Revelations

Revelations

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Hääpukujen outlet Fitting Roomilla ja Linnan juhlien puvut

Ale hääpukujen outlet vanhoissa liiketiloissamme Mechelininkadulla jatkaa vielä jouluviikolla 22.12. asti klo 12-19. Jos olet vailla hääpukua, kannattaa käydä sovittamassa ja hankkimassa itselleen oma aarre ennen Joulua. Viikonloppuna outletiin saapui vielä hurjasti uusia pukuja ja huomenna, maanantaina, valikoimaan saapuvat ihan mielettömän kauniita helmilaukkuja. Jos ehdit käydä viime viikolla, suosittelen lämpimästi uudelleen vierailua jouluviikolla!

Kenkiä löytyy! Tässä vasta osa outletin aarteista

Mikä outlet? Jos kuulet asiasta ensi kertaa, niin lainaamme eri hääpukuliikkeiden ALE hääpukujen outletille vanhaa showroomia sillä aikaa, kun Fitting Roomin uusia raameja laitetaan kuntoon Museokadulla. Liikkeessä on toistasataa hääpukuja, värjättäviä hääkenkiä, boleroita, pitsipaitoja ja asusteita. Hinnat ovat alta 500€ tai vähintään puolet puvun alkuperäisestä hinnasta. Viime viikolla, kun olin itse paikan päällä morsianten apuna, moni löysi kesän hääpukunsa 99-350€ hintahaitarilla, osa samalla kertaa pukuun sopivat kengät ja hunnunkin. Monta kärpästä samalla iskulla!

Kovasti kysyttyjä lyhyitä pukujakin on iso rekki


Paluu Linnan juhliin


Mikä siinä onkin, että ajoissa kirjoittaminen itsenäisyyspäivän juhlista on kertakaikkisen mahdotonta? Tällä kertaa muutto on uuvuttanut, josko ensi vuonna saisi jo samalla viikolla. Onnistuin bongaamaan kaikki neljä pukuani itsenäisyyspäivän lähetyksestä. Sitä tuijottelee silmä kovana onhan kaikki hyvin, laskeutuuko helmat oikein, asettuihan puku kauniisti kantajansa ylle.  Tulipa hyvä mieli, kun Jaakko Selin muisti vielä mainita Vuoden Hääpukusuunnittelijan tittelistä noteeratessaan Sari Sarkomaan kukallisen puvun.



 Sarin (ja Sari Jalosen) valmistautumista Linnan juhliin, sekä kurkistusta puvun suunnitteluun voi lukea tarkemmin Eevan lämminhenkisessä nettijulkaisussa täältä. Suunnittelijaa hitusen huvitti muutama lause tekstissä. "En tuntenut Saria aiemmin, mutta yhteistyö hänen kanssaan meni mainiosti!" Niin, en yleensäkään tunne asiakkaitani etukäteen, joten suupieli aavistuksen nykäisi tällä kohtaa.


Iltalehti nosti ihanasti Sari Sarkomaan pukua ja tyyliä erillisellä artikkelilla. Sen voi lukea tästä. Upeasti kukkaloistossa hehkunut kansanedustaja pääsi myös tyylikkäimmän 50 puvun listalle. Kuva-artikkeliin pääset tästä. Mukana on myös monen tutun tekijän pukuja, hyvä me! Harmi kyllä, miten vain tiettyjä suunnittelijoita nostetaan mediassa esiin, kun paljon enemmän huomiota olisivat ansainneet esimerkiksi Pukunin Saara Toivanen, Glamourin juhlapukeutumisen pioneeri Sinikka Nikander, Valkoisen Kreivittären Johanna Pohjanmies ja Atelje Tuhkimotarinan Heidi Tuisku. Kaikki ovat pitkän linjan muodin ammattilaisia, näyttäneet kykynsä ja luovuutensa jo moneen kertaan.

Ylen selostus/haastattelutiimi valmiina toimiin!
YLEn toimittaja Piia Pasasesta nähtiin pitkälle pukua vain vyötärölle asti haastatteluiden kuvakulmasta johtuen, mutta perinteen mukaisesti juontajat jättävät mikkinsä ja siirtyvät muiden kanssa tanssilattialle pyörähtelemään ja koko puku pääsi oikeuksiinsa. Piian Camille - pukua en alunperin ajatellut ottaa vaaleanpunaisena mallistoon, mutta nyt kun sitä sai ihailla hänen yllään, saatan tulla toiseen tulokseen. Hyvältä näyttää!



tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyvää itsenäisyyspäivää - vinkit pukujen bongaukseen

Ihanaa itsenäisyyspäivää! Itsenäisyyspäivän aamu aukeni ihanan aurinkoisena, hyväntuulen ja huumaavan valon päivänä. Suunnittelija itse heräsi noin tunti sitten ja nyt kirjoittaa tätä vielä lämpimään flanellipyjamaan verhoutuneena. Mikäpä tässä kiire.

On taas tullut se aika vuodesta, kun keräännytään töllöttimen ääreen, kuohuviinipullo kylmässä odottaen ja innolla seurataan parituntisen verran punaisella matolla käveleviä juhlavieraita kättelemässä tasavallan presidenttiä. Suomalainen itsenäisyyspäivän perinne, jota olen useammin kuin kerran yrittänyt selittää ulkomaalaisille ilman sanottavaa menestystä. Tämmöisiä me nyt satumme olemaan. Omanlaisiamme. Suomalaisia.



(Yllä pieni fiilistely viime vuodelta, Olavi ja Marianna Sydänmaanlakan kättelystä punaisella matolla. Pahoittelen huonoa kuvalaatua, kännykällä suoraan ruudulta napattu.)

Linnan juhlat ovat meille se valtakunnan ykkösjuhla. Se, jota harva jättää katsomatta ja fiilistelemättä. Se on myös meille kotimaisille käsityöläisille, suunnittelijoille, ompelijoille, korujen- , kenkien-, ja asusteiden suunnittelijoille tilaisuus näyttää omat kyntemme, osaamisemme ja luovuutemme. Vuoden tärkeimpiä päiviä jo ihan suomalaisen työn puolesta!


Vauhtikuukausi takana


Vuosi on ollut poikkeuksellinen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien pukujen kanssa. Viimeiset vuodet nukkumattia ei ole juuri ehtinyt tavata, ja marraskuu on kulunut tiukasti ompelukoneen, silkkien ja pitsien välissä. Vaikka tilauskalenteri näyttääkin, että tänä vuonna on tehty enemmän pukuja kuin koskaan aiemmin, on silti päässyt joka ilta kotiin nukkumaan. Olisiko tämä nyt sellainen elämä opettaa -tilanne? Kutsutkin ovat tosin tulleet selvästi aiempia vuosia aiemmin.  Joka tapauksessa, näppiksen takana ei olekaan nyt äärimmäisen uupunut suunnittelija, joka ei jaksa oikein kirjoitaa pariakaan riviä juhlapuvuista, vaan täällä ollaan täydessä vireessä.

Yhteen valmispukuun tarvittiin pieni lisäys sivuihin. Tässä mallataan oikeaa tyllin sävyä.

Moni on lähetellyt viestejä, kysellyt keillä kaikilla on suunnittelemani puvut tänä vuonna ja mistä ne saattaisi tunnistaa. Omia pukuja linnaan astelee neljä, ja sen lisäksi pukuja on laiteltu istuvammaksi ja oikeaan mittaan lähes kolmellekymmenelle juhlijalle. Siitä saa sen verran perspektiiviä juhlijoiden valinnoista, että taitaa sittenkin tulla sangen sinivoittoista pukujen suhteen. Sen lisäksi avoimet tai muuten näyttävät selät puvuissa ovat selvästi tämän vuoden juttu, Olkaimettomuutta on myös vähemmän, mutta sen sijaan paljettien ja helmikirjailuiden määrä on noussut huimasti. Osataan täälläkin hehkua!


No kerronko nyt? No kerron, kerron!


Yksi syy, miksi ateljeen henkilökunta ei ole tämän voipuneempaa, on se, että Aurora -mallisto on otettu enemmän kuin avosylin vastaan ja kaksi malliston pukua nähdään linnanjuhlien kaunottarien yllä. Celina on mustana todella tyrmäävä (mutta valitettavasti puvun kantajan nimeä en saa julkaista), ja  vaaleanpunaisessa Camillessa nähdään YLEN juontaja Piia Pasanen. Väri suorastaan  hivelee Piian omaa väritystä! Täytyy myöntää, että vähän jännittää nähdä, miltä puku telkkarissa näyttää, kun sitä useamman kerran varmasti onnistuu bongaamaan lähtien presidenttiparin haastattelusta lähtien. Tämä taitaa olla nyt näkyvin suunnittelemani puku tältä osin.

Aki viimeistelemässä helmoja Piian pukuun.

Tämän vuoden linja puvuissa on ollut klassisia, pelkistettyjä leikkauksia, mutta äärinaisellisia linjoja. Suuria härpäkkeita ei kannata odottaa tältä sektorilta, sillä (jatko)käytettävyys on myös yksi tärkeä kriteeri monella kantajalla. Ministeri Kai Mykkäsen puolison, Annan puvussa petroolinvärinen pitsi saa hohtaa ja näyttävin yksityiskohta on kauniisti avarrettu selkä. Selät, ja hihat tuntuvat muutenkin olevan tämän vuoden juttu!




Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa sen sijaan puettiin näyttävän talviseen kukkakuosiin. Kuosien kanssa työskentelyssä on omat haasteensa. Jotta kuviot pääsisivät  parhaimmin esiin, leikkauksien pitää olla selkeät ja antaa materiaalille tilaa.

En tiedä, miten tv-kamerat värit kääntävät, mutta kuosissa on ihanan runsas värimaailma; runsasta tummanvihreän sävymaailmaa, herkkää vaaleanpunaista, pirteää oranssia ja kirkasta keltaista. Puku kantaa nimeä Secret Garden, ja Sari ihanasti totesikin, että haluaisi vain karata keskelle sitä vehreää runsautta. Uniikit korut pukuun on suunnitellut Carina Blomqvist.

Leikkausten hahmottelua nukella

Kurkistus ensimmäiseen, raakaversion sovitukseen.
Kuosikankaan vedostusta nukella.

Tänään, itsenäisyyspäivänä, vähän ennen kättelyn alkua, on tulossa todella kivan nettiartikkeli kuvien kanssa tästä puvusta, joten hähää, en kerrokaan tässä enempää, vaan linkkaan jutun myöhemmin illalla tähän perään. Silkkimäisen laskeutuvaa pukua pääsee siis ihailemaan enemmän pienen odotuksen myötä!

Ihanan aurinkoista itsenäisyyspäivää sinulle! Kohotetaan yhdessä maljat 99v. Suomelle!


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lähtökuopissa muuttoon, linnanjuhliin ja kansallismuseon häätapahtumaan

Linnanjuhlat lähestyvät kovaa kyytiä ja kiire on sen mukainen. Tällä kertaa vuosi on erilainen, odotus on toisenlaista. Putiikki nimittäin ottaa ja muutta ihaniin, isompiin tiloihin joulukuussa ja tammikuussa olisi sitten avajaiset odotettavissa.

Vitsailin, kun maalasimme Fitting Roomin ompelimon seiniä reilu kolmisen vuotta sitten, että minulla ilmeisesti on jokin tarve päästä remontoimaan liiketiloja parin vuoden välein. Kuinkas sitten kävikään? Ompelimon lisäksi tuli showroom ja nyt pääsemme muuttamaan kummatkin yhteiseen sijantiin.

Museokatu 40. Pistä korvan taakse!

Muutama huolestunut ihminen on kysellyt jo mihin muutamme. Ei hätää, kauas ei mennä, vain korttelin toiselle puolelle. Meistä tulee Museokadun asukkeja, ja olen nyt jo ihan rakastunut tuohon tunnelmalliseen katuun, sen pieniin liikkeisiin ja ihmisiin. Tammikuussa kun käännyt Helsingin ns. hääpukuliikebulevardilta eli Runeberginkadulta Museokadulle, nokka kohti rantaa, olet käytännössä jo ovella!

Arvaa kumpaan värimaailmaan mentiin?

Tapetit ovat tulleet ja oikeansävyiset maalipönikät odottavat ensi viikon jälkeen seinille telomistaan. Tilasta tulee niin kaunis! Muodoltaan se on hevosenkengän kaltainen, joten sinne saa eriteltyä sopivasti toiminnan eri ulottuvuudet. Saamme sovituspuolelle ihanan paljon tilaa peilailla ja testailla helmanpituuksia ja toiselle puolelle taas Revelationsin, Aurora -valmispukumalliston, Ruoste Designin ja Trilogia Collectionin puvut. Uuteen tilaan on myös tulossa useampia ihan uusia tuttavuuksia laukkujen ja korujen muodossa. Katsotaan, mitä herkkuja vielä löytyykään! Valtavirrasta valikoimaltaan ja tunnelmaltaa poikkeava hää- ja juhlapukujen erikoisliike alkaa saada entistä paremmin raaminsa.

Kiemurainen peili löytyi huutokaupasta
Kehys- ja kultausliike Virtaselta löytyikin sitten enemmän raameja

Takatiloihin saadaan mahtumaan puolestaan ompelimo suurine leikkuupöytineen entistä väljemmin, eikä nykyistä ramppaamista ompelimosta showroomille enää tule. Puvun saa kirjaimellisesti kättä ojentamalla työn alle. Voi, olisi jo joulukuu ja olisipa jo linnanjuhlat ohi, niin pääsemme toteuttamaan tämän kaiken!


Itsenäisyyspäivän pukujuhlaa


Linnan juhliin on tänä vuonna tulossa useampia pukuja Revelationsilta, mutta ketkä niitä kantavat, kerrotaan vasta lähempänä itsenäisyyspäivää. Ompelimossa koneet surisevat lähes taukoamatta ja olemme ottaneet normaalien sovitusaikojen ulkopuolellekin sovituksia, kun emme ole halunneet jättää ihmisiä pulaan suuren juhlan kanssa. Onneksi ennakoime kunnolla aikataulujen kanssa, joten tällä kertaa ei ole tarvinnut tehdä kuutamohommia.

Aivan ihania pukuja kyllä tulossa! Luulen, että meillä seurataan kättelyitä tänäkin vuonne tyyliin: "Tuon korjasi Aki, Hanna teki tuohon uuden selän, tuo on minun suunnittelemani, tuo taas Akin muokkaama ja kappas, tuon täytyy olla Valkoisen Kreivittären Johannan suunnittelema!" Ihana aina nähdä juhlaeleganssin kokonaisuus; meikki, kampaus ja korut. Kuinka ihminen pukuaan kantaa ja säteilee kiitollisuutta ja iloa kutsun saatuaan.

Anna ajan pysähtyä - häätapahtuma Kansallismuseolla 10.12.


Kun itsenäisyyspäivästä on selvitty,  ja muu ompelimon porukka huhkii uuden liiketilan kanssa, minä karkaan vielä vähäksi aikaa messuilemaan. Kansallismuseolla Helsingissä järjestetään aivan ihana "Anna ajan pysähtyä" -häätapahtuma, jonka päätavoite on esitellä museoviraston kohteita hää- ja juhlapaikkoina. Voi, tämähän sattui ihanasti! Olen aina rakastanut historiaa, vanhoja linnoja ja kartanoita, joten ei paljon tarvinnut miettiä tulenko tänne mukaan. (Sitä paitsi nyt on vähän omaa ammuakin ojassa. Linnahäät? Ei paha. Ei paha.)


Sen lisäksi, että itse varmasti käyn nuuskimassa jokaisen ihanan kohteen esittelyt, olen esittelemässä Revelationsin uniikkipukuja ja Aurora -valmispukumalliston vaihtoehtoja. Historiahan on yksi suurimmista innoituksen aiheistani suunnittelussakin, joten tuntuu näiden menevän nyt sopivasti yhteen. Pukujen seuraksi puetaan monesta muusta yhteydestä tutun Kultaseppä Sanni Lehtisen hopeapitsiset filigraanikorut. Ihastuessaan, kauniin riipuksen tai korvakorut voi ostaa samalla käynnillä myös mukaansa!

Tapahtumasta voit katsoa tästä lisätietoja. Paikalla on juhlapaikkojen ja cateringien lisäksi useampi, hieman erilainen hääpukeutumisen edustaja, mahtavia hääsuunnittelijoita auttamassa monessa mutkassa, sekä Häät -lehti. Hääpukeutumisessa on haettu vintage ja designer-tyylisiä näytteilleasettajia, joten odotan kyllä innolla tätä kattausta.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kurkkaa Tangokuninkaan kruunajaisiin suunnitellun puvun vaiheita

Tangon pyörteissä jatketaan vielä hetken, vaikka kiirettä riittää linnanjuhlien pukujen kanssa. Pysytään blogifiiliksissä tosiaan vielä kesässä ja otetaan varmat tangoaskeleet kohti Seinäjokea ja Tangokuninkaan kruunaamista. Kyllä, haluan fiilistellä vielä Helena Lindgrenin tuomaripuvuilla!

Kaikki puvut suunniteltiin samaan aikaan, ja niiden valmistus kulki limittäin keskenään. Ensin semifinaalipuku ja rinta rinnan Kuningatar- ja kuningasfinaalin puku. Vaikka näillä kahdella tapahtumalla olikin useampi päivä eroa toisistaan, Seinäjoelta ei pääsekään aivan niin helposti kesken kaiken pois. Siksi kaiken piti olla samalla kertaa valmiina, pakattuna samaan matkalaukkuun.

Työn touhussa. Ah, värit natsaavat niiin hyvin!


Rinnakkain, tunnelmasta toiseen hyppääminen eri pukujen välillä oli välillä hyvinkin erikoista, joskus haastavaakin, mutta ehdottomasti antoisaa. Kaikkein eniten kyllä nautin tästä kuningasfinaaliin tarkoitetun puvun tekemisestä.

Halusin kaikkien kolmen puvun olevan keskenään hyvin erilaisia, nostavan jokaisesta jotain uutta Helenassa. Kuningasfinaaliin valikoitunut puku oli äärimmäisen naisellinen, kevyt, ilmava ja ylellinen ja ennen kaikkea liikkuva. Poimin siihen paljeteissa kimaltelevan pitsin lisäksi pehmeän laskeutuvan tyllin, joka seuraisi aaltomaisesti jokaista liikettä.

Tältä näyttää ateljeen lattia, kun on käsitellyt paljettipitsiä jokusen tunnin.

Hihan mallailua
Minulta kysyttiin tangomarkkinoiden jälkeen mistä olin löytänyt niin makean pitsin. Pakko oli tuottaa hieman pettymystä. Itse pitsi on kyllä aivan upea, mutta miksi se Helenan yllä näytti niin erityiselta, johtui siitä, että olin tuunaillut pitsiä ihan omin pikku kätösin. Leikannut kuvioita irti perusasettelusta ja sommitellut niitä kauniisti korostamaan puvun yläosaa, rinnan sivuja ja kylkiä. Pitsissä usein on se ovela puoli, että jos sitä käyttää vain aivan pelkkänä sellaisenaan, se uhkaa jäädä hieman tylsäksi. Ainakin minun mielestäni. Lähes kaikki pitsit kaipaavat hieman luovan käden kosketusta.

Valmis hiha sovituksessa. Näyttää jo hyvältä!
Erityisesti helman takaosa nousi lempikohdakseni tätä pukua. 
Helena viihtyi puvussa niin hyvin, että sovitukset uhkasivat venyä, kun puku ei olisi lähtenyt millään pois päältä ja sai laulajattaren heti keinumaan suuren lavadiivan elkein. En olisi voinut olla tyytyväisempi. Silloin kun jo sovitusvaiheessa viihtyy vaatteessaan näin hyvin, lopputulos on silkkaa timanttia. Puku liikkuu ihanan viekoittelevasti ja vähän luulen, että en tainnut saada tarpeekseni tämäntyylisistä helmoista vielä. Ehkä pitänee tehdä vielä jokunen puku, koska tätä on ollut sekä todella kiva tehdä, että vielä huikeampi fiilis katsoa sitä tositoimissa, lavalla, liikkeessä ja catwalkilla.

Tiedätkö myös, mikä ilahduttaa minua myös suunnattomasti tämän puvun kohdalla? Se ei jäänyt pelkästään Tangomarkkinoiden edustusvaatteeksi, vaan Helena käytti tätä Sinitaivas -konserttikiertueellaan, jossa se natsasi täysin esitettävän kappaleen kanssa, ja luulenpa, että tulemme näkemään tämän muusan vielä myöhemminkin!


Ihana Helena tositoimissa!



torstai 27. lokakuuta 2016

Hei, me muutetaan!

Ei kyllä ihan heti, vaan joulukuun puolella! Tämä vuosi pysytään vielä tutuiksi tulleissa tiloissa, mutta uusi vuosi aloitetaan uusien seinien sisällä.


Ompelimo kasvaa ulos potkupuvusta


Ompelimossa hyllyt ulottuvat lattiasta kattoon ja jokainen senttimetri on täynnä lankarullia, kangaspakkoja, mittanauhoja ja kaavoja. Väkisinkin alkaa tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle! Ajatus uudesta ompelimotilasta nosti väkisinkin päätään siirtyessä ompelukoneelta saumurille ja samalla takapuoli tömähtää työkaverin selkään, joka on omalla puolellaan imeytynyt valtavan valkoisen tyllimeren sisään. Ahdasta on ollut, varsinkin kesäaikoina, kun henkilökuntaa on meidän vakiokaartin lisäksi enemmän.

kuva ByMikaelas

Kumma, miten mietteet saavat tosimuodon heti sen jälkeen, kun ne on päästetty päästä ulos, avattu suu. Olin pähkäillyt tilantarvetta jo pidempään, laskenut onko siihen varaa ja tuskaillut. Sillä hetkellä, kun teetauolla sanoin nuo mietteet ääneen, alkoi tapahtua. Koko henkilökunta oli yksimielisesti, välittömästi takanani. Ilman muuta muutetaan, vaikka vuokra nousisikin jonkun verran. Tilaa, uutta valoa, kyllä, voi kyllä!
kuva ByMikaelas

Rakkautta Töölössä


Olen tykännyt Töölöstä aivan valtavasti. Sen vanhoista kauniista taloista, mutkittelevista kaduista, pienistä putiikeista ja lämpimästä hengestä. Speksit olivat aika selvät, lähistöllä pitäisi edelleen pysyä, tilaa ja valoa pitäisi olla nykyistä paremmin. Leikkuupöytääkin olisi hyvä saada jatkettua pidemmäksi. Ompelimo ei saisi karata kauas sovitushuoneesta, koska muuten pukujen roudaaminen edestakaisin, varsinkin huonon sään vallitessa, alkaisi olla turhan vaativa operaatio.

Onnetar on muutenkin hymyillyt tähän suuntaan jo vähän aikaan ja tälläkin kertaa voin todeta, että ihan onnenkantamoisella löytyi ihan mahtava tila. Alunperin tosiaan etsittiin vain ompelimolle tilaa, mutta kun tästä lähimestoilta, ihan tästä samasta korttelista vapautui tila, huomasin hetken koittaneen. Salapoliisimyyränä selvitin taloyhtiön ja isännöitsijän tiedot, soittelin perään ja no, onni suosii rohkeaa! Heti tilan tyhjentymistä seuraavana päivänä päästiin katsomaan paikkoja ja sillä kohtaa miltei silmäkulmat kostuivat. Tiedätkö sen tunteen, kun etsit uutta paikkaa elämällesi, käyt katsomassa asuntoja ja sitten saavut kotiin? Seinät ovat vielä tyhjät ja äänet kaikuvat, mutta tiedät löytäneesi oman paikkasi? Tämä oli nyt se. Se paikka. 

Museokadulle suunta mars!

(Haluaisin muuttaa jo ihan heti. Hetihetiheti! Nyt, eikä vasta kohta!)

Tulevaisuuden neliöt


Hieno puoli on vielä se, että nyt muuttaa myös sovitushuone. 108 neliötä silkkaa ihastusta toivottavat tervetulleeksi sekä sovitushuoneen ja ompelimon. Nyt yritetään sovittaa yhteen juhlapukukauden ja linnanjuhlien vauhdikas aika ja uuden tilan kaunistaminen vielä entisestään enemmän meidän näköisemmäksi. Luvassa on hieman salaperäinen, aavistuksen mystisyyttä henkivä ihmemaa ilman Liisoja, hatuntekijöitä ja irvikissoja. Ihmemaa, jossa panostetaan vielä enemmän kotimaisen juhlapukeutumisen helmiin, asusteita unohtamatta.

Tapettivaihtoehdot syynissä


Suunnitelmissa on myös järjestää ensi vuoden puolella säännöllisesti pieniä tapahtumia, mutta näitä suunnitelmia valotetaan myöhemmin enemmän. Kaikkea ihanaa on jo suunnitteilla, mutta haluan nyt vielä tohkeilla vain ihan tästä ihanasta tilasta, joten säästän intoiluja myöhemmäksikin. Niin, ja olihan meillä vielä yksi muuton syy. Meillä nimittäin lisännytään - laadunvalvojakoira Lili saa pentuja, joten olisihan se nyt ihan sopimatonta jättää ihanat pienet palleroiset ilman tilaa. (Vaikka ei taideta kyllä niitä pieniä päästä itse näkemään. Silti!)

Kuva ByMikaelas


torstai 20. lokakuuta 2016

Helenan puku Tangokuningattaren finaaliin

Seinäjoen Tangomarkkinoista ja tuomari Helena Lindgrenin edustusasuista olen kirjoittanut jo aiemmin kahteen otteeseen (mikäli haluat virkistää muistia, tarinat löytyvät täältä ja täältä). Tällöin päästiin tutustumaan ensimmäisen, semifinaaleihin tarkoitetun puvun taustaa, suunnittelua ja valmistamista. Tällä kerralla käydään finaalipukujen pariin, ensimmäiseksi Tangokuningattaren finaaliin suunniteltu puku.

Monen vesiperän nymfi


Tangokuningattaren finaalin puku, Nymph, sai olla tunnelmaltaan klassinen, ja silti äärimmäisen naisellinen. Tämä puku nappasi ongelmia matkaansa useamman kerran matkaa, ja turhaantuminen nosti päätään, kasvatti ulokkeitaan otsaan.


Alunperin puku oli mietitty kuosilliseksi, räväkän punavalkoiseksi, mutta kangas aivan kirjaimellisesti myytiin nenäni alta loppuun. Tilaushetkellä sitä vielä oli, mutta hetkeä myöhemmin toimittajani soitti ja kertoi harmilliset uutiset. Joku oli mennyt tilaamaan himoamaani kuosikreppiä joka sentin varastolta - ja sopivasti pari minuuttia ennen minua. Hups, sinne meni 65 metriä haavekangasta!


Nielin kitkerän harmistuksen tunteen ja yritin suunnata ajatuksia johonkin toiseen kuosiin, kenties vähän erilaiseen värimaailmaan. Kyllä maailma nyt on kuoseja täynnä! Joskus sopivia kankaita saa hakea maailman ääristä, soitella pitkin maita ja mantuja, rikkoa kielirajoja ja käyttää myöhäisiä iltoja selvittääkseen, mistä saisi sen sopivan kankaan, täydellisen kuosin. Joskus käy kuten nyt, että kaikki yritykset vetävät vesiperän ja jää tyhjää sormiin. Voi rähmä!

Ok, ei siis kuosia tällä kertaa. Suurin turhautumien purkautui pään pamauttamisella seinään. Mitähän sitten. Istuimme yhdessä alas miettimään, käymään muita kangasnäytteitä läpi, pohtimaan ja aivoriiheilemään. Helena oli käynyt Villisilkissä hipeltämässä kankaita ja oli törmännyt siellä kiinnostavaan punaiseen ja kirjottuun pitsiin. Koska kuosi ei nyt enää ollut vaihtoehto, päätimme hieman muuttaa mallia ja koko tunnelmaa.

Nymphin vuorirakenteita sovittamassa



Uuden puvun alku


Tällä kertaa pysyttiin yksivärisissä kankaissa ja kontrastipariksi valittiin aavistuksen helmenhohtoinen vaaleanpunainen sifonki ja helmikirjottu tummanpunainen pitsi. Olin halunnut upottaa korsettimuotoa johonkin pukuun ja Nymphin pohjalle korsetti nyörityksineen tulikin korostamaan Helenan vyötäröä.

Helena himosi epäsymmetrisen leikkauksen kaveriksi pitkää, kapeaa pitsihihaa. Luonnokseen se vielä istui, mutta kun katsoimme sitä päällä, tuntui, että se synkisti puvun fiilistä ja tunnelmaa, teki siitä tunkkaisen. No, muutosta koko puku. Hiha siis jäi yksimielisesti pois.


Heti, kun pääsin mielipuuhaani, vedostamaan sifonkia, hyväntuulen fiilis palasi takaisin. Ei harmittanut enää lainkaan se, ettei haluamaani kuosikangasta löytynyt, ei epätoivoiset etsintäyritykset. Vedostaminen on uskomattoman zen -fiilistelyä. Laskostelet kangasta, seuraat sen luonnetta ja mihin se haluaa seuraavaksi kääntyä, ja samalla pitää oman visionsa kasassa. Siihen hukuttaa helposti itsensä tuntikausiksi. Taitat kankaan reunan, neulaat, vedät sen uuteen kulmaan, neulaa ja ikuisuuksin sitä rataa.

Puku on saanut pääasiallisen muotonsa. Vielä helmipitsit paikalleen

Puku näyttää ihanalta Helenan yllä, mutta oppia ikä kaikki. Nimittäin televisioruutu, kirkkaat spottivalot ja kamerat muuttavat aika tavalla lopputulosta. Herkkä vaaleanpunainen näytti yllättäen lähes valkoiselta ruudun takaa katsottuna ja menetti osan hehkustaan. Onneksi Helena tuntuu näyttävän upealta, mitä ikinä laittaakaan päälleen, mutta tässä oli hyvä muistutuksen paikka ainakin itselleni. Telkkariin tiukempia värisävyjä ja ehkä jopa vähän kiiltävämpiä kankaita. Catwalkilla puku sen sijaan pääsi hehkumaan aivan toiseen malliin!

Tässä vielä kuva Helenan klassisesta glamourlookista!


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Vuoden kaunein hääpuku 2017

On tullut taas aika äänestää vuoden 2017 kauneinta hääpukua Häät-lehden äänestyksessä! Tuntuu, että äänestyksiä on harva se viikko, mutta tämän nostan ihan jo senkin takia, että yksi oma pukuni on tällä kertaa mukana. Tuntuu aika hienolta, jälleen kerran! Tämä vuosi on ollut aikamoinen, muuttanut paljon niin korvien sisäistä maailmaa kuin sitä konkreettistä elämää, jota tässä mennään eteenpäin. Nämä äänestykset, kisat ja sellaiset saattavat sinusta tuntua hartioita kohahduttavilta, mutta minulle ne ovat olleet isoja juttuja, askelia eteenpäin, tunnustusta vuosia tehdystä työstä. Kyllä, se  auttaa jaksamaan, nostaa mielialaa ja uskoa tulevaisuuteen!

Käy katsomassa linkistä kaikki kaksitoista pukua, ja anna äänesi sinua eniten mielyttävimmälle! Suosikkia voi äänestää 18.12. mennessä. Oma, suuren tunteen palossa syntynyt Laura-silkkipukuni on numerolla 7. (Olen muuten aina mieltänyt tuon numeron onnennumerokseni. En ala puhumaan enteistä, mutta pienistäkin jutuista - kuten tästä -tuli hyvä mieli!)

