Revelations

Revelations

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Esittelyjä ateljeen ihmisistä: Aki Rauhala

Onkin mennyt pitkä tovi siitä, kun viimeksi esiteltiin ateljeen henkilökuntaa, ja he tosiaan ansaitsevat jokaisen lämpimän ja ylistävän sanansa. Asiakkaat tapaavat pääosin minut tai Hannan sovitushuoneen puolella, mutta Fitting Roomilla ompelimon puolella on peruskalliomaisia hahmoja, jotka pitävät huolen, että arki kulkee. Aki - ompelimon Lucky Luke eli lännen nopein ompelija - Rauhala on juuri se kaveri.

Laahuslenkkiä paikalleen pitsipukuun

Ei niin perinteistä polkua


Aki on kulkenut hieman erilaisen tien ennen kuin yhteinen työtaipaleemme alkoi. Hämeenlinnassa Tavastilassa pukuompelijaksi valmistunut herra on nimittäin innokas ja aktiivinen cosplayn harrastaja, jonka taitavissa käsistä on valmistunut toinen toistaan huikeampia pukuja ja hän on ollut muun muassa edustamassa Suomea kansainvälisissä cosplay-kisoissa. Voin käsi sydämellä sanoa, että en ole koskaan tavannut toista yhtä taitavaa (teko)nahan tikkaajaa.

Kuva Miro Jukka

Tarinaa ei kuitenkaan voi kertoa ilman Miraa, Akin puolisoa. Miraan olin tutustunut saman harrastuksen tiimoilta vuosia aiemmin, ja hän olikin ollut minulla jopa työharjoittelussa kun vielä tein töitä Korsettiliike Belle Modestelle. Tästä on siis jo vuosi jos toinen vierähtänyt. Mira teki ihailtavan rehellisen päätöksen ja totesi, ettei vaateala ole häntä varten, ja mieluummin pitää ompelemisen harrastuksena. Cosplayna. Äärimmäisen hieno päätös, jos ala ei tunnu omalta, on parempi tehdä tilinpäätös itsensä kanssa ja vaihtaa alaa.

Kuinka Aki sitten liittyy tähän kuvioon? Toisaalla asuva Mira alkoi käydä pistääntymässä Hämeenlinnan putiikilla aina silloin tällöin ja vainunenäni haistoi palaneen käryä. Nyt on jotain tekeillä. Oikeassa olin, sillä nämä kaksi taitavaa ihmistä olivat löytäneet toisensa, eikä mennyt kovin pitkään, kun alettiin puhua häistä. Voi, miten ihanaa! Pariskunnan edesottamuksia Cosplayn saralta voi seurata täältä.

Kuva Jussi Sorjonen

Kuva Yumikouyki Cosplay


Kuinka palaset hioutuivat kohdilleen?


Kelataan aikaa taas lähemmäs tätä päivää, suurinpiirtein näihin aikoihin vuoden taakse. Olin suoraan sanottuna hitusen liemessä kymmenien vanhojen tanssijoiden kanssa, ja Mira tarjoutui auttamaan. Siinä yhdessä tehdessä palloteltiin asioita laidasta laitaan, käytiin tapahtuneita läpi ja niinpä asiat johtivat toiseen. Tarvitsin kipeästi lisäkäsiä ompelimoon, kysymys olikin vain mistä ne löytäisin. Miralla oli vastaus valmiina ennen kuin sain pohtimukseni päätettyä; Aki. Akin intohimo on ompelu. Hän ei tahdo tehdä mitään muuta, mutta töiden löytyminen on ollut suoranainen mahdottomuus. Seinä nousi vastaan joka taholla, epätoivoisena Aki oli jo vaihtanut alaa ihan taloudenkin vuoksi, ja ryhtynyt kokkaamaan päiväkotilapsille.

Ompelimoilla karsastetaan miehiä, en voi sitä kauniimmin sanoa. Sovitustilanteissa ollaan alusvaatteisillaan vieraan ihmisen kanssa, joten se on aremmalle ihmiselle jo muutenkin arka tilanne. Sitten jos otetaan ujo ihminen ja miespuolinen sovittaja, no, se voisi olla monesta kiusallista. Nyt kun minä ja Hanna hoidamme kaikki sovitukset, ja Aki saa tehdä juuri sitä, minkä kokee mieleisimmäksi, resepti on valmis. Kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen! (Aki saa ihan rauhassa ja onnellisena sammaloitua ompelukoneeseen kiinni.)

Kuva Jiri Savolainen

Aki on tuonut hurjan paljon ateljeelle mukanaan. Hitusen sisäänpäinlämpiävänä persoonana on ottanut jonkin aikaa asettua kälätätien joukkoon (köh), mutta niin lämmintä, toiset huomioonottavaa ja joustavaa persoonaa on vaikea löytää. Vaikka hetkellinen ammatinvaihdos ehti tapahtuakin, Aki on ottanut menetetyn ajan häikäisevän nopeasti kiinni - ja tosiaan nyt kantaa Lännen nopeimman ompelijan titteliä. Mieshän on ihan kone! Varsinkin jos puvussa on hurja määrä paljetteja tai blingejä, niin näissä käsissä kirjonnat saavat pikapikaa uuden olomuodon.

Ompelimon laadunvalvontakoira Lili on myös Akin silmäterä, ja myötätuntoisena katseli aikansa kärvistelyäni koirattoman elämän kanssa. Ei paljoa tarvinnut ehdotella josko pieni tarmokasa tulisi päivähoitoon isäntänsä mukana töihin.

Kukkulan, eikun, ompelimon kuningatar?

Hoen tätä kaiketi koko ajan, mutta olen todella onnellinen siihen, miten tämä elämän korttipakka on rakentunut, ja miten oikeat ihmiset ovat löytäneet enemmän tai vähemmän mutkaisen tien samaan suuntaan. Edelleen, koen olevani etuoikeutettu, kun saan päivittäin tehdä hommia Akin, Hannan ja Tuulin kanssa. Olette rakkaita, minun toinen perheeni! <3




keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Love Me Do 2016 jälkimakustelua

Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia niitä, jotka kävivät antamassa äänensä Vuoden Hääblogi -äänestykseen. Voitto meni kuuleman mukaan hyvin tiukan jännitysnäytelmän jälkeen Ateljee Tuhkimotarinan Heidille, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että Revelations olisi ollut tiukasti vanavedessä kakkosena. Aivan mielettömän hienoa! Kiitos teille jokaiselle, joka kävi klikkaamassa äänestyspainiketta. Kuulostaa Oscar-puheelta, mutta tämä tuntuu äärettömän hyvältä, ja olen kiitollinen ja otettu saamastani tuesta, kaikesta kannustuksesta ja jokaikisestä äänestä, jonka olen tästä blogista saanut. Syvä kumarrus ihan jokaisen suuntaan!

Messupaniikkia ilmassa


Havahduin loppuviikosta siihen, että koko muu työporukka on sidoksissa toisaalla ja Love Me Do pitäisi kyetä hanskaamaan ihan itsekseen. Tajusin sentään olla suhteellisen ajoissa fiksu ja laittaa some laulamaan, mikäli saisin sieltä itselleni apukädet (ja pääsisin käymään ruokatauolla ja vessassa edes kerran).

Jumpe, millaiset kädet sainkin! Ystäväni Pauliina, tämänhetkinen idolini, ilmoitti pääsevänsä avukseni ja otti osaston välittömästi haltuun. Luulen, että tämä tuskin on viimeinen kerta, kun tätä ihanaa naista nähdään messuilla kanssani, sillä näin nopeasti asiat omaksuvaa ja hienosti ihmisten kanssa pärjäävää apulaista harvoin kohtaa. Kiitos murunen, olit upea! (Tässä kohtaa uskallan jo vienosti vihjata siitä, että tämä kaunis neitokainen tullaan varmasti myöhemmin näkemään myös Revelations Couturen kuvauksissa. Pauliina on ollut muusanani jo vuosia ja nyt sain vihdoin rohkeutta pyytää myös häntä tulemaan kameran eteen.) Jep, olen aika onnellinen otus nyt.

