Hyvää itsenäisyyspäivää - vinkit pukujen bongaukseen

Ihanaa itsenäisyyspäivää! Itsenäisyyspäivän aamu aukeni ihanan aurinkoisena, hyväntuulen ja huumaavan valon päivänä. Suunnittelija itse heräsi noin tunti sitten ja nyt kirjoittaa tätä vielä lämpimään flanellipyjamaan verhoutuneena. Mikäpä tässä kiire.

On taas tullut se aika vuodesta, kun keräännytään töllöttimen ääreen, kuohuviinipullo kylmässä odottaen ja innolla seurataan parituntisen verran punaisella matolla käveleviä juhlavieraita kättelemässä tasavallan presidenttiä. Suomalainen itsenäisyyspäivän perinne, jota olen useammin kuin kerran yrittänyt selittää ulkomaalaisille ilman sanottavaa menestystä. Tämmöisiä me nyt satumme olemaan. Omanlaisiamme. Suomalaisia.

(Yllä pieni fiilistely viime vuodelta, Olavi ja Marianna Sydänmaanlakan kättelystä punaisella matolla. Pahoittelen huonoa kuvalaatua, kännykällä suoraan ruudulta napattu.)

Linnan juhlat ovat meille se valtakunnan ykkösjuhla. Se, jota harva jättää katsomatta ja fiilistelemättä. Se on myös meille kotimaisille käsityöläisille, suunnittelijoille, ompelijoille, korujen- , kenkien-, ja asusteiden suunnittelijoille tilaisuus näyttää omat kyntemme, osaamisemme ja luovuutemme. Vuoden tärkeimpiä päiviä jo ihan suomalaisen työn puolesta!

Vauhtikuukausi takana

Vuosi on ollut poikkeuksellinen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien pukujen kanssa. Viimeiset vuodet nukkumattia ei ole juuri ehtinyt tavata, ja marraskuu on kulunut tiukasti ompelukoneen, silkkien ja pitsien välissä. Vaikka tilauskalenteri näyttääkin, että tänä vuonna on tehty enemmän pukuja kuin koskaan aiemmin, on silti päässyt joka ilta kotiin nukkumaan. Olisiko tämä nyt sellainen elämä opettaa -tilanne? Kutsutkin ovat tosin tulleet selvästi aiempia vuosia aiemmin.  Joka tapauksessa, näppiksen takana ei olekaan nyt äärimmäisen uupunut suunnittelija, joka ei jaksa oikein kirjoitaa pariakaan riviä juhlapuvuista, vaan täällä ollaan täydessä vireessä.

Yhteen valmispukuun tarvittiin pieni lisäys sivuihin. Tässä mallataan oikeaa tyllin sävyä.

Moni on lähetellyt viestejä, kysellyt keillä kaikilla on suunnittelemani puvut tänä vuonna ja mistä ne saattaisi tunnistaa. Omia pukuja linnaan astelee neljä, ja sen lisäksi pukuja on laiteltu istuvammaksi ja oikeaan mittaan lähes kolmellekymmenelle juhlijalle. Siitä saa sen verran perspektiiviä juhlijoiden valinnoista, että taitaa sittenkin tulla sangen sinivoittoista pukujen suhteen. Sen lisäksi avoimet tai muuten näyttävät selät puvuissa ovat selvästi tämän vuoden juttu, Olkaimettomuutta on myös vähemmän, mutta sen sijaan paljettien ja helmikirjailuiden määrä on noussut huimasti. Osataan täälläkin hehkua!

No kerronko nyt? No kerron, kerron!

Yksi syy, miksi ateljeen henkilökunta ei ole tämän voipuneempaa, on se, että Aurora -mallisto on otettu enemmän kuin avosylin vastaan ja kaksi malliston pukua nähdään linnanjuhlien kaunottarien yllä. Celina on mustana todella tyrmäävä (mutta valitettavasti puvun kantajan nimeä en saa julkaista), ja  vaaleanpunaisessa Camillessa nähdään YLEN juontaja Piia Pasanen. Väri suorastaan  hivelee Piian omaa väritystä! Täytyy myöntää, että vähän jännittää nähdä, miltä puku telkkarissa näyttää, kun sitä useamman kerran varmasti onnistuu bongaamaan lähtien presidenttiparin haastattelusta lähtien. Tämä taitaa olla nyt näkyvin suunnittelemani puku tältä osin.

Aki viimeistelemässä helmoja Piian pukuun.

Tämän vuoden linja puvuissa on ollut klassisia, pelkistettyjä leikkauksia, mutta äärinaisellisia linjoja. Suuria härpäkkeita ei kannata odottaa tältä sektorilta, sillä (jatko)käytettävyys on myös yksi tärkeä kriteeri monella kantajalla. Ministeri Kai Mykkäsen puolison, Annan puvussa petroolinvärinen pitsi saa hohtaa ja näyttävin yksityiskohta on kauniisti avarrettu selkä. Selät, ja hihat tuntuvat muutenkin olevan tämän vuoden juttu!

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa sen sijaan puettiin näyttävän talviseen kukkakuosiin. Kuosien kanssa työskentelyssä on omat haasteensa. Jotta kuviot pääsisivät  parhaimmin esiin, leikkauksien pitää olla selkeät ja antaa materiaalille tilaa.

En tiedä, miten tv-kamerat värit kääntävät, mutta kuosissa on ihanan runsas värimaailma; runsasta tummanvihreän sävymaailmaa, herkkää vaaleanpunaista, pirteää oranssia ja kirkasta keltaista. Puku kantaa nimeä Secret Garden, ja Sari ihanasti totesikin, että haluaisi vain karata keskelle sitä vehreää runsautta. Uniikit korut pukuun on suunnitellut Carina Blomqvist.

Leikkausten hahmottelua nukella

Kurkistus ensimmäiseen, raakaversion sovitukseen.

Kuosikankaan vedostusta nukella.

Tänään, itsenäisyyspäivänä, vähän ennen kättelyn alkua, on tulossa todella kivan nettiartikkeli kuvien kanssa tästä puvusta, joten hähää, en kerrokaan tässä enempää, vaan linkkaan jutun myöhemmin illalla tähän perään. Silkkimäisen laskeutuvaa pukua pääsee siis ihailemaan enemmän pienen odotuksen myötä!

Ihanan aurinkoista itsenäisyyspäivää sinulle! Kohotetaan yhdessä maljat 99v. Suomelle!