Kuten on sanottu, tapaamme pitää itsemme ammatillisesti myös freeseinä, ja niinpä olemme itse asiassa kummatkin oppisopimuskoululaisia. Mirjamin opiskelut ovat aivan kalkkiviivoilla, allekirjoittaneen tuotekehittäjän erikoisammattitutkinto suurinpiirtein puolessa välissä. Joskus yrittäjän elämässä tulee vaiheita, jolloin tuntuu, ettei pääse enää omin neuvoin eteenpäin, ei osaa, ei pysty isompaan tai suurempaan. Silloin kaipaa ulkopuolelta tulevaa potkua persuuksille, jotta tajuaisi katsoa sen tutun laatikon ulkopuolelle, löytämään uusia ajatuksia ja ideoita. Itse olen havainnut, että omalla kohdallani koulutuksesta on ollut monella tapaa hyötyä, ja lamppu onkin syttynyt useampaan kertaan pään päälle.
Palataanpa takaisin lumiseen Helsinkiin. Meillähän kankaat tilataan lähes poikkeuksetta ulkomailta suoraan tehtailta, jotkut agenttien kautta. Tavallisista kangaskaupoista ei oikein tahdo löytyä sellaisia laatuja, joita tahtoisi käyttää meidän puvuissamme. Maanantai, silloin kun se ei ole vapaapäivä, on mitä parhain aika viikosta suorittaa niin paperisotaa kuin juosta tekemässä hankintoja. Tällä kertaa reissuni kuljetti tutkailemaan uusia tuulia pitsien ja morsiuskankaiden parissa. Jos olisi rajaton budjetti, hukkuisimme tällä hetkellä pitsi-ihanuuksiin, sen verran upeita tuli vastaan. Valitse siitä nyt sitten vain pari vaihtoehtoa. Aivot nyrjähtävät vähemmästäkin!
Seuraava etappi onneksi tyhjensi pään hörsöisistä ajatuksista, antoi ihan toisenlaista pohdinnan aihetta. Koskapa esillepano on myös kaiken A ja O, poikkesin ammattilaisten suosimaan somistustarvikeliikkeeseen. Talven myrskytuulet olivat pahalaiset romuttaneet ulkostandin muovisuojat, eikä sellaisia repaleita oikein kehtaa näyttää missään. Se oli hankintalistani ykkösenä, ja kun kerran olin jo kaupungissa, niin parempi hakea kamppeet suoraan kuin ottaa niitä kovilla rahtimaksuilla tilattuna. Samalla tutkailin henkarien ominaisuuksia, vertailin siimojen kestävyyttä (tärkeää somistuksissa!) ja hypistelin rekkien ja mainostaulujen laajaa valikoimaa. Onkohan minussa vähän välineurheilijan vikaa, kun viehätyn noista ihan tuhottomasti?
Viimeinen retki kohdistuikin sitten taidetarvikeliike Temperaan. Siinä missä meillä kuluu lankoja ja kankaita, niin tekee myös kynät ja tussit. Kävin napsimassa luonnostelussa suosimiamme Copic-tusseja muutaman puuttuvan sävyn ja suosituimpiin kyniimme täyttöpakkaukset. Voitteko kuvitella, miten ärsyttävää on alkaa tussata muuten valmista luonnosta, vain todetakseen, että juuri se sävy, jota olisi tarvinnut, on lähes kuiva? Voin sanoa, että ärräpäät lentävät.
Tunnisteista on näkyvissä, että tähän kirjoitukseen on myös luokiteltu inspiraatio. Ostosreissu harvemmin inspiroi, mutta teatteri sen sijaan kyllä. Olen fiksumpi, miltä päälle näyttää, ja sijoitin hankintapäivän samaan oman huvin kanssa. Kävin perheeni kanssa katsomassa Helsingin kaupungin teatterissa Viulunsoittaja katolla -klassikkomusikaalin. Jos vain pääsette, menkää katsomaan! Se on upea! Teos oli tuttu jo vanhastaan, olen nähnyt sen useita kertoja, ja kieltämättä itku tirahti silmään melkein alkumetreillä pelkän nostalgian vuoksi. Eikä vähintään sen vuoksi, että iski kova ikävä sitä meidän omaa, poissaolevaa Viulunsoittajaa. (Isä <3) Teatteri on minulle aina hyvin inspiroivaa. Nytkin olen hyräillyt koko aamun näytelmän lauluja ja fiilistellyt jälkilämpimissä tunnelmissa. Myhäilin itsekseni, miten etevästi lavastuksissa ja osin puvustuksessakin oli käytetty Marc Chagallin töitä. Ihana ristiviittaus taiteen puolelle. Sattuneesta syystä nyt päässä pyörii slaavilaisvaikutteita, kasakkameininkiä ja haikeaa musiikkia. Voi, kun olisi enemmän aikaa piirtää ja luonnostella!
Muuten, ensi viikonloppuna, 2.-3.2. Revelationsin voi löytää Tampereen häämessuilta niin osastolta kuin Desing & Lifestyle -muotinäytöksen puolilta. Ollaan jo ihan täpinöissä siitä, miten mahtavan erilaista näytöstä on tulossa, joten kannattaa lähteä paikalle katsomaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?