malja. Ihana nähdä nämä hienot naiset juhlalookeissaan!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Yökyöpelin viikkoterveiset

Keskittyminen herpaantuu ja on syytä ottaa vähän taukoa. Niinpä mutustelen tässä samalla myöhäisillan eväitä ja kerään voimia uuteen rynnistykseen rikkomalla jo uhkaavana häämöttävää blogihiljaisuutta. Tiedätkö, mikä aika vuodesta nyt on? Sehän on tietenkin linnanjuhlia edeltävä tehokuukausi, jolloin kotona käydään lähinnä suihkussa, vaihtamassa vaatetta ja nukkumassa muutama tunti. Käytänkin velmuna tauon näppiksen takomiseen.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien kutsut saapuvat tunnetusti suunnittelijoiden ja ompelijoiden näkökulmasta aivan viime tipassa - tällä kertaa ruhtinaalliset kolme ja puoli viikkoa aiemmin. Sen jälkeen kaupunki täyttyy hermostuneista ja aikataulujen kanssa taistelevista juhlijoista, jotka yrittävät löytää parhaan vaihtoehdon puvuksi, hakea kampaajaa, sopia kenkiä ja kenties saada vielä sipaisun luomiväriä ja huulipunaa juhlakunnon viimeistelemiseksi.


 Linnanjuhlien valmistelua urakalla


Ateljeella sen sijaan käy hurja kuhina, kun Fitting Roomin puolella tehotiimi pistelee löydettyjä pukuaarteita kuntoon, istumaan kantajilleen hansikkaan tavalla ja lyhentämällä helmat sopivaan mittaan. Allekirjoittanut taas puolestaan leikkii formuloita ompelukoneen kanssa ja suihkii saksilla kaavojen ja kankaiden kanssa. Arvasit oikein, Revelationsilta nähdään tänäkin vuonna iltapukuja presidentinlinnan punaisella matolla. En vieläkään ole oppinut Ei-sanan käyttöä, sillä työn alla on kolme uniikkia luomusta, joiden valmistumista voi kurkkia vaikkapa instagrammin puolella.

Myöhäisyön innokas selfie kaavoituspöydän ääressä

Kalenteria tutkaillessa ja päiviä laskiessa kieltämättä hirvittää, mihin sitä pitää itsensä jälleen venymään. Marttyyriksi en kuitenkaan tässä ala, päinvastoin, nautin tästä ihan sanomattomasti. Tässä viikolla yhtenä yönä kaavoittaessani pukua 2 ja 3 mietin, miten rakastankaan tätä työtä. Se tunne, kun kaupunki hiljenee ja uinahtaa ympärillä. Kun rauhassa, kenenkään häiritsemättä, puhelimen pirisemättä voi keskittyä tekimisiinsä. On vain hyvää musiikkia, visio ja kynän rapina kaavapaperia vasten. Joku voi pyöritellä silmiään tälle, mutta olen yöihminen, parhaassa vedossaan, kun muut alkavat painua pehkuihin.

Pieni kurkistus pukuun nro 2. Ihanan elävää dupionsilkkiä mustikan sävyissä.

Uusia kasvoja työperheeseen


Päiväsaikaan sen sijaan ateljeella on tosiaan melkoinen kihinä ja kuhina. Joukkoa kirjavaa tuli värittämään herttainen Oili, joka tätä blogia aikansa seurattuaan rohkaisi mielensä ja kysyi mahdollisuutta päästä harjoitteluun. Oili on ollut mahtavan omatoiminen ja yllättänyt jo lähtömetreillä taitavuudellaan. Kivaa saada uusi, mukava ihminen ompelimon lämminhenkiseen joukkoon!

Laadunvalvojakoira on siirtynyt näyteikkunaan valvomaan ohikulkijoita.