Kaunein hääpuku 2017 kisassa numero 7


Häämuoti 2017 digijulkaisu


Löimme taas kultaseppä Sanni Lehtisen kanssa hynttyyt yhteen. Yhteisjuttujamme voi nähdä uusimmassa Häät-lehdessä, mutta myös Häämuoti 2017 -digijulkaisussa. Sen voi päästä lukemaan kokonaisuudessaan täältä. Olen aina tykännyt kovasti Sannin herkistä filigraanikoruista, mutta mitä pidemmälle olen oppinut niistä, työtavoista ja ideologiasta korujen takaa, sitä enemmän niistä innostun.

Aurora -mallistossa pyrin saamaan puhtaita, kauniita linjoja ja Sannin koukeroiset pienet filigraanisydämet ja -lehdet tuntuvat tuovat kokonaisuuteen juuri sitä jotain, sitä henkeä, jota olen koko ajan yrittänytkin tavoittaa. Käy kurkkaamassa myös kahden sivun/gallerian puvut ja korut. Näyttää aikamoisen ihanalta! Toistan taas itseäni, mutta onnellisuus ja tyytyväisyys on vain nyt tämän hetken hengessä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Uusi Häät -lehti ja malliston uusia kujeita

Maanantain ilmestyi uusin Häät-lehti, mutta tämänkertainen julkaisu sai suunnittelijan nikottelemaan teensä kanssa. Herramunjee, voiko se olla? Apua, kyllä se on! Minun Aurora -mallistoni Carla -puku kansikuvassa!


Tiedäthän, mitä tunneihminen tekee tässä tilanteessa? Ensin haukotaan henkeä, sitten tulee itku ja hysteerinen naurunpuuska lähes peräperään, eikä itsekään oikein tiedä, miten päin olisi. Oli siis viisainta istua, vetää henkeä ja sitten katsoa uudemman kerran näkikö oikein. Ensimmäinen kansikuvani!

Se, että suomalainen suunnittelija saa työnsä lehden kanteen, ei ole mikään pikkujuttu. Se on asia, jota en uskonut edes olevan mahdollista saavuttaa. Tämä liippaa nyt yhteen Vuoden Hääpukusuunnittelija -tunnustuksen kanssa, mutta häämuoti tuppaa meillä olemaan hirmuisen marginaalissa. Siinä, missä ns. tavallisen arkimuodin suunnittelijan on helpompi, vaikkakin isommassa kilpailutilanteessa nousta esiin, meidän upeat tekijämme jäävät valtaosalta ihmisistä täysin sivuun, piiloon. Hääskene on niin sivussa muusta muotimaailmasta, että senkin takia tuntuu hyvältä, että nostetaan nyt tätä puolta ylös ja framille. Ei, en ole polleana paukuttelemassa henkseleitä, että nyt muidenkin häälehtien pitäisi nostaa juuri minua, vaan suomalaisia tekijöitä yleensäkin.


Kuvauskierteessä


Vaikka kansikuva tuli yllätyksenä, tiesin odottaa Carlan esiintymistä lehdessä, sillä puku oli lainattu jo hyvän aikaa sitten kuvauksiin. Kyllä voi sydän pamppailla onnellisena, kun katselin, miten upeasti pukua oli tunnelmoinnissa käytetty. Pari viikkoa tämän jälkeen eräs toinen malliston puku lainattiin toiseen lehteen ja tämän jälkeen mallistoa onkin viety eri kuvauksista toiseen. Ihana nähdä, miten eri kuvaajat mallistoa käyttävät ja miten erilaista kädenjälkeä tulee.

Olen suoraan sanottuna ollut hitusen yllättynyt Carlan suosiosta. En olisi ajatellut sen olevan oikeasti "se" puku mallistosta, joka ottaa ja kolahtaa, mutta näin on käynyt. Love Me Do -messuilla tämä kyseinen puku oli jatkuvasti menossa sovitukseen ja sai ihastunutta hipelöintiä osakseen, Muutenkin koko mallisto sai niin ihanan vastaanoton, niin mahtavaa palautetta, että nyt on oikeasti todella suuri kipinä lähteä suunnittelemaan uusia malleja ensi vuodelle!

Cersei - kuvaaja, muah Nina/Ninka, korut Ninka, malli Matilda/Modelpoint


Aurora -malliston juhlapukuja Relovessa


Lokakuun ajan Relovessa on Pop up -puolella Aurora -mallistoa esillä. Voit käydä sovittelemassa pukuja omaan tahtiin ja saat samantien ihanuuden mukaasi. Paikalla on paljon ihastuttaneen Carlan tummempisävyinen, kukkakuosinen sisar useammassa eri koossa, Charlottaa mustana, sinisenä ja petroolin värisenä, Claire löytyy myös petroolin sävyissä ja Cocoa saanemme paikalle mustana ja taskullisena ensi viikon loppupuolella.


Tulen itse olemaan paikalla myös edustamassa, kertomaan pukujen materiaaleista, huollosta ja yhdistettävyydestä muihin asusteisiin useampana päivänä. Samalla halutessasi voin katsoa sinulle varmasti oikean, vartalolle parhaimmin asettuvan koon. Sovittaminen kannattaa, sillä puvut, kuten muutkaan vaatteet, eivät näytä rekillä juuri miltään, vaan ne heräävät henkiin päästessään oikean ihmisen ylle.

Suunnittelijan tapaa Relovesta siis keskiviikkona 19.10. klo 14-18, 26.10. klo 14-18 ja lauantaina 29.10 12-16 välillä.

torstai 6. lokakuuta 2016

Valio Keisarinna - uutta hahmo luomassa

Valion Keisarinna-juustolle suunniteltu hahmo tosiaan ansaitsi ihan oman juttunsa, joten täältä pesee (härifrån tvättas!)

Pääsin maistelemaan juustoa vasta jälkikäteen (on muuten hyvää, suosittelen!), joten briiffaus hahmoon ja itse juustoon tuli parin kuvan ja muutaman lauseen voimilla. Sain kuvan juuston paketista, Valion osaston sisustuksesta ja kuvan Salaneuvoksen vaatteista. Kyselin vielä, miten juuston makua kuvaillaan ja näillä perusteilla annoin mielikuvituksen lähteä liikkeelle.

Hykerrytti, kun näin tämän. Malli oli jo luotu ja sain tästä fiiliksestä jo kiinni ennen kuvan saapumista.

En halunnut tehdä suoraan mitään epookkihenkistä pukua, enkä liian modernia juhlapukua. Näyttävyyttä pitää olla, mutta kuitenkin linjojen pitäisi olla selkeät, yhteneväiset kuten suuresti rakastamallani salaneuvoksella. Meillä on muuten tämän herran kanssa ollut jo pitkä suhde. Jo lapsuudesta lähtien olen tykännyt sekä juustosta, että hahmosta. Tähän päivään hahmoa on kehitetty eteenpäin ja töllössä pyörinyt bond-henkinen mainos värimaailmoineen on vain kutkuttanut entistä enemmän. Todella hienosti brändätty ikinuori herra!



Aikaa oli todella niukasti, joten käytännössä keräsin arkistojeni aarteet yhteen, tuijottelin niitä jonkin aikaa ja aloin hommiin. Kankaissa tuli tehtyä myös pikainventaario. Jes, mustaa löytyy niin satiinissa kuin palavasti rakastamassani italialaisessa huntutyllissä. Hetken pyörittelin näyttäviä kultaisia nappeja, mutta niissä oli aika häiritsevän selvästi kaksipäisen kotkan kuva. Eeeei.  Noupeti noup noup. Valiolla vielä on vientikieltokin Venäjän puolelle, niin tulisi totaalisen väärää viestiä. Kuka vielä sanoo, ettei yksityiskohdilla ole merkitystä?

Kun työharjoittelijani Sirkka kysyi, millainen puku Keisarinnalle tulee, vastauksena oli: en tiedä. Se muotoutuisi etenemisen myötä. Värit ja materiaalit olivat selvillä, nyt pitäisi vain päästä seuraavaan pykälään. Kotosalla sain hitusen vinoa katsetta, kun tietokoneen edestä löytyi kirkkaanoranssille post-it lapulle raapusteltuja miniluonnoksia, vaikka vieressä olisi seissyt ihan kunnon piirustuspöytäkin. Mutta kun inspiraatio sattui iskemään juuri, kun olin puhelimessa ja kirjoitin samalla mailia. Lähin piirustusalusta saa silloin kelvata!

Menisiköhän näin. Hmmm? 

Korsetin raakile saa jo muotoa

Töissä annoin intuition pelata ja kädet tekivät tiukan taukoamatonta hommaa. Korsetti nukelle ja pääsin asettelemaan kultanauhoja. Tämä on myös se työvaihe, jota ainakin harjoittelijat katsovat vähän ihmetellen. Toisin sanoen, tuijotan kiukkuisesti nukkea, siirrän nauhaa, neulaan sen paikalleen ja jatkan nuken mulkoilua. Viiden minuutin kulutta siirrän toisen ja samaa saattaa jatkua parisen tuntia. Tuima tuijottelu ja mallin tarkastelu kuitenkin on se, millä tulee varmistettua, että kaikki linjat ovat juuri oikeilla kohdillaan, ja lopputuloksesta tulee kaunein mahdollinen!




Aikataulun salliessa ehdimme kerran sovittamaan, tasaamaan helmat ja varmistamaan, että henkäyksen keveä tylli tipahtaa olkapäillä kuten on haluttu. Pääsin myös pukemaan puvun Option gaalaa varten, varmistamaan nyörityksen oikealle kireydelle ja helmat oikeaan asentoon. Kampaus muuten loihdittiin Kampaamo Pesulan taitavien kampaajien käsissä. Pesulahan tuli tutuksi jo taiteiden yön puistomuotinäytöksen tiimoilta. Tätäkin juhlin, ihania, osaavia yhteistyökumppaneita! Mahtavaa Mikko ja tiimi!

Loppuun vielä useampi fiiliskuva Keisarinna-puvusta, kun puimme sitä Fitting Roomilla ylle ja sovittelimme tiaran hyvää asentoa, sekä itse gaalasta. Täytyy kyllä itse kehaista, että olen aikamoisen tyytyväinen siitä, miten jutun juonesta sain kiinni ja miten lyhyessä ajassa puku saatiin ideanpoikasesta valmiiksi vaatteeksi. Hahmo heräsi aivan omalla tavallaan henkiin ja nyt pitää vaan pitää peukut pystyssä, että Valio käyttäisi tätä upeaa daamia vielä myöhemminkin!