Revelations

Revelations

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kurkistuksia raskausajan morsiuspukuun

Kurkistellaan taas vähän taaksepäin yhden puvun syntytarinaa. Wenla oli tuttu minulle jo vuosien takaa, sillä olin valmistanut hänelle Belle Modesten vuosieni aikana kaksi uskomattoman kaunista mittatilauskorsettia. Maailman pienuus tuli myös vastaan, sillä omien harrastusten puolella tutustuin sulhoon, ja myöhemmin pääsin onnittelemaan kahden tutun onnellista hymyä heidän löydettyään toisensa. Ihanaa!

Joitain vuosia myöhemmin sain kunnian suunnitella Wenlalle hänen hääpukunsa. Jokaisella tarinalla on ainakin yksi mutta-kohta, ja niin on tässäkin. Kun sain iloisen viestin, se sisälsi myös odottamattoman elementin.

"Mä olen sitten melkein kahdeksannella kuulla hääpäivänä."Taisin ensin pidättää hetken henkeä ja sitten nielaista. Kysyin, luottaako morsian minuun. Näin pitkällä olevan raskauden kanssa ei nimittäin voida aloittaa kovin ajoissa, sillä vartalo muuttuu, kasvaa aivan hurjasti näillä kuukausilla. Tarkistin vielä uudestaan luottopuolen. Juttu nimittäin menee niin, että pukua ei voida aloittaa kuin paria viikkoa ennen häitä. Suunnitella voidaan vaikka kuinka ajoissa,tilata kankaat, mutta itse pukua en voi leikata liian ajoissa. Niin, että luotatko varmasti? "Kyllä mä luotan suhun!"

Ensisovitus ei ole koskaan kovin kukkanen, mutta linjat tulevat kohdilleen.

Kodin vankina


Suunnittelupuolella meitä odotti kumpaakin yllätys. Raskauspahoinvointi jatkui, jatkui ja jatkui, piti morsianta kodin seinien sisällä, kun ei uskaltanut lähteä juurikaan näyttämään nenäänsä ulkoilmaan. Saati sitten lähteä matkustamaan toiseen kaupunkiin. Ideoita ja ajatuksia kulki sähköpostilla, mutta vasta kun olo helpotti, pääsimme näpräämään kankaita ja miettimään tarkempia sävyjä. Kokovalkoinen ei tullut kyseeseen ja kummastakin raskaammin laskeutuvat paksut kankaat voitaisiin jättää omaan arvoonsa. Keveyttä, pehmeyttä ja helppoa liikkuvuutta - onko ihme, että sifongit ovat nyt olleet niin kovin suosittuja. Mausteeksi syvää purppuraa ja sopivasti pieniä yksityiskohtia.

Vaan eiköhän siirrytä itse kuvien ja puvun rakentumisen puolelle!


Hihansuun väljyyden ja vyön paikan tarkentamista

Kaikki alkaa olla kohdallaan.
 
Pääntiellä kevyt helmi/bling-nauha ja vyöllä pieni ruusuke
Vyö alkaa saada oikeaa linjaansa. Nyörinä vielä vääränsävyinen violetti.
 
Irtolaahusta myöden kaikki paikallaan. Looking good!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Sifonkiin kiedottu neito - hääkuvia!

Taidan olla niin tehokkaasti sanoihin tarttuva, että saa oikein vääntää itsensä pidemmästä tekstistä irti. Pidän jälleen veisauksen lyhyenä ja annan kuvien puhua puolestaan. Luvassa jo sneak peek -kuvissa esitelty Anni ihanan laskeutuvan sifonkipukunsa kanssa. Kaikki kuvat ovat Studio Mikaela Löfrothin käsialaa.