Myös syksyllä kouluun palannut Hanna palaili takaisin linnanjuhlakiireisiin. Olen kyllä niin iloinen ja kiitollinen tästä meidän tiimistämme. Olen sen sanonut jo aiemmin, mutta koen olevani aivan äärettömän onnekas saadessani tehdä töitä näin mahtavien persoonien ja taitavien käsien kanssa. Pitkätkään päivät eivät tunnu rankoilta, kun kaikki tsemppailevat toisiaan, antavat toisilleen tilaa ja auttavat, mikäli siihen on tarvetta. Siihen väliin mahtuu hölmöjä juttuja, epämääräistä musiikkia (soittolistalla on ollut niin Eläkeläisiä, Abbaa, metallista räminää ja kolinaa kääntyen Riki Sorsan kautta Scooteriin ja Dimmu Borgiriin), paljon naurua ja yhteisöllisyyttä.Välillä leikitetään laadunvalvojakoiraa, jotta koneenkäyttäjät jaksavat taas laulaa, päärmätä sifonkia ja satiineja.

Kuvien lisääminen vaatikin niin paljon keskittymistä ja nopeammin lataavaa yhteyttä, että julkaisu jäi nyt päiväsajalle, mutta onko tuolla mitään merkitystä. Nyt takaisin pukujen pariin ja pistän kurkistuksia vielä esiin ennen itsenäisyyspäivää, niin tiedät, mitä odotella!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Malliston selviytyjät ja lahjakortin onnellinen voittaja

Dun dun duu! Ei, kun rummunpärinäähän sen piti olla. Kuukausi otti ja kapsahti vuoden toisiksi viimeisimmän puoleen, ja sitä myöden myös lahjakortin arvonta tuli ajankohtaiseksi. Aivan hurjan moni on osallistunut, antanut mielipiteensä siitä, mitkä mallit pitäisi löytyä tulevasta mallistosta.

Ennen kuin mennään lahjakortin arvontaan - pidän sinua jännityksessä vielä muutaman hetken - käydäänpä läpi, mitkä mallit siirtyvät paperilta, luonnoksista oikeiksi puvuiksi. Mielipiteitään pukujen suhteen saattoi antaa kahdessa paikassa. Ensin Save The Date -messuilla ja nyt blogin puolella. Seurasin jännityksellä, mitkä mallit nousisivat suosituimmiksi ja tulisiko niissä mielipide-eroja. Minulle tulee yleensä suunnitellessa ihan tietty tunne, kun paperille syntyy jotain sellaista, joka ottaa ja kolahtaa. Niin kävi nytkin ja tyylinenäni(?) ei erehtynyt tälläkään kertaa.

Jännästi mielipiteet erosivatkin messujen ja blogin äänestäjien keskuudessa. Save The Date - messuilla Charlotta oli ihan ehdoton ykkönen, ja vain Camelia asetti sille haastajan paikan. Blogissa puolestaan Camelia nousi sellaiseen suosioon, että mikään muu malli ei tarjonnut sille kilpailijaa. Nämä kaksi mallia pääsevät ilman muuta kankaiseen ja sovitettavaan muotoon! Näistä kahdesta olin myös aivan varma ihan alusta saakka, että ne olisivat suosittuja. Hyvä minä! :D




Hieman yllätyksellisesti Coco kiri tiukasti kolmospaikalle Celeste vanavedessään. En tiedä, oliko se vain omassa päässäni, mutta olin ajatellut Cocon olevan niin "perusjuttu", ettei se varmaan saisi kovinkaan paljon suosiota. Tyylinenälle siis tilanne 1-1. Ilmeisesti moni on jo vähän väsynyt kovin krumeluurisiin malleihin, että selkeillä linjoilla on tilausta?




Mukaan tuotantoon pääsevät myös Chantal, Celina ja Camille. Mutta jos meillä aika vain riittää, eiköhän Cerseikin saada kuvioihin mukaan! Save The Daten kävijät eivät siitä juuri välittäneet, mutta blogin lukijat nostivat sen pisteitä niin hurjassa määrin, että päätin päästää tämänkin mallin seulasta läpi.



