Revelations

Revelations

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Uuden linjan pohdintaa

Elämä ja erityisesti työt näyttävät nyt kovasti siltä, että taidan joutua tekemään blogille uutta linjausta. Nyt eletään talven hektisintä jaksoa. Wanhojen tanssit, ystävänpäivä, joka näyttää olevan talven suosituin hääpäivä, ja kaiken päälle häämessuja lähes joka viikonloppu takaavat, etten ole juurikaan ehtinyt näyttää nokkaani kotosalla. Toisien sanoen takapuoli ei ole ehtinyt istuutua ruudunkaan ääreen aivan pikaista sähköpostien tarkastelua lukuunottamatta. Fitting Roomin ateljeella koneet ovat hurisseet yömyöhään, ja kalenteri sanoo, että seuraavaa vapaapäivää saa odotella helmikuun puolenvälin jälkeen. (Saako sitten alkaa talviunille, saako?)

Ensin puretaan nämä kaikki irti, kavennetaan ja kaikki takaisin. Nyper nyper

Onneksi toinen puoliskoni tekee myös tehokkaasti yötöitä kuvitusten tiukkojen aikataulujen kanssa. Vaikka kuinka väsyttäisi viisarien kääntyessä aamuyöhön, tuntuu silti mukavalta mennä oman rakkaan ihmisen kanssa kimppakyydillä kotiin. Aikamoista arjen luksusta! Mottona voisin todeta tähän, että kaikesta löytyy ne hyvät ja kauniit puolet, kunhan osaa vain katsoa oikeasta vinkkelistä.

Saako jo linnoittautua tuonne peiton alle? (Peyon Johannes & Pirkale suojaavat yöuniani)

Ei kannata kuitenkaan huolestua. En ole suinkaan lopettamassa blogia, mietin vain uutta lähestymiskulmaa. Olen tykännyt, tavannut kirjoittaa suhteellisen pitkiä tekstejä, tarinoita pukujen takaa ja näkökulmia hääskenen tapahtumista ja uutuksista. On käynyt harmillisen selväksi, etten pysty sellaisia saamaan tällä hetkellä aikaiseksi ainakaan viikottain. Nyt kaipaankin mielipidettäsi tähän avuksi. Olen miettinyt, pitäisikö minun kirjoittaa pidempää tekstiä aina välillä, silloin kun aika antaa siihen periksi ja päivitellä pienempiä tilannekuvia ja tunnelmia ilman laajempaa tarinaa vähintään kerran viikkoon. Silloin - toivon mukaan - saisin vähän useammin tänne asiaa. Voisi olla mukavampi niin lukijalle, ja tälle ylisuoriutujalle vähemmän huonoa omaatuntoa.

Nyt on oiva hetki heitellä ideoita ja toiveita sen suhteen, mitä blogille jatkossa teen. Porkkanana ideoiden jakajien kesken jaan kaksi pääsylippua Turun Love Me Do -häätapahtumaan. Aikaa on perjantaihin asti, joten annahan näppiksen laulaa!

torstai 8. tammikuuta 2015

Messuja, messuja, häämessuja!

Launtaina Helsingin Wanhassa satamassa järjestetään jälleen Mennään naimisiin -häämessut. Tunnelmallinen vanha tiilirakennus on aina ollut mieleeni ja allekirjoittaneen, sekä Revelationsin osaston voi bongata jo tutuksi tulleelta paikalta; F-salin nurkasta, paikasta 225. Laskujen mukaan neljäs vuosi!




Alunperin olin jopa tyrmistynyt paikasta. Tämähän on aivan sivussa, niin nurkassa, ettei tätä kukaan huomaa! Ei mennyt montaakaan tuntia, kun jo hoksasin, sen edut. Ensinnäkin Helsingin kukkakauppiaiden yhdistyksen iso osasto kauneimman morsiuskimpun kilpailun kanssa ovat aivan vieressä, joten nenu saa nuuskia kukkien sulotuoksua koko päivän. Floristi Minna Penttala on jaksanut moneen otteeseen nauraa, ettei kukka-ammattilainen ei enää edes erota ihania tuoksuja, kun olen kärsä pitkälläni tämän osaston suuntaan. Minna blogaa myös, käy vilkaisemassa täältä.

Nuuh nuuh, ihanat sinivioletit kukat viime vuoden messuilta.