lauantai 16. toukokuuta 2015

Ikääntyneitä viikkokuulumisia yökyöpeliltä

Missä vaiheessa aika lähti kulkemaan aivan omaa rataansa? Viime viikolla herään havaitakseni, että mittariin pärähti tasaluku. Huh huh. Ei voi sanoa itseänsä enää nuoreksi aikuiseksi, saati nuoreksi suunnittelijaksi. Nyt pitäisi olla ihan aikuinen aikuinen. Älä käsitä väärin, minua ei haittaa lainkaan jokseenkin rypistynyt peilikuva, vaan hämmentää kirjaimellisesti tuo ajan kulku. Nyt sitten ollaan kutakuinkin elämän puolivälissä, ja ympäriltä saadut todistajanlausunnot ilmaisevat, että tiimalasi valuu jatkossa vielä nopeammin.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään ikäkriisiä ja olen typeränä kuvitellut, etten sellaista saakaan, kun olen sen verran sinut itseni kanssa. Tämä menee melkein samaan kategoriaan klassisen "älä koskaan sano ei koskaan"- lausahduksen kanssa. Olen ehtinyt oppimaan jo monta kertaa, miten joutuu sanansa syömään vannottuaan ensin tekevänsä päinvastoin. Mielessä pyörii ehdinkö saavuttaa kaiken sen, mistä olen haaveillut, mihin pyrin ja minkä eteen olen tehnyt töitä. Se jää nähtäväksi.

Töissä muruseni (entiset ja nykyiset työharjoittelijat - mukaanlukien nyt ateljeella työskentelevä Tuuli) olivat leiponeet minulle aivan fantastisen linnanmuotoisen porkkanakakun ja koristelleet sen huippuhauskoilla pienillä tykeillä, merirosvoilla ja iloisesti virnistelevillä haikaloilla. Ilmeeni oli ilmeisesti aika hupaisa, kun tulin sovituksista takaisin ateljeelle ja pöydällä odotti herkullinen kakku. Ainakin naurunremakka oli raikuva. Kyllä kelpasi vanhentua! Nam!

Kakunkoristelu vauhdissa. Kuva Katariina Tuttavainen

Otsikko antaa taas viitteitä kuutamohommien tekemisestä. Onneksi tuo rakas kumppanini on tehnyt myös yövuoroa tiukkojen aikataulujen vuoksi, ja välillä on soiteltu pitkin aamuyötä kotiinlähdöstä. Vaikka on stressannut ja väsyttänytkin, niin onpa mahtavaa voida jakaa se jonkun toisen kanssa. Nimim. yötreffit mäkkärillä. Ollaan kyllä varsinainen laatupariskunta.

Tuntuu, että viikolla on tapahtunut hurjasti pieniä ja suuria käänteitä. Onnistuin myös lahjakkaana lapsena lukitsemaan itseni ilman takkia niin sovitushuoneen kuin ateljeenkin puolelta ulos. Hirvitykseksi ja harmiksi havaitsin Tuulin ja harkkareiden jo lähteneen kotiin, taivaalta alkoi tulla vettä ja allekirjoittaneella oli vain ajanvarauskirja, lähes akuton työpuhelin ja pelottavan täysi kassa käsissäni. Onneksi vara-avaimet sai tavoitettua vain puolen tunnin värjöttelyn ja paniikkipuhelujen jälkeen ja pääsin takaisin työhuoneelle lämmittelemään. Pieni pelästys pitää virkeänä?

Tuulista mainitsin tuossa aiemmin jo sivulauseessa. Työhuoneella pyörii jälleen kerran suuret muutoksen tuulet. Tuuli oli viime vuonna Revelationsilla työharjoittelussa ja valmistuttuaan tuli nyt sitten ihan oikeisiin töihin. Tuulin lisäksi maanantaina (jeee!) remmiin astuu myös Hanna, joka oli Hämeenlinnassa putiikilla harjoittelussa parisen vuotta sitten. Aika mahtavaa saada taas työskennellä isommalla porukalla, jakaa aivoitukset, ideat ja huono huumori useamman ihmisen kanssa!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kestävä vaihtoehto luonnonkukille

Kestokimput taitavat nyt olla vähän jokaisen häitä järjestävien huulilla. Niistä puhutaan paljon, laatuja on hurjasti, joten uteliaana ajattelin tutustua tähän trendiin hieman paremmin. (Vähän tässä on omaakin lehmää ojassa. Köh.) Kun vastaan sitten tuli kestokukkien valmistaja, olin heti käsi pystyssä kysymyksineni.