Uusi mallisto julkistetaan sovitettavassa muodossa Love Me Do -messuilla tammikuussa 2016. Silloin pääsee ihan omin käpälin tutkimaan, miltä materiaalit tuntuvat ja kuinka puvut laskeutuvat omalle vartalolle.ös Väreistä olen saanut toiveita. Kirkkaat valkoiset eivät juuri pue skandinaavisia sävyjä, joten ne ovat alusta pitäen olleet poissa kuvioista. Pehmeät, valkoiset sävyt ovat pääosissa, mutta jos vain ehdimme, teemme muutamasta mallista myös värillistä versiota.Hinnoista olen saanut jo kovasti kyselyitä ja näillä näkymin pyritään pysymään kolminumeroisissa summissa. Tonnin haamurajaa näillä puvuilla ei rikota, joten kotimaisiksi puvuiksi pysytään hyvin edullisissa hinnoissa!

 Entäs lahjakortin voittaja!

No nytkö? Olenko pitänyt tarpeeksi arvontajännityksessä? Voittajaksi arpoutui lähes kahdensadan vastaajan joukosta Ira Kostoulas. Voittajalle ilmoitetaan vielä henkilökohtaisesti, jos katse ei osu sopivasti blogin suuntaan. Onnea kovasti ja suurkiitokset kaikille mielipiteensä antaneille! Teistä oli aivan hurjasti apua ja iloa! On mahtava nähdä, miten paljon kiinnostusta mallisto on jo nyt saanut osakseen.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Raskausjan puku hääkuvissa

Jokin aika sitten näytin kurkistuksia raskausajan hääpuvusta. Viimeisillään oleva, keveän liikkuvaan sifonkiin verhoutunut morsio sai komean sulhasensa ja tältä se sitten näytti! Annetaan kuvien puhua puolestaan! Kuvallinen todistusaineisto on Jasmin Syrjälän käsialaa.


Malja hääparille!

tiistai 20. lokakuuta 2015

Valitse parhaat puvut uuteen mallistoomme, osallistu 100€ lahjakortin arvontaan!

Olen vihjaillut uusista tuulista jo jonkin aikaa täällä, sekä naamakirjan puolella. Ensimmäiset pääsivät tutustumaan uuden malliston runkoon jo Save The Date -messuilla, ja nyt pääset sinäkin! Revelations Couturen rinnalle on tulossa 2016 alussa uusi pienmallisto, jonka sisältöön voit vaikuttaa. Toimintaohjeena onkin siis osallistua valitsemalla kolme eniten mieleesi olevaa pukua,  ja jättämällä osallistumisviestin kommentteihin ja siinä se! Toki nimen lisäksi olen hyvin iloinen muitakin sanoista. Mikäli kaipaat väriä tai joku malli olisi sinusta juuri täydellinen jos siinä jokin kohta olisi erilailla, olen kiinnostunut kuulemaan! Voit toki myös klikkailla myös sivupalkin kyselystä oikeiden pukujen nimet.

Marraskuun ensimmäisen viikon lopulla otan klassisen "nimet hopeamaljaan, ravistus ja kukkuu, kukas selviytyikään voittajaksi" -metodin käyttöön.

Malliston taustaa


Tämäkin tarina alkaa tarpeesta. Olen kuunnellut nyt parisen vuotta morsiamia ja muita juhlijoita, jotka ovat huokailleet, kun ei oikein löydy kuin tietyn tyylistä kaupoista. Olisi niin kiva, kun olisi helposti puettava vaate, jossa olisi mukava ja rento olla, eikä puku olisi niiiiiin kovin painava. Samoihin aikoihn piirustuspöydälle alkoi hahmottua pelkistetympiä, hieman boho-henkisiä ja romanttisempia malleja, jotka eivät suoraan sovi Revelations Couturen linjaan. Oli siis uuden malliston paikka.