Osaston hahmottelua. Mitähän tästä tulee?


Hyvänmielen häätapahtuma


Love Me Do oli siinäkin mielessä jännittävä odottaa, sillä olin asettanut mieleeni aikamoisia odotuksia tapahtuman suhteen. Viime vuoden, Turun, häämessuilla en ollut, mutta ensimmäisessä tapahtumassa kylläkin. Siitä jäi niin hyvä fiilis päälle, että uskaltauduin maalaamaan mieleeni vielä parempia kuvia tästä vuodesta. Ei tarvinnut pettyä. Heti aamusta Ateljee Tuhkimotarinan Heidin kanssa aloitimme aamiaisella - tämän vuoden trendi selvästi - istuskellen vastapäätä toisiamme olevien osastojen välisellä käytävällä ja pupeltamalla Subwayn patonkeja. Hyvä alku, hyvä ruoka, hyvä fiilis.

Puuterinen Inara-puku ja taustalla Aleta

Edessä Iris, takavasemmalla malliston esikoinen, Charlotta

Revelationsin osastolle olin kärrännyt ihanan lasivitriinin täydeltä Ninkan koruja,  rekillisen Fitting Roomilta löytyviä boleroita ja huntuja, sekä suursuosion saaneita selättömiä Wing Bra rintsikoita. Päivän aikana kävi aikamoinen vilinä sovituskopin tienoilla, kun moni pääsi testaamaan liivien kokoja. Uutena juttuna oli malliston ensimmäinen puku, Charlotta, jota useampi kävi ihastelemassa ja ilostuneena kommentoimassa. Selkeälinjainen kreppipuku tuntui olevan monen mieleen. Lisää on tulossa, odottakaahan vain kevättä, kun päästään kuvaamaan ne kaikki vihreämpiin maisemiin.

Osastosta pitää vielä sanoa jokunen sana. Minusta nyt oli kaikkien aikojen kaunein Revelationsin messuosasto, ja siitä on kiittäminen Floramoren Tanjaa. Save The Date -messuilla löysimme toisemme, hoksasimme, miten lähellä olemme toisiamme (muutamia satoja metrejä eroa), ja mitä kaikkea tässä yhdessä voisikaan puuhata. Niinpä Floramoren huikeat kukka-asetelmat nostivat Revelationsin puvut vieläkin parempaan tunnelmaan. On se Tanja vain taitava ja ymmärsi heti, millaista ajatusta hain takaa! Messujen jälkeen kukat päätyivät Fitting Roomin puolelle, joten lähipäivien sovittajat pääsevät vielä ihastelemaan niiden kauneutta.




Häämuotinäytös


Tästä minulla on hitusen ristiriitaisia tunnelmia. Jostain syystä häämuotinäytökset eivät ole oikein viime aikoina olleet ihan parhaimmin putkeen meneviä ja sama kaava toistui jälleen. Tulin katsomaan toisen esityksen ja hetken aikaa meni, ennen kuin tajusin catwalkilla astelevan mallin kantavan Ira-pukuani. Olin nähnyt sen ihmisen päällä vain kerran, kuvauksissa ja nyt toisen kantajan yllä se oli niin kovin erinäköinen, etten ollut tunnistaa sitä heti. Hassua. Mutta näyttipä hienolta!

Seuraavat kaksi pukua taas saivat harmitusta nousemaan pintaan. Kielo -puvusta oli unohdettu vyö kokonaan pois. En tiedä, mitä sille oli tapahtunut, sillä se oli ollut puvun kanssa kiinnitettynä samaan henkariin. Kenties oli tullut kiire pukeutumisessa? Äkkisältään voit kohottaa hieman kulmia, miksi se on niin iso juttu. Kas, kun vyön koristelut ovat jatkumoa, ihan oleellista osaa pukua ja sen tunnelmaa. Nyt Kielosta jäi osa tehoista uupumaan. Malli oli puolestaan oli oikein suloinen ja siksikin harmitti, ettei puku päässyt kunnolla oikeuksiinsa.