Juttelin Ruusutarhan yrittäjän Sanna Lappisen kanssa, joka kärsivällisesti kertoili ikikukkien sielunelämästä. Sanna ei kuulemma ajatellut ryhtyvänsä yrittäjäksi, eikä valmistamiaan kukkiaan kestoihastuttajan rooliin. Hän pyrki lähinnä toteuttamaan hyvin aidonoloisen paperikukan oikeastaan haasteena itselleen. Kävi siis vähän kuten minullekin, yrittäjyys tuli kuvioihin vähän vahingossa, kun Sanna oli tehnyt jo vuosia kukkiaan markkinoille. Niinpä Ruusutarha sai alkunsa 2014.



Käsityöläinen on valmistunut kuvataiteilijaksi Porin Taidekoulusta ja saamansa ammattitaidon pohjalta hän on kehittänyt itse kukkien valmistustekniikan. Kukat suunnitellaan, ja kuten vaatteissakin, niihin tehdään kaavat ja protot ennen lopullista versiota. Kukat maalataan käsin, jotta ne saavat ainutlaatuisen hehkunsa. Kuten tekijäkin, tekniikkakin kehittyy, hioutuu pikkuhiljaa.

Paperi taittuu kukaksi

 

Käyttämänsä erikoispaperin lisäksi Sanna Lappinen käyttää kukkiin pääosin rautalankaa, neulaa ja perinteistä ompelulankaa. Kukan tyypistä riippuen valmis kukka voi sisältää myös muita materiaaleja. Kukkapaperi on aina käsittelemätöntä, ja saa oman yksilöllisen luonteensa maalauksen ja käsittelyiden jälkeen.

Värit Sanna sekoittaa itse ja jokainen kukka maalataan erikseen pienellä siveltimellä - lehti kerrallaan. Kukkien pinnat myös käsitellään, jotta ne kestävät kosketusta ja kovettuvat hiukan. Väreinä käytetään luonnovärejä, mutta myös purkista saatavia. Värimaailma riippuu aina asiakkaan omista toiveista.




Luonnonkukat vs. paperiset

 

Ruusutarhan kukat taipuvat melkein mihin vain. Sanna Lappinen ei ole jättänyt mitään ideaa tekemättä tai kieltäytynyt haasteista. Tässä on ainakin tekijä, joka on avoin kaikille ehdotuksille ja ideoille! Työstä tekee myös kivaa se, että aina saa haastaa itsensä löytämään aina uusi ratkaisu uuteen kukkalajikkeeseen. Ainoastaan harsokukka jää valmistuksen ulkopuolelle. Niiden tekeminen olisi nimittäin niin suuri ja työläs operaatio, että lopullinen lasku saisi kenen tahansa polvet tutisemaan. Sen sijaan kimppuun voi lisätä vaikka oikeaa harsokukkaa, kun nämä kukat voi yhtähyvin iskeä veteen, niin kuin oikeankin Varsi kestää kosteutta. Tykkään tästä ajatuksesta, ettei lähdetä rahastamaan rahastamalla, vaan ajatellaan asiaa myös asiakkaankin kannalta.
Koska ei ole sama asia tehdä oikeasta elävästä kukasta kuin Ruusutarhan paperikukasta, jokainen terälehtikin  suunnitellaan lopputulokseen asti. Se on aikaa vievää, mutta palkitsevaa. Käytännössä rajoja ei ole. Kukat taittuvat niin kimpuiksi, seppeleiksi, rannekukiksi, hiuksia ja asuja koristamaan ja sulhasvieheiksi. Toki asetelmat ja sisustuskuka ei niin viherpeukaloille on yksi vaihtoehto. Näiden kohdalla ei onneksi tarvitse miettiä, miten jokin tietty lajike kestäisi vaikkapa hiuksissa ilman vettä koko pitkän juhlapäivän.

Suunnittelu ja kukat lähtevät aina asiakkaan toiveista. On ilo kuulla, että on ollut paljon myös niitä asiakkaita, jotka antavat vapaat kädet, ilmoittaen lähinnä hinta- ja väritoiveen. Ainoa, mistä Sanna haluaa muistuttaa tilaajia, ei ole sama asia tehdä paperikukasta kuin aidosta, ja että hän valmistaa lähinnä tiettyjä kukkia. Usein unohdetaan kyseessä olevan juurikin paperikukka, joka ei välttämättä käyttäydy aivan samoin kuin oikea. Mutta aina kokeillaan tekotapaa jokaisen tilauksen kohdalla, eli pyritään täyttämään toiveet mahdollisimman pitkälle.

Ruusutarhan taitajan mieleen on jäänyt poikkeuksellinen tilaus, joka ei suinkaan mennyt hääasiakkaalle, vaan toiveena oli neljä orkideaa ruukussa, kahdessa kaksi vanaiset ja kahdessa muussa oli yksivanaiset. Työ oli iso, mutta hurjan mielekäs tehdä ja lopputuloksena itse tekijä piti todella paljon kädenjäljestään. Asiakas puolestaan oli enemmän kuin tyytyväinen! Ehkäpä se oli se itsensä ylittäminen työssä, vaikka oli joskus aikoinaan päättänyt ettei orkideaa tekisi, Sanna linjasi. Tekniikan haltuunotto sai aikaiseksi sen, että orkideaa tahtoo tehdä uudestaan ja uudestaan. Ruusujen jälkeen orkideat ovatkin kuulemma kysytyimpiä kukkia.


 

Kustannuksista ja tilauksen ajankohdasta


Tyypillisesti tilataan rannekukkaa kaasoille ja morsiusneidoille. Myös morsiamet ovat tilanneet itselleen runsaamman rannekukan kimpun sijaan. Mikä on erinomainen vaihtoehto jos on pienen budjetin häät, muuten pieni tilaisuus tai perinteinen kimppu ei innosta. Morsiuskimput on luonnollisesti suosittuja sulhasten vieheiden kera. 


Pienet kimput (halkaisijaltaan 13-20 cm) maksavat noin 60-90 euroa. Mitä isompi kimppu ja mitä työläämmät kukat, sitä arvokkaampi puketti on kyseessä, ja hintaa katsotaan aina tilauksen yhteydessä. Kukkia voidaan valmistaa hyvinkin suuriksi, mutta tähän mennessä moni on halunnut pysyä todellisissa mittasuhteissa. Vieheiden hinnat taas ovat alkaen 12 euroa. Tällöin on kyseessä hyvin yksinkertainen malli, neulaan kiinnitettynä esimerkiksi ruusu ja lehti. Rannekukat taas ovat keskimäärin 18-40 euron kieppeillä riippuen rannekkaan mallista ja materiaaleista. Tilauksen yhteydessä maksetaan varausmaksu, joka vähennetään sitten lopullisesta varauksesta. Hauskaa, muillakin on sama systeemi kuin Revelationsilla. 
 
Tilaukset suositellaan tekemään viimeistään kuukautta ennen tarvittua ajankohtaa, mutta kannattaa varmistaa tilausjonon pituus hyvissä ajoin etukäteen.  Kevät, kesä ja syksy on ruuhkaisa sesonkiaikaa, ja jos oma juhla ajoittuu tälle välille, olisi hyvä olla vaikka vuodenkin etuajassaa. Luonnonkukkiin verrattuna kestokimppu säilyy ja pitää värinsä ainakin tuon vuoden verran.



Ekologisuuden kannalla


Kukkien erikoispaperi tosiaan on käsittelemätöntä, joten se ei rasita luontoa valmistustavallaan. Ruusutarha kierrättää myös lähetysmateriaalit, joten saapuva paketti on kerran jos toisenkin kulkenut postipojan matkassa. Vaikka materiaalit kierrätetään, ei ole huolta siitä, ettei tuote saapuisi kunnossa perille. Ne pakataan aina huolella, eivätkä ole särkyviä. Kukkia voi siis huoletta tilata vaikka toiselle puolelle Suomea.

Kaikki kuvat ovat Ruusutarhan. Sannan upeita kukkia voi ihailla myös blogimaailman puolella täältä.

Minä vähän ihastuin näihin. Enkä ihan niin vähääkään. Mitä raati sanoo?