Uusi pienmallisto tulee olemaan materiaaleiltaan laskeutuvaa, pehmeää ja ilmavaa; sifonkia, creppiä ja henkäyksenohutta pitsiä mausteena. Jäykkiä tukirakenteita ei tule olemaan, vaan yleisfiilis on juurikin kevyttä, päällä mukavaa ja silti peilistä katsoo huikean upea nainen takaisin. Laahukseen ei tarvitse pelätä kompastuvansa, sillä niitä ei tule. Puvut on suunniteltu rentoja, hyviä bileitä varten. Näissä jaksaa painaa koko illan!


Pidemmittä puheitta, malliston runko, ole hyvä! Valitse kolme mieleisintäsi, ja eniten ääniä saaneet pääsevät tuotantoon.


Caitlin
Camelia


Caris


Caryl

Celeste

Celina

Cersei

Chantal

Charlotta

Chiana

Camille
Coco

maanantai 12. lokakuuta 2015

Terveisiä Save the Date -messuilta

Oi oi, olipa viikonloppu! Sanon heti kättelyssä, että olen pienten, intiimien ja lämminhenkisten messujen suuri ystävä, ja viikonloppuna koetut olivat juuri sellaiset. Arkielämässä olen hitusen ahdistuva suurissa ihmismassoissa, joten siinäkin mielessä pienet tapahtumat antavat paljon enemmän ja oman kokemuksen mukaan myös kävijöillekin.

Revelation ei ollut tällä kertaa omalla osastollaan, vaan olimme Fitting Roomina mukana. Uusi konsepti tuo mukanaan uudenlaisia haasteita jo ihan sillä, miten osasto rakennetaan. Fitting Room kun suurelta osin on morsius- ja juhlapukujen korjausompelimo, jonka showroomin puolella on Revelations, Trilogia, Ninka ja uusinpana Ruoste Design.

Musta tyllipuku Ruoste Design

Näiden kaiken mahduttaminen neljään neliöön ei tuntunut kovin fiksulta, joten Ninkalla oli oma pisteensä, Trilogian puvut koottiin kauniisti omaksi kokonaisuudekseen ja sitten muut yhdistettiin mukavaan nurkkaosastoon.

Meillä Hanna oli ensimmäistä kertaa häämessuilla Ruoste Designin kanssa ja oli ihana nähdä, miten lämmin ja innostava ilmapiiri tarttui myös tiimimme tuoreimpiin jäseniin. Tuli taas kovin ylpeän kanaemon tunnelmia, kun sai jakaa työn parhaita puolia muillekin. Muutakin tarttui messuilta mukaan. Tuuni Turula designin ikuisesti kukkivat, nahkaiset ruusukäädyt löytää jatkossa Fitting Roomin valikoimasta.

Tuuni Turula Designin ruusut. 

Uuden malliston ensivilkaisut


Viime blogauksessa tulin maininneeksi, että olen viime aikoina istunut tiukasti piirustuspöydän äärellä, suunnitellut toista mallistoa Revelation Couturen rinnalle. Save The Datessa mallistorunko saikin nähdä päivänvalon, pitkään mietityt ja luonnostellut mallit ripustettiin messuosaston seinää koristamaan.

Koska tarkoitus on valmistaa helppo, mukava ja rento mallisto, olisi varsin osuvaa, jos tuotantoon tulisivat ne mallit, joista oikeasti ollaan kiinnostuneita, ja jotka miellyttävät silmää. Messuilla saattoi osallistua valintaprosessiin, ja samalla osallistua 100 euron lahjakortin arvontaan. Ihanan moni messukävijä seisoikin pitkän tovin luonnosrivistön edessä, pohti ja vertaili.


Mutta koska näppiksen takana kirjoittaa vanha velmu, en vielä esittele, mitkä mallit näyttivät messukävijöiden näkökulmasta parhailta. Koska kaikki blogin lukijat eivät varmasti ole ehtineet messuille mukaan, olisi kovin sääli jättää mahdollisuutta vaikuttaa käyttämättä. Myös tuo mainittu lahjakortti saattaisi kiinnostaa myös tälläkin puolella. Laitan seuraavaan blogiin siis kaikki mallit sinullekin esiin ja pääset kertomaan mielipiteesi, ja vaikuttamaan osaltasi siihen, millaisia pukuja ateljeesta kohta puskee!


maanantai 5. lokakuuta 2015

Save The Date - messut ja messutarjoukset

Syksyn ensimmäiset häämessut ovat vain muutaman päivän päässä. Täytynee aloittaa mutustelemaan magnesiumia hyvissä ajoin, ettei kintut huuda hoosiannaa jo ensimmäisen päivän seisomisen jälkeen. Ei muuten huono vinkki messukävijällekään. Jaksaa paljon paremmin nuuskia messujen antia, kun tassut eivät väsähdä heti kättelyssä.



Tällä kertaa näytteilleasettajalistalta löytyy Fitting Room, ja nimen alta löytyy morsius-ja juhlapukujen korjausompelimon lisäksi kotimaisten suunnittelijoiden showroom Revelations yhtenä niistä. Uniikkeja morsiuspukujamme voi myös ihailla messujen muotinäytöksessä. Allekirjoittanut merkin suunnittelijana on paikalla lähes koko viikonlopun muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Pidämme nimittäin Atelje Tuhkimotarinan Heidin kanssa kumpanakin messupäivänä Millainen hääpuku minulle sopii? -vartaloanalyysiklinikan Erwin -kabinetissa klo 16.00. Autamme löytämään juuri omalle kropalle sopivat linjat hääpukeutumisessa. Käymme henkilökohtaisesti jokaisen kanssa läpi mitä omassa kropassaan ei halua näyttää, mitä haluaisi korostaa ja millaiset pukuratkaisut kävisivät parhaimmin. Mukaan mahtuu vain rajattu määrä osallistujia, joten olethan ajoissa paikalla!

Messutarjoukset 


Fitting Roomin osastolla pitsit, nauhat ja blingit messutarjouksena -15% Oivallisia niin askarteluun kuin oman hääpuvun tuunaamiseenkin! Tuomme itse maahan mitä ihastuttavimpia pitsejä ja puvun kruunaavia strassi/helmi/kristalli -apliikkeja, joilla saa loihdittua pukuun kimaltavia yksityiskohtia. Esimerkiksi olkaimet, vyöt ja hihakkeet ovat suosittuja ratkaisuja!


Messutarjouksena myös avoselkäisten pukujen ehdoton alusasu. Poirierin selätön Wing Bra messujen ajan 39€ (á 49€) Kaarituellinen, napakka liivi pitää poven kurissa, vaikka avoin selkä ei tavallisia liivejä mahdollistaisikaan. Liivissä on kyljen siivissä ja kupin alaosissa on sitkeästi paikallaan pitävä liimapinta, ja ne ovat vesipestävät. Reivaileva tuttuni kehui, että nämä pysyvät tiukasti paikallaan rankastikin bailatessa ja vaikka hiki valuisi selkää pitkin. Kuulostaa hyvältä! Wing Bra on saatavilla A-DD -kupeissa.



Mukana kulkee myös Fitting Roomin ajanvarauskalenterit, joten jos haluat varmistua hää/ juhlapukusi muutostöiden tulevat varmoista käsistä, nyt on oivallinen mahdollisuus varata jo ensi kesänkin puvun korjausaika! Mikäli onni on matkassa, ja löydät messuilta unelmien puvun - vaikkapa Jotain Käytettyä -osastolta, voit hoitaa kaikki asiat kerralla. Kalenterit ovat alkaneet jo vähitellen täyttyä, sen verran tiukasti puhelimet soivat jo nyt.

