tag:blogger.com,1999:blog-242908338065926927.post3715563739769301353..comments2023-08-29T18:11:42.168+03:00Comments on Revelations by Aurora Raiskinen: Tyrmistys kesän korvillaAurorahttp://www.blogger.com/profile/01970558562980371649noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-242908338065926927.post-74465191101485611582013-06-06T19:57:43.277+03:002013-06-06T19:57:43.277+03:00Kommentointi tulee pahasti jälkikäteen, mutta kiit...Kommentointi tulee pahasti jälkikäteen, mutta kiitos kaikille keskusteluun osallisuneille, ja mielipiteensä antaneille. Hyviä ajatuksia kaikilla, mutta anonyymin pitkään ja perusteltuun kirjoitukseen minun on vielä puututtava.<br /><br />Ymmärrän, että olet pettynyt työllistymiseen tällä alalla, ja että koulutus, johon panostit, tuntuu nyt ajan hukkaukselta. Itse uskon, ettei mikään koulutus mene koskaan hukkaan - niille tulee ennemmin tai myöhemmin yllättäviäkin käyttötarkoituksia. <br /><br />Mietin pitkään, miten tähän vastaisin, koska tämä kommentti tuntui olevan sellainen ärtymyksen purkaus, johon on vähän vaikea tarttua. Perusteluistasi huolimatta en lähtisi tekemään niin radikaalia muutosta kuin lakkauttamatta kulttuurialoja noin kylmästi. Sen sijaan jo hakijoille ja opiskeleville tulisi tehdä selväksi se, mikä työllisyystilanne todellisuudessa on, eikä maalata pilvilinnoja hehkeästä tulevaisuudesta. Yrittäjyys on harvoja mahdollisuuksia saada oma kädenjälki tosiaan esiin, ja jo sen vuoksi yrittäjyyttä tulisi tuoda esiin jo opiskeluissa, valmentaa sen mahdollisuuden järkevään toteuttamiseen. Samoin koulutuspaikkojen supistaminen olisi realistista. Mitä sitten tapahtuisi, jos yhtäkkiä näiden alojen koulutus lopettaisiinkin? Ihmisten kiinnostus käsillä tekemiseen ei katoa mihinkään, ja voisin uskoa monen hakeutuvan entistä voimakkaammin kansanopistojen ja yksityisten oppilaitosten pariin.<br /><br />Myöskään kaikille raha ei ole työnteon tärkeimpiä arvoja. Olen siinä aivan samaa mieltä kanssasi, ihminen taipuu moneen. Esimerkiksi itselleni on huomattavasti oleellisempaa, että saan ja pystyn tekemään sitä, mitä rakastan kuin se, kuinka moninumeroinen summa palkkapussissani on kuun lopussa. Kyllä, ala on heikosti palkattua, eikä yrittäjänäkään voida puhua mistään kullan takomisesta edes todella hyvällä hetkellä, mutta ainakin minä olen onnellinen näin. Olin aikoinaan kohtuullisen hyvin palkatussa sisäänostotyössä, ja olotila oli kertakaikkisen surkea jatkuvasti. Viivan alle jäävä summa tipahti huomattavasti sen jälkeen, kun alkoi yrittäjäksi, mutta ei ole siitä huolimatta tarvinnut katua hetkeäkään. Se, mikä on kunnollinen toimeentulo, riippunee kunkin henkilön omasta katsantokannasta. <br /><br />Vaikka itse petyit alaan, minun on vaikea ymmärtää, miksi haluaisit viedä muilta pois mahdollisuuden toteuttaa omat toiveensa ja tulevaisuutensa lakkauttamalla nämä alat kokonaan. Arvostan kuitenkin rohkeuttasi tuoda kärkevät ja erimieliset ajatuksesi esiin. Kiitos!Aurora/ Revelationshttps://www.blogger.com/profile/08306267636995858649noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-242908338065926927.post-35210032970734715922013-05-15T00:32:14.892+03:002013-05-15T00:32:14.892+03:00Mielestäni tämä on askel oikeaan suuntaan. Tekstii...Mielestäni tämä on askel oikeaan suuntaan. Tekstiilialan myötä olisi syytä myös lakkauttaa vaatetus- ja keramiikka-alan koulutus Suomessa. Ylipäätänsä kulttuurialaa pitäisi karsia Reippaalla kädellä. Ai miksikö ja mitäkö minä olen asiasta sanomaan?<br /><br />Olen AMK-artenomi. Neljä hikistä vuotta ahkeroin koulussa intohimoisesti. Tein paljon ja enemmänkin kehittyääkseni omalla osa-alueellani asiantuntevaksi ammattilaiseksi. En juhlinut, remunnut tai laiskotellut. Ja kyllä, kehityinkin ammattilaiseksi ja olen todella kiitollinen kaikesta siitä tuesta ja opista, jonka koulustani sain. <br /><br />Valitettava totuus kuitenkin on se, että moni kulttuurialan huippuammattilainenkaan ei pärjää Suomessa. Koulutusta vastaavaa vakaata työtä ja toimeentuloa ei yksinkertaisesti ole mahdollista saada. Koska yliopistot, ammattikorkeakoulut ja ammattikoulut kouluttavat työelämän tarpeisiin (=ammattiin), olisi näissä opinahjoissa opetettava vain aloja, jotka todella mahdollistavat ko. ammatin harjoittamisen Suomessa. Kaikki muu on resurssien tuhlausta. Kulttuurialaa olisi syytä opiskella ainoastaan harrastukseksi. Käsityöalojen koulutuksesta olisi pitänyt luopua jo kauan sitten, Neuvostoliiton romahdettua, ja viimeistäänkin globalisaation vyöryessä Suomeen. Asiaa voi ajatella näinkin: miksi ihmeessä kouluttaa lisää ammattilaisia, kun entisetkään eivät ole työllistyneet aloilleen. <br /><br />Nyt kun itse opiskelen jälleen, ns. järkevämpää alaa, en voi olla ajattelematta Suomen koulutuspolitiikan vääryyksiä. Koen, että joudun tekemään tuplasti montaa muuta ihmistä enemmän töitä, jotta pääsen ns. samalle viivalle ikätovereitteni kanssa. Taloudellisesti olen menettänyt ainakin neljä palkallista vuotta. Kokemuksien kannalta ja taidoiltani olen tietysti rikas, mutta se ei luo taloudellista turvaa. Haluan, että mahdolliset tulevat lapseni eivät kärsi minun valinnoistani. Tutkimusten valossa tiedämme, että vanhempien köyhyys vaikuttaa lapsenkin tulevaisuuteen. <br /><br />Kuten totesin, koen olevani lahjakas omalla kulttuurialallani, ja ajatuksissa on vuosia kytenyt yrittäjyyshaaveita. Kuitenkin olen läheltä nähnyt konkreettisia oikeita talouslukuja kulttuurialan osaajilta ja tiedän, että tie on erittäin raskas ja kivinen. Siksi kulttuurialan yrittäjyyttä ajatellessa realistinen vaihtoehto on lähinnä muun alan päivätyön ohella tapahtuva harrastajamainen pienimuotoinen yrittäjyys, josta saa iloa ja sivutuottoa. Keskitasoisen elannon ansaitseminen onnistuu vain harvoilta. Kansantaloudellisesti kulttuurialan tekohengittäminen on täysin järjetöntä. <br /><br />Olen vahvasti sitä mieltä, että ihminen taipuu moneen. Alaa, jota nykyisin opiskelen, voisi luonnehtia melkeinpä aiemman alani vastakohdaksi. Se ON todellakin hieman ikävää ja tylsää. Mutta se tuo elannon. Ja kyllä, todellakin pystyin taipumaan tämänkin alan vaatimuksiin. Nykyisten aikojen suuri ongelma on se, että ihmiset ovat tottuneet liikaa saamaan mitä kaikkea mitä he haluavat. Mutta kun kulttuuriala ja kunnollisen elannon ansaitseminen eivät sovi yhteen. Sen moni tajuaa, mutta ei silti kuitenkaan ymmärrä. Vaihtoehtoja on liikaa, Suomen sosiaalipolitiikka takaa perusturvan työtäkin tekemättömille, media vääristää elämää ja päätöksiä tekevät nuoret ovat monesti kypsymättömiä ja kokemattomia tekemään loppuelämäänsä vaikuttavia päätöksiä. <br /><br />Kivuliastahan se on tietysti opettajille ja muille sidosryhmille, se kulttuurialan koulutuksen heikentäminen. Mutta ajattele, elvyttämisen lopettaminen on kuitenkin kokonaisuuden kannalta paljon kivuttomampaa nyt kuin vielä myöhemmin tulevaisuudessa. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-242908338065926927.post-75894698510109850742013-05-14T08:13:59.553+03:002013-05-14T08:13:59.553+03:00Oma kokemus ammattikoulusta on juuri sellainen pin...Oma kokemus ammattikoulusta on juuri sellainen pintaraapaisu. Jos en olisi ommellut ennen sitä, niin en todennäköisesti olisi saanut irti puoliksikaan niin paljon kuin sain. Mulla oli onnena se, että vaikka meillä oli iso ryhmä, mun opettaja ehti neuvoa yksilöllisesti kaikkia, ja mua myös aiheeseen kuulumattomien asioiden kanssa (esim. paitajaksolla kun olin tehnyt kolme paitaa, sain tehdä itselleni luitettua juhlapukua ja ope auttoi ;)). <br />Korjausompeluiden tekeminen ja meidän MIrja on auttanut mua ihan hulluna kehittymään ompelijana. Ja tietysti se itse tekeminen. Mulla tosin onkin sitä kunnianhimoa ja on mahtavaa nähdä, että edelleen jokainen uusi tehty puku on parempi kuin edellinen. :)Heidihttps://www.blogger.com/profile/07501092216304248303noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-242908338065926927.post-30810509844375355932013-05-14T05:55:31.474+03:002013-05-14T05:55:31.474+03:00Taitaa olla yleinen ongelma perinteisillä käsityöa...Taitaa olla yleinen ongelma perinteisillä käsityöaloilla. Itse opiskelin Outokummussa kivimieheksi (kunnon äijä olenkin joo...) ja siellä ongelmana oli se, että käytännöllisesti katsoen se verovaroilla toimiva koulu opetti kivenjalostuspuolella pelkkiä vuolukiven käsittelijöitä Juuan uunifirmoille. Siltä pohjalta oli kiva lähteä valmistumisen jälkeen eri suuntaan ja ruveta jalostamaan graniittia ympäristökiviksi, se kun on ihan toisenlaista hommaa kuin pehmeän vuolukiven veistely. Mutta 12 vuoden harjoittelun jälkeen homma alkaa olla pikkuhiljaa hanskassa :)<br /><br />Työssä se varsinainen ammattitaito saavutetaan, mutta kyllä se saavutettaisiin helpommin, jos pääsisi aloittamaan tukevalta pohjalta. Kyllähän minä opin paljon koulussa, mutta todella paljon jäi opettamatta sellaisia perusjuttuja, jotka olisivat nopeuttaneet huomattavasti sitä varsinaista työssä oppimista.Harrihttps://www.blogger.com/profile/00410532481140715351noreply@blogger.com