Elämän pyörteissä, kevät monen muutoksen edessä

Muutos, se on varma kevään merkki. Erityisesti yritysmaailmassa se on alati pyörivä koneisto. Muutu, kehity, mene eteenpäin. Paikalleen ei saa jäädä tai polttaa nopeasti sormensa. Silti välillä uudet asiat jännittävät, pelottavat, vaikka olisivat positiivisia luonteeltaan. Ihminen tahtoisi kovasti juurruttaa itseään ja tarttua johonkin pysyvään.

Vuoden vaihteessa, kun kertasin kulunutta kautta, vihjasin monen asian suuriin muutoksiin ja ne alkavat olla nyt voimakkaammin läsnä. On ollut ihanaa muuttaa uusiin tiloihin ja on tuntunut niin ylelliseltä, kun ei enää tarvitse raahata pukupusseja kadulle ja nurkan toiselle puolelle ompelimon ja sovitushuoneen ollessa yhdessä ja samassa paikassa. Korkeat ja valoisat huoneet ovat saaneet hengittämään syvempään, vahvemmin ja on ollut pelkästään ilo käydä töissä. Nyt ollaan oikeassa paikassa, puvut esillä kuten niiden toivoisikin olla ja ihmiset ovat löytäneet ne kiitettävän hyvin!

Identiteettiä vahvistamassa

Kuten uhkasinkin, Revelations on jäämässä pois nimenä. Minusta todellakin tuntuu, etten pysty täysin vakaasti ja itsenäni seisomaan sen nimen, sloganin takana enää. Se oli aiemmin erinomainen juttu, mutta kuten muukin elämä, minäkin olen muuttunut ja kehittynyt suunnittelijana. Divine hääsuunnittelutoimiston Pertti huomautti, että tyylini on muuttunut aikalailla ja on siinä täysin oikeassa. Juuri sen takia minun on luovuttava Revelationsista, jotta voin selkä suorana ja rehellisenä itselleni siirtyä eteenpäin. Jatkossa tulen tekemään enemmän ihan klassisesti omalla nimelläni. Sen rehellisemmin minua mallit eivät voi olla.

Pukutilaukset vuodelle 2017

Yksi suurimmista muutoksista elämääni kuitenkin on se, että minusta on tulossa äiti. Luit oikein. Muutama asiakas kyseli varovasti ovatko lukeneet rivien väliä oikein ja kyllähän se näin on. Asia, jonka vuosikausia ajattelin, ettei se koske minua, enkä lähde siihen peliin mukaan. Tässä kohtaa voisi olla syytä huokaista syvään. Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. Tässä sitä sitten ollaan, hämmentyneenä, miten tähän oikein päädyttiin. Aikamoiseen seikkailuun pistinkin pääni! Jännittää, hermostuttaa ja nyt vähitellen alan olla jopa utelias siitä, millainen tyyppi meille muuttaakaan.

Boutique Bigarren Pirjo Savolaisen kanssa avajaisissa. Idolini mun!

Näillä näkymin olen siis jäämässä pois töistä toukokuussa, mutta pyrin tekemään mahdollisimman pitkään hommia. Toki kaikki ei riipu minusta, sillä tämä haudottava pieni ihmisentaimi on kyllä tehnyt kaikkensa hankaloittaakseen työnarkkarin elämää ja pakottamalla lyhentämään ja keventämään työpäiviä. Mene ja tiedä, tämä saattaa olla hyväkin asia?

Mittatilauspukuja en sattuneesta syystä ota näillä näkymin loppuvuodelle lainkaan, mutta olen taas 2018 puolella käytettävissä. Puvuista saa kyllä kysellä kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta en tällä hetkellä vielä uskalla sitoutua mittatilauspuolella ennen vuoden vaihtumista  - katsotaan ensin, millainen kaveri meille on muuttamassa ja kuinka tullaan keskenämme toimeen ihan ensiksi.

kuva Hans Lehtinen/ hlpphotography

Aurora Collection - mallistopukuja voi sen sijaan tilata ympäri vuoden. Kesän juhliin suosittelen tekemään tilaukset parin kuukauden sisään, sillä kesäkuukausina ompelimo on sen verran ruuhkainen morsiuspukujen muutostöiden kanssa, että toimitusajat voivat venyä usean kuukauden mittaiseksi. Nyt ehtii vielä mainiosti saamaan vielä toukokuun juhliinkin puvun!

