Revelations

Revelations

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Aurora -malliston lyhyet puvut esittelyssä

Terveisiä ihanasta salonkimuotinäytöksestä Riihimäeltä! Lasia ja muotia tapahtuma oli aivan upea, ja ylpeänä ja onnellisena katselin, miten mallit kantoivat uuden Aurora -malliston pukuja catwalkilla. Sydän suorastaan läpättää. Olen huudellut mallistosta niin paljon, että en raportoi vielä tähän tapahtumasta, vaan nyt otetaan puvut esiin. Tätähän on odotettu, eikö niin?

Malleja on kymmenen ja tästä tulisi niin pitkä postaus, että esittelen ensin helman pituudeltaan lyhyemmät puvut. Kaikissa malleissa materiaaleina on kreppi ja/tai georgette ripauksella pitsiä. Kuvat ovat vaaleammissa sävyissä, mutta muita värivaihtoehtoja löytyy kyllä useampia. Lähes joka puvussa on myös puuvillasatiininen sisävuori miehustassa, joten se tuntuu ihanan pehmeältä ja miellyttävältä päällä, eikä missään kohtaa ole hiostava tai ihoon liimautuva. Lisäksi joka puvun voi heittää pesukoneeseen, eikä tarvitse käydä pesulan kautta käytön jälkeen. Mukavuus, rentous ja helppous ovat ne isoimmat määreet tämän malliston kohdalla!



Cersei

Pitsinen yläosa pikkuisine hihoineen tekevät tästä puvusta herkän tyttömäisen. Kreppipuvusta on sävyinä puhtaanvalkoisen ja norsunluun lisäksi hento vaaleanpunainen. Etuosan venepääntie kohtaa takana kauniisti selän paljastavan leikkauksen. Hinta 550€



Claire

Pitsipintaisessa puvussa on ihana pistaasinvihreä sävy, muistuttaen hieman menneen maailman glamourista. Pitsiä on lähes kymmenessä eri sävyssä, varastosta löytyy tällä hetkellä puhtaanvalkoista, norsunluunsävyistä, ja kolmiulotteista vaikutelmaa antava siniruskea. Syksymmällä tähän on tulossa myös musta ja petroolinsävyt kaveriksi. Hinta 550€




Coco

Malliäänestyksessä kärkisijoille sijoittuva Coco sopii menoon kuin menoon. Voit asustaa sen aina uudella tavalla ja se palvelee niin töissä kuin juhlissakin. Yläosa antaa ihon kuultaa kauniisti läpi ja kaartuu selästi V-linjaan. Kuvasta poiketen vaihdoimme materiaalin krepiksi lopulliseen malliin. Väreinä puhtaanvalkoinen, norsunluu, yönsininen ja musta. Syksymmälle värisarja täydentyy petroolin ja luumun sävyillä. Hinta 550€



Coralie

Kesän kauneimmat pionit ja ruusut kukkivat tässä silkkimäisessä satiinissa. Pehmeästi laskeutuva kangas liikkuu todella kauniisti päällä. Selän leikkaus paljastaa kauniisti ihoa, tuo muuten romanttiseen pukuun rohkeutta. 550€

Nämä kaikki mallit löytävät Fitting Roomilta ja loppukesästä näillä näkymin parista muustakin liikkeestä. Toistaiseksi kokoja on vielä varsin suppeasti, mutta kunhan pääsemme kesän hääpuku-urakoinnista yli, pääsemme valmistamaan laajemmin pukuja.

Kaikki kuvat ovat Mikaela Holmbergin käsialaa, meikki Tiina Lambergin siveltimistä ja hiukset kähersi Marjo Muotokampaamossa. Kukat ovat Floramorelta. Mallina jälleen ihana Riina.


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Malliston lehdistöjulkistus ja 28.5. muotinäytös

Kulunut viikko on ollut normaalia vauhdikkaampi. On pitänyt muistaa noi sata ja yksi pientä asiaa hoidettavaksi, tulostin on saanut laulaa (yllättäväst Star Warsin Imperial Marchin alun tapaan. Pipodisko ottaa tästä joka kerran kopin ja loput voitkin arvata.) ja olen juossut pääjalkaisena paikasta toiseen.


Perjantaina uusi, kovasti jo ennakkoon hehkuteltu, omaa nimeäni kantava Aurora -valmispukumallisto nyt vihdoin sai päivänvaloa osakseen, kun se esiteltiin lehdistölle. Floramoren Tanja ja Maarit laittoivat meille showroomin ihanaksi upeilla kukka-asetelmilla ja M & J Caketeria Runeberginkadulta pitivät nälän loitolla mahtavalla ciabattakeolla ja makeilla leivonnaisilla. Mainostavat heiltä saatavan Töölön parasta kahvia ja ainakin ompelimon kahvinjuojat ovat peukuttaneet tätä tummaa kofeiinijuomaa useampaan kertaan. Malliston pukuja yllään esitteli ihana Zaida.


Toimittajia kävi huikea määrä päivän aikana ja sai puhuttua itsensä aivan näännyksiin, kertoa materiaaleista, suunnittelun kulmakivistä ja linjoista, suunnittelijan työstä ja elämän kiemuroista. Lupaan vinkata sitten, mihin lehtiin juttua on tulossa. Viimeisenä paikalla kävi Häät- lehden päätoimittaja Sari ja oli ihanan rentoa, kun loppua kohden oli tutumpi ihminen ja saattoi vähän jo relatakin. Vaikka illalla väsyttikin, olo oli ihana.


Prosessi on ollut pitkä, välillä olen hirmuisen inspiksen kourissa vääntänyt yömyöhällä malleja ja pukujen koevedoksia, toisena päivänä olen itkenyt väsymyksestä ja sitten taas on painettu menemään. Malliston työstö on aloitettu viime vuoden elokuussa ja nyt työn hedelmistä voi nauttia. Onnellisena katselin lehdistöpäivänä pukuja Zaidan yllä, toimittajien innostusta ja ihastelua ja kihersin sisäisesti. Voin ihan rehellisesti sanoa olevani ylpeä äiti katsoessani aikaansaannoksiani. Yksin en olisi tähän kyennyt. Moni on ollut apuna ja tukena, ja teitä haluan kiittää koko sydämestäni!


On vaikea muutamalla lauseella edes tuoda ilmi, miten äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että nyt ollaan tässä pisteessä. Valmispukumalliston ajatus, sen siemen, on elänyt päässäni jo kohta kuusi vuotta, mutta elämä on heittänyt niin paljon mutkia tien varrelle, ettei sen toteuttamiseen ole ollut aikaa, saati resursseja. Jos olet lukenut blogia pidempään, tiedät, ettei elämä ole kohdellut kovin silkkihansikkain takavuosina. Kun vihdoin viime syksyllä sain planeetat asettumaan sillä tavoin, että todella, ihan konkreettisesti pääsin työstämään mallistoa, olen ollut kenties maailman onnellisin pieni otus. Pitkän aikavälin unelma on saatu toteutettua ja tästä se vasta alkaakin.

Malliston kulmakivet


Unelmasta on helppo puhua, mutta Aurora -mallisto ei ole pelkästään vain omaa unelmaani, jotain ihanaa visiota, jonka olen halunnut toteuttaa. Havaitsin, että Revelationsin nimiin alkoi syntyä yhä useampia huomattavasti kaupallisempia ja selkeälinjaisempia pukuja, ja suunta alkoi häiritä. Haluan pitää Revelations Couturen puolena, jonka kanssa saan revitellä ja hullutella, kapinoidakin. Sen sijaan Aurora -mallisto antaa minulle tilaa kaupallisemman puolen suunnittelijana.

Aiemmassa kuvassa Zaidan yllä sama Claire - pistaasinvärisenä. Kuva byMikaelas, meikki Studio Tiina Lamberg, kampaus Marjo/ Muotokampaamo ja kukat Floramore

Kaikki mallit ovat ajattomia, selkeän skandinaavisia puhtaine linjoineen, mutta pitävät sisällään upean naisellisen ja ripauksen vintagetunnelmaa. Toiveeni on, että Aurora- malliston puku voisi olla käyttäjälleen se varma luottovaate, jonka voisi kerta toisensa jälkeen nostaa henkarilta ylleen, asustaa sen kenties hieman toisella tapaa, ja mennä mihin hyvänsä juhlaan tai tilaisuuteen. Aina tyylikkäänä, aina istuvassa ja parhaita puolia korostavassa vaatteessa. Sen vuoksi värivaihtoehtojakin on useampia. Jokaisella meillä on omat palettimme ja sävyt ovat valittu tuomaan skandinaavista väritystä kauniisti esiin.

Linjojen ja värien lisäksi materiaalien tuntu on minusta äärimmäisen tärkeä. Vaate voi olla päällisin puolin aivan ihana, mutta jos siihen koskiessa suupielet nousevat inhosta kuprulle, sitä ei varmasti laita päälleen  - ainakaan toistamiseen. Niinpä valtaosassa Aurora-malleista miehustan vuori on iholle miellyttävää, 100% puuvillasatiinia, joka tuntuu mukavalta ja miellyttävältä vaikka ulkona olisi 30 astetta hellettä tai vaikkapa pieni pakkanen. Ei hiostumista, sähköistymistä tai ihoa vasten liimautumista. Muutoin pukujen materiaalit ovat kauniisti laskeutuvaa kreppiä, sorsettia ja sifonkia ripauksella pitsiä.

Charlotta shamppanja/norsunluu -värityksellä. Kuva byMikaelas, meikki Studio Tiina Lamberg, kampaus Marjo/ Muotokampaamo ja kukat Floramore

Helppous ja rentous on muutenkin avainsana. Paksuja tukirakenteita tai -luita ei ole. Asut ovat helposti puettavia, mukavia ja keveitä päällä.  Ne ovat helposti huollettavia - halutessaan voi vaikka pujauttaa mekon pesukoneeseen.

Kuvia annan vasta ripotellen. Ensi viikon alusta saa loputkin kulissien takaiset asiat kuosiin ja voin julkaista kuvia. Olisipa jo maanantai!


Aurora- mallisto catwalkilla ensi viikonloppuna


Riihimäellä järjestetään nyt jo toista kertaa Lasia ja muotia - tapahtuma, jossa on sekä Revelations Couturen että uuden malliston puvut mukana. Yhteisnäytöksessä Jukka Rintalan ja Gantin kanssa ihanat mallit pääsevät ulkoiluttamaan pukuja ensimmäistä kertaa. Arvaa vaan, olenko jo pakahtua odotuksesta!



Paikalle laitetaan myös pienet pop up-shopit, jolloin voi tulla lähemmin tutustumaan pukuihin - ja toki suunnittelijaankin. Minä en pure, puhun vain paljon! Paikalla on tapahtuman nimen mukaisesti myös monta käsityöalan osaajaa kenkäsuunnittelijasta lasinpuhaltajiin.

Viime vuonna salonkimuotinäytös tuntui ihanan lämminhenkiseltä ja intiimiltä. Itselleni jäi hurjan hyvät fiilikset ja muistot, uskon vakaasti, että samaan tunnelmaan ylletään tänäkin keväänä. Nähtäisiinkö siellä?


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sekalaisia viikkokuulumisia ja merkkipaalujen ylityksiä

Olen ihan käsittämättömän huono oman elämän päivämäärien, merkkipaalujen ja lukujen kanssa. Niinpä tämän blogin kahdessadas postaus menikin puolihuomaamatta ohi, mutta noteerataanpa se nyt tässä, postauksessa numero 202. Aika monta riviä on tullut vuosien varrella kirjoitettua! Nyt jo naurattaa, kun blogia aloittaessa pohti riittääkö sanottavaa ja tyssääkö homma ihan alkuunsa. Aika paljon aikaa, kuvia ja kirjaimia vierinyt sen jälkeen ohi, eikä tarinapussissa pohja häämötä lainkaan.

Kaikki toimii teen avulla. Nytkin tässä näppiksen vieressä voimajuomana.

Valmistautumista malliston lanseeraukseen


Ateljeessa on koneet hurisseet kilpaa, kun malliston ensi-esittely alkaa näkyä jo jännittävän lähellä. Vielä pari värivaihtoehtoa kehiin ja hyvä tulee! Alkavan viikon lopulla mallisto esitellään ensin lehdistölle, ja sen jälkeen pääsen esittelemään rekistä löytyvän uuden kokoelman muillekin. Myönnän, vähän jännittää, vaikka hyvää palautetta on saatu oikealta ja vasemmalta jo työstövaiheessa.
Yksityiskohdat kuntoon. Logot ja kokomerkinnät paikalleen.

Olen hyrissyt tyytyväisenä, kun mallit ovat saatu testivaiheitten jälkeen oikeista kankaista leikattuina kasaan ja viimeisteltynä rekkiin roikkumaan. On ollut ihana pukea niitä ensimmäisten mallien ylle, katsoa, miten helmat laskeutuvat ja linjat asettuvat. Vaikka itse sanonkin, hyvältä näyttää! Kuvausten sato saa tulostua omaan katalogiinsa ja kuvat ladataan julkaisua jo odottamaan nettisivuille. Malliston omat tuotekortit pitäisivät saapua ensi viikolla ja sitten pääsisi laittamaan värinäytteineen ja tuotetietoineen ne pukuihin kiinni. Paljon on vielä tekemistä, mutta olen todella innoissani!

Siellä sitä jo odotellaan...

Linssiluteena lehdissä


Vantaan Sanomat teki vähän aikaa sitten lämminsävyisen jutun allekirjoittaneesta ja toimittaja kävi käymässä meillä kotona. Ilahduin kovasti, kun facebookissa eräs tuttavani linkitti saman jutun löytyneen myös Aamupostista. Voi, olipa kiva yllätys! En lainkaan tiennyt, että artikkeli levisi niinkin pitkälle. Artikkelin voi lukea tästä.

Nauratti hieman, kun toimittaja on kirjoittanut vapaa-ajan kuluvan sisustuspuuhissa. Voisin sanoa, että paremmin remonttipuuhissa. Täällä on vietetty niin hehkeää aikaa, että olen pessyt vanhan talon sisäseiniä ja kattoja, jotta pääsisin niitä maalaamaan. Sen jälkeen katto on saanut pari kerrosta valkoista ylleen ja tänään oli vuorossa uuden työhuoneen seinien kirkastus uudella maalipinnalla. Vielä ei kovin suurta sisustusta ole näkyvissä, mutta eiköhän tämä vielä tästä. Loppuikä aikaa.

Katto kunnossa. Seiniä maalaamaan, mars!
Minulta hätäisin kyseli jo facebookissa olenko muuttamassa duunia johonkin muualle. Ei, en ole. Ateljee ja showroom pysyvät hyviksi havaituilla paikoillaan, mutta suunnittelutöitä en ole siellä tehnyt missään kohtaan. Ne hommat teen kotona, kun tarkoitusta varten on kunnollinen, säädettävä ja valotasolla varustettu piirustuspöytä ja rauhaa keskittyä ilman koneiden murinaa taustalla. Niskakin kiittää, kun en vietä ihan koko aikaa kumarassa. Muutenkin on mukavampaa, kun saadaan vähän valoisampi ja isompi huone kummankin talon taiteilijan käyttöön. Nykyinen vinokaton alla tasapainottelu on jokseenkin hankalaa, kun kaksi ihmistä yrittää mahtua samaan aikaan tekemään omia hommiaan.

Tässä alkaa väkisinkin kaipaamaan tilaa. Siispä alakerta remonttiin ja työhuone sinne!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kulissien kulisseissa - kurkkaus malliston kuvauksiin

Ennen karkaamistani lomaniityille Pariisin crepe-kioskien ääreen hehkuttelin kovasti mallistokuvauksia vähän siellä sun täällä. Nyt ehdin saada kulissien takaiset kuvat kuosiin ja muutaman hetken mutusteltua hektistä aikaa, kääntää fiilikset sanoiksi ja ennen kaikkea, jakaa tunnelmia.

Yksittäisestä kuvasta ei välttämättä päälle arvaisi, millainen viikkojen, oikeastaan kuukausien työ sen takana on. Millainen määrä maileja, varmistuksia, varmistuksen varmistuksia ja linjatsekkauksia pitää ensin tehdä. Pelkkä koko tiimille sopivan päivän sopiminen voi olla kertakaikkisen työlästä. Päivän aikataulukset, ruokahuolto, meikit, kampaus, kuljetukset, rekvisiitta ja moni pieni, mutta tärkeä asia pitävät suunnittelijan vauhdissa!



Mallina meillä oli viime kuvauksista tuttu Riina, koska Riina nyt on vaan aivan ihana, täydellisen sopivat kasvot mallistolle. Sille, mitä haluan sillä kertoa. (Sekä mielettömän kiva tyyppi!) Ydintiimin (Mikaela Holmberg kuvaajana ja Tiina Lamberg meikkaajana) lisäksi kampauksen kiersi tällä kertaa Marjo Kampaamo Muodosta ja koska kukkia aina kaivataan, Floramoren Tanja sitoi näyttävät kukat Riinan hiuksiin ja useamman huumaavantuoksuisen kimpun rekvisiitaksi. Isot hatunnostot Tanjalle, joka migreenin kynsissä sai tehtyä nämä kaunokaiset ja vielä kuljetettua ne sunnuntai-iltana showroomille, jossa pakkailin kuvauskamoja seuraavaksi aamuksi.




Historiallisissa kulisseissa


Kuvasimme Mikaelan nykyisellä studiolla. Kuvittele valtavan suuri vanha punainen omakotitalo - entinen suojeluskuntatalo ja sen vanha juhlasali. Siellä näyttämölle oli nostettu vuosikymmeniä vanhat lavasteet ja sinne Riina sai kiivetä kerta toisensa jälkeen pukuvaihdon jälkeen huojuvia portaita pitkin. Voiko studiokuville olla otollisempaa paikkaa? Tunnelma oli katossa heti kynnyksen ylitetttyä. Kyllä, nyt ei tehdä enää pelkkiä taikoja. Nyt tehdään unelmista totta!



Kylmä kevään jäljiltä lämmittämätön tila oli sangen vilpoinen työskennellä. Riina-parka, ensin juoksutamme häntä talvella pakkasessa hentoisissa puvuissa ja tällä kertaa saa värjötellä varjoisassa salissa - toki välillä pääsi lämmittelemään takapuolta siirrettävän kaasulämmittimen kera. Muut puikkelehtivat kulisseissa paksuissa villatakeissa. Tasan ei käy nallekarkit taaskaan. Onneksi vedenkeitin ja tee olivat höyryävänä lisälämmikkeenä aina tarpeen mukaan.

Makupalana tässä vielä muutamia omia räpsyjäni ennen kuin saadaan toukokuun lopulla malliston lanseeraamisen jälkeen julkaistua varsinaiset, oikeat kuvat.


Mikaela ohjeistaa. "Älä nojaa seiniin, ne voi kaatua".

Tällä kertaa oli tavallisen kolmesta viiteen puvun sijasta kaksitoista vaatetta kuvattavana. Klassisesti edestä ja takaa, vasta sen jälkeen päästiin fiilistelemään. Olen äärimmäien iloinen siitä, miten hienosti kaikki jaksoivat rankan urakan ja miten loppumetreillekin hymytkin jaksoivat vielä kantaa. Sisukkaita sissejä koko tiimi!
 



Kiitos supertiimille! Purkissa on!


sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Pariisin taivaan alla

Mallikuvaukset on taputeltu ja niiltä osin suurimmat kiireet ovat ohi, joten uskaltauduin karkaamaan hetkeksi Pariisiin vetämään henkeä. Loma totisesti tuli tarpeeseen, sen verran ryytynyt naama peilistä mulkoili. Joten laukut kasaan (apua,  ei ole mitään kivaa päälle puettavaa!), koneeseen ja croissantin äärellä nuuskimaan hitusen keväisempää ilmaa.

Kihisevän innokas historiafriikki Versailles´issa

En tee tästä pelkkää matkaraporttia, vaan valotan paria erittäin tärkeää tapahtumaa reissun aikana. Suunnittelijan päähän ei koskaan lepää, vaan heti kun pääsee vähän toiseen ilmapiiriin, eri ympäristöön, hoksottimet alkavat rekisteröidä erilaisia pintoja, kuvioita, muotoja ja kaikenlaista mielenkiintoista. Kaikkea ei jaksa, eikä ehdi piirtää muistiin, joten kamera kulkee aina mukana taltioimassa pienetkin kiintoisa yksityiskohdat.

Notre Damen ovenkolkutin

Aikakausista minulle rakkain, keskiaika, antoi todella paljon Pariisin puolella. Kävin nuuskimassa niin Notre Damen gargoileja ja lasimaalauksia, mutta Saint Chapelle vasta antoikin sitä rikkaammin kuin osasin kuvitella. Niin paljon hienoja linjoja ja kuvioita!

Mmm, mitkä värien ja kuosien yhdistelmät!

Lasi-ikkunoista puhumattakaan


Taiteilijoiden Viistokujalla


Pariisi on myös täynnä toinen toistaan häikäisevämpiä taidetarvikeliikkeitä. Useammassa kerroksessa värikyniä, tusseja, öljyvärejä, voimakkaita itse sekoitettavia pigmenttejä ja pitkät rivit taipuisia siveltimiä. Papereista ja maalauspohjista puhumattakaan. Voi, miksi tällaista ei ole kotimaassa! Pitääkö jatkossa lähteä hakemaan luonnoksia varten työvälineensä Ranskasta? (oi voi, mikä kamala harmi. Hirveitä uhrauksia tehtävänä.)

Leukani loksautti täysin Sennelier Seinen varrella kivenheiton päässä Notre Damesta. Oli kuin olisi astunut suoraan Harry Potterin maailmaan, vaikkakin taiteilijatarvikkeiden nimissä. Ihastuttavia tummapuisia hyllyköitä ja lokerikoita täynnä erilaisia värejä, tuhansittain kyniä ja kaikkea sellaista, joista olen lähinnä kuullut kovan luokan tyyppien puhuvan, mutta en ole koskaan nähnyt missään myynnissä. Meinasi iskea Stendhalin syndrooma taas päälle, koska sai räpytellä silmiä, ettei niihin olisi pyrkinyt vaikuttumisen kyyneeleet ja vähän aikaa sai nojata erään kaapin sivuun, ettei huimaisi.


And Boooom! goes me head


Mestarin luona kylässä


Vaikuttavinta Pariisin lumoavan hengen lisäksi oli kohdata eräs suurista sankareistani, voisi sanoa esikuvistani. Kävimme nimittäin Jean-Claude Mezieresin luona kylässä. Herra on piirtänyt jo 60-luvulta Avaruusagentti Valerian -sarjakuvaa (josta Luc Besson on nyt tekemässä eeppistä elokuvaa) ja mikäli ei sarjakuviin ole tutustunut, herran kädenjälki on varmasti tuttua kulttileffasta Fifth Element, johon Mezieres teki konseptisuunnittelun; taustat, loi käytännössä maailman, lentävät taksit yms. Näiden alkuperäisluonnoksiin päästiinkin sitten ihan kädestä pitäen tutustumaan, ja saimme etuoikeuden nähdä vielä julkaisemattoman, uuden sarjakuvan ensimmäisiä sivuja. (Voi sisäinen fanityttöni, pysyit oikein hienosti kasassa!)

Siinä sitten istun suuresti kunnioittaman guruni kotisohvalla juomassa omppumehua ja sain mahdollisuuden kiittää tätä proaktiivisesta naishahmosta, joka on ollut harvinaisuus vielä näihin vuosiin asti niin sarjakuvissa, scifissä kuin fantasian genreissäkin. Laureline on ollut minulle suuri esikuva, muistutus ja esimerkki siitä, että kyllä vain, tytötkin voivat tehdä mitä vaan. Kyllä me pystytään ihan samaa kuin miehetkin ja välillä vähän enemmänkin! Mezieres oli itse kiitoksestani ilahtunut ja myhäili, että sittenhän viesti on tullut aivan oikein perille.

Feminismi alkoi saada 60-luvulla tuulta purjeisiinsa ja Mezieres yhdessä toisen sarjan tekijän, Pierre Christinin kanssa olivat suunnitelleet jotain uutta. He nimenomaan halusivat aktiivisen naishahmon ja aivan tarkoituksella loivat Laurelinen. Vanha herra ylpeänä lisäsi vielä, että hei, me oltiin ensimmäiset! Kunnioitukseni tätä herrasmiestä kohtaan vaan kasvaa kasvamistaan.

Hassua myös, miten jotkin asiat hoksaa vasta vähän jälkijunassa. Siellä vierailun aikana tajusin, että Mezieresin luovuus hahmojensa pukujen suhteen on ollut yhdenlainen kipinä myös oman ammatinvalinnan suhteen ja sanoinkin sen ääneen hänelle. Värikkäät, ennakkoluulottomat vetimet ovat koristaneet hahmoja ja antaneet minunkin luovuudelleni uutta kutkutusta. Kuten Mezieres itse totesikin, mikä olisi tylsempää kuin piirtää neljäkymmentä vuotta samaa pukua? Kerroin hänelle myös äitini filmitähtileikekirjoista, jotka ovat antaneet minulle yhden sykäyksen naiskauneudesta ja herra hörähti ilkikuriseen nauruun. Tämä esikuvallinen naishahmoni on kuulemma saanut paljon lainaa juurikin Brigitte Bardotilta. Oi, ilmankos!



Lämpimän halauksen lisäksi sain 70-luvun, isältä perityn, sarjakuvalehden sisäsivuille ihanan muiston. Piirtäjämestari kihitteli tätä piirtäessään, vilkaisi pilke silmäkulmassa minua ja totesi, että koska kerran puvuista ja korseteista puhuttiin, niin nyt tähän tulee pieni vitsi. Sarjis oli yksi henkilökohtaisista aarteistani, nyt sitä vieläkin enemmän!

Tämän reissun jälkeen täytän kuppini pariisilaisella teellä, huokaan tyytyväisenä ja palaan arjen kiireiden keskelle. Mikään ei ole ole mahdotonta. Aina tulee tilanteita, mahdollisuuksia eteen, joita ei olisi alunperin uskaltanut ajatellakaan tapahtuvan todeksi. Unelmat ovat sitä varten, että niistä tehdään todellisuutta. Ainakin niistä, joihin on mahdollisuus! Uskalla tavoitella tähtiin!