Vähän erilainen arvonta


Nyt uskallan kertoa, mitä olen viime aikoina puuhannut. Olen istunut pää ideoita sauhuten piirrospöydän ääressä, ja luonnostellut uutta pienmallistoa Revelationsin Couturen rinnalle. Uusi tulokas edustaa keveämpää, rennompaa ja myös edullisempaa puolta. Save The Date -messuilla malliston runkoluonnokset ovat esillä ja voit vaikuttaa, mitkä mallit tulevat tuotantoon. Kun olet tutustunut malleihin, valitse niistä kolme ja osallistu samalla 100 euron arvoisen lahjakortin arvontaan Fitting Roomille. Olisi myös ihana kuulla muutenkin palautetta malleista!


keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kirjanjulkistuspuku Sofi Oksaselle ja retrospektiivinäyttely kirjailijattaren pukuihin

Viime viikko oli harvinaisen hektinen. Niin hektinen, että vahingossa julkaisin toisen tekstin, vaikka tarkoitus oli laittaa tämä viikon kruunuksi. Palaneet ja kipeät kädet, liki mahdottomalta tuntuva aikataulu edellämainittujen kanssa ja suuri tapahtuma pyörittivät suunnittelijaa kuin syksyn tuulet lehtiä Mechelininkadulla. 

Kirjanjulkistus suurena tapahtumana


Sofi Oksasen uusi romaani, Norma, julkistettiin juhlallisin menoin Aleksanterin teatterilla Helsingissä keskiviikkona. Puitteet olivat upeat, itse tilaisuus veti tunteiden vuoristorataa; väliin järkyttyi hiusalan raadollisuudesta, seuraavassa hetkessä pyyhki naurun kyyneleitä koomikko Minna Kivelän veistelyille ja sitten taas hypättiin tunneskaalasta toiseen Itty Bitty Tease Cabaretin esityksillä. En tiennytkään, että burleskia voidaan tehdä naisten riistämisestä! Voit katsoa julkkareiden koko ohjelman täältä

Koska kirja käsittelee kauneutta, hiusalaa ja naisten hyväksikäyttöä, paikalle oli myös pystytetty pieniä naisellisuuden pisteitä; kampaamo- ja kaunistamo viime hetken juhlalookia varten Sofin vakiokampaajan Purplen toimesta, Katariina Guthwertin mitalikauppa ja pukukavalkadi suunnittelemistani kirjailijattaren yllä nähdyistä puvuista. Hannu Viitalan pukujen kanssa kokonaisuuksiksi suunnitellut päähineet olivat myös pukujen kanssa esillä.

Korusuunnittelija Katariina Guthwert
Käytännössä tämä oli retrospektiivi myös omaan suunnittelijahistoriaani. Vuonna 2009 aloitettu yhteistyö kirjailijattaren kanssa on ollut värikäs, mielenkiintoinen ja tuonut mukanaan paljon uutta, suuria tunteita ja kokemuksia. Oli hämmentävää, nostalgistakin nostella pukuja esiin, nähdä saumat, kankaat ja yksityiskohdat, joita ei ole vuosiin nähnyt. 


Lähes kaikilla luovan työn ammattilaisilla on väliin hetkiä, jolloin itsekriittisyys ja itsensä kyseenalaistaminen lyövät päin kasvoja, painavat nöyräksi. Yleensä se liittyy henkiseen prosessiin, josta nousee vahvempana, osaavampana jaloilleen. Tällä kertaa se kenties liittyi myös kipeisiin käsiin, kykyyn tehdä ja jatkaa omaa ammattiaan. Joka tapauksessa, oman historian kertaaminen näin konkreettisesti nosti suomuja silmiltä. Olenko minä tehnyt tämänkin? Näin paljon? Näin hienoja asioita?

Sitä seuranneet keskustelut julkkarivieraiden kanssa olivat kuin balsamia haavoille. Sain äärimmäisen paljon kiitosta, kannustusta ja kehuja, joista olen kiitollinen ja onnellinen. Tuntui kuin olisin ollut kotona. Mikä ei siis ollut kovin kaukaa haettu ilmaus, sillä kun kansallisooppera vielä toimi Aleksanterin teatterin tiloissa, vietin siellä suuren osan lapsuuttani. Pukuja kannoin taloon itku kurkussa, liikutus tuntui puristavana, kun oopperalapsi palasi vuosien seikkailujen jälkeen takaisin kotiin. En muistanut lainkaan, että talo oli niin pieni! Jännitin etukäteen, muistanko vielä salareitit, mistä pääsi nopeasti henkilökunnan kahvioon, miltä lavan viereinen aitio näytti, kun sieltä mukulana seurasi harjotuksia. Päädyin mutustelemaan evääni lavan reunalla istuen, tunnelmoiden ja muistellen. Taisin vähän itkeä tirauttaakin isän muistolle. Olipa ihana päästä tänne!

