Kierrätystä ja steampunkia. Siitä lähdettiin liikenteeseen. Steampunk oli sulhasen sydänjuttu ja kierrätys taas lastentarhanopettajan työskentelevän morsiamen rakkaus. Oli aivan huikean hienoa nähdä, miten hienosti tässä yhdistettiin kaksi hyvin erilaista teemaa, otettiin kumpikin täysin huomioon ja rakennettiin siitä jotain aivan omaa, yhteistä, täydellistä.
Kuinka nämä teemat sitten yhdisteltiin? Sulhanen oli nähnyt unelmiensa liivin netissä, mutta sitä ei saanut tilattua kotimaahan, ja sitten toki se kortin toinen puoli. Herra teki kotityöt huolella ja oli etsinyt kuluttajapalautteita kuvien kera - ja se ratkaisi. Myyntikuvat olivat upeita, mutta se, mitä ihmiset olivat saaneet, olikin sitten jotain ihan muuta. Iso hatunnosto tästä, napakasti laskettua hääbudjettia eivät päässeet virhehankinnat romuttamaan.
Siispä liivi laitettiin hankintalistalle, ja suunnittelin inspiraation antaneen kuvan pohjalta hänelle ihan oman, uniikin steampunk-liivin. Kaulukset olivat meistä kummastakin aivan ehdottomat, sillä kesäkuumalla on niin paljon mukavampi tipauttaa puvun takki pois, olla vähän viileämmässä olotilassa ja pysyä silti juhlavasti puettuna. Kankaan sulhanen kävi itse valikoimassa Eurokankaan valikoimista. Nyt jos tämän tekisi uudestaan, vinkkaisin Villisilkin puoleen. Siellä tämäntyyppisiä kankaita löytyy runsaasti eri väreissä.
Entäpä morsiamen häälook? Jo ensitreffeille hän otti vanhan, vuosikausia komerossa olleen hankintansa mukaan arvioitavaksi ja mustan muovikassillisen vanhoja kankaita, nippeleitä ja nappeleita. Sovitimme vanhaa korsettia ja todettiin, että kyllähän siinä aineksia on, mutta joitain muutoksia pitää tehdä. Luut piti uusia kunnollisiksi metallisiksi, nyörityksen alle järkevänmittainen ja tukeva lista, ettei nyörit hinkkaisi ihoa ja selkänahka paistaisi rumasti. Myös kuppi oli sen verran avoin, että ihan hääkäyttöön se olisi turhankin rohkea.
Kaikki lähti siis korsetista, puvun keskipisteestä. Suunnittelin pehmeän mustasta tyllistä korsettiin vedostetut olkaimet ja samalla ratkaistiin korsetin turhan voimakas antavuus. Löysin myös aivan mahtavia, kullanvärisiä guipure-pitsin palasia, joita olen hillonnut ikuisuuden - nyt niille löytyi täydellisen oikea käyttö! Osassa oli vielä mahtavasti kellonrattaita muistuttava kuvio, ja mikä menisikään paremmin steampunkin visuaaliseen maailmaan kuin kellonrattaat. Pitsien ja metalliketjujen avulla korsetti nousikin aivan uuteen näköön.
Kokonaisuus tarvitsee kuitenkin muutakin kuin korsetin. Harvapa sellaisessa menisi yksinään vihille. Vaikka kaikki lähti korsetista, se on kuitenkin puvun keskipiste. Nuuskin jätesäkillistä vanhoja kankaita, mittailin ja vähän testailin, mitä voisi saada mistäkin. Morsian toivoi kivaa, hihoiltaan vajaamittaista boleroa ja napit olisivat erityisesti mieleen.
Värimaailmaakin oli verrattu sulhasen liivin kanssa ja löydetty sieltä jo hyvä yhtenäinen linja; mustakultaista höysteenä murrettuja vihreitä. Liian gootiksi ei ole tarkoitus heittäytyä, vaikka draamantajusta ei luovuta. Sopiva kangas löytyikin ja tein sillä jokusen väritestailun ennen sen värjäämistä kauniin oliviiseksi. Muhkeat hihat saivat heti innostusta osakseen, samoin selän peittävä bolero reilun viidenkymmenen mustan nappinsa kanssa.
Uutta puvussa oli hameen oliviinvihreä, mustaan shiftaava tafti, joka koottiin kauniille pehmeille poimuille ja muotoiltiin epätasaiseksi mitoiltaan, edestä lyhyemmäksi ja takaa pidemmäksi. Kuvissa se näkyy lyhyempänä versionaan, kun laahuksen sai nostettua sujuvasti ylemmäs varsinaisen juhlan ja tanssin ajaksi. Aika mainiosti saatiin siis kierrätysmateriaaleilla mentyä!
Vuoriksi kierrätyshengen kunniaksi päätyi yksi mummoni vanhoista, äärimmäisen pehmeäksi ja suloiseksi kulunut lakana. Vaikka tafti ei juuri hengitä, vanha puuvilla tuntuu kuitenkin hyvältä ihoa vasten, eikä hiosta tai liimaudu millään tavoin. Mukavuus tässäkin edellä. Morsian oli innoissaan ja ihmeissään siitä, miten saatoin uhrata jotain niin hienoa vanhaa, mutta minusta kun lähdetään tiettyyn teemaan, mennään loppuun asti sen kanssa. Sitä paitsi niitä vanhoja lakanoita on kertynyt varsin reilusti, minusta oli vain kiva sijoittaa yhdet niistä näin hyvään tarkoitukseen!
Tämä hääprojekti oli aika erilainen, mitä tavallisesti teen, mutta myönnän sisäisen synkiöni ja historian rakastajan nostaneen tässä kohtaa päätään ja kiljuneen: haluan tehdä tämän! TAHDON! Vaikkei se arkisessa olomuodossa niin näykään, rakastan kaikkea steampunk-teemaista, joten eihän tästä voinut nyt mennä ohi millään tavoin. Mielenkiinnolla odottelen millaisia hääpotretteja tämä mahtava pariskunta on saanut aikaiseksi!
