Revelations

Revelations

tiistai 29. tammikuuta 2013

Viulunsoittaja iltapäiväruuhkassa

En oikeasti ole näin myöhästeleväinen kuin mitä blogin viime aikaisesta päivitystahdista voisi päätellä. Elämä on heitellyt sen verran tiukasti viime kuukausina, eikä ole oikein tahtonut löytyä aikaa istua alas, hengähtää hetkeksi ja kasata ajatuksiaan tekstin muotoon. Maanantai, joka usein tunnetaan Revelationsilla vapaapäivän nimellä, ei aina ole sitä. Eilen huristelin pitkin Helsinkiä (pahimpaan ruuhka-aikaan) hölkäten pitkin loskaisia katuja toimipaikasta toiseen, kun Mirjam kulutti kiltisti koulun pulpetteja.

Kuten on sanottu, tapaamme pitää itsemme ammatillisesti myös freeseinä, ja niinpä olemme itse asiassa kummatkin oppisopimuskoululaisia. Mirjamin opiskelut ovat aivan kalkkiviivoilla, allekirjoittaneen tuotekehittäjän erikoisammattitutkinto suurinpiirtein puolessa välissä. Joskus yrittäjän elämässä tulee vaiheita, jolloin tuntuu, ettei pääse enää omin neuvoin eteenpäin, ei osaa, ei pysty isompaan tai suurempaan. Silloin kaipaa ulkopuolelta tulevaa potkua persuuksille, jotta tajuaisi katsoa sen tutun laatikon ulkopuolelle, löytämään uusia ajatuksia ja ideoita. Itse olen havainnut, että omalla kohdallani koulutuksesta on ollut monella tapaa hyötyä, ja lamppu onkin syttynyt useampaan kertaan pään päälle.

Palataanpa takaisin lumiseen Helsinkiin. Meillähän kankaat tilataan lähes poikkeuksetta ulkomailta suoraan tehtailta, jotkut agenttien kautta. Tavallisista kangaskaupoista ei oikein tahdo löytyä sellaisia laatuja, joita tahtoisi käyttää meidän puvuissamme. Maanantai, silloin kun se ei ole vapaapäivä, on mitä parhain aika viikosta suorittaa niin paperisotaa kuin juosta tekemässä hankintoja. Tällä kertaa reissuni kuljetti tutkailemaan uusia tuulia pitsien ja morsiuskankaiden parissa. Jos olisi rajaton budjetti, hukkuisimme tällä hetkellä pitsi-ihanuuksiin, sen verran upeita tuli vastaan. Valitse siitä nyt sitten vain pari vaihtoehtoa. Aivot nyrjähtävät vähemmästäkin!


Seuraava etappi onneksi tyhjensi pään hörsöisistä ajatuksista, antoi ihan toisenlaista pohdinnan aihetta. Koskapa esillepano on myös kaiken A ja O, poikkesin ammattilaisten suosimaan somistustarvikeliikkeeseen. Talven myrskytuulet olivat pahalaiset romuttaneet ulkostandin muovisuojat, eikä sellaisia repaleita oikein kehtaa näyttää missään. Se oli hankintalistani ykkösenä, ja kun kerran olin jo kaupungissa, niin parempi hakea kamppeet suoraan kuin ottaa niitä kovilla rahtimaksuilla tilattuna. Samalla tutkailin henkarien ominaisuuksia, vertailin siimojen kestävyyttä (tärkeää somistuksissa!) ja hypistelin rekkien ja mainostaulujen laajaa valikoimaa. Onkohan minussa vähän välineurheilijan vikaa, kun viehätyn noista ihan tuhottomasti?

Viimeinen retki kohdistuikin sitten taidetarvikeliike Temperaan. Siinä missä meillä kuluu lankoja ja kankaita, niin tekee myös kynät ja tussit. Kävin napsimassa luonnostelussa suosimiamme Copic-tusseja muutaman puuttuvan sävyn ja suosituimpiin kyniimme täyttöpakkaukset. Voitteko kuvitella, miten ärsyttävää on alkaa tussata muuten valmista luonnosta, vain todetakseen, että juuri se sävy, jota olisi tarvinnut, on lähes kuiva? Voin sanoa, että ärräpäät lentävät.