kuva Hans Lehtinen/ hlpphotography

Ompelimon muuttuvat kasvot

Ompelimopuolella tulee myös muutosta ilmaan. Erityisesti blingeihin erikoistunut Aki lähtee uusien haasteiden pariin maaliskuun alusta ja käytän tässä kohtaa tilaa kiittääkseni häntä parin vuoden huikeasta uurastuksesta. Ompelimon työmyyrä on tehnyt tinkimättömästi töitä, käyttänyt valtavan määrän työtunteja ompelukoneensa takana, välillä pitkiä iltoja ja viikonloppujakin. Ripeä tekijä on pistänyt pukua toisensa jälkeen kuntoon valtavalla vauhdilla laadun pysyessä kohdillaan. Tässä on enemmän kuin iso hatunnosto paikallaan!

Samalla ompelimokoira Lili lähtee Akin kanssa seikkailemaan toisaalle - kumpaakin tulee varmasti ikävä ja tulemme muistelemaan näitä kuluneita paria vuotta lämmöllä ja kaiholla. Toivon sydämestäni Akille menestystä, iloisia aikoja uusilla poluilla! Kiitos näistä yhteisistä työvuosista ja hetkistä!

Hääpukujen outlet Fitting Roomilla ja Linnan juhlien puvut

Ale hääpukujen outlet vanhoissa liiketiloissamme Mechelininkadulla jatkaa vielä jouluviikolla 22.12. asti klo 12-19. Jos olet vailla hääpukua, kannattaa käydä sovittamassa ja hankkimassa itselleen oma aarre ennen Joulua. Viikonloppuna outletiin saapui vielä hurjasti uusia pukuja ja huomenna, maanantaina, valikoimaan saapuvat ihan mielettömän kauniita helmilaukkuja. Jos ehdit käydä viime viikolla, suosittelen lämpimästi uudelleen vierailua jouluviikolla!

Kenkiä löytyy! Tässä vasta osa outletin aarteista

Mikä outlet? Jos kuulet asiasta ensi kertaa, niin lainaamme eri hääpukuliikkeiden ALE hääpukujen outletille vanhaa showroomia sillä aikaa, kun Fitting Roomin uusia raameja laitetaan kuntoon Museokadulla. Liikkeessä on toistasataa hääpukuja, värjättäviä hääkenkiä, boleroita, pitsipaitoja ja asusteita. Hinnat ovat alta 500€ tai vähintään puolet puvun alkuperäisestä hinnasta. Viime viikolla, kun olin itse paikan päällä morsianten apuna, moni löysi kesän hääpukunsa 99-350€ hintahaitarilla, osa samalla kertaa pukuun sopivat kengät ja hunnunkin. Monta kärpästä samalla iskulla!

Kovasti kysyttyjä lyhyitä pukujakin on iso rekki

Paluu Linnan juhliin

Mikä siinä onkin, että ajoissa kirjoittaminen itsenäisyyspäivän juhlista on kertakaikkisen mahdotonta? Tällä kertaa muutto on uuvuttanut, josko ensi vuonna saisi jo samalla viikolla. Onnistuin bongaamaan kaikki neljä pukuani itsenäisyyspäivän lähetyksestä. Sitä tuijottelee silmä kovana onhan kaikki hyvin, laskeutuuko helmat oikein, asettuihan puku kauniisti kantajansa ylle.  Tulipa hyvä mieli, kun Jaakko Selin muisti vielä mainita Vuoden Hääpukusuunnittelijan tittelistä noteeratessaan Sari Sarkomaan kukallisen puvun.

 Sarin (ja Sari Jalosen) valmistautumista Linnan juhliin, sekä kurkistusta puvun suunnitteluun voi lukea tarkemmin Eevan lämminhenkisessä nettijulkaisussa täältä. Suunnittelijaa hitusen huvitti muutama lause tekstissä. "En tuntenut Saria aiemmin, mutta yhteistyö hänen kanssaan meni mainiosti!" Niin, en yleensäkään tunne asiakkaitani etukäteen, joten suupieli aavistuksen nykäisi tällä kohtaa.

Iltalehti nosti ihanasti Sari Sarkomaan pukua ja tyyliä erillisellä artikkelilla. Sen voi lukea tästä. Upeasti kukkaloistossa hehkunut kansanedustaja pääsi myös tyylikkäimmän 50 puvun listalle. Kuva-artikkeliin pääset tästä. Mukana on myös monen tutun tekijän pukuja, hyvä me! Harmi kyllä, miten vain tiettyjä suunnittelijoita nostetaan mediassa esiin, kun paljon enemmän huomiota olisivat ansainneet esimerkiksi Pukunin Saara Toivanen, Glamourin juhlapukeutumisen pioneeri Sinikka Nikander, Valkoisen Kreivittären Johanna Pohjanmies ja Atelje Tuhkimotarinan Heidi Tuisku. Kaikki ovat pitkän linjan muodin ammattilaisia, näyttäneet kykynsä ja luovuutensa jo moneen kertaan.

Ylen selostus/haastattelutiimi valmiina toimiin!

YLEn toimittaja Piia Pasasesta nähtiin pitkälle pukua vain vyötärölle asti haastatteluiden kuvakulmasta johtuen, mutta perinteen mukaisesti juontajat jättävät mikkinsä ja siirtyvät muiden kanssa tanssilattialle pyörähtelemään ja koko puku pääsi oikeuksiinsa. Piian Camille - pukua en alunperin ajatellut ottaa vaaleanpunaisena mallistoon, mutta nyt kun sitä sai ihailla hänen yllään, saatan tulla toiseen tulokseen. Hyvältä näyttää!

Hyvää itsenäisyyspäivää - vinkit pukujen bongaukseen

Ihanaa itsenäisyyspäivää! Itsenäisyyspäivän aamu aukeni ihanan aurinkoisena, hyväntuulen ja huumaavan valon päivänä. Suunnittelija itse heräsi noin tunti sitten ja nyt kirjoittaa tätä vielä lämpimään flanellipyjamaan verhoutuneena. Mikäpä tässä kiire.

On taas tullut se aika vuodesta, kun keräännytään töllöttimen ääreen, kuohuviinipullo kylmässä odottaen ja innolla seurataan parituntisen verran punaisella matolla käveleviä juhlavieraita kättelemässä tasavallan presidenttiä. Suomalainen itsenäisyyspäivän perinne, jota olen useammin kuin kerran yrittänyt selittää ulkomaalaisille ilman sanottavaa menestystä. Tämmöisiä me nyt satumme olemaan. Omanlaisiamme. Suomalaisia.

(Yllä pieni fiilistely viime vuodelta, Olavi ja Marianna Sydänmaanlakan kättelystä punaisella matolla. Pahoittelen huonoa kuvalaatua, kännykällä suoraan ruudulta napattu.)

Linnan juhlat ovat meille se valtakunnan ykkösjuhla. Se, jota harva jättää katsomatta ja fiilistelemättä. Se on myös meille kotimaisille käsityöläisille, suunnittelijoille, ompelijoille, korujen- , kenkien-, ja asusteiden suunnittelijoille tilaisuus näyttää omat kyntemme, osaamisemme ja luovuutemme. Vuoden tärkeimpiä päiviä jo ihan suomalaisen työn puolesta!

Vauhtikuukausi takana

Vuosi on ollut poikkeuksellinen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien pukujen kanssa. Viimeiset vuodet nukkumattia ei ole juuri ehtinyt tavata, ja marraskuu on kulunut tiukasti ompelukoneen, silkkien ja pitsien välissä. Vaikka tilauskalenteri näyttääkin, että tänä vuonna on tehty enemmän pukuja kuin koskaan aiemmin, on silti päässyt joka ilta kotiin nukkumaan. Olisiko tämä nyt sellainen elämä opettaa -tilanne? Kutsutkin ovat tosin tulleet selvästi aiempia vuosia aiemmin.  Joka tapauksessa, näppiksen takana ei olekaan nyt äärimmäisen uupunut suunnittelija, joka ei jaksa oikein kirjoitaa pariakaan riviä juhlapuvuista, vaan täällä ollaan täydessä vireessä.

Yhteen valmispukuun tarvittiin pieni lisäys sivuihin. Tässä mallataan oikeaa tyllin sävyä.

Moni on lähetellyt viestejä, kysellyt keillä kaikilla on suunnittelemani puvut tänä vuonna ja mistä ne saattaisi tunnistaa. Omia pukuja linnaan astelee neljä, ja sen lisäksi pukuja on laiteltu istuvammaksi ja oikeaan mittaan lähes kolmellekymmenelle juhlijalle. Siitä saa sen verran perspektiiviä juhlijoiden valinnoista, että taitaa sittenkin tulla sangen sinivoittoista pukujen suhteen. Sen lisäksi avoimet tai muuten näyttävät selät puvuissa ovat selvästi tämän vuoden juttu, Olkaimettomuutta on myös vähemmän, mutta sen sijaan paljettien ja helmikirjailuiden määrä on noussut huimasti. Osataan täälläkin hehkua!

No kerronko nyt? No kerron, kerron!

Yksi syy, miksi ateljeen henkilökunta ei ole tämän voipuneempaa, on se, että Aurora -mallisto on otettu enemmän kuin avosylin vastaan ja kaksi malliston pukua nähdään linnanjuhlien kaunottarien yllä. Celina on mustana todella tyrmäävä (mutta valitettavasti puvun kantajan nimeä en saa julkaista), ja  vaaleanpunaisessa Camillessa nähdään YLEN juontaja Piia Pasanen. Väri suorastaan  hivelee Piian omaa väritystä! Täytyy myöntää, että vähän jännittää nähdä, miltä puku telkkarissa näyttää, kun sitä useamman kerran varmasti onnistuu bongaamaan lähtien presidenttiparin haastattelusta lähtien. Tämä taitaa olla nyt näkyvin suunnittelemani puku tältä osin.

Aki viimeistelemässä helmoja Piian pukuun.

Tämän vuoden linja puvuissa on ollut klassisia, pelkistettyjä leikkauksia, mutta äärinaisellisia linjoja. Suuria härpäkkeita ei kannata odottaa tältä sektorilta, sillä (jatko)käytettävyys on myös yksi tärkeä kriteeri monella kantajalla. Ministeri Kai Mykkäsen puolison, Annan puvussa petroolinvärinen pitsi saa hohtaa ja näyttävin yksityiskohta on kauniisti avarrettu selkä. Selät, ja hihat tuntuvat muutenkin olevan tämän vuoden juttu!

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa sen sijaan puettiin näyttävän talviseen kukkakuosiin. Kuosien kanssa työskentelyssä on omat haasteensa. Jotta kuviot pääsisivät  parhaimmin esiin, leikkauksien pitää olla selkeät ja antaa materiaalille tilaa.

En tiedä, miten tv-kamerat värit kääntävät, mutta kuosissa on ihanan runsas värimaailma; runsasta tummanvihreän sävymaailmaa, herkkää vaaleanpunaista, pirteää oranssia ja kirkasta keltaista. Puku kantaa nimeä Secret Garden, ja Sari ihanasti totesikin, että haluaisi vain karata keskelle sitä vehreää runsautta. Uniikit korut pukuun on suunnitellut Carina Blomqvist.

Leikkausten hahmottelua nukella

Kurkistus ensimmäiseen, raakaversion sovitukseen.

Kuosikankaan vedostusta nukella.

Tänään, itsenäisyyspäivänä, vähän ennen kättelyn alkua, on tulossa todella kivan nettiartikkeli kuvien kanssa tästä puvusta, joten hähää, en kerrokaan tässä enempää, vaan linkkaan jutun myöhemmin illalla tähän perään. Silkkimäisen laskeutuvaa pukua pääsee siis ihailemaan enemmän pienen odotuksen myötä!

Ihanan aurinkoista itsenäisyyspäivää sinulle! Kohotetaan yhdessä maljat 99v. Suomelle!

Kurkkaa Tangokuninkaan kruunajaisiin suunnitellun puvun vaiheita

Tangon pyörteissä jatketaan vielä hetken, vaikka kiirettä riittää linnanjuhlien pukujen kanssa. Pysytään blogifiiliksissä tosiaan vielä kesässä ja otetaan varmat tangoaskeleet kohti Seinäjokea ja Tangokuninkaan kruunaamista. Kyllä, haluan fiilistellä vielä Helena Lindgrenin tuomaripuvuilla!

Kaikki puvut suunniteltiin samaan aikaan, ja niiden valmistus kulki limittäin keskenään. Ensin semifinaalipuku ja rinta rinnan Kuningatar- ja kuningasfinaalin puku. Vaikka näillä kahdella tapahtumalla olikin useampi päivä eroa toisistaan, Seinäjoelta ei pääsekään aivan niin helposti kesken kaiken pois. Siksi kaiken piti olla samalla kertaa valmiina, pakattuna samaan matkalaukkuun.

Työn touhussa. Ah, värit natsaavat niiin hyvin!

Rinnakkain, tunnelmasta toiseen hyppääminen eri pukujen välillä oli välillä hyvinkin erikoista, joskus haastavaakin, mutta ehdottomasti antoisaa. Kaikkein eniten kyllä nautin tästä kuningasfinaaliin tarkoitetun puvun tekemisestä.

Halusin kaikkien kolmen puvun olevan keskenään hyvin erilaisia, nostavan jokaisesta jotain uutta Helenassa. Kuningasfinaaliin valikoitunut puku oli äärimmäisen naisellinen, kevyt, ilmava ja ylellinen ja ennen kaikkea liikkuva. Poimin siihen paljeteissa kimaltelevan pitsin lisäksi pehmeän laskeutuvan tyllin, joka seuraisi aaltomaisesti jokaista liikettä.

Tältä näyttää ateljeen lattia, kun on käsitellyt paljettipitsiä jokusen tunnin.

Hihan mallailua

Minulta kysyttiin tangomarkkinoiden jälkeen mistä olin löytänyt niin makean pitsin. Pakko oli tuottaa hieman pettymystä. Itse pitsi on kyllä aivan upea, mutta miksi se Helenan yllä näytti niin erityiselta, johtui siitä, että olin tuunaillut pitsiä ihan omin pikku kätösin. Leikannut kuvioita irti perusasettelusta ja sommitellut niitä kauniisti korostamaan puvun yläosaa, rinnan sivuja ja kylkiä. Pitsissä usein on se ovela puoli, että jos sitä käyttää vain aivan pelkkänä sellaisenaan, se uhkaa jäädä hieman tylsäksi. Ainakin minun mielestäni. Lähes kaikki pitsit kaipaavat hieman luovan käden kosketusta.

Valmis hiha sovituksessa. Näyttää jo hyvältä!

Erityisesti helman takaosa nousi lempikohdakseni tätä pukua. 

Helena viihtyi puvussa niin hyvin, että sovitukset uhkasivat venyä, kun puku ei olisi lähtenyt millään pois päältä ja sai laulajattaren heti keinumaan suuren lavadiivan elkein. En olisi voinut olla tyytyväisempi. Silloin kun jo sovitusvaiheessa viihtyy vaatteessaan näin hyvin, lopputulos on silkkaa timanttia. Puku liikkuu ihanan viekoittelevasti ja vähän luulen, että en tainnut saada tarpeekseni tämäntyylisistä helmoista vielä. Ehkä pitänee tehdä vielä jokunen puku, koska tätä on ollut sekä todella kiva tehdä, että vielä huikeampi fiilis katsoa sitä tositoimissa, lavalla, liikkeessä ja catwalkilla.

Tiedätkö myös, mikä ilahduttaa minua myös suunnattomasti tämän puvun kohdalla? Se ei jäänyt pelkästään Tangomarkkinoiden edustusvaatteeksi, vaan Helena käytti tätä Sinitaivas -konserttikiertueellaan, jossa se natsasi täysin esitettävän kappaleen kanssa, ja luulenpa, että tulemme näkemään tämän muusan vielä myöhemminkin!

Ihana Helena tositoimissa!

Helenan puku Tangokuningattaren finaaliin

Seinäjoen Tangomarkkinoista ja tuomari Helena Lindgrenin edustusasuista olen kirjoittanut jo aiemmin kahteen otteeseen (mikäli haluat virkistää muistia, tarinat löytyvät täältä ja täältä). Tällöin päästiin tutustumaan ensimmäisen, semifinaaleihin tarkoitetun puvun taustaa, suunnittelua ja valmistamista. Tällä kerralla käydään finaalipukujen pariin, ensimmäiseksi Tangokuningattaren finaaliin suunniteltu puku.

Monen vesiperän nymfi

Tangokuningattaren finaalin puku, Nymph, sai olla tunnelmaltaan klassinen, ja silti äärimmäisen naisellinen. Tämä puku nappasi ongelmia matkaansa useamman kerran matkaa, ja turhaantuminen nosti päätään, kasvatti ulokkeitaan otsaan.

Alunperin puku oli mietitty kuosilliseksi, räväkän punavalkoiseksi, mutta kangas aivan kirjaimellisesti myytiin nenäni alta loppuun. Tilaushetkellä sitä vielä oli, mutta hetkeä myöhemmin toimittajani soitti ja kertoi harmilliset uutiset. Joku oli mennyt tilaamaan himoamaani kuosikreppiä joka sentin varastolta - ja sopivasti pari minuuttia ennen minua. Hups, sinne meni 65 metriä haavekangasta!

Nielin kitkerän harmistuksen tunteen ja yritin suunnata ajatuksia johonkin toiseen kuosiin, kenties vähän erilaiseen värimaailmaan. Kyllä maailma nyt on kuoseja täynnä! Joskus sopivia kankaita saa hakea maailman ääristä, soitella pitkin maita ja mantuja, rikkoa kielirajoja ja käyttää myöhäisiä iltoja selvittääkseen, mistä saisi sen sopivan kankaan, täydellisen kuosin. Joskus käy kuten nyt, että kaikki yritykset vetävät vesiperän ja jää tyhjää sormiin. Voi rähmä!

Ok, ei siis kuosia tällä kertaa. Suurin turhautumien purkautui pään pamauttamisella seinään. Mitähän sitten. Istuimme yhdessä alas miettimään, käymään muita kangasnäytteitä läpi, pohtimaan ja aivoriiheilemään. Helena oli käynyt Villisilkissä hipeltämässä kankaita ja oli törmännyt siellä kiinnostavaan punaiseen ja kirjottuun pitsiin. Koska kuosi ei nyt enää ollut vaihtoehto, päätimme hieman muuttaa mallia ja koko tunnelmaa.

Nymphin vuorirakenteita sovittamassa

Uuden puvun alku

Tällä kertaa pysyttiin yksivärisissä kankaissa ja kontrastipariksi valittiin aavistuksen helmenhohtoinen vaaleanpunainen sifonki ja helmikirjottu tummanpunainen pitsi. Olin halunnut upottaa korsettimuotoa johonkin pukuun ja Nymphin pohjalle korsetti nyörityksineen tulikin korostamaan Helenan vyötäröä.

Helena himosi epäsymmetrisen leikkauksen kaveriksi pitkää, kapeaa pitsihihaa. Luonnokseen se vielä istui, mutta kun katsoimme sitä päällä, tuntui, että se synkisti puvun fiilistä ja tunnelmaa, teki siitä tunkkaisen. No, muutosta koko puku. Hiha siis jäi yksimielisesti pois.

Heti, kun pääsin mielipuuhaani, vedostamaan sifonkia, hyväntuulen fiilis palasi takaisin. Ei harmittanut enää lainkaan se, ettei haluamaani kuosikangasta löytynyt, ei epätoivoiset etsintäyritykset. Vedostaminen on uskomattoman zen -fiilistelyä. Laskostelet kangasta, seuraat sen luonnetta ja mihin se haluaa seuraavaksi kääntyä, ja samalla pitää oman visionsa kasassa. Siihen hukuttaa helposti itsensä tuntikausiksi. Taitat kankaan reunan, neulaat, vedät sen uuteen kulmaan, neulaa ja ikuisuuksin sitä rataa.

Puku on saanut pääasiallisen muotonsa. Vielä helmipitsit paikalleen

Puku näyttää ihanalta Helenan yllä, mutta oppia ikä kaikki. Nimittäin televisioruutu, kirkkaat spottivalot ja kamerat muuttavat aika tavalla lopputulosta. Herkkä vaaleanpunainen näytti yllättäen lähes valkoiselta ruudun takaa katsottuna ja menetti osan hehkustaan. Onneksi Helena tuntuu näyttävän upealta, mitä ikinä laittaakaan päälleen, mutta tässä oli hyvä muistutuksen paikka ainakin itselleni. Telkkariin tiukempia värisävyjä ja ehkä jopa vähän kiiltävämpiä kankaita. Catwalkilla puku sen sijaan pääsi hehkumaan aivan toiseen malliin!

Tässä vielä kuva Helenan klassisesta glamourlookista!

Valio Keisarinna - uutta hahmo luomassa

Valion Keisarinna-juustolle suunniteltu hahmo tosiaan ansaitsi ihan oman juttunsa, joten täältä pesee (härifrån tvättas!)

Pääsin maistelemaan juustoa vasta jälkikäteen (on muuten hyvää, suosittelen!), joten briiffaus hahmoon ja itse juustoon tuli parin kuvan ja muutaman lauseen voimilla. Sain kuvan juuston paketista, Valion osaston sisustuksesta ja kuvan Salaneuvoksen vaatteista. Kyselin vielä, miten juuston makua kuvaillaan ja näillä perusteilla annoin mielikuvituksen lähteä liikkeelle.

Hykerrytti, kun näin tämän. Malli oli jo luotu ja sain tästä fiiliksestä jo kiinni ennen kuvan saapumista.

En halunnut tehdä suoraan mitään epookkihenkistä pukua, enkä liian modernia juhlapukua. Näyttävyyttä pitää olla, mutta kuitenkin linjojen pitäisi olla selkeät, yhteneväiset kuten suuresti rakastamallani salaneuvoksella. Meillä on muuten tämän herran kanssa ollut jo pitkä suhde. Jo lapsuudesta lähtien olen tykännyt sekä juustosta, että hahmosta. Tähän päivään hahmoa on kehitetty eteenpäin ja töllössä pyörinyt bond-henkinen mainos värimaailmoineen on vain kutkuttanut entistä enemmän. Todella hienosti brändätty ikinuori herra!

Aikaa oli todella niukasti, joten käytännössä keräsin arkistojeni aarteet yhteen, tuijottelin niitä jonkin aikaa ja aloin hommiin. Kankaissa tuli tehtyä myös pikainventaario. Jes, mustaa löytyy niin satiinissa kuin palavasti rakastamassani italialaisessa huntutyllissä. Hetken pyörittelin näyttäviä kultaisia nappeja, mutta niissä oli aika häiritsevän selvästi kaksipäisen kotkan kuva. Eeeei.  Noupeti noup noup. Valiolla vielä on vientikieltokin Venäjän puolelle, niin tulisi totaalisen väärää viestiä. Kuka vielä sanoo, ettei yksityiskohdilla ole merkitystä?

Kun työharjoittelijani Sirkka kysyi, millainen puku Keisarinnalle tulee, vastauksena oli: en tiedä. Se muotoutuisi etenemisen myötä. Värit ja materiaalit olivat selvillä, nyt pitäisi vain päästä seuraavaan pykälään. Kotosalla sain hitusen vinoa katsetta, kun tietokoneen edestä löytyi kirkkaanoranssille post-it lapulle raapusteltuja miniluonnoksia, vaikka vieressä olisi seissyt ihan kunnon piirustuspöytäkin. Mutta kun inspiraatio sattui iskemään juuri, kun olin puhelimessa ja kirjoitin samalla mailia. Lähin piirustusalusta saa silloin kelvata!

Menisiköhän näin. Hmmm? 

Korsetin raakile saa jo muotoa

Töissä annoin intuition pelata ja kädet tekivät tiukan taukoamatonta hommaa. Korsetti nukelle ja pääsin asettelemaan kultanauhoja. Tämä on myös se työvaihe, jota ainakin harjoittelijat katsovat vähän ihmetellen. Toisin sanoen, tuijotan kiukkuisesti nukkea, siirrän nauhaa, neulaan sen paikalleen ja jatkan nuken mulkoilua. Viiden minuutin kulutta siirrän toisen ja samaa saattaa jatkua parisen tuntia. Tuima tuijottelu ja mallin tarkastelu kuitenkin on se, millä tulee varmistettua, että kaikki linjat ovat juuri oikeilla kohdillaan, ja lopputuloksesta tulee kaunein mahdollinen!

Aikataulun salliessa ehdimme kerran sovittamaan, tasaamaan helmat ja varmistