Revelations

Revelations

tiistai 16. toukokuuta 2017

Rouviintunut suunnittelija taidesukeltaa

Aurinkoisia terveisiä rouviintuneelta suunnittelijalta! Viimeisten työhommien kasaaminen ja hoitaminen, oman hääpuvun valmistaminen ja häistä hengissä selviäminen näemmä verottivat voimia useamman viikon edestä. Huh.

Kun on tottunut olemaan todella aikaansaava, pitämään noin kymmentä eri rautaa tulessa ja elämäntapa on sanalla sanoen tekevä, on ollutkin todella iso juttu pysähtyä. Olen nyt virallisesti äitiyslomalla, vaikka Alien on vielä vain omissa nahoissani. On ollut hämmentävää, miten jo nyt elämä on muuttunut ja on pitänyt hyväksyä, ettei ole ollut enää aikoihin työkunnossa. Fitting Roomilla kaikki toimii ja sujuu ilman minuakin. Sekään ei muuten ollut mikään helppo huomio tehdä. Aikamoisia elämänmuutoksia.

Vielä pääsiäisenä, hääpuvussa piti päästä katsomaan Tallinnan vanhan kaupungin maisemia hotellin ikkunasta

Elämän ollessa ollut niin hektinen, myönnän turhautumisen välillä nostaneen päätään, kun todella on pitänyt pysähtyä. Sillä on myös ollut yllättäviä, positiivisia vaikutuksia. Kun on monta vuotta suorittanut menemään, hukkaa myös jotain itsestään matkalla. Pysähtyminen on pistänyt miettimään, kääntelemään ja pohtimaan elämää ja samalla tuntuu, että olen löytänyt tälla matkalla sellaista vanhaa Auroraa, spontaanimpaa ja luovempaa tyyppiä, jonka luulin jo osaksi kadonneen. Luovuutta ja uusia ideoita nimittän pulppuaa nyt kuin koskesta ja olen suorastaan asunut piirustuspöydän ääressä ja puuhannut projekteja, joille ei aiemmin ole muka ollut aikaa. Olen ruokkinut luovuuden kukkaa yhä huikeampaan kukintoon. Arvaa mitä, tuntuu huikean onnelliselta!




Sydänsyli -taidehanke

Jokunen aika sitten olin mukana yhteisötaideteos Sydänsylin tekemisessä, jonne meitä muotialan ammattilaisia oli kutsuttu allekirjoittaneen lisäksi Mert Otsamo ja hääblogienkin maailmasta tuttu muotialan lakimies Heidi Härkönen. Vietimme pienessä porukassa aivan huikean tunnelmallisen ja totuttuja rajoja rikkoneen iltapäivän, joka oli varmasti kaikille osallistujille merkityksellinen. Voisi oikeastaan sanoa, että Creatimagian Paula Rusokallio avasi minussakin joitain ovia, joita en edes tiennyt laittaneeni kiinni, antoi ennakkoluulottomat aseet omaan tekemiseen ja vapautti samalla valtavan määrän luovaa energiaa.



Taidesukellus - hanke kutsuu yksityishenkilöitä, yrityksiä ja yhteisöjä mukaan uniikkiin Sydänsyli -yhteisötaideteokseen, joka toteutetaan osana Suomi 100 itsenäisyyden juhlavuotta. Lopputuloksena on saada 1000 taideteosta yhdistävä ennenäkemättömän suuri installaatio, jonka näyttely järjestestään vuoden 2017 lopussa.

Itse taidesukellus oli ihanan spontaania, leikkisää ja uudenlaista tekemistä, joka kuitenkin avasi ovia hyvin syvällisiin ja herkkiin aiheisiin, joita ei ihan noin vain lähtisi puimaan ventovieraiden kanssa. Kokemus oli mahtava ja voin suositella sitä aivan kaikille taustasta tai lähtökohdista riippumatta. Ei tarvitse osata piirtää tai maalata, vain avata itsensä hetkeksi uudelle ja heittäytyä mukaan. Lupaan, että fiilis on aivan mielettömän avartunut ja ihana taidesukelluksen jälkeen!

Taidesukelluksessa pidetään myös verensokereista kiinni! Ruokaorientoituneen taivas!

Omakuvani Sydänsyli-teokseen. Pimeästä kaudesta kohti valoa!

Inspiroitunut taiteilija suosittelee kokemusta!


Jos kiinnostus heräsi, ota suoraan yhteyttä Paula Rusokallioon Creatimagiasta (044 0622242)

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Steampunkhäiden kurkistuskuvia

Kierrätystä ja steampunkia. Siitä lähdettiin liikenteeseen. Steampunk oli sulhasen sydänjuttu ja kierrätys taas lastentarhanopettajan työskentelevän morsiamen rakkaus. Oli aivan huikean hienoa nähdä, miten hienosti tässä yhdistettiin kaksi hyvin erilaista teemaa, otettiin kumpikin täysin huomioon ja rakennettiin siitä jotain aivan omaa, yhteistä, täydellistä.


Kuinka nämä teemat sitten yhdisteltiin? Sulhanen oli nähnyt unelmiensa liivin netissä, mutta sitä ei saanut tilattua kotimaahan, ja sitten toki se kortin toinen puoli. Herra teki kotityöt huolella ja oli etsinyt kuluttajapalautteita kuvien kera - ja se ratkaisi. Myyntikuvat olivat upeita, mutta se, mitä ihmiset olivat saaneet, olikin sitten jotain ihan muuta. Iso hatunnosto tästä, napakasti laskettua hääbudjettia eivät päässeet virhehankinnat romuttamaan.

Siispä liivi laitettiin hankintalistalle, ja suunnittelin inspiraation antaneen kuvan pohjalta hänelle ihan oman, uniikin steampunk-liivin. Kaulukset olivat meistä kummastakin aivan ehdottomat, sillä kesäkuumalla on niin paljon mukavampi tipauttaa puvun takki pois, olla vähän viileämmässä olotilassa ja pysyä silti juhlavasti puettuna. Kankaan sulhanen kävi itse valikoimassa Eurokankaan valikoimista. Nyt jos tämän tekisi uudestaan, vinkkaisin Villisilkin puoleen. Siellä tämäntyyppisiä kankaita löytyy runsaasti eri väreissä.







Entäpä morsiamen häälook? Jo ensitreffeille hän otti vanhan, vuosikausia komerossa olleen hankintansa mukaan arvioitavaksi ja mustan muovikassillisen vanhoja kankaita, nippeleitä ja nappeleita. Sovitimme vanhaa korsettia ja todettiin, että kyllähän siinä aineksia on, mutta joitain muutoksia pitää tehdä. Luut piti uusia kunnollisiksi metallisiksi, nyörityksen alle järkevänmittainen ja tukeva lista, ettei nyörit hinkkaisi ihoa ja selkänahka paistaisi rumasti.  Myös kuppi oli sen verran avoin, että ihan hääkäyttöön se olisi turhankin rohkea.


Kaikki lähti siis korsetista, puvun keskipisteestä. Suunnittelin pehmeän mustasta tyllistä korsettiin vedostetut olkaimet ja samalla ratkaistiin korsetin turhan voimakas antavuus. Löysin myös aivan mahtavia, kullanvärisiä guipure-pitsin palasia, joita olen hillonnut ikuisuuden - nyt niille löytyi täydellisen oikea käyttö! Osassa oli vielä mahtavasti kellonrattaita muistuttava kuvio, ja mikä menisikään paremmin steampunkin visuaaliseen maailmaan kuin kellonrattaat. Pitsien ja metalliketjujen avulla korsetti nousikin aivan uuteen näköön.


Kokonaisuus tarvitsee kuitenkin muutakin kuin korsetin. Harvapa sellaisessa menisi yksinään vihille. Vaikka kaikki lähti korsetista, se on kuitenkin puvun keskipiste. Nuuskin jätesäkillistä vanhoja kankaita, mittailin ja vähän testailin, mitä voisi saada mistäkin. Morsian toivoi kivaa, hihoiltaan vajaamittaista boleroa ja napit olisivat erityisesti mieleen.

Värimaailmaakin oli verrattu sulhasen liivin kanssa ja löydetty sieltä jo hyvä yhtenäinen linja; mustakultaista höysteenä murrettuja vihreitä. Liian gootiksi ei ole tarkoitus heittäytyä, vaikka draamantajusta ei luovuta. Sopiva kangas löytyikin ja tein sillä jokusen väritestailun ennen sen värjäämistä kauniin oliviiseksi. Muhkeat hihat saivat heti innostusta osakseen, samoin selän peittävä bolero reilun viidenkymmenen mustan nappinsa kanssa.


Uutta puvussa oli hameen oliviinvihreä, mustaan shiftaava tafti, joka koottiin kauniille pehmeille poimuille ja muotoiltiin epätasaiseksi mitoiltaan, edestä lyhyemmäksi ja takaa pidemmäksi. Kuvissa se näkyy lyhyempänä versionaan, kun laahuksen sai nostettua sujuvasti ylemmäs varsinaisen juhlan ja tanssin ajaksi. Aika mainiosti saatiin siis kierrätysmateriaaleilla mentyä!


Vuoriksi kierrätyshengen kunniaksi päätyi yksi mummoni vanhoista, äärimmäisen pehmeäksi ja suloiseksi kulunut lakana. Vaikka tafti ei juuri hengitä, vanha puuvilla tuntuu kuitenkin hyvältä ihoa vasten, eikä hiosta tai liimaudu millään tavoin. Mukavuus tässäkin edellä. Morsian oli innoissaan ja ihmeissään siitä, miten saatoin uhrata jotain niin hienoa vanhaa, mutta minusta kun lähdetään tiettyyn teemaan, mennään loppuun asti sen kanssa. Sitä paitsi niitä vanhoja lakanoita on kertynyt varsin reilusti, minusta oli vain kiva sijoittaa yhdet niistä näin hyvään tarkoitukseen!

Tämä hääprojekti oli aika erilainen, mitä tavallisesti teen, mutta myönnän sisäisen synkiöni ja historian rakastajan nostaneen tässä kohtaa päätään ja kiljuneen: haluan tehdä tämän! TAHDON! Vaikkei se arkisessa olomuodossa niin näykään, rakastan kaikkea steampunk-teemaista, joten eihän tästä voinut nyt mennä ohi millään tavoin. Mielenkiinnolla odottelen millaisia hääpotretteja tämä mahtava pariskunta on saanut aikaiseksi!













maanantai 27. helmikuuta 2017

Elämän pyörteissä, kevät monen muutoksen edessä

Muutos, se on varma kevään merkki. Erityisesti yritysmaailmassa se on alati pyörivä koneisto. Muutu, kehity, mene eteenpäin. Paikalleen ei saa jäädä tai polttaa nopeasti sormensa. Silti välillä uudet asiat jännittävät, pelottavat, vaikka olisivat positiivisia luonteeltaan. Ihminen tahtoisi kovasti juurruttaa itseään ja tarttua johonkin pysyvään.


Vuoden vaihteessa, kun kertasin kulunutta kautta, vihjasin monen asian suuriin muutoksiin ja ne alkavat olla nyt voimakkaammin läsnä. On ollut ihanaa muuttaa uusiin tiloihin ja on tuntunut niin ylelliseltä, kun ei enää tarvitse raahata pukupusseja kadulle ja nurkan toiselle puolelle ompelimon ja sovitushuoneen ollessa yhdessä ja samassa paikassa. Korkeat ja valoisat huoneet ovat saaneet hengittämään syvempään, vahvemmin ja on ollut pelkästään ilo käydä töissä. Nyt ollaan oikeassa paikassa, puvut esillä kuten niiden toivoisikin olla ja ihmiset ovat löytäneet ne kiitettävän hyvin!


Identiteettiä vahvistamassa


Kuten uhkasinkin, Revelations on jäämässä pois nimenä. Minusta todellakin tuntuu, etten pysty täysin vakaasti ja itsenäni seisomaan sen nimen, sloganin takana enää. Se oli aiemmin erinomainen juttu, mutta kuten muukin elämä, minäkin olen muuttunut ja kehittynyt suunnittelijana. Divine hääsuunnittelutoimiston Pertti huomautti, että tyylini on muuttunut aikalailla ja on siinä täysin oikeassa. Juuri sen takia minun on luovuttava Revelationsista, jotta voin selkä suorana ja rehellisenä itselleni siirtyä eteenpäin. Jatkossa tulen tekemään enemmän ihan klassisesti omalla nimelläni. Sen rehellisemmin minua mallit eivät voi olla.


Pukutilaukset vuodelle 2017


Yksi suurimmista muutoksista elämääni kuitenkin on se, että minusta on tulossa äiti. Luit oikein. Muutama asiakas kyseli varovasti ovatko lukeneet rivien väliä oikein ja kyllähän se näin on. Asia, jonka vuosikausia ajattelin, ettei se koske minua, enkä lähde siihen peliin mukaan. Tässä kohtaa voisi olla syytä huokaista syvään. Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. Tässä sitä sitten ollaan, hämmentyneenä, miten tähän oikein päädyttiin. Aikamoiseen seikkailuun pistinkin pääni! Jännittää, hermostuttaa ja nyt vähitellen alan olla jopa utelias siitä, millainen tyyppi meille muuttaakaan.

Boutique Bigarren Pirjo Savolaisen kanssa avajaisissa. Idolini mun!

Näillä näkymin olen siis jäämässä pois töistä toukokuussa, mutta pyrin tekemään mahdollisimman pitkään hommia. Toki kaikki ei riipu minusta, sillä tämä haudottava pieni ihmisentaimi on kyllä tehnyt kaikkensa hankaloittaakseen työnarkkarin elämää ja pakottamalla lyhentämään ja keventämään työpäiviä. Mene ja tiedä, tämä saattaa olla hyväkin asia?

Mittatilauspukuja en sattuneesta syystä ota näillä näkymin loppuvuodelle lainkaan, mutta olen taas 2018 puolella käytettävissä. Puvuista saa kyllä kysellä kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta en tällä hetkellä vielä uskalla sitoutua mittatilauspuolella ennen vuoden vaihtumista  - katsotaan ensin, millainen kaveri meille on muuttamassa ja kuinka tullaan keskenämme toimeen ihan ensiksi.

kuva Hans Lehtinen/ hlpphotography

Aurora Collection - mallistopukuja voi sen sijaan tilata ympäri vuoden. Kesän juhliin suosittelen tekemään tilaukset parin kuukauden sisään, sillä kesäkuukausina ompelimo on sen verran ruuhkainen morsiuspukujen muutostöiden kanssa, että toimitusajat voivat venyä usean kuukauden mittaiseksi. Nyt ehtii vielä mainiosti saamaan vielä toukokuun juhliinkin puvun!

kuva Hans Lehtinen/ hlpphotography

Ompelimon muuttuvat kasvot


Ompelimopuolella tulee myös muutosta ilmaan. Erityisesti blingeihin erikoistunut Aki lähtee uusien haasteiden pariin maaliskuun alusta ja käytän tässä kohtaa tilaa kiittääkseni häntä parin vuoden huikeasta uurastuksesta. Ompelimon työmyyrä on tehnyt tinkimättömästi töitä, käyttänyt valtavan määrän työtunteja ompelukoneensa takana, välillä pitkiä iltoja ja viikonloppujakin. Ripeä tekijä on pistänyt pukua toisensa jälkeen kuntoon valtavalla vauhdilla laadun pysyessä kohdillaan. Tässä on enemmän kuin iso hatunnosto paikallaan!


Samalla ompelimokoira Lili lähtee Akin kanssa seikkailemaan toisaalle - kumpaakin tulee varmasti ikävä ja tulemme muistelemaan näitä kuluneita paria vuotta lämmöllä ja kaiholla. Toivon sydämestäni Akille menestystä, iloisia aikoja uusilla poluilla! Kiitos näistä yhteisistä työvuosista ja hetkistä!