Revelations

Revelations

tiistai 6. tammikuuta 2015

Vilkaisu menneeseen, ja katse eteenpäin, alkaneeseen vuoteen

Taisin vaipua vähäksi aikaa lähes talviunen kaltaiseen tilaan. Pitäisi jo oppia, että kirjoittamiseen tuppaa tulla kynnystä, kun se jää viikoksikin välistä. Sitten taas tuijottaa tyhjää ruutua ja miettii, onko mitään sanottavaa. No, onhan sitä, mutta sitten pitää taas potkiskella itseään henkisesti persiille, että sormet oikeasti liikkuisivat näppiksellä ja ajatukset siirtyisivät tähän ruudulle muittenkin luettavaksi.

Työviestintää. Olo oli loppuvuodesta kohtuu sama kuin nuken.

Univelkaa on ollut aika mittavasti, joten nukkuminen on tullut enemmän kuin tarpeeseen. Taakse jäi hurjan vauhdikas, mielenkiintoinen, uusia tuulia tuova, mutta myös raskas vuosi. Olen tavannut aivan huikeita ihmisiä, päässyt mukaan, mitä uskomattomimpiin seikkailuihin niin omassa elämässä kuin työnkin parissa. Niin ihanaa ja kutkuttavan haastavaa kuin tämä työ onkin, se voi olla myös hyvin väsyttävää. Kesälomia kun ei häiden huippukaudella juuri pidetä, joulun ja uuden vuoden väli onkin se optimaalisin aika lomailla. Vielä kun antoi itsensä tosiaankin jäädä lomalle, rentoutua ja vain olla, niin huomaakin yllätyksekseen olevansa aikamoisen naatti.

Niin, ihanatkin asiat voivat väsyttää. Myös ne huikeat hääfiilikset ja järjestämisen ilo. Vinkkinä sinne ruudun toiselle puolelle; levätään ja ladataan akkuja aina välillä, eikä vain paineta höyryveturin lailla eteenpäin. Mukavampaa, kun myöhemminkin on vielä kivaa.


Korsettipioneerin juhlavuosi


2014 oli itselleni huomattava merkkipaalu jo siitäkin syystä, että mittariin kilahti 20. vuosi siitä, kun olen alkanut valmistaa vartaloa muotoilevia, vanhan ajan aitoja korsetteja. Vuodet ovat karsineet suurimmat kiristelynhalut ja äärimmäisimmät kurvit, mutta kureliivin estetiikka pitää silti voimissaan. Voisi sanoa, että nyt olen löytänyt sellaiset linjat (sic), joihin mielelläni naisvartaloa muovaan.

Revelations Couture Eva. Pic @Studio Mikaela Löfroth

Hupaisana anekdoottina voi muuten myös mainita, että kun en aikoinaan päässyt Taideteolliseen korkeakouluun, vastareaktiona opiskelin lähihoitajaksi Diakoniaopistolla. Aika harva vaatesuunnittelija on ihan konkreettisesti opiskellut anatomiaa. Syytän tästä taustasta niitä asiakkaita, jotka huokaavat korsetin mukavuutta päällä ja miten se tuntuu halauksenkaltaiselta. Valttia on tietää, mistä nipistää, mistä kaartaa ja kurvata, jota napakka vaate tuntuu miellyttävältä päällä.


Ikirakkauteni näitä kiristäjiä kohtaan tuskin lopahtaa. Vaikka Revelations Couturen malleissa on paljon ollut korsetittomia pukuja, se ei tarkoita, että ne ovat sysätty syrjään.  Jokaisessa kokoelmassa lupaan nähtävän ainakin yhden kurveja korostavan korsettimallin.


Huipputyyppien huomassa


Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut toinen toistaan hienompia mahdollisuuksia tutustua eri alojen - ja toki omankin alan sisällä - huippunimiin, valtaosan kanssa tehdä myös töitä. Tuntuu, että hehkutan samaa vuodesta toiseen, mutta jokainen planeetan kierrähdys näyttää tuovan vain uusia mahdollisuuksia, uusia ihmisiä, uusia messuja ja tapahtumia. Oli myös aikoja, jolloin mikään ei tuntunut edistyvän mihinkään suuntaan, nyt taas asiat liikkuvat niin vauhdilla, että hyvä kun aamulla ehtii punkkansa pedata! 

Kevät huipentui kansanedustaja Timo Heinosen järjestämässä tapahtumassa yhteisnäytökseen Jukka Rintalan kanssa

 Näistä tahoista tahdon nostaa erityisesti yhden esiin. Fitting Roomin nykyinen työhuonetoverini ja järjettömän taitavan käsityöläisen, Marika Mansikkaniemen, joka ansaitsee kaiken glooriansa. Häneenkin on törmäillyt vuosien varrella ties missä yhteyksissä, mutta emme ole koskaan aiemmin tehneet yhdessä töitä. Fitting Roomin muodostama symbioosi on tuonut pyörremyrskyn lailla muutoksia uskoakseni meille kummallekin. Uutta ystävyyttä, naapuriinkin asti kaikuvaa aivoriiheilyä, loputonta tsemppiä ja luottamusta tulevaisuuteen. Uskon lujasti, että tällä combolla on luvassa aika muhevia juttuja tulevaisuudessa.