Vaikka hedonistiksi itseni tunnustankin, aivan niin mielihyvän vallassa en kuitenkaan ole, että osastolla olisi vain kiva nuuskutella muiden pöytiin. F-salin nurkka on osoittautunut mahdottoman mainioksi jo siitäkin syystä, että se karsii heti jyvät akanoista (mitä, olin kirjoittaa hyvät. Pieni freudilainen?). Toisin sanoen, ne, jotka kiinnostuvat, jämähtävät niille sijoilleen ja ne, joita ei nappaa, jatkavat sujuvasti matkaansa eteenpäin. Hyvä näin. En ole koskaan halunnut Revelationsin olevan koko morsiuskansan juttu, vaan ihana löytö, keidas niille, jotka eivät muualta löydä haluamaansa. Ne, joille Revelationsin linja kolahtaa, se todella kolahtaa ja kovaa.

Viime vuoden kaunein hääkimppu kisassa oli myös kukkamuhvi! <3

Häitään suunnitteleville vielä pieni huomautus. Kysykää ihmeessä kaikki mahdollinen mieltänne askarruttava messuilla suoraan näytteilleasettajalta. Ei tarvitse sitten myöhemmin enää miettiä ja vaihtaa monia sähköposteja. Ainakaan tällä osastolla kukaan ei tyrkytä tai tunge väkisin tietoa kenellekään. Saa toki tulla ihan juttelemaan muutenkin vain! Voin sanoa - vähän harmikseni - että koko kesä 2015 on jo täysin buukattu ja ensi vuodellekin on jo tehty varauksia. Vink vink.

Otan osastolle mukaan myös huntumalleja ja laukkuja, jotka saa heti mukaansa. Kortti käy mukavasti maksuvälineenä!


Maahantuojien outlet Wanhalla ylioppilastalolla 17.1.


Mikäs tämä nyt sitten on? Siinä, missä Jotain käytettyä on toiminut loistavana välikappaleena, kerran tanssittujen hääpukujen löytämiseksi, maahantuojien outlet on juuri sitä, mitä nimi sanookin. Liikkeet ja morsiuspukujen maahantuojat poistavat edellisen kauden pukuja. Luvassa on yksittäiskappaleita, näyteikkunoissa olleita, catwalkilla kävelytettyjä ja kuvauksissa olleita pukuja todella edulliseen hintaan. Täältä pääsee tutustumaan tarjontaan.



Allekirjoittaneen tuttu nassu näkyy täälläkin. Koska Revelationsin valmiiden merkkipukujen puoli lopetettiin, varastossa on vielä jokunen helmi, jotka nyt saavat uudet omistajat hinnoilta 99-499€ välillä. Paikalla on iso sovitushuone, jossa kaikki pääsevät yhteisessä tilassa kokeilemaan ja tänne on mieheltä tiukasti pääsy kielletty! Luultavasti majailen itse sovitushuoneessa nyörittämässä ja vetämässä vetoketjuja kiinni, ja arvioimassa istuvuuksia ja korjausmahdollisuuksia, sekä niiden hinta-arvioita.

Oli aivan unohtua. Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy, joten jos satut olemaan Helsingin keskustassa näillä tienoin, tervetuloa!


Love Me Do ja hääblogiäänestys


Eikä tässä vielä kaikki! Vaikka en itse pääsekään lähtemään viime vuonna kovasti hehkuttamaani häätapahtumaan, Revelations Couturen puvut sen sijaan kulkevat Love Me Do:hon. Tapahtumassa myös äänestetään vuoden hääblogit. Äänestämään pääsee sivujen kautta.



Paikalla sen sijaan edustaa äärettömän taitava ja lahjakas nuori yrittäjä, Jenni Saksa, jolla on ehkä makeimpia koruja pitkään aikaan. Laserleikatut huopakorut ovat jotain sellaista, mitä ei juuri ole nähty, ja juuri sitä, mikä nyt sytyttää. Jenni on muuten tuplasti entinen työharjoittelijani, joten tiedän ihan tarkkaan, millainen luova voima ja osaaminen nimen takana piilee. Jos menet Love Me Do- tapahtumaan, mene katsomaan Jennin koruja!

tiistai 6. tammikuuta 2015

Vilkaisu menneeseen, ja katse eteenpäin, alkaneeseen vuoteen

Taisin vaipua vähäksi aikaa lähes talviunen kaltaiseen tilaan. Pitäisi jo oppia, että kirjoittamiseen tuppaa tulla kynnystä, kun se jää viikoksikin välistä. Sitten taas tuijottaa tyhjää ruutua ja miettii, onko mitään sanottavaa. No, onhan sitä, mutta sitten pitää taas potkiskella itseään henkisesti persiille, että sormet oikeasti liikkuisivat näppiksellä ja ajatukset siirtyisivät tähän ruudulle muittenkin luettavaksi.

