Olen vähän mattimyöhäinen uuden Häät-lehden suhteen, mutta asia kaipaa kuitenkin vähän huomiota. On aina säväyttävää nähdä omia töitään painetussa lehdessä. Vaikka tätä työtä on tehnyt jo pienen eliniän, tähän ei turru. Tuntuu hienolta nähdä omien kättensä jälkiä ja kuulla myös palautteita asiakkaiden kautta näinkin. uudessa Häät-lehdessä Revelationsia löytyy parissakin kohtaa.
Löimme Kultaseppä Sanni Lehtisen kanssa hynttyitä yhteen ja pamautimme yhteismainoksen kehiin. Hihkuin innosta jo leiskan nähdessäni. Meidän jutut sopivat niin äärimmäisen hyvin yhteen! Hitsautunutta meininkiä pystyy näkemään 2016 häämuotia esittelevillä sivuilla. Iris-pukuni kanssa mallilla on kaulalla Sannin hopeinen filigraaniriipus. Toimii!
Sannista muuten sen verran, että otin kenties ensimmäisen hiihtoloman vuosikausiin ja karkasin pariksi päiväksi Rovaniemelle katsomaan kuinka korut oikein syntyvät. Ihan rehellisesti, tuo taiteellisempi puoliskoni pyydettiin luennoimaan Lapin yliopistolle työstään pilapiirtäjänä, enkä ole koskaan ollut näin pohjoisessa käymässä, joten ovelana sitten nostin käpälän pystyyn. Minä haluan myös mukaan!
 |
| Ei yhtään pelottanut lähteä tuonne lentämään. Ei. Noup. Ei. |
 |
| Napapiirillä sen sijaan meni hermot 5min. Joululauluja ympäri vuoden. Argh! |
 |
| Kultaseppä työssään |
 |
| Kultasepälläkin on oma laadunvalvoja; Emppu-kissa |
 |
| Siitä se lähtee. Filigraanikorun matka hopeatangosta metallipitsiksi. |
Loppuviikko kääntyi ateljeen "koulukuvauksista" toiseen työmatkaan. Hovikuvaajani Mikaela huristi perjantaiaamusta Helsinkiin ja kuvattiin ensin ateljeen askareita, sekä toki henkilökunta. Ihme kyllä, superkuvaaja sai taltioitua myös Akilta ihan hymykuvan, harvinaista herkkua! Omat kuvani sen sijaan, uh oh. Nytpä ainakin näki ihan konkreettisesti, että pulla on maistunut viime kuukausina. Pari tuntia tiukkaa kuvausta, ja suunnittelija joutui taas loikkaamaan ratin taakse, tällä kertaa kohteenaan Porvoo.
 |
| Hanna Talsi työn touhussa. Kuva ByMikaelas |
 |
| Allekirjoittanut ja taustalla Aki Rauhala. By Mikaelas |
Mitä Porvoossa? Saimme vihdoin ja viimein kalentereista puristettua yhteistä aikaa vielä toistaiseksi salaiselle yhteistyöprojektille Valkoisen Kreivittären Johanna Pohjanmiehen kanssa. (Inhoan kuollakseni näitä "minulla on salaisuus, mutta en kerro sitä, ähhähää - tyyppejä ja nyt sorrun itse samaan. Yritä kestää. En malta olla pitämättä ihan kaikkea sisälläni.)
Neljä tuntia hurahti siivillä Vanhan kaupungin suloisimmassa kahvilassa, Kahvi- ja teehuone Helmessä. Olen ennenkin kehunut paikkaa, enkä suotta. Kiitosta sataa edelleen, ja jos tämä olisi kotikaupungissa, hengaisin siellä varmaan riesaksi asti.
 |
| Kun kaksi vanhaa korsetintekijää vaihtaa tietoja. Apuna piti käyttää myös aterimet ja servietit. :D |
Läpsystä vaihto kahvilasta toiseen, tällä kertana oli erinomainen Paahtimo ja seuranani Floramoren aurinkoinen Tanja. Paahtimolla toivoi melkein, ettei olisi autolla ja voisi maistella laajasta tarjonnasta holillisempiakin vaihtoehtoja. Tätä kohtaamista ei oltu suunniteltu lainkaan, mutta aikataulut osuivat niin hienosti yhteen, että päästiin lyömään päät heti yhteen ja suunnittelemaan tulevia kuvioita. Kukat ja puvut varmasti tullaan jatkossakin näkemään yhdessä!
Nyt sunnuntaina alkaa olla jo niin takki tyhjä, että tahtoisi vain käpertyä muumilakanoihin ja syvälle peiton lämpöön. Oli ihana nähdä kaikkia ihmisiä, pallotella ajatuksia joka suuntaan, ideoida, suunnitella ja ihan vain höpötellä. Pää on ihan pyörällä. Nyt vedän villasukat jalkaan, enkä taida pukea päälle koko päivänä lainkaan. Tänään saa vielä vetää lonkkaa, mutta maanantaina täytyy käydä taas tehokkaana tulevien pukujen kimppuun. Ahkeraa alkavaa viikkoa!
