Hääammattilaisten messuilla Saksan sydämessä

Matkaraportit pitäisi kirjoittaa aikalailla heti matkan päättymisen jälkeen, kun fiilis on vielä korkealla ja on innoissaan tehdystä reissusta, kaikki on vielä tuoreena mielessä. Juhannusflunssaisena (tunnollinen työntekijä sairastaa vapaalla, kuinkas muuten) tein itselleni pesän kotin verannalle ja täältä pehmusteiden ja ison teekannun välistä ulotan sormeni kohti näppistä. Tätä ainakin pystyn tekemään, vaikka muuten olotila on kohtuullisen karmea.

Palataanpa ajassa hieman taemmas, kesäkuun alkuun. Lähdin matkaan Lahden Glamourin Jennyn matkakumppanina. Toukokuu osoittautui yllättäen todella suosituksi hääkuukaudeksi ja tuntui ihanalta tauolta normaalitöistä voida hypätä lentokoneeseen ja vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa. Vaikka messutkin ovat työn tekemistä, se poikkeaa arkirutiineista niin hurjasti, että tällöin duunikin tuntuu melkein lomalta.

Reinin rannalla

Saksaan oli luvattu hurjia helteitä, mutta eipä pohjoismainen kalkkuna osannut varautua siihen, että vielä lennon laskeutumisen aikaan, kahdeksan aikaan illalla, voisi yli kolmekymmentä astettä lämpöä. Onneksi fiksuina tyttöinä oli jo lentokentältä napattu napostelueväät picnicin nimissä ja samoin pullo kuohuvaa arjen kuvioiden rikkomisen juhlistamiseksi.

Lämmintä tai ei, kupliva maistui ihanalta!

Olen kuvitellut olevani jo suhteellisen kokenut pioneeri messujen suhteen, mutta nyt tuli vähän turhan monta blondimomenttia kerralla. Olimme fiksuina tyttöinä katsoneet, että hotelli on ihan lähellä messupaikkaa ja sitämyöten Rein-jokea. Äkkiäkös sinne tepsuteltaisiin eväälle. Niin no. Jos olisi katsonut kartan mittakaavaa, ei olisi kenties lähtenyt siinä helteessä tarpomaan kilometrien matkaa, ja olisi voinut jättää korot kantojen alta pois. Ensimmäisen illan saldona, ilman askeltakaan valtavissa messuhalleissa, tassunpohjissa oli kirvelevät viisi rakkoa. Missä pioneerimerkin saikaan vaihtaa amatööriversioon?

Miten nuo pysyvät enää pinnalla?

Rakoista huolimatta oli mahtava orientoitua uuteen ympäristöön, katsella ohi, vastavirtaan puksuttavia jokiproomuja, vuolasta virtaa ja keskustan taivaita hipovaa silhuettia hitaasti hämärtyvässä kesäillassa, kun lämpimän pehmeä ilma helli vielä talviarkaa ihoa.

2016 pukuja tarkastelemassa

Voit kysyä, miksi edelleen kuljen ammattimessuilla, vaikka Revelationsin merkkipukujen tarjonta lopetettiin. Mitä siellä on oikein puuhataan? Vaikka pukuja en ollut itselle kyttäämässä, olin paikalla auttamassa sekä Lahden Glamourin ja Niinattaren 2016 pukujen hankinnoissa. On tärkeää, että sisäänostettaviin pukuihin saadaan myös ompelullinen näkökulma. Ei ole kenenkään etu, jos puku on äärimmäisen hankala tai puolimahdoton muutoksille. Samalla etsin Fitting Roomille parhaat alushameet, pikkubolerot ja muut asusteet. Löytyikin aivan mahtavia juttuja, jotka syksyn alkuun mennessä tipahtelevat showroomille.

Enzoani

Diane Legrand

Toki messut ovat myös paikka, jossa kollegat ympäri maata kohtaavat parin päivän aikana, vaihtavat kuulumisia ja mielipiteitä kentältä. On myös huippua päästä juttelemaan omien toimittajiensa kanssa ihan kasvotusten. On aivan eri asia laittaa vain mailitse viestiä tai käydä moikkaamassa kasvotusten. Käytännössä tämä on melkein se paras osa. Puolet messureissusta oli vatsa kippurassa nauramista, lukemattomia laseja skumppaa, hulvattomia juttuja ja tutustumista paremmin muihin Suomen toimijoihin. Täytyy kyllä vielä erikseen mainita, että Niinattaren Niina on aivan hulvaton tyyppi, jonka seurassa ei tule tylsää!

Palautetta suoraan pukujen valmistajille

Viimeisen vuoden aikana Fitting Roomin puolella on työstetty, muokattu ja korjattu useiden tunnettujen merkkien pukuja, ja joidenkin merkkien ratkaisut ovat välillä saaneet leukapielet kiristymään. Epäröin, mutta uskaltauduin avaamaan useammalla osastolla suuni asiasta, ja ilahduin aivan äärettömän paljon, kun minua ei pidettykään nillittävänä akkana, vaan otettiin asia vakavasti. Jokainen otti muistikirjan esiin, pyysi näyttämään puvuista niitä kohtia, joita on ollut haastava työstää, missä pitsi on ollut siirtämistä ajatellen turhan hankalasti kiinnitetty. Sain esittää mielipiteitäni ja korjausehdotuksiani linjoista, työtavoista ja kaavoituksesta, ja vaikka tämä menisikin vain loistavan asiakaspalvelun piikkiin, jokainen kiitti saamastaan palautteesta ja lupasi palata minulle vielä asiaan. Kuinka muuten malleja voitaisiin kehittää, jollei palautetta tule.

Pastellipinkkiä Enzoanilta

Osaan varmaan koko Enzoanin tulevan malliston jo ulkoa...

 

Turistina Düsseldorfissa

Aiempina vuosina messut ovat olleet pääosin Essenissä, joten Dûsseldorfissa on käynyt lähinnä kääntymässä lentokentällä. Olikin kiva kahlata välillä toista kaupunkia, sillä Essen on sen verran pieni paikka, että se oli muutamassa vuodessa kaluttu turhankin tuttuun kuosiin.

Sugarbirdin ihana kahvila. Rakastuin!

Riemuitsimme Jennyn kanssa siitä, että oltiin seikkailuillisia ja uskaliaita paikallisten kulkuvälineiden kanssa. Rohkeasti otettiin risteävät ratikka- ja metrolinjat haltuun, eikä eksytty kertaakaan, vaikka välillä juostiinkin heikkopäisinä raiteiden välillä. Lisärakoiltakin vältyttiin, vaikka ensimmäisen messupäivän päätteeksi osa seurueesta oli pakotettu ravintolaa etsiessä ostamaan jostain lähimmät littanapohjaiset kengät.

Mmm mmm Mmm!

Kaupungin vanhasta osasta löytyi hurmaavia ravintoloita, ja tuli saksalaisen keittiön lisäksi testattua myös libanonilaista keittiötä - höystettynä napatanssiesityksellä. Herkkusuuna piti tietenkin testata myös paikalliset jäätelöbaarit. Miksi ihmeessä Saksassa tuntuu olevan toinen toistaan upeampia käsintehtyä jäätelöä tarjoavia kahviloita, mutta kotimaassa niitä saa etsiä suurennuslasilla? Niin, ja toki hintakin on aivan toinen. Vitosella saa jo ihan huikean annoksen, täällä sen sijaan säkällä kaksi palloa.

Ihanaa vanhaa kaupunkia iltahämärissä

 

Suunnittelijaperspektiiviä

Matka huipentui vielä lentokentällä mukavaan rupatteluhetkeen Sincerityn suunnittelijan kanssa. Larry oli palaamassa vähäksi aikaa kotiin, kunnes seuraavina päivinä suhaisi taas maailmalle. Kummastelin, miten ihmeessä herra ehtii suunnittelemaan kaiken sen reissaamisen keskellä, ja yllätyin aivan todenteolla. Vielä näinkin suuren maailmanmerkin kohdalla suunnittelija sekä tekee koko suunnitteluprosessin itse, mutta sen lisäksi ompelee ja kirjoo vielä mallikappaleet omin käsin, jotta voisi tehtailla sitten näyttää, kuinka se on tarkoitus tehdä. WOW! Kumarran henkisesti syvään, enkä voi olla ihailematta, miten tiukan ammattilaisen kanssa sitä pääsi juttelemaan.

Jennyn kanssa oli ihana reissata. Vaikka olemme tutustuneet täysin työn merkeissä, ammatti antaa aina vain enemmän. Lähdimme matkaan hyvinä kavereina, kotimaan kamaralle palasimme hyvinä ystävinä. Ensi kertaa odotellessa!

Illaksi kotiin!