Työviestintää. Olo oli loppuvuodesta kohtuu sama kuin nuken.

Univelkaa on ollut aika mittavasti, joten nukkuminen on tullut enemmän kuin tarpeeseen. Taakse jäi hurjan vauhdikas, mielenkiintoinen, uusia tuulia tuova, mutta myös raskas vuosi. Olen tavannut aivan huikeita ihmisiä, päässyt mukaan, mitä uskomattomimpiin seikkailuihin niin omassa elämässä kuin työnkin parissa. Niin ihanaa ja kutkuttavan haastavaa kuin tämä työ onkin, se voi olla myös hyvin väsyttävää. Kesälomia kun ei häiden huippukaudella juuri pidetä, joulun ja uuden vuoden väli onkin se optimaalisin aika lomailla. Vielä kun antoi itsensä tosiaankin jäädä lomalle, rentoutua ja vain olla, niin huomaakin yllätyksekseen olevansa aikamoisen naatti.

Niin, ihanatkin asiat voivat väsyttää. Myös ne huikeat hääfiilikset ja järjestämisen ilo. Vinkkinä sinne ruudun toiselle puolelle; levätään ja ladataan akkuja aina välillä, eikä vain paineta höyryveturin lailla eteenpäin. Mukavampaa, kun myöhemminkin on vielä kivaa.


Korsettipioneerin juhlavuosi


2014 oli itselleni huomattava merkkipaalu jo siitäkin syystä, että mittariin kilahti 20. vuosi siitä, kun olen alkanut valmistaa vartaloa muotoilevia, vanhan ajan aitoja korsetteja. Vuodet ovat karsineet suurimmat kiristelynhalut ja äärimmäisimmät kurvit, mutta kureliivin estetiikka pitää silti voimissaan. Voisi sanoa, että nyt olen löytänyt sellaiset linjat (sic), joihin mielelläni naisvartaloa muovaan.

Revelations Couture Eva. Pic @Studio Mikaela Löfroth

Hupaisana anekdoottina voi muuten myös mainita, että kun en aikoinaan päässyt Taideteolliseen korkeakouluun, vastareaktiona opiskelin lähihoitajaksi Diakoniaopistolla. Aika harva vaatesuunnittelija on ihan konkreettisesti opiskellut anatomiaa. Syytän tästä taustasta niitä asiakkaita, jotka huokaavat korsetin mukavuutta päällä ja miten se tuntuu halauksenkaltaiselta. Valttia on tietää, mistä nipistää, mistä kaartaa ja kurvata, jota napakka vaate tuntuu miellyttävältä päällä.


Ikirakkauteni näitä kiristäjiä kohtaan tuskin lopahtaa. Vaikka Revelations Couturen malleissa on paljon ollut korsetittomia pukuja, se ei tarkoita, että ne ovat sysätty syrjään.  Jokaisessa kokoelmassa lupaan nähtävän ainakin yhden kurveja korostavan korsettimallin.


Huipputyyppien huomassa


Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut toinen toistaan hienompia mahdollisuuksia tutustua eri alojen - ja toki omankin alan sisällä - huippunimiin, valtaosan kanssa tehdä myös töitä. Tuntuu, että hehkutan samaa vuodesta toiseen, mutta jokainen planeetan kierrähdys näyttää tuovan vain uusia mahdollisuuksia, uusia ihmisiä, uusia messuja ja tapahtumia. Oli myös aikoja, jolloin mikään ei tuntunut edistyvän mihinkään suuntaan, nyt taas asiat liikkuvat niin vauhdilla, että hyvä kun aamulla ehtii punkkansa pedata! 

Kevät huipentui kansanedustaja Timo Heinosen järjestämässä tapahtumassa yhteisnäytökseen Jukka Rintalan kanssa

 Näistä tahoista tahdon nostaa erityisesti yhden esiin. Fitting Roomin nykyinen työhuonetoverini ja järjettömän taitavan käsityöläisen, Marika Mansikkaniemen, joka ansaitsee kaiken glooriansa. Häneenkin on törmäillyt vuosien varrella ties missä yhteyksissä, mutta emme ole koskaan aiemmin tehneet yhdessä töitä. Fitting Roomin muodostama symbioosi on tuonut pyörremyrskyn lailla muutoksia uskoakseni meille kummallekin. Uutta ystävyyttä, naapuriinkin asti kaikuvaa aivoriiheilyä, loputonta tsemppiä ja luottamusta tulevaisuuteen. Uskon lujasti, että tällä combolla on luvassa aika muhevia juttuja tulevaisuudessa.

Marikan Trilogian ja Revelationsin yhteisosasto Save the Date-messuilla

Ilolla voi myös todeta morsiusalan tyyppien olevan sitä porukkaa, joiden kanssa on hyvä olla ja tehdä töitä. Ei ole tavatonta, että kangastarpeiden iskiessä tulee soitettua vaikkapa Tuhkimotarinan Heidille tehtäisiinkö kimppatilaus ja otetaanko samalla sinullekin jotain. Koskapa morsioille on omat ryhmänsä suunnittelun tueksi, niin vastaava on myös kehittynyt aivan itsestään morsiusalalla työskenteleville ompelijoille ja suunnittelijoille. Anonyymit ompelijat ovat kummasti tukeneet toisiaan vuoden aurinkoisina, kiireisinä ja pimeinä aikoina. Vertaistuki on monesti tullut tarpeeseen. Kiitos tytöt!


Mutsin luona


Flegmaatikkojen vanha biisi ohjaa nykyiseen elämäntilanteeseeni. Tarkoitus oli muuttaa Hämeenlinnasta takaisin vanhaan lapsuudenkotiini pääkaupunkiseudulle auttamaan sisartani sairauden loppuvaiheessa, kun liikkuminen alkaisi olla huonoa ja tulisi enemmän sairaalakäyntejä. Olen nimittäin perheen ainoa, jolla on ajokortti ja auto. Surukseni menetimme kuitenkin hänet paria viikkoa ennen muuttoa.


Parin vuoden sisään olen menettänyt 3/5 perheestäni, joten tuntui luontevalta olla lähellä äitiä, kun olemme perheen viimeiset jäsenet. Perheen merkityksen ymmärtää todella vasta, kun sen on jo osaksi menettänyt. Jos jotain olen näistä ajoista oppinut, niin anteeksipyytämisen, kiitoksen ja arvonannon tärkeyden. Samoin vanha kunnon "tykkään susta!" ja reilu halittelu silloin tällöin tekee enemmän kuin hyvää.

Näissä merkeissä olemmekin asuttaneet vanhaa kotitaloani kahden aikuisen naisen kimppakämppänä, istuneet pimentyviä syysiltoja kynttilälyhtyjen ja omenapuiden oksien alla, suunniteltu ravintolapäiväkahvilaa ensi keväälle (odotahan vain, tulossa on!), viritelty tulia talven torjumiseksi kaakeliuuniin, itketty, naurettu, juteltu pitkiä iltoja ja opeteltu elämään omissa kerroksissamme. Äiti, olet parhaita ystäviäni! 

Ei pidä myös unohtaa toista tärkeää, 10 vuoden iän saavuttanutta ystävääni!

Summa summarum ja eteenpäin, mars!


2014 on ollut yhtä hurjaa liikettä; muutosta niin sisältä kuin ulkoa. Vanhan löytämistä, uuden hoksaamista, tilaisuuksiin tarttumista ja silmien avautumista. Mitä sitten on luvassa nyt alkaneen vuoden kohdalla?

Äärimmäisen hyvä kysymys. Alkuvuosi on ainakin hyvin, hyvin hektinen häämessujen ja myyntitapahtumien kanssa. Ensi viikonloppuna nostelen uusia pukuja nukeille Wanhan sataman häämessuilla ja odotan mielenkiinnolla, mitä näistä tällä kertaa pidetään. Meikäläinen löytyy F-salista paikalta 225. Luvassa on myös aivan mahtavia morsiamia toinen toistaan kutkuttavimpien hääajatusten kanssa odottamassa oman pukunsa vuoroa. Voi, kun pääsisin jo nyt aloittamaan! (ja voisinpa kertoa enemmän!)



Uuden vuoden aattona heitin suklaarasian ääreltä syvällisiä ajatuksia facebookiin. Aina toivotaan parempaa, onnekkaampaa uutta kautta. Olen sitä mieltä, että onnea ei noin vain löydy. Kukaan ei kanna sitä sinulle kotiin, vaan se täytyy itse löytää. Onnellisuus löytyy itsestä, omista teoista ja ajatuksista. En siis toivo parempaa, vaan mitäpä jos tehtäisiin tästä hyvä vuosi ja löydettäisi onni aivan itse. Omin pikku käpälin!

Hyvää alkanutta vuotta ja nähdään häämessuilla!