Sekalaisia viikkokuulumisia ja merkkipaalujen ylityksiä

Olen ihan käsittämättömän huono oman elämän päivämäärien, merkkipaalujen ja lukujen kanssa. Niinpä tämän blogin kahdessadas postaus menikin puolihuomaamatta ohi, mutta noteerataanpa se nyt tässä, postauksessa numero 202. Aika monta riviä on tullut vuosien varrella kirjoitettua! Nyt jo naurattaa, kun blogia aloittaessa pohti riittääkö sanottavaa ja tyssääkö homma ihan alkuunsa. Aika paljon aikaa, kuvia ja kirjaimia vierinyt sen jälkeen ohi, eikä tarinapussissa pohja häämötä lainkaan.

Kaikki toimii teen avulla. Nytkin tässä näppiksen vieressä voimajuomana.

Valmistautumista malliston lanseeraukseen

Ateljeessa on koneet hurisseet kilpaa, kun malliston ensi-esittely alkaa näkyä jo jännittävän lähellä. Vielä pari värivaihtoehtoa kehiin ja hyvä tulee! Alkavan viikon lopulla mallisto esitellään ensin lehdistölle, ja sen jälkeen pääsen esittelemään rekistä löytyvän uuden kokoelman muillekin. Myönnän, vähän jännittää, vaikka hyvää palautetta on saatu oikealta ja vasemmalta jo työstövaiheessa.

Yksityiskohdat kuntoon. Logot ja kokomerkinnät paikalleen.

Olen hyrissyt tyytyväisenä, kun mallit ovat saatu testivaiheitten jälkeen oikeista kankaista leikattuina kasaan ja viimeisteltynä rekkiin roikkumaan. On ollut ihana pukea niitä ensimmäisten mallien ylle, katsoa, miten helmat laskeutuvat ja linjat asettuvat. Vaikka itse sanonkin, hyvältä näyttää! Kuvausten sato saa tulostua omaan katalogiinsa ja kuvat ladataan julkaisua jo odottamaan nettisivuille. Malliston omat tuotekortit pitäisivät saapua ensi viikolla ja sitten pääsisi laittamaan värinäytteineen ja tuotetietoineen ne pukuihin kiinni. Paljon on vielä tekemistä, mutta olen todella innoissani!

Siellä sitä jo odotellaan...

Linssiluteena lehdissä

Vantaan Sanomat teki vähän aikaa sitten lämminsävyisen jutun allekirjoittaneesta ja toimittaja kävi käymässä meillä kotona. Ilahduin kovasti, kun facebookissa eräs tuttavani linkitti saman jutun löytyneen myös Aamupostista. Voi, olipa kiva yllätys! En lainkaan tiennyt, että artikkeli levisi niinkin pitkälle. Artikkelin voi lukea tästä.

Nauratti hieman, kun toimittaja on kirjoittanut vapaa-ajan kuluvan sisustuspuuhissa. Voisin sanoa, että paremmin remonttipuuhissa. Täällä on vietetty niin hehkeää aikaa, että olen pessyt vanhan talon sisäseiniä ja kattoja, jotta pääsisin niitä maalaamaan. Sen jälkeen katto on saanut pari kerrosta valkoista ylleen ja tänään oli vuorossa uuden työhuoneen seinien kirkastus uudella maalipinnalla. Vielä ei kovin suurta sisustusta ole näkyvissä, mutta eiköhän tämä vielä tästä. Loppuikä aikaa.

Katto kunnossa. Seiniä maalaamaan, mars!

Minulta hätäisin kyseli jo facebookissa olenko muuttamassa duunia johonkin muualle. Ei, en ole. Ateljee ja showroom pysyvät hyviksi havaituilla paikoillaan, mutta suunnittelutöitä en ole siellä tehnyt missään kohtaan. Ne hommat teen kotona, kun tarkoitusta varten on kunnollinen, säädettävä ja valotasolla varustettu piirustuspöytä ja rauhaa keskittyä ilman koneiden murinaa taustalla. Niskakin kiittää, kun en vietä ihan koko aikaa kumarassa. Muutenkin on mukavampaa, kun saadaan vähän valoisampi ja isompi huone kummankin talon taiteilijan käyttöön. Nykyinen vinokaton alla tasapainottelu on jokseenkin hankalaa, kun kaksi ihmistä yrittää mahtua samaan aikaan tekemään omia hommiaan.

Tässä alkaa väkisinkin kaipaamaan tilaa. Siispä alakerta remonttiin ja työhuone sinne!