Pitsiselkäinen, bloginkin kansikuvana toimiva Laura -puku taas oikeasti otti päähän, sillä malli kannatteli helmaa siten, ettei päälimmäinen helmakerros päässyt liikkumaan lainkaan. Puvun pointti on nimenomaan helman perhosmaisessa liikkeessä ja nyt se jäi näytöksessä näkemättä. Muuten yleisön seassa kiertävä catwalk oli hauska ja toimiva idea, ja pukuja pääsi paljon lähemmäs kuin perinteisessä lavamallissa.


Uniikkikorsetti hyväntekeväisyyshuutokaupassa


Love Me Do:ssa järjestettiin myös huutokauppa, jonka tulot ohjattiin hyväntekeväisyyteen. Revelations oli mukana uniikilla kirjotusta silkistä valmistetulla uniikkikorsetilla, jonka uusi omistaja saa nyörin napakoituksella taiottua itselleen upeat kurvit. Hoksasin vasta jälkikäteen, etten muistanut laittaa kureliivin mukaan ohjeita sen käyttöön, joten jos huusit tämän kaunokaisen itsellesi, ota yhteyttä. Laitan sinulle käyttö- ja huolto-ohjeistusta mukaan, jotta saat kaiken ilon irti löydöstäsi!



tiistai 19. tammikuuta 2016

Yhdet messut takana, toiset aivan kulman takana - fiiliksiä Mennään Naimisiin 2016 -messuista

Nappi burana 600mg naamaan ja magnesiumin yliannostus. Niillä on menty viimeiset pari päivää. Toisin sanoen; Au, jalkani mun! Wanhan Sataman liuskekivinen käytävä on niin kovin kaunis, ja kovin rankka parin päivän seisomiselle. Et usko, miten nautin pelkästään siitä, että voin nyt istua tätä kirjoittaessa. Tällaiselle puolet viikosta ompelukoneen takana istuvalle ja puolet sovituksissa seisovalle yhtäjaksoinen messuseisominen aiheuttaa yllättävän kipeät tassut. En ole valittamassa, kunhan totean, että nyt tuntuu. Tietääpähän olleensa paikalla!

Mainitsin jo aiemmin, että nyt oli Mennään Naimisiin -messuilla luvassa vähän uutta. Vanha paikka oli muuttunut F-salin nurkasta keskikäytävän tungokseen. Osasto kasattiin nykyisen kotimaisen juhlapukeutumisen showroomin voimin, joten otsalaudassa luki Fitting Room.


Mukana myös Revelationsin Inara -tyllipuku
 Päivystimme Ninkan Ninan kanssa ja aikamoinen kuhina osastolla kävikin. Oli mahtava päästä juttelemaan niin monen uuden ihmisen kanssa heidän hääsuunnitelmistaan ja haaveistaan! Selättömien rintaliivien suosio kyllä yllätti ihan täysin. Tuntuu, että olin puolet messuista Ateljee Tuhkimotarinan sovituskopissa testaamassa Wing Bran kuppikokoja jonkun kanssa. Reilummat koot lopahtivatkin jo lauantaina, mutta onneksi tänään saapunut rintaliivikuorma pelastaa Love Me Do -messujen tarjonnan. Näinköhän pitäisi ottaa muitakin liivejä myyntiin, kun näistä nousi tällainen suosio?


Messut ovat aina ihan mahtavia. Näkee niitä kollegoita, joita ei muuten oikein tapaa naamatusten, vaihtaa kuulumisia ja kenties välillä kehitetään jotain yhteistä toimintaakin. Niin, tämä on minulle messujen mieluisinta antia. Yrittäjä on siitä hieno otus, että se tapaa aina olla liikkeellä, kehittää uutta, ideoida ja innostua - ja saada nämä ominaisuutensa tartutettua ja lietsottua muillekin samanmielisille. Kun useampi tällainen pistetään samaan paikkaan, kuhinaa saadaan tuossa tuokiossa. (Kuten ottaa joukolla sushi-illallinen kesken messurakentamisen keskellä Wanhan Sataman käytävää. Kuvaa ei julkaista, ollaan kaikki turhan pölähtäneen näköisiä. heh.)

Kävimme lauantaina messujen jälkeen isolla porukalla syömässä nepalilaisessa, ja mukavan illan fiilis lämmittää vieläkin. Pöydän ympärille oli kerääntynyt Ateljee Tuhkimotarinan Heidi, Fitting Roomiltakin tuttu Trilogia Collectionin Marika, Ninkan Nina, Pukunin Saara ja lopulta samaan ravintolaan - ja hetkeä myöhemmin samaan pöytään - eksyi Boutique Minnen Marjo. Kun näin monta luovan alan ihmistä on samassa kasassa, voit kuvitella, että juttu rönsyili ja fiilis oli korkealla. Ihanaa vertaistukea ja tilitysterapiaa!

 

Hiukan taukoa ja kohta taas mennään!


Tulevana viikonloppuna onkin sitten seuraavat messut Love Me Do:n muodossa. Minulla on jotenkin ihan huikean suuret odotukset näistä messuista, toivottavasti en tule pettymään. Yleensä suhtaudun reissuihin ja messuihin hyvin neutraalisti, ilman isompia odotuksia, toiveita tai oletuksia. Aiemmasta Love Me Do -kokemuksesta vain jäi niin älyttömän hyvä fiilis, että annan itseni toivoa huikean hyvää fiilistä, kivaa menoa ja mukavaa ihmisvilinää.

Täällä olen taas ihan puhtaasti edustamassa omaa itseäni ja Revelationsia. Onhan se nyt minun lempilapseni, joten täytyy välillä senkin näkyä kunnolla. Toivottavasti pääsee lauantaina juttelemaan mahdollisimman monen kanssa hääfiiliksistä. Olen juuri niin utelias, etttä minusta on oikeasti todella kivaa, mielenkiintoista kuulla ihmisten suunnitelmista, unelmista ja toiveista. Älä siis jää kuikuilemaan nurkkiin, vaan tule oikeasti juttelemaan! Ei aina tarvitse olla ostamassa jotain, enkä minä ole tyrkyttämässä kenellekään mitään.



Camille
Charlotta


Uutta ja luvattua mallistoa pääsee muutama puku paikalle.Tässä työn alla ja valmistumassa on ensimmäisenä Charlotta, mutta myös Camille ja Chantal pääsevät näillä näkymin laskeutumaan nukkien ylle. Mikäli puvut miellyttävät, niitä saa ilman muuta sovittaa. Nykäise minua vain hihasta!  Lisää tulee myös messujen jälkeen Fitting Roomille sovitettavaksi jollet löydä jo valmiista mieleistäsi. Olisi ihana kuulla mielipiteesi uusista puvuista!

Iiiiiiiiik, miten käy Vuoden Hääblogiäänestyksessä? Se selviää myös lauantaina. (Mitä laitan päälle, onko mitään puhdasta, apuaa!)

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Uusi kausi polkaistaan häämessuilla käyntiin

Vuosi aukeaa perinteisesti häämessujen parissa. Perinteisesti matka vie Helsingin Wanhaan Satamaan Mennään Naimisiin- messuille. Luovuin totutusta paikastani F-salin kulmasta ja tänä vuonna täytyy erikseen mennä nuuhkimaan kukkasten suloisia tuoksuja Helsingin kukkakauppiaitten osaston suuntaan. Tällä kertaa todettiin, että on mukavampi mennä suoraan Fitting Roomin porukalla kuin jokainen itsekseen. (hah, ja saa helpommin napattua itselleen lounas- tai vessatauon! Luksusta!)


Fitting Roomillahan yhdistyy monta hienoa tekijää. Vaikka hää-ja juhlapukujen korjausompelu onkin pääpainoitus, Showroom sen sijaan tarjoaa useamman suunnittelijan käyttöön. Sen alle yhdistyy muun muassa Revelations, Trilogia ja Ruoste Design pukujen puolelta, sekä asusteista Ninka, Humbugi Asuste, Laurase ja Kultaseppä Sanni Lehtinen. Jotain sellaista, jota et löydä muualta. Jotain erilaista. Jotain sopivaa.

Wanhan Sataman liuskekiviselle keskikäytävälle rakennetaan siis Fitting Roomin osasto ja messujen aikana voi tavata sekä allekirjoittaneen, Ninkan Ninan ja Trilogian Marikan. Koska niin moni morsian on harmitellut, ettei messuilta ole tarttunut pahemmin mitään mukaan, ratkaisimme asian kertalaakista. Fitting Roomin osastolle tulee siis valtavasti Ninkan upeimpia koruja; korviksia, kaulakoruja, hiusasusteita, Showroomin makeimmat (pitsi)bolerot, hunnut ja laukut. Voit käydä kurkkimassa facebookista millaisia herkkuja meiltä löytyy - hyvillä messuhinnoilla luonnollisesti.

Messut kannattaa käyttää shoppailun lisäksi myös kontaktien solmimiseen. Mikäli sinulle tulee mitään kysymyksiä, epäilyksiä tai pohdintoja puvun suhteen, tule kysymään! Olemme varsin rentoja, ja saat muutamassa minuutissa selvitettyä päätä vaivaavat ongelmat. Jos sinulla on jo puku, voit selvittää sen muutostarpeet, aikataulut ja hintaluokan välittömästi ja vaikka varata jo suoraan sovitusajan. Mittatilauspuvuista voit luonnollisesti kysellä myös ummet ja lammet. Rautainen tiimi ei varmasti jää sormi suussa miettimään.


Tammikuun kolmantena viikonloppuna järjestetään hieman toisella suunnalla kaupunkia, Kaapelitehtaalla Love Me Do -messut. Viime vuonna bilemessuinakin tunnetut messut visiteerasivat Turun suunnalla ja nyt palaavat takaisin pääkaupunkiin. Täällä Revelations pääsee taas ihan täyteen kukoistukseensa pukuja voi ihastella niin hääpukunäytöksessä kuin osastollakin. Mukaan on tulossa niin mallistopuolen ensimmäisiä pukuja, sekä Revelations Couturen uniikkipukuja. Ei sovi unohtaa myöskään laajaa valikoimaa asusteita, huntuja ja boleroita. Harmi vain, en valitettavasti saa mallistosta niin isoa settiä mukaan kuin oli tarkoitus. Voihan flunssa, sanon vain. Kunto ei ole riittänyt ihan sellaisiin suorituksiin kuin kuvittelin. No, turha surkutella, osa ainakin pääsee mukaan! Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, eikö?

Love Me Do on siitäkin nyt erityisen odotettava tapahtuma - minulle ainakin - sillä siellä ratkeaa Vuoden Hääblogit. Revelations on ensimmäistä kertaa äänestyksessä mukana ammattilaissarjassa ja olen jo ehdokkuudesta ihan pähkinöinä. Olisihan se ihan hillittömän hienoa sijoittua! Blogeja saa äänestää muuten vielä tämän viikon, joten halutessasi voit käydä kerran päivässä samalta IP-osoitteelta klikkailemassa suosikkejasi! Olen kiitollinen jokaisesta äänestä! Blogeja voit katsoa ja äänestää tästä.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Tiimalasista valunutta hiekkaa - yhteenveto vuodesta 2015

Vuoden viimeisenä päivänä tulee aina kummasteltua, miten nopeasti aika tuntuukaan juoksevan. Vastahan vuosi vaihtui ja innosta puhkuen kävi uutuuttaan kiiltelevän ajanjakson pariin. Minulla on ollut tapana listata vuoden aikana tapahtuneita juttuja, saavututettuja etappeja, uusia kokemuksia, opittuja asioita. Sitä kummasti ehtii unohtaa vuodenkin mittaan, mitä on tullut tehtyä ja koettua. Herkästi sitä puhahtaa vain huonona hetkenä, ettei ole saanut mitään aikaan.

Pöh. Kun kaivelee muistista ne pienetkin asiat, raapustaa ne ylös, huomaa, että vuoden aikana on tullut tehtyä vaikka ja mitä. Muisti on tästä tylsä, että se tuppaa unohtelemaan ne pienet saavutukset ja isossa mittakaavassa näyttää herkästi siltä, että mihinkään ei ole päästy. Kun sitten on käynyt mielessään vuoden läpi, katsottua listaa eletystä vuodesta, huomaa olleensa väärässä. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, ja pienin, mutta varmoin askelein mennään eteenpäin.


Vaikka itse olenkin listojen suuri ystävä, tuskin kaikki kuitenkaan jaksaisivat sellaista suoraan lukea, joten mieluummin avaan ranskalaisten viivojen täyttämän paperin vähän mukavammaksi tekstiksi. Tässä siis muutamia poimintoja vuoden ajalta!

Laman peittoaminen


Uutisissa on pitkin vuotta peloteltu jos jonkinlaisilla yt-neuvotteluilla ja irtisanomisilla pitkin ja poikin. Oli hienoa todeta, että minua ei kukaan voi potkia minua (meitä) pois, koska olemme oman onnemme seppiä. Toki on välillä heikompia jaksoja ja sitten niitä, jolloin painetaan niska kyyryssä ompelukoneella pitkiä iltoja. Huikeimpia juttuja tässä on se, että yleisestä taloudellisesta tilanteesta huolimatta Revelations ja Fitting Room onnistuivat pinnistämään itsensä kirkkaasti plussan puolelle, laajentamaan ja vakiinnuttamaan toimintaansa. Se ei olisi onnistunut ilman suitsutettua työtiimiäni, joten syvät kumarrukset itse kunkin suuntaan!

Aki, Hanna ja Tuuli työn touhussa

Ajattele, siinä, missä muualla on vähennetty, supistettu ja irtisanottu, meillä on rakennettu ja kehitetty uutta. Viime vuoden vaihtuessa tein vielä yksin töitä Helsingin ateljeella, Marika Valkeakoskella ja näimme kenties kerran parissa viikossa. Nyt työhuoneella on lisäkseni vaihtelevalla rytmillä vakiokasvo Aki, Hanna ja Tuuli, sekä yleensä yksi työharjoittelija. Mikä parasta, kaikille riittää työtä. Sellaista työtä, josta saa oikeasti palkkaa, eikä vain peukaloiden pyörittelyä. En ole vielä laskenut tarkkaa lukua, mutta lokakuun alussa toukokuusta siihen asti oli tehty korjauksia ja muutoksia yli 400 pukuun. Mikähän mahtaakaan olla koko vuoden luku? Arvauksia?

Maaliskuussa saimme napattua sattuman(?) oikusta samasta taloyhtiöstä, nurkan takaa ompelimon kanssa toisen liiketilan, johon perustettiin Fitting Roomin uudet sovitustilat, sekä Showroom. Aiemmin meille ei ollut mahtunut kuin kuudesosan verran tuotteita näkyville, nyt kaikki saatiin kauniisti esille. Revelationsin ja Trilogian puvut, hunnut, bolerot, Ninkan korut, kaikki. Isoissakin puvuissa mahtuu kunnolla pyörähtelemään sovittaessa ja mallien suunnittelua varten saadaan istua rauhassa sohvalla kangasnäytteitä nypläten ja ideoita heitellen.

Tästä se lähti! Lattiapinta on täydellinen!
Työn alla. Suurkiitokset Atelje Tuhkimotarinan Heidille remppa-avusta!
Vielä näyteikkunateipit puuttuu, mutta muuten on kaikki kohdallaan!

En ollut ajatellut olevani mitenkään harmissani tai pettynyt purkaessani Revelationsin liikettä Hämeenlinnasta melkein kaksi vuotta sitten, mutta jotain oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt mielen perukoille vellomaan. Se mielihyvä ja riemun tunne, jonka sain nostaessani pukuja taas rekeille ja järjestäessäni koruja vitriineihin, oli aivan huikea! Se tunne sai vielä uuden nosteen, kun Fitting Room äänestettiin Love Me Do:n Vuoden paras hääyritys -kisassa juhlapukeutumiskategorian kolmoseksi ja nyt vielä käynnissä olevaan Vuoden paras hääblogi -äänestykseen ammattilaissarjassa. (Hei, saa äänestää kerran päivässä!) Äää, pää ei tahdo kestää tätä! Tuntuu niin hyvältä!


Menetyksiä ja uusia kohtaamisia


Vuoden surullisin tapaus, joka vieläkin pyörii ihan päivittäin päässäni, oli Nitan, rakkaan koirani menettäminen. Ei mene päivääkään, etten miettisi karvakorvaa tai kaipaa sen olemassaoloa. Erityisesti joulunaika teki tiukkaa. Tassut eivät rapisseet lattialla tai vaativa kuono tökkinyt reiteen kokkaillessa herkkuja. Suuri suru, ihanat muistot.

Remonttiapu ja paketin avaaja on nyt pois. Nyyh. Kauhea ikävä!

Töissä Aki yhdisti sekä hyödyn ja huvin. Ompelimon päivät ovat pitkiä, ja allekirjoittaneella suru puserossa, joten ateljeen herraosasto päätti ottaa oman päiviensä ilon mukaan töihin. Uudeksi laadunvalvojaksi julistetun shetlanninpaimenkoira Lilin olemassaolo on ollut meikäläisellekin iso asia. Tuskin ihan suotta toimistokoirien on kehuttu parantavan ilmapiiriä ja lieventävän stressiä. Minun tapauksessani myös surun lievitys on ollut erinomaisen hieno toimi.

Laadunvalvojakoira muuttuu välillä stressinpoistokoiraksi.

Tosin oman koiruuden kuollessa olen huomannut saaneeni aika paljon yllättävää ekstraa. Nimittäin lisäkiloja. Eipä se ole mikään ihme, kun hoksasin jossain vaiheessa syksyä kulkevani enää parisen sataa metriä bussille, joka vaihtoineen kantaa melkein työovelle. Sama illalla takana ja siinä kaikki liikunta. Ääh. Klassiset sanat: pitäisi vissiin tehdä jotain. (Tosin, kultareunukset tässäkin. Silmäkulmien rypyt eivät näy niin pahasti, kun on vähän pehmustetta välissä! ;) )


Toteutuvia unelmia


Kesän armottoman kiireisen hääpukurumban jälkeen otin eteen jo aiempien vuosien haaveilun, joka oli jäänyt ajanpuutteen vuoksi vaiheeseen. Arvanet varmaan, että kyseessä on malliston rakentaminen. Olin suunnitellut sitä jo aivan Revelationsin alkumetreillä, mutta jouduin pakkaamaan ajatuksen muutamaksi vuodeksi huolellisesti pumpuliin, kunnes pääsisin paremmin sen pariin. Liian nopeasti ja hutiloiden hienoimmatkin työt menettävät merkityksensä. Hartaudella asuin mallistorungon kanssa piirrospöydän ääressä, ja oli käsittämättömän palkitsevaa saada niistä yleisökommentteja ja mielipiteitä Save The Date- messuilla ja myöhemmin täällä blogin puolella. Et voi arvatakaan, miten hienoa on huomata tehneensä jotain sellaista, josta tosiaan ollaan kiinnostuneita! Ensimmäisiä malliston pukuja pääsee hipelöimään ja sovittamaan Love Me Do -messuilla.

Ensimmäisen mallikarsinnan jälkeen. Apua, vieläkin liikaa!

Kuluneen vuoden viimeisinä työpäivinä nousi suunnaton kiitollisuus mieleen. Yksin on aina vuorokausien tuntien, jaksamisen rajoittama, kun tällä tiimillä voi käytännössä tehdä melkein mitä vain. Meillä on äärettömän hyvä yhteishenki, kaikki tukevat toisiaan, joustavat tarvittaessa ja mikä parasta, ovat hurjan kovia ammattilaisia. Uskallan väittää, että Fitting Roomilla asustaa kotimaan kärkiosaajat juhla- ja hääpukujen puolelta! Tällä porukalla on vain taivas rajana!