Revelations

Revelations

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Maakuntareissaajan viikkokuulumisia

Kulunut viikko on ollut sen verran poikkeuksellinen, että se ansaitsee pitkästä aikaa kunnon raportoinnin. Kumma kyllä, hirveän paljon on tullut tehtyä, vaikka ehdin olla vain yhtenä päivänä ihan oikeissa töissä-

Olen vähän mattimyöhäinen uuden Häät-lehden suhteen, mutta asia kaipaa kuitenkin vähän huomiota. On aina säväyttävää nähdä omia töitään painetussa lehdessä. Vaikka tätä työtä on tehnyt jo pienen eliniän, tähän ei turru. Tuntuu hienolta nähdä omien kättensä jälkiä ja kuulla myös palautteita asiakkaiden kautta näinkin. uudessa Häät-lehdessä Revelationsia löytyy parissakin kohtaa.

Löimme Kultaseppä Sanni Lehtisen kanssa hynttyitä yhteen ja pamautimme yhteismainoksen kehiin. Hihkuin innosta jo leiskan nähdessäni. Meidän jutut sopivat niin äärimmäisen hyvin yhteen! Hitsautunutta meininkiä pystyy näkemään 2016 häämuotia esittelevillä sivuilla. Iris-pukuni kanssa mallilla on kaulalla Sannin hopeinen filigraaniriipus. Toimii!


Sannista muuten sen verran, että otin kenties ensimmäisen hiihtoloman vuosikausiin ja karkasin pariksi päiväksi Rovaniemelle katsomaan kuinka korut oikein syntyvät. Ihan rehellisesti, tuo taiteellisempi puoliskoni pyydettiin luennoimaan Lapin yliopistolle työstään pilapiirtäjänä, enkä ole koskaan ollut näin pohjoisessa käymässä, joten ovelana sitten nostin käpälän pystyyn. Minä haluan myös mukaan!

Ei yhtään pelottanut lähteä tuonne lentämään. Ei. Noup. Ei.

En varsinaisesti pelkää lentämistä, mutta nousut ja laskut ovat sen verran jännittäviä, että sydän hakkaa ja pyristelee pelästyneesti kylkiluita vasten. Olotilaa saa sitten puhallella jonkin tovin pois systeemistään. Erityisesti kun lähtiessä lentokentällä näkyvyys oli hyvällä tahdollakin parisenkymmentä metriä. Valkoisessa sumussa vilahti tappajai-tyylisesti silloin tällöin koneen punainen perä - siitä tunnisti joko Norwegianin  tai Airberlinin liikennöivän. Pieni lohdutus hermostuvalle. Näiden fiilisten kera on joutunut viikolla elämään, kun viikonvaihteesta noustiin Rovaniemelle ja puolivälissä viikkoa takaisin.

Napapiirillä sen sijaan meni hermot 5min. Joululauluja ympäri vuoden. Argh!

Kultaseppä työssään
 Siinä kohtaa, kun uunista nousee huumaava rockyroad-piirakan tuoksu, kupissa on hyvää teetä ja vieressä hyrisee kissa, voi ajatella, että tällaisia työmatkoja voisi olla hieman useamminkin. Näissä merkeissä meni aika ihan hurahtaen, kun itse kokosin paperitöitäni kasaan ja Sanni taivutteli oman työpöytänsä ääressä hopealankoja filigraanimuotoon. Ei pöllömpää, viihdyin mainiosti!

Kultasepälläkin on oma laadunvalvoja; Emppu-kissa


Siitä se lähtee. Filigraanikorun matka hopeatangosta metallipitsiksi.

Loppuviikko kääntyi ateljeen "koulukuvauksista" toiseen työmatkaan. Hovikuvaajani Mikaela huristi perjantaiaamusta Helsinkiin ja kuvattiin ensin ateljeen askareita, sekä toki henkilökunta. Ihme kyllä, superkuvaaja sai taltioitua myös Akilta ihan hymykuvan, harvinaista herkkua! Omat kuvani sen sijaan, uh oh. Nytpä ainakin näki ihan konkreettisesti, että pulla on maistunut viime kuukausina. Pari tuntia tiukkaa kuvausta, ja suunnittelija joutui taas loikkaamaan ratin taakse, tällä kertaa kohteenaan Porvoo.

Hanna Talsi työn touhussa. Kuva ByMikaelas

Allekirjoittanut ja taustalla Aki Rauhala. By Mikaelas

Mitä Porvoossa? Saimme vihdoin ja viimein kalentereista puristettua yhteistä aikaa vielä toistaiseksi salaiselle yhteistyöprojektille Valkoisen Kreivittären Johanna Pohjanmiehen kanssa. (Inhoan kuollakseni näitä "minulla on salaisuus, mutta en kerro sitä, ähhähää - tyyppejä ja nyt sorrun itse samaan. Yritä kestää. En malta olla pitämättä ihan kaikkea sisälläni.)

Neljä tuntia hurahti siivillä Vanhan kaupungin suloisimmassa kahvilassa, Kahvi- ja teehuone Helmessä. Olen ennenkin kehunut paikkaa, enkä suotta. Kiitosta sataa edelleen, ja jos tämä olisi kotikaupungissa, hengaisin siellä varmaan riesaksi asti.

Kun kaksi vanhaa korsetintekijää vaihtaa tietoja. Apuna piti käyttää myös aterimet ja servietit. :D

Läpsystä vaihto kahvilasta toiseen, tällä kertana oli erinomainen Paahtimo ja seuranani Floramoren aurinkoinen Tanja. Paahtimolla toivoi melkein, ettei olisi autolla ja voisi maistella laajasta tarjonnasta holillisempiakin vaihtoehtoja. Tätä kohtaamista ei oltu suunniteltu lainkaan, mutta aikataulut osuivat niin hienosti yhteen, että päästiin lyömään päät heti yhteen ja suunnittelemaan tulevia kuvioita. Kukat ja puvut varmasti tullaan jatkossakin näkemään yhdessä!

Nyt sunnuntaina alkaa olla jo niin takki tyhjä, että tahtoisi vain käpertyä muumilakanoihin ja syvälle peiton lämpöön. Oli ihana nähdä kaikkia ihmisiä, pallotella ajatuksia joka suuntaan, ideoida, suunnitella ja ihan vain höpötellä. Pää on ihan pyörällä. Nyt vedän villasukat jalkaan, enkä taida pukea päälle koko päivänä lainkaan. Tänään saa vielä vetää lonkkaa, mutta maanantaina täytyy käydä taas tehokkaana tulevien pukujen kimppuun. Ahkeraa alkavaa viikkoa!


tiistai 23. helmikuuta 2016

Pakkasen huurtamia tunnelmakuvia

Aiemmin kirjoittelin pakkasen puremasta kuvauspäivästä - mallikin selvisi ilman kuolemantautia kylmästä huolimatta! Jotta homma ei menisi ihan pelkästään kulisseista katsomiseksi, tässä olisi aivan ihastuttava, valmiiden kuvien saalis. Olen vuosikausia himoinnut kunnon talvikuvauksia, joten voit kuvitella, miten hyrisin näiden tipahdettua postilaatikkoon!

Kuvien takaa löytyy siis Studio Mikaela Löfroth, kampaus ja meikki Studio Tiina Lamberg, sukat Falke/ Alusasuliike Siro ja hiuskoriste Ninkalta. Mallina ihana Riina. Lyhyestä virsi kaunis, kuvia, ole hyvä!











sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kulissien takaa kurkistus talviseen ulkokuvauspäivään

Talvi tuli ennakko-odotuksia vasten yhtäkkisenä ja niin jäätävänä, että oli hauska katsella bussipysäkeillä ja liikenteessä ihmisiä, jotka olivat keränneet kaapeista lähes kaiken päälleen. Palapeliväkeä. Talvi-ihmisenä nautin parinkympin paukkupakkasista ja lähinnä lisäsin villahousut hameen alle ja kaakeliuuniin lisää puita.

Tiedossa oli vuoden ensimmäiset kuvaukset ja ne oli määrä pitää ulkona. Jännittyneenä siitä tuli seurattua lämpömittaria ja onneksi lämpötila nousi huikeaan kymmeneen asteeseen kuvauspäiväksi. Näissä parin pakkasasteen ilmoissa se tuntuu vielä aika kovalta, mutta ensipakkasten kovuuden jälkeen fiilis oli melkein lämmin. No, hyvähän se on minun sanoa, kun päällä oli kerrosta toisensa perään.

Mallimme Riina edustaa taas niin sanottua "naapurin tyttö" -osastoa ja vaikka ei ollut mallina ollut aiemmin, sitä ei olisi ikipäivänä uskonut. Mallimammoille voin vihjata, että tästä neitokaisesta saisi kyllä suoranaisen huippumallin, sen verran ammattimainen ote toiminnassa oli. Kameran takana väijyi, kukas muu kuin Mikaela Löfroth, ja meikin ja hiukset loihti Studio Tiina Lamberg, joten taattua huippulaatua oli tulossa aivan ensimetreiltä asti. Hämeenlinnalainen alusasuliike Siro osallistui myös Falken sukkahousuilla ja malli pysyi vähän paremmin sulana pakkasesta huolimatta.

Ensin käytiin kurkkimassa kuvauspaikat läpi, laskettiin askelia takaisin lämpimään ja sitten juostiin hommiin. Harvoin saadaan kuvaukset näin nopeasti purkkiin, kiitos pakkasen ja tiivistä työtä tekevän tiimin. Riina selvisi jäätävästä tuulesta aivan huikean rohkeasti, ja vaikka paleli, kuvista tuli aivan mielettömän upeita. On se aika sissi! Vaikka sanottavaa olisi kuinka paljon, taidan antaa itse kuville vuoron. Viimeiset rivit käytän suurkiitoksiin, kumarruksiin ja halauksiin tiimin puolelle. Jumpe mimmit, ollaan me vaan aikamoisia!

Mikaela kytiksellä kameran kanssa.

Tiina Lamberg tekemässä viimehetken fiksauksia


Aikamoinen punahilkka!

Vaarallisen työn lisää? 

Eksoottinen talvehtija ja bongari kameransa kanssa

Sähköinen lämpöhuopa on ihan must!


Varsinkin kun vertaa, miten muu kuvausryhmä oli varautunut säähän.



Kolme pientä otusta marssi näin... Kohti haastavinta kuvauspaikkaa

Järveltä tuuli aivan hyytävän kylmästi, mutta Riina ei anna sen näkyä.