Tunnisteista on näkyvissä, että tähän kirjoitukseen on myös luokiteltu inspiraatio. Ostosreissu harvemmin inspiroi, mutta teatteri sen sijaan kyllä. Olen fiksumpi, miltä päälle näyttää, ja sijoitin hankintapäivän samaan oman huvin kanssa. Kävin perheeni kanssa katsomassa Helsingin kaupungin teatterissa Viulunsoittaja katolla -klassikkomusikaalin. Jos vain pääsette, menkää katsomaan! Se on upea!  Teos oli tuttu jo vanhastaan, olen nähnyt sen useita kertoja, ja kieltämättä itku tirahti silmään melkein alkumetreillä pelkän nostalgian vuoksi. Eikä vähintään sen vuoksi, että iski kova ikävä sitä meidän omaa, poissaolevaa Viulunsoittajaa. (Isä <3) Teatteri on minulle aina hyvin inspiroivaa. Nytkin olen hyräillyt koko aamun näytelmän lauluja ja fiilistellyt jälkilämpimissä tunnelmissa. Myhäilin itsekseni, miten etevästi lavastuksissa ja osin puvustuksessakin oli käytetty Marc Chagallin töitä. Ihana ristiviittaus taiteen puolelle. Sattuneesta syystä nyt päässä pyörii slaavilaisvaikutteita, kasakkameininkiä ja haikeaa musiikkia. Voi, kun olisi enemmän aikaa piirtää ja luonnostella!

Muuten, ensi viikonloppuna, 2.-3.2. Revelationsin voi löytää Tampereen häämessuilta niin osastolta kuin Desing & Lifestyle -muotinäytöksen puolilta. Ollaan jo ihan täpinöissä siitä, miten mahtavan erilaista näytöstä on tulossa, joten  kannattaa lähteä paikalle katsomaan!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Psychobilly invasion!

Hupsista heijaa, blogin ilmestyminen meni koomaisuuteni viitoittamalla tiellä, ja ollaan kauniisti myöhässä. Messut ovat aina mahtavia reissuja, mutta voi pojat, kun ne imevät myös energiaa. Napataan vielä superkiireinen tammikuu samaan ja kasa elämän suuria kompastuskiviä, niin olen jo ihan valmis muuttumaan Muumiksi ja siirtymään talviunille. Tosin siinä määrissä havunneulasten syöminen ei tunnu kovin kulinaristiselta kokemukselta, ja muut sivuvaikutukset astetta epämielyttävämmältä. Ehkä unohdan vain koko homman.

Talviunien sijaan voisikin palata ajatuksissa viime vuoden alkusyksyyn,  ja mahtaviin psychobilly-häihin. Kyseessä ei ollut varsinaiset teemahäät, mutta kun hääpari on tiettyyn genreen vannoutunut, ja sama näkyi kaikista häävieraista, juhlien livebändistä ja musiikkivalikoimasta, uskallan otsikoita sen näin. Sain myös ilon ja kunnian olla itse vieraana ihanissa häissä, ja nähdä muusikko-sulhasen nousevan hurjan kannustuksen ja yllytyksen saattelemana lauteille kunnon läskibasson ja Reboundin kanssa. Wow, huimaa meininkiä! Vähemmästäkin alkaa tanssijalkaa nykiä. Muuten, psycho/rockabillyporukassa voi ihastella, miten tyylikkäästi kaikki miehet ovat pukeutuneita ja naiset puolestaan äärimmäisen naisellisia. Iloa silmälle kaikin puolin!


Hanna pähkäili jo lähes vuosi ennen häitään pukuaan, ja pompottelimme ideoita Sinkkuelämän Carrien luomuksista fiftarimeininkiin ennen kuin oikea, morsiamen tyylinen ratkaisu alkoi kirkastua. Helman piti ehdottomasti olla lyhyt, ja pitsiä tuli olla, se oli alusta saakka selvää, mutta liian krumeluurista tai blingistä puvun ei tulisi olla. Materiaaleja käytiin läpi fiilistelemällä näppituntumalla, ja siinä samalla syntyi ajatus grafiitinharmaasta vyöstä. Harvinaista kyllä, sulhanen tiesi jo ennen morsiuspuvun suunnittelua, mitä laittaisi päälleen. Tumma puku, harmaa liivi ja mustan paidan. Valkoinen kravatti ja Darth Vader -kalvosinnapit kruunaisivat herran kokonaisuuden. (Tiettyä Star Wars -faniutta on havaittavissa.) Aika pahuksen tyylikästä, täytyy sanoa!

Voi, mitkä kengätkin!
 Hannan kanssa oli jännittävää ja haastavaakin työskennellä, sillä väliin konkretian ja visuaalisten ajatusten, sekä luonnosten yhteensovittaminen oli hankalaa, tuotti allekirjoittaneelle päänvaivaa. Tietyllä tavalla olen todella onnellinen tästä, koska sain nyt opetella entistä paremmin sitä, kuinka saadaan käytännön ihmiselle, joka on tottunut näkemään vaatteen heti valmiina, ja sanomaan sen perusteella, onko se omanlainen vai ei, selvitettyä suunniteltavat ja valmistettavat kuviot. Todella opettavaista! Tällöin jokaisella sovituksella oli entistä tärkeämpi merkitys puvun kantajalle, ei niinkään luonnoksilla tai materiaalinäytteillä tulevasta.


Materiaaleina tosiaan oli pehmeä, laskeutuva sifonki ja hentoinen kukkakuosinen tyllipitsi. Vaikka puvun miehusta onkin vedostettu sifongilta, laitoin pitsin senkin alle, joten sen kauniit kuviot kuultelevat eteerisesti paikka paikoin laskosten välistä. Minusta on tärkeää, että puvussa on läheltäkin katsottuna kauniita, mietittyjä yksityiskohtia ja mielenkiintoa. Vielä viime hetkillä tuntui, että puvusta puuttuu vielä jotain, joten lisäsin sinne köynnöstetyn ruusukkeen. Olimme kummatkin sitä mieltä, että se oli se viimeistelevä, täydelliseksi tekevä silaus. Mirjam kantoi myös oman kortensa kekoon, ja suunnitteli Hannalle suloisen hiuskoristeen aidolla, vanhalla hiusverkolla maustettuna. Tässä vielä pari kuvaa ihasteltavaksi!






maanantai 14. tammikuuta 2013

Wanhan Sataman häämessut

Viikonloppuna pidettiin Helsingissä Wanhan Sataman häämessut, missä Revelations oli mukana omalla osastollaan. Vaikka meillä on Auroran kanssa paljon erilaista messukokemusta näin näytteilleasettajan roolissa, tuppaa se aina olemaan yhtä jännittävää puuhaa. Jokaiset messut kun ovat aina aivan erilaiset niin tunnelmaltaan kuin muiltakin yksityiskohdiltaan.

Netti on täynnä erilaisia messuraportteja ja hääpukutrendejä, mutta tämä päivitys kertoo messuista enemmänkin mun perspektiivistä. Älkää siis ihmetelkö häämuotinäytöskuvien puuttumista, missasin kaikki näytökset ja sen semmoiset. Aurora taisi nähdä häämuotinäytöksen, ehkäpä sieltä suunnalta saadaan jotain kommenttia pukupuolesta, jos joku sellaista kaipaa.

Päällimmäiset mietteet ensin: Olipa meillä ihanaa! Vieläkin olen aivan hymynä kaikista niistä mahtavista messuvieraista, joiden kanssa päästiin miettimään pukuasioita maan ja taivaan väliltä. Harmittavan paljon oli myös Revelationsin uniikkipuvuista haaveilevia tämän kesän morsiamia, joille meidän oli pakko näyttää punaista valoa aikataulujen takia. Muistakaahan siis olla ajoissa, mikäli mielitte juhlia meidän suunnittelemassamme puvussa, tällä hetkellä varaamme viimeisiä kesän aikoja heinä-elokuulle. Sitä aikaisemmat juhlijat voivat toki tulla tutustumaan merkkipukuvalikoimaamme, siellä puolella on myös kaikenlaisia ihanuuksia.

Aurora edustaa

Asetimme osastollemme esille suunnittelemani uuden Catrina -puvun, joka sai paljon kehuja osakseen, kuten myös portfoliomme monimuotoinen sisältö. Paljon kiitoksia kaikille teille, mieltä lämmitti kovin. Messuilla itsekin paljon asioineena tiedän, että on välillä mukava nähdä muutakin kuin vain valkoista valkoisella. Tapasimme paljon ihmisiä, joiden kanssa alkoi heti mielikuvitus puvun suhteen lentää ja suunnittelijoiden silmät loistaa. Messuviikonlopuista saa aina tosi paljon virtaa ja uusia ajatuksia, niin tälläkin kertaa.

Kamalasti en kerennyt kierrellä eri halleissa, kun oli noita töitäkin tehtävänä. Hieman kuitenkin katselin ympärilleni aina silloin tällöin. Onni on se, että meitä on kaksi. Saadaan siten molemmat vuorotellen rauhassa pitää taukoa, lounastaa ja käydä vaikka moikkaamassa muita näytteilleasettajia. Eniten meitä kuitenkin näkee kaksistaan käkättämässä, ollaan tällainen symbioottinen duo!

Messuilla kun kököttää samoilla hollilla pari päivää, tutustuu väkisinkin niihin vieressä kököttäjiin. Meilläpä oli tällä kertaa rutkasti onnea, naapuriksi sattui meinaan aivan tosi mukavia ja lahjakkaita ihmisiä.

Floristimestari Pirjo Koppi

Seinänaapurinamme oli Floristimestari Pirjo Koppi, kenen kanssa meillä synkkasi heti ihan täysiä kaikilla tasoilla. Näinpä pääsimme duon sijasta välillä käkättämään ihan kolmistaankin. Pirjo voitti myös kauniilla orkideakimpullaan Vuoden 2013 kaunein hääkimppu -äänestyksessä hopeaa, onnea! Onnea oli meilläkin, vieressämme kun sijaitsi myös Suomen kukkakauppiasliiton Helsingin piirin osasto, jossa kaikki äänestettävät kimput olivat esillä. Kaikki kukat tuoksuivat ja varsinkin näyttivät ihanilta, ja kävin räpsimässä muutaman yksityiskohtakuvan suosikkikimpuistani.

Karin Eskola, Kaivokukka Kamppi ja Tiina Pulkkinen, Kukkakauppa Stenius

Suosikkikimppuni äänestyksessä! Tarmo Noormets

Olihan meillä naapureina muitakin kuin floristeja. Kultasepänalan yritys Papaja hurmasi meidät täysin! Käykää linkin takana olevilla nettisivuilla ihastelemassa ja hurmaantukaa tekin. Niin mun muotokieleen vetoavia koruja, harvoin innostun niin paljon kuin tuossa vitriinin edessä pällistellessä. Papajan Anneli ja Pyry olivat myös huipputyyppejä ja tekivät suuren vaikutuksen meihin, terkut teille! Juteltiin parin päivän aikana niitä näitä ja tietysti nappasin vielä pokkarillani kuvan, olin messuilla kuin pahainen japanilainen turisti. Ihmisillä oli kyllä pitkä pinna siinä suhteessa, kiitosta vaan <3

Papajan Anneli ja Pyry

Koruihin liittyy myös alla oleva kuva, jonka kävin ottamassa, kun ihastuin niin tuohon esillelaittoon. PAJA 31 oli keksinyt laittaa kauniit sormuksensa kirkkaisiin, rusetilla somistettuihin palloihin. Olin myyty! Yritys oli kertomansa mukaan ensimmäistä kertaa messuilla esittelemässä tuotteitaan, mitä ei kyllä esillepanosta olisi uskonut. Mitäköhän keksivät siis tulevaisuudessa? Tuskin maltan odottaa.

Vähän kuin saippuakuplia

Vieressämme tehtiin myös hääkimppudemoja, eli saimme seurata kuinka kimppuja sidottiin alusta loppuun saakka. Tarmo Noormets, joka oli tehnyt aikaisemmin kuvassa näkyvän oranssin suosikkikimppuni, sitoi siellä tällaisen hieman erikoisemman kukkalaitteen, johon heti ihastuin. Messujen päättyessä sainkin sen sitten yllättäen itselleni, kiitos Tarmo :) Kimppu matkusti etupenkillä ja säilyi jopa ehjänä määränpäähänsä, vaikka yleensä saan rikki kaiken terästä pehmeämmän.

Rajasin taktisesti pääni pois, kun näytin niin hölmistyneeltä

Kukkia ja koruja, hassu teema! Vai olisiko se teema enemmänkin ne ihanat ihmiset, joihin päästiin tutustumaan? Osastollamme poikkesi esittäytymässä myös Pukunin Saara, jonka blogin ahkeria lukijoita olemme molemmat. Oli kiva nähdä ihan kasvokkainkin, eikä vain täällä näpynäpy-maailmassa. Toivottavasti törmäillään myöhemminkin ja vaikka hieman rauhallisimmissa merkeissä teekupin äärellä :) Saara oli käynyt katsomassa hääpukunäytöksen, ja täältä löytyy paljon kuvia siitä.

Kiitos teille kaikille jotka tulitte meille juttelemaan, olitte sitten messuvieraita tai jonkin sortin kollegoja. Seuraavaksi Revelations näkyy Tampereen häämessuilla 2.2.-3.2. hieman isommalla osastolla ja useammalla puvulla. Allekirjoittanut meni kesällä bookkaamaan Barcelonan matkan messujen päälle, joten Aurora edustaa molempien puolesta. Hupsista.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Dark Sarah

Hyvää alkanutta vuotta 2013! Henkilökunta lomaili hyvän tovin ja pikkuhiljaa arki on asettunut takaisin uomiinsa. Vuosi alkaa aina rytinällä häämessuillessa, jo ensi viikolla olemme Wanhan Sataman häämessuilla. Tervetuloa juttelemaan puku-unelmista tai mistä lie :>

Mutta näitähän mun piti teille oikeasti näyttää: Dark Sarahin promokuvia. Ihanan Heidi Parviaisen uuteen sooloprojektiin tekemäni kaksi asukokonaisuutta näkyvät sekä Toni Härkösen ottamissa tunnelmallisissa kuvissa, että pian julkaistavalla musiikkivideolla.

Heidin mietteitä Dark Sarah -nimen ja tarinan synnystä voi lukea vaikka tästä haastattelusta, kukapa sen paremmin selittäisi kuin artisti itse. Muhun vetosi paljon tuo dualistinen teema ja kertomuksellisuus, ja oli mielenkiintoista tehdä kahta yhtäaikaa samanhenkistä ja tosi erilaista pukua. Heidi oli aktiivisesti mukana pukuja visioidessa, mutta antoi myös tosi vapaat kädet toteutuksen suhteen. Parasta.

Sarah. Kuva: Toni Härkönen
 Vaaleassa puvussa on tyllistä punotut yksityiskohdat ja nuhjuiseksi värjätty helma. Promokuvien ottamisen jälkeen viimeistelin visiotani vielä hiukan (kiitos Heidi pitkästä pinnasta perfektionistisuuteni suhteen <3) ja musiikkivideolla nähdään vielä hieman enemmän yksityiskohtia sekä asua varten tehty bolero. Bolero valmistui muutamasta vanhasta neuleesta, kauhahuiveista ja hullusta luovuudesta, saattaen olla suosikkijuttuni näissä puvuissa. Kaikenlainen kierrätys on sydäntäni lähellä (ja Heidin sydäntä myös!), ja oli mukava käyttää puvuissa muutakin kuin upouutta kangasta suoraan pakalta.

Muhkuhelma. Kuva: Toni Härkönen
Aurora auttoi tyllin repimisessä, siitä iso kiitos. Helmat on siis itse ommeltu tyllisuikaleista, jotta saatiin oikeanlainen, jopa hieman höyhenmäinen efekti. Tyllinpaloja tarttuu vieläkin sukkiin sieltä täältä, eikä loppua vielä hetkeen näy... Eteen suunniteltiin rohkea halkio tuomaan vastapainoa muhkealle helmalle. Kyllähän tuollaisia sääriä kelpaakin esitellä! Innostun aina, kun tulee mahdollisuus erilaisiin materiaalinkäsittelyihin, ja lähtihän se mopo taas lapasesta näissäkin. No, parempi överit kuin vajarit, vai miten se nyt menikään.

Astetta synkempi. Kuva: Toni Härkönen
Mustaan pukuun yhdistettiin Heidin oma vanha neule, jota hieman uudistettiin. Vai olisiko parempi termi vaikka vanhennettiin, allekirjoittanut nipsi saksien kanssa aika huolella. Olen ollut edellisessä elämässäni saleen joku koiperhosten kuningas. Onpa muuten jännittävää katsoa, miten tyyli muuttuu vaatteita ja hieman kampausta muuttamalla aivan hurjasti! Siinä teille sitä dualismia.

Dark Sarah. Kuva: Toni Härkönen
Musiikkivideon kuvauksista. Hienot lavasteet!

Alla vielä pieni teaser musiikkivideosta. Jännää nähdä valmis teos, linkkaan sen sitten kunhan se ilmestyy, ilmeisesti aika lähitulevaisuudessa. Biisi on mah-ta-va ja niin on koko paketti muutenkin! Kannattaa pitää silmä tarkkana tämän kanssa.



Psst: