Revelations

Revelations

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tapahtumarikas viikko pitsipukujen ympäröimänä


Huh, onpa ollut tapahtumarikas viikko! Aivan ensimmäiseksi käytän mahdollisuuden onnitella Sofi Oksasta unkarilaisen kirjallisuuspalkinnon saamisesta. Kanaemona täällä hymyilen leveästi, iloitsen toisen menestyksestä - ja toki siitä, että kirjailijattarella näkyi yllään suunnittelemani pitsimekko. Heräsiin tähän mahtavaan uutiseen avatessani perjantaiaamuna koneen ja havaitessani tarkkasilmäisen Mirjamin heittäneen minulle linkkiä aiheeseen. 

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288681224245.html


Todistus käsiin


Aloitin kaksi ja puoli vuotta sitten koulutuksen oppisopimuskoulutuksena omassa yrityksessäni. Kuulen jo epäluulon hiipivän tälle puolelle ruutua. Voiko noin tehdä? Voi, ja se on aika yleinen käytäntö, kun yrittäjä haluaa kouluttautua pidemmälle, mutta ei voi vain pistää kauppaa kiinni ja mennä istumaan koulun penkille.


Nyt on käsissä tuotekehittäjän erikoisammattitutkinto. Valtaosin käsityöllinen ala vie urhan therkästi mukanaan haahuilemaan, moni polku kiinnostaa ja riskinä on se, että pakka leviää liian moneen suuntaan. Voin rehellisesti kehua koulutuksesta saaneeni monta ihan konkreettista työvälinettä, työajatukset potkaistua kerta heitolla laatikon ulkopuolelle, ja sitä kautta luotsattua töitäkin aivan toisella tapaa eteenpäin. En olisi ikinä uskonut, että voisin joskus alkaa pitää myös mindmapeista ja analyysilaskelmista. On aikoihin eletty!


Toukokuisen pitsipuvun kurkistukset

 

Miljoona neulaa. Tarkka homma saada kaikki laskokset paikalleen

Parin viikon takaisista häistä kirsikankukkineen ja jäätelönhimoa aiheuttaneen vaaleanpunaisesta kirjoittelinkin, mutta juttu paisui niin pitkäksi, etten halunnut laittaa aivan kaikkea samaan. Lupasi taannoin kertovani ja näyttäväni enemmän myös työtä valmiiden pukujen takaa. Tässä siis pieni kurkistus työkuviin, ja miten kyseinen puku lähti kasautumaan.

Olkapään pitsikoristetta sovitetaan paikalleen, reunapitsi puuttuu vielä
Pitsin kanssa olkakoriste - nyt alkaa näyttää oikealta!

Yksityiskohta miehustasta.


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

London Bridal Show 2014 ja muutosten tuulia

Hääalan ammattimessut ovat niin suuria, tarjoavat niin hurjasti kaikkea pukeutumiseen, että valmistautumaton hukkaa aikaa, hermonsa ja saa kaupantekijäisiksi kipeytyneet jalat. Messuvalmisteluihin kuuluukin siis se, että käyn yleensä merkki merkiltä näytteilleasettajat läpi ja merkitsen ylös ne, jotka ovat oikeati potentiaalisia. Jotta oikein järjestelmällisiä ollaan, merkitsen osastot vielä erikseen karttaan ja suunnittelen reitin, missä pitää käydä. Toki yllätyksillekin pitää jättää varaa, joten aikataulu ei saa olla liian tiukka.

Mahtavia hääpukurasioita ja asenne kunnossa!

Messuilla on uusien mallien, trendien ja toimittajien seulomisen lisäksi myös se ihana puoli, että aina löytyy myös aikaa istua hetki alas muiden suomalaisten hääyrittäjien kanssa. Tällä kertaa kävimme myös isolla porukalla yhdessä syömässä, fiilistelemässä messuja, tätä meidän mahtavaa skeneä ja tutustumassa entistä paremmin toisiimme. On meillä kyllä huipputyyppejä kehittämässä kotimaan hääpukutarjontaa!


Pitsiä, pastellisävyjä ja kerroksellisuutta


Noihin kolmeen sanaan voisi tiivistää tulevan kauden häämuodin. Blingejä ja kaikenlaisia hehkuvia kiviä, strasseja ja paljetteja ei sovi myöskään unohtaa, niiden kimalteleva aluevaltaus on lähes itsestäänselvää. Minut hurmasi lähes joka osastolta pilkoittavat hennot puuteriset sävyt. Kaikkialla nudea, herkkää vaaleanpunaista, shamppanjaa  ja maitokahvia. Erityisesti muut pastellisävyt raikkaasta mintunvihreästä, huurteiseen vaaleansiniseen ja vanhaan kultaan pistivät silmään.

Lily Bellan uskomattoman kauniita hiuspantoja ja kampoja

 Olkaimet, pienet hihakkeet ja vastaavasti kunnon hihat tekevät nyt kertarynnistyksen. Saa nähdä lähteekö näiden kysyntä niin voimakkaasti kotimaassa. Täällä on yleensä kestänyt se parisen vuotta ennen kuin uudet jutut ovat tosissaan lähteneet puremaan. Itseäni ainakin viehätti kovin olkapäiden yli laskeutuvat sifongit ja tyllit, sekä niiden seassa kimaltelilla kivilla kirjotut pitsit. Kovin avarat pääntiet taitavat jäädä myös sivuun, sillä dekoltee tuntui olevan peitetty useissa puvuissa läpikuultavin tyllein ja verkoin.

Hentoa shamppanjansävyä, pitsiä ja tylliä Elliksen tapaan

Pitsiä oli yhdistetty ainakin suunnittelijaa kutkuttavalla tavalla. Puvuissa saattoi olla jopa kolmea erilaista pitsityyppiä. Alinna kuulteli kerrosten välistä yhdenlaista, toinen kerros oli voimakkaampaa pitsikuosia ja sen lisäksi koristeluita oli vielä erikseen tehty kolmannenlaisella. Tämä sekatekniikkamaisuus vetosi minuun täysin. Ai että, nyt kyllä päässä suhisee taas ideoiden paljoudesta!




REVELATIONS MUUTTAA


Suuret muutokset, numero kaksi. Mitä, miksi ja minne? Kas, kun hääpukuyrittäjäkin saattaa rakastua joskus, ja tällä hetkellä armaani asuu aivan toisessa kaupungissa. Kaksi taiteilijaa löysi toisensa aivan sattumalta, ja kohta vuoden verran on juostu taidenäyttelyissä ja konserteissa, ihasteltu kahden keräilijän kokoelmia, tarkasteltu siveltimen vetoja, ja välillä jopa tehty töitäkin saman pöydän ja projektin ääressä. Toinen on suunnitellut hääpukuja, toinen piirtänyt sarjakuvia. Yhteistä kädenjälkeä löytyy yhden lempilapseni, Dark Sarahin taustalta.

Hääpukuluonnoksia ja toisella puolella pöytää valmistuu pilapiirros armeijalle

Vaaleanpunaisilla laseilla varustettuna ja yhteistä tulevaisuutta, kotia suunnittelevana pakkaan kimpsut ja kampsut, ja siirryn Helsinkiin. Voisi sanoa, että palaan kotikonnuille lähemmäs omaa pientä perhettänikin. Helsingissä Revelations ei myöskään tule jatkamaan merkkipukujen myyjänä, vaan muuttuu täyspäiväiseksi ateljeeksi. Ihanaa, saa rauhassa keskittyä eniten rakastamaansa työhön.

Putiikilla alkaa pääsiäisen jälkeen muuttomyynti, kaikki puvut, lyhyet ja pitkät helmat sekä juhla- että morsiuspuolelta ovat muuttoalessa. Millaiset juhlat hyvänsä ovatkaan tulossa, nyt on kreivin aika käydä putiikilla sovittelemassa ja tehdä mahtavia löytöjä. Niin, ja ihastelemassa vielä kertaalleen kristallikruunin kimalletta!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Erkanevat polut

Kevät on muutosten aikaa, eikä tämä vuosi tee siinä poikkeusta. Tarkkaavainen lukija varmaan havaitsikin hieman muutosta niin blogin ulkoasussa kuin nettisivuillakin. Kirjoitan jatkossa blogia yksin, sillä Mirjam hullaantui niin täysin modistiopinnoistaan, että voisin sanoa, että maailma vei taitavan tekijän.

Revelations Couture Grace. Suunnittelija Mirjam Lehtonen

Harjoittelijasta mestarisuunnittelijaksi


Mirjam tuli 2008 Korsettiliike Belle Modestelle luokseni työharjoitteluun, ja jo parin viikon jälkeen kävi selväksi, että tästä kombinaatiosta tuli tiukka Majakka ja perävaunu -yhdistelmä, joka jatkoi kulkuaan kohti Revelationsia. Käytännössä siitä lähtien, pieniä väliaikoja lukuunottamatta olemme tehneet yhdessä töitä, viettäneet aikaa tiiviisti yhdessä ja seikkailtu pitkin (pukusuunnittelun) maailmaa. On naurettu, tuskailtu ja koettu elämän vuoristorataa monen mutkan myötä.

Revelation Couture Gaia, Mirjam Lehtonen

Koulutus jäi kuitenkin kesken, joten Revelationsin aikana mentoroin taitavan suunnittelijan valmistumaan, ja kesän jälkeen rakas ystävä intoutui kokeilemaan voimakkaammin omia siipiään modistiopintojen muodossa. Aika huikeita juttuja onkin sen jälkeen tullut ilmoille! Olen ylpeä ja iloinen siitä, että olen saanut luotsata näin taitavaa ihmistä ammattilaiseksi, ja samalla haikeudensekaisella ylpeydellä seurata kuinka arka linnunpoikanen on muuttunut varmasti tekijäksi, joka nyt nousee siivilleen.

Revelations Couture Gaia, Mirjam Lehtonen

Mirjamia voi kiittää Revelations Couturen monesta huikeasta mallista, joissa hän näytti luovuutensa ja taitonsa siinä missä allekirjoittanut loihti asiakkaille unelmien uniikkipukuja. Tavallaan näin villinä kukkivaa mieltä onkin hankala hallita perinteisen mallistoajattelun pariin, ja tuskin tämä on viimeinen juttu, mitä Mirjamista kuulee. Neitokaisen huikeita taideprojekteja kannattaakin jatkossa seurailla instagrammin puolelta! Kaikki blogauksen kuvat ovat muuten hovikuvaajani Mikaela Löfrothin käsialaa, ja paikkana jo aiemmin kuvausfiilistelyistä mainittu Sokos Hotels Solo Tammer.

Revelations Couture Roberta, Mirjam Lehtonen

Vielä kerran, näin julkisestikin: Kiitos Mirjam näistä vuosista. Kreisikellari tuntuu kovin vaisulta ilman sinua! Olet kovin rakas! Menestystä oman taiteesi parissa!

Dynamic Duo - Kiitos 2008-2013!

Mutta ei jäädä näin haikeisiin fiiliksiin loppua kohden. Kevät tuo muitakin muutoksia, mutta kerron niistä enemmän myöhemmin. Paljon uusia kuvioita ja muutoksia on tulossa, jopa siinä määrin, että samaan aikaan olen peloissani, innoissani ja jännittyneen malttamaton ajan kulumisen suhteen. Pysy kuulolla!





sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Pitsissä toukokuiset kirsikankukat


Wanhan sataman häämessuilla suunnittelijan silmiin tulvahti liikutuksen kyyneleet. Ystäväni, asiakkaani on juuri pyytänyt minua kaasoksi häihinsä, joihin minua on kuukausia aiemmin pyydetty tekemään morsiuspuku ja sulhasen liivi. Tätä en osannut odottaa, mutta yllättyneen iloisena myönnyin. Tein kyllä selväksi, että tulossa oli kiireisin kevät naismuistiin, ja varmasti tekisin kaikkeni itse hääpäivänä, mutta en valitettavasti mitenkään ehtisi juurikaan auttaa ennen sitä. Tämä oli morsiolle täysin ok, ja totesikin pariskunnan olevan sellaisia näpertelijöitä, että mielellään tekisivät itse kaikki koristeet, kutsut ja muun.

Satoja, satoja pieniä sakuroita!

Sakurat ja suunnittelijan himotuksia


Alusta oli selvää, että puku olisi pitsiä, ja mukana olisi häivähdys hentoa vaaleanpunaista. Pariskunta harrastaa cosplayta, ja näiden käsitöiden lisäksi siinä sivussa Japanin muut ihmeet ovat  lähellä sydäntä. Suunnittelu oikeastaan lähtikin nousevan auringon maan yhdestä tärkeästä elementistä, kirsikankukista. Samankaltaista herkkyyttä, keveyttä ja silti voimakkaana versovaa ajatusta tavoiteltiinkin.

Riisiä kaikkialla!

Pitsiä saatiin etsiä pitkin maailmaa, mutta kun oikea sitten löytyi, se kolahti kunnolla. Morsian oli itse epävarma vielä pitsin sopivuudesta ennen kuin sai sen ihan konkreettisesti käsiinsä, mutta sen jälkeen hymy pysyi kasvoilla. Vaaleanpunainen sifonki nousi eteerisen kauniina valkoisen pitsin alta, ja sopiva kirsikankukkatunnelma oli valmis. Pakko myöntää, tämä oli hurjan tuskallinen puku valmistaa. Ei minkään teknisen ongelman vuoksi, vaan omien mielitekojen. Sifongin herkullinen sävy suggeroi päähäni mansikkajäätelön jatkuvan himon, ja taisi sitä kerran tai kaksi puvun valmistumisen aikana tulla nautittuakin.
 

Pitsin kaverina kuvissa ja kirkossa ihastutti pitkä huntutyllinen ja pitsireunainen irtolaahus. Huntu ei tullut kyseeseen, kun japaniteeman mukaisesti morsio teki itselleen kanzashin, perinteisen geishamallisen hiuskoristeen, ja huntu sen kanssa olisi ollut aivan liikaa. Näin ollen huntu siis tipahti takapuolen päälle, toi kirkkoon aivan huikean fiiliksen, kun pari asteli kirkkoon.

Morsiamen taidonnäyte: kanzashi

Sulhanen sai myös vastaavan, suunnittelijan makeanhimoa lietsovan liivin, jonka rintamuksissa kukkivat aivan samat kirsikankukat kuin morsiamen puvussakin. Kaulaan sidottiin samaista vaaleanpunaista plastronin muodossa, ja muuten kokonaisuuden kruunasi aivan älyttömän makea silinteri ja kävelykeppi. Olenko koskaan muuten sanonut, että harmaa ja vaaleanpunainen on yksi kauneimpia väriyhdistelmiä koskaan? En? No, nyt sanotaan. Tyylikästä viimeiseen tikkiin asti!

Kaikki kuvat Studio Mikaela Löfroth

Kaasona juhlassa


Suunnittelija saa välillä myös kutsuja häihin, mutta tällä kertaa  kaason tehtävät pitivät päivän aikamoisen vauhdikkaana. Aamu alkoi kampaajalla, jossa vielä tarkistettiin päivän aikatauluja ja kulkua. Kuten arvata saattaa, sain pukea morsion omakätisesti putiikin mukavan suurien peilien edessä. Onneksi tätä hommaa on tullut tehtyä aiemmin, joten kummasti jostain muistojen syövereistä nousi rutiinia siihen, mitä seuraavaksi on tulossa ja miten homma viedään kunnialla loppuun. Onneksi julkinen puhuminen ei vie enää polvia täysin hyytelöksi.
Kaasoileva suunnittelijakin pääsi kuvaan!
Häissä oli muuten morsiusbingo, jossa yksi ruksittava kohta oli, mikäli kaaso itkaisee. Tällaisena armottoman liikuttuvana itkijänaisena kuulin jo kirkossa ensimmäisten kynien rapsutusta paperia vasten. Minkäs teet, vihkimarssit ovat aina se tekijä, joka laukaisee hanojen aukeamiset. Mikäli joku tarvitsee vuolasta itkijää johonkin tilaisuuteen, aina voi laittaa mailia Revelationsille. Täältä lähtee!


Vegaaniset häät - onnistuuko?


Morsiuspari on vegaaninen, ja olivat päättäneet, että kerrankin, edes omissa häissä, syödään juuri sitä, mitä itse haluaa, eikä tarvitse joka paikkaan ottaa omia eväitä ja muovipurkkeja matkaan. Yleensä kasvisruokavaihtoehdot ovat usein monilla pitopalveluilla oman kokemukseni mukaan aika mitäänsanomattomia tai köyhiä - toki loistavia poikkeuksiakin on.



Kirstulan Kartano Hämeenlinnassa osoittautui tällä kohtaa täydellisesti hiotuksi helmeksi. Pitkän linjan kattaus täysin vegaanista juhlaruokaa tuottaisi varmaankin aika monelle kokille mietintämyssyn kokeilua tovin jos toisenkin, mutta täällä vedettiin potti totaalisesti kotiin. Mikäli vegaanisuus tai kasvisruokaa haluaa juhliinsa, tämä on SE paikka. Aivan julmetun hyvää! Samoin Sokerileipuri Suominen oli loihtinut todella hyvän kakun ilman kananmunia ja maitotuotteita. Nam nam nammm!

Kuvat ovat muuten kaikki taitavan Mikaela Löfrothin käsistä, kuinkas muuten! Ihanan aurinkoisten ja keväisten kuvien myötä toivotan kaikille hymyilevää viikkoa!