This used to be my playground

Pukusuunnittelun uudet tuulet


Olin ehtinyt vähän ennen tomaattikeitto-onnettomuuttani räpsäistä instagrammiin kuvan vasta leikkaamastani puvun kankaista, jättänyt arvoituksen siitä, mitä ihmiset kuvittelevat M-kirjainta muistuttavasta palasta tulevankaan, ja kuvittelin vauhdilla jatkavani hommia. Kohtalo päätti toisin ja hetken aikaa jo pelotti, saanko kirjailijattaren ylle pukua lainkaan. Kuten olen monesti sanonut, minua on vaikea pysäyttää tai saada antamaan periksi. Valmista tuli, tosin vasta tilaisuutta edeltävänä iltana. Huh. (Jatkossa taidan nauttia tomaattikeittoni kylmänä, sellerin, mustapippurin ja vodkatilkkasen kanssa.)


Tuntuu, että avasimme julkistusjuhlan puvulla uuden sivun. Aiemmin olen tehnyt Sofille pukuja, joissa on ollut joko korsetti mukana tai itse puku on ollut voimakkaasti tuettu ja luitettu, linjat ovat olleet tiukasti vartalon kaaria seuraavia, pitkiä ja dramaattisia. Tällä kertaa kummankin ajatuksissa oli jotain kevyttä, liehuvaa, laskeutuvaa ja helppoa. Niinpä lopputuloksessa ei ole ainoatakaan tukiluuta, ja kuten joku julkistusjuhlassa totesi: Sofi näyttää siltä, että voisi lähteä avojaloin tanssimaan kukkakedolla. 


Hyrisin mielihyvästä, sillä oikeastaan vähän sellaisesta suunnittelu lähtikin. Sain suunnitteluvaiheessa tietää Norma-kirjan maailmasta sen verran, että siellä vilisee viittauksia Intiaan, hedelmällisyyteen, runsauteen ja siirtomaahenkeen. Pullonvihreä oli ehdottomasti se värisävy, jota minun oli määrä lähteä metsästämään. Hankalin vaihe oli oikean värin löytäminen, ja monen vesiperän jälkeen sopivat löytyivät lopulta Villisilkin valikoimasta. 


Fiilistelin villiä 30-lukua ja se näkyykin voimakkaasti puvun linjoissa. Kolmiomaisia leikkauksia, joita myöhemmin manasin ommellessani silkkisifonkia. Onko aina pakko suunnitella sellaisia ratkaisuja, joiden kanssa saa taistella? Ilmeisesti on, sillä sama virsi kaikuu jokaikisen puvun kanssa. En ainakaan päästä itseäni helpolla tai ryömimään aidan matalimmasta kohdasta. Koska leikkauksien linjat katoavat monesti lehtikuvissa, tummataustaisesta lavasta puhumattakaan, korostin niitä kullansävyisellä metalliketjulla, ja kirjailijattaren kaulakäädyn kanssa yksiin menevien vihreäkivisten korujen kanssa. 


Tapaan nimetä aina pukumallini, ja ajatus yhtenäisyydestä kirjan värimaailmaan oli niin voimakas, että hulmuavahelmainen silkkisifonkiunelma sai luonnollisesti jatkaa, kantaa Norman nimeä. Kuvia puvusta kirjailijattaren yllä voi katsoa mm. täältä ja täältä. Amusan artikkeliin oli minäkin päässyt mukaan. Erästä tuttavaa lainatakseni: "Tosi käsityöläisen tunnistaa siteistä käsissä!"