Marikan Trilogian ja Revelationsin yhteisosasto Save the Date-messuilla

Ilolla voi myös todeta morsiusalan tyyppien olevan sitä porukkaa, joiden kanssa on hyvä olla ja tehdä töitä. Ei ole tavatonta, että kangastarpeiden iskiessä tulee soitettua vaikkapa Tuhkimotarinan Heidille tehtäisiinkö kimppatilaus ja otetaanko samalla sinullekin jotain. Koskapa morsioille on omat ryhmänsä suunnittelun tueksi, niin vastaava on myös kehittynyt aivan itsestään morsiusalalla työskenteleville ompelijoille ja suunnittelijoille. Anonyymit ompelijat ovat kummasti tukeneet toisiaan vuoden aurinkoisina, kiireisinä ja pimeinä aikoina. Vertaistuki on monesti tullut tarpeeseen. Kiitos tytöt!


Mutsin luona


Flegmaatikkojen vanha biisi ohjaa nykyiseen elämäntilanteeseeni. Tarkoitus oli muuttaa Hämeenlinnasta takaisin vanhaan lapsuudenkotiini pääkaupunkiseudulle auttamaan sisartani sairauden loppuvaiheessa, kun liikkuminen alkaisi olla huonoa ja tulisi enemmän sairaalakäyntejä. Olen nimittäin perheen ainoa, jolla on ajokortti ja auto. Surukseni menetimme kuitenkin hänet paria viikkoa ennen muuttoa.


Parin vuoden sisään olen menettänyt 3/5 perheestäni, joten tuntui luontevalta olla lähellä äitiä, kun olemme perheen viimeiset jäsenet. Perheen merkityksen ymmärtää todella vasta, kun sen on jo osaksi menettänyt. Jos jotain olen näistä ajoista oppinut, niin anteeksipyytämisen, kiitoksen ja arvonannon tärkeyden. Samoin vanha kunnon "tykkään susta!" ja reilu halittelu silloin tällöin tekee enemmän kuin hyvää.

Näissä merkeissä olemmekin asuttaneet vanhaa kotitaloani kahden aikuisen naisen kimppakämppänä, istuneet pimentyviä syysiltoja kynttilälyhtyjen ja omenapuiden oksien alla, suunniteltu ravintolapäiväkahvilaa ensi keväälle (odotahan vain, tulossa on!), viritelty tulia talven torjumiseksi kaakeliuuniin, itketty, naurettu, juteltu pitkiä iltoja ja opeteltu elämään omissa kerroksissamme. Äiti, olet parhaita ystäviäni! 

Ei pidä myös unohtaa toista tärkeää, 10 vuoden iän saavuttanutta ystävääni!

Summa summarum ja eteenpäin, mars!


2014 on ollut yhtä hurjaa liikettä; muutosta niin sisältä kuin ulkoa. Vanhan löytämistä, uuden hoksaamista, tilaisuuksiin tarttumista ja silmien avautumista. Mitä sitten on luvassa nyt alkaneen vuoden kohdalla?

Äärimmäisen hyvä kysymys. Alkuvuosi on ainakin hyvin, hyvin hektinen häämessujen ja myyntitapahtumien kanssa. Ensi viikonloppuna nostelen uusia pukuja nukeille Wanhan sataman häämessuilla ja odotan mielenkiinnolla, mitä näistä tällä kertaa pidetään. Meikäläinen löytyy F-salista paikalta 225. Luvassa on myös aivan mahtavia morsiamia toinen toistaan kutkuttavimpien hääajatusten kanssa odottamassa oman pukunsa vuoroa. Voi, kun pääsisin jo nyt aloittamaan! (ja voisinpa kertoa enemmän!)



Uuden vuoden aattona heitin suklaarasian ääreltä syvällisiä ajatuksia facebookiin. Aina toivotaan parempaa, onnekkaampaa uutta kautta. Olen sitä mieltä, että onnea ei noin vain löydy. Kukaan ei kanna sitä sinulle kotiin, vaan se täytyy itse löytää. Onnellisuus löytyy itsestä, omista teoista ja ajatuksista. En siis toivo parempaa, vaan mitäpä jos tehtäisiin tästä hyvä vuosi ja löydettäisi onni aivan itse. Omin pikku käpälin!

Hyvää alkanutta vuotta ja nähdään häämessuilla!

1 kommentti:

  1. Kiitos itsellesi! Perjantaina (tai lauantaina) taas nähdään! <3

    VastaaPoista

Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?