Revelations

Revelations

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lähtökuopissa muuttoon, linnanjuhliin ja kansallismuseon häätapahtumaan

Linnanjuhlat lähestyvät kovaa kyytiä ja kiire on sen mukainen. Tällä kertaa vuosi on erilainen, odotus on toisenlaista. Putiikki nimittäin ottaa ja muutta ihaniin, isompiin tiloihin joulukuussa ja tammikuussa olisi sitten avajaiset odotettavissa.

Vitsailin, kun maalasimme Fitting Roomin ompelimon seiniä reilu kolmisen vuotta sitten, että minulla ilmeisesti on jokin tarve päästä remontoimaan liiketiloja parin vuoden välein. Kuinkas sitten kävikään? Ompelimon lisäksi tuli showroom ja nyt pääsemme muuttamaan kummatkin yhteiseen sijantiin.

Museokatu 40. Pistä korvan taakse!

Muutama huolestunut ihminen on kysellyt jo mihin muutamme. Ei hätää, kauas ei mennä, vain korttelin toiselle puolelle. Meistä tulee Museokadun asukkeja, ja olen nyt jo ihan rakastunut tuohon tunnelmalliseen katuun, sen pieniin liikkeisiin ja ihmisiin. Tammikuussa kun käännyt Helsingin ns. hääpukuliikebulevardilta eli Runeberginkadulta Museokadulle, nokka kohti rantaa, olet käytännössä jo ovella!

Arvaa kumpaan värimaailmaan mentiin?

Tapetit ovat tulleet ja oikeansävyiset maalipönikät odottavat ensi viikon jälkeen seinille telomistaan. Tilasta tulee niin kaunis! Muodoltaan se on hevosenkengän kaltainen, joten sinne saa eriteltyä sopivasti toiminnan eri ulottuvuudet. Saamme sovituspuolelle ihanan paljon tilaa peilailla ja testailla helmanpituuksia ja toiselle puolelle taas Revelationsin, Aurora -valmispukumalliston, Ruoste Designin ja Trilogia Collectionin puvut. Uuteen tilaan on myös tulossa useampia ihan uusia tuttavuuksia laukkujen ja korujen muodossa. Katsotaan, mitä herkkuja vielä löytyykään! Valtavirrasta valikoimaltaan ja tunnelmaltaa poikkeava hää- ja juhlapukujen erikoisliike alkaa saada entistä paremmin raaminsa.

Kiemurainen peili löytyi huutokaupasta
Kehys- ja kultausliike Virtaselta löytyikin sitten enemmän raameja

Takatiloihin saadaan mahtumaan puolestaan ompelimo suurine leikkuupöytineen entistä väljemmin, eikä nykyistä ramppaamista ompelimosta showroomille enää tule. Puvun saa kirjaimellisesti kättä ojentamalla työn alle. Voi, olisi jo joulukuu ja olisipa jo linnanjuhlat ohi, niin pääsemme toteuttamaan tämän kaiken!


Itsenäisyyspäivän pukujuhlaa


Linnan juhliin on tänä vuonna tulossa useampia pukuja Revelationsilta, mutta ketkä niitä kantavat, kerrotaan vasta lähempänä itsenäisyyspäivää. Ompelimossa koneet surisevat lähes taukoamatta ja olemme ottaneet normaalien sovitusaikojen ulkopuolellekin sovituksia, kun emme ole halunneet jättää ihmisiä pulaan suuren juhlan kanssa. Onneksi ennakoime kunnolla aikataulujen kanssa, joten tällä kertaa ei ole tarvinnut tehdä kuutamohommia.

Aivan ihania pukuja kyllä tulossa! Luulen, että meillä seurataan kättelyitä tänäkin vuonne tyyliin: "Tuon korjasi Aki, Hanna teki tuohon uuden selän, tuo on minun suunnittelemani, tuo taas Akin muokkaama ja kappas, tuon täytyy olla Valkoisen Kreivittären Johannan suunnittelema!" Ihana aina nähdä juhlaeleganssin kokonaisuus; meikki, kampaus ja korut. Kuinka ihminen pukuaan kantaa ja säteilee kiitollisuutta ja iloa kutsun saatuaan.

Anna ajan pysähtyä - häätapahtuma Kansallismuseolla 10.12.


Kun itsenäisyyspäivästä on selvitty,  ja muu ompelimon porukka huhkii uuden liiketilan kanssa, minä karkaan vielä vähäksi aikaa messuilemaan. Kansallismuseolla Helsingissä järjestetään aivan ihana "Anna ajan pysähtyä" -häätapahtuma, jonka päätavoite on esitellä museoviraston kohteita hää- ja juhlapaikkoina. Voi, tämähän sattui ihanasti! Olen aina rakastanut historiaa, vanhoja linnoja ja kartanoita, joten ei paljon tarvinnut miettiä tulenko tänne mukaan. (Sitä paitsi nyt on vähän omaa ammuakin ojassa. Linnahäät? Ei paha. Ei paha.)


Sen lisäksi, että itse varmasti käyn nuuskimassa jokaisen ihanan kohteen esittelyt, olen esittelemässä Revelationsin uniikkipukuja ja Aurora -valmispukumalliston vaihtoehtoja. Historiahan on yksi suurimmista innoituksen aiheistani suunnittelussakin, joten tuntuu näiden menevän nyt sopivasti yhteen. Pukujen seuraksi puetaan monesta muusta yhteydestä tutun Kultaseppä Sanni Lehtisen hopeapitsiset filigraanikorut. Ihastuessaan, kauniin riipuksen tai korvakorut voi ostaa samalla käynnillä myös mukaansa!

Tapahtumasta voit katsoa tästä lisätietoja. Paikalla on juhlapaikkojen ja cateringien lisäksi useampi, hieman erilainen hääpukeutumisen edustaja, mahtavia hääsuunnittelijoita auttamassa monessa mutkassa, sekä Häät -lehti. Hääpukeutumisessa on haettu vintage ja designer-tyylisiä näytteilleasettajia, joten odotan kyllä innolla tätä kattausta.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kurkkaa Tangokuninkaan kruunajaisiin suunnitellun puvun vaiheita

Tangon pyörteissä jatketaan vielä hetken, vaikka kiirettä riittää linnanjuhlien pukujen kanssa. Pysytään blogifiiliksissä tosiaan vielä kesässä ja otetaan varmat tangoaskeleet kohti Seinäjokea ja Tangokuninkaan kruunaamista. Kyllä, haluan fiilistellä vielä Helena Lindgrenin tuomaripuvuilla!

Kaikki puvut suunniteltiin samaan aikaan, ja niiden valmistus kulki limittäin keskenään. Ensin semifinaalipuku ja rinta rinnan Kuningatar- ja kuningasfinaalin puku. Vaikka näillä kahdella tapahtumalla olikin useampi päivä eroa toisistaan, Seinäjoelta ei pääsekään aivan niin helposti kesken kaiken pois. Siksi kaiken piti olla samalla kertaa valmiina, pakattuna samaan matkalaukkuun.

Työn touhussa. Ah, värit natsaavat niiin hyvin!


Rinnakkain, tunnelmasta toiseen hyppääminen eri pukujen välillä oli välillä hyvinkin erikoista, joskus haastavaakin, mutta ehdottomasti antoisaa. Kaikkein eniten kyllä nautin tästä kuningasfinaaliin tarkoitetun puvun tekemisestä.

Halusin kaikkien kolmen puvun olevan keskenään hyvin erilaisia, nostavan jokaisesta jotain uutta Helenassa. Kuningasfinaaliin valikoitunut puku oli äärimmäisen naisellinen, kevyt, ilmava ja ylellinen ja ennen kaikkea liikkuva. Poimin siihen paljeteissa kimaltelevan pitsin lisäksi pehmeän laskeutuvan tyllin, joka seuraisi aaltomaisesti jokaista liikettä.

Tältä näyttää ateljeen lattia, kun on käsitellyt paljettipitsiä jokusen tunnin.

Hihan mallailua
Minulta kysyttiin tangomarkkinoiden jälkeen mistä olin löytänyt niin makean pitsin. Pakko oli tuottaa hieman pettymystä. Itse pitsi on kyllä aivan upea, mutta miksi se Helenan yllä näytti niin erityiselta, johtui siitä, että olin tuunaillut pitsiä ihan omin pikku kätösin. Leikannut kuvioita irti perusasettelusta ja sommitellut niitä kauniisti korostamaan puvun yläosaa, rinnan sivuja ja kylkiä. Pitsissä usein on se ovela puoli, että jos sitä käyttää vain aivan pelkkänä sellaisenaan, se uhkaa jäädä hieman tylsäksi. Ainakin minun mielestäni. Lähes kaikki pitsit kaipaavat hieman luovan käden kosketusta.

Valmis hiha sovituksessa. Näyttää jo hyvältä!
Erityisesti helman takaosa nousi lempikohdakseni tätä pukua. 
Helena viihtyi puvussa niin hyvin, että sovitukset uhkasivat venyä, kun puku ei olisi lähtenyt millään pois päältä ja sai laulajattaren heti keinumaan suuren lavadiivan elkein. En olisi voinut olla tyytyväisempi. Silloin kun jo sovitusvaiheessa viihtyy vaatteessaan näin hyvin, lopputulos on silkkaa timanttia. Puku liikkuu ihanan viekoittelevasti ja vähän luulen, että en tainnut saada tarpeekseni tämäntyylisistä helmoista vielä. Ehkä pitänee tehdä vielä jokunen puku, koska tätä on ollut sekä todella kiva tehdä, että vielä huikeampi fiilis katsoa sitä tositoimissa, lavalla, liikkeessä ja catwalkilla.

Tiedätkö myös, mikä ilahduttaa minua myös suunnattomasti tämän puvun kohdalla? Se ei jäänyt pelkästään Tangomarkkinoiden edustusvaatteeksi, vaan Helena käytti tätä Sinitaivas -konserttikiertueellaan, jossa se natsasi täysin esitettävän kappaleen kanssa, ja luulenpa, että tulemme näkemään tämän muusan vielä myöhemminkin!


Ihana Helena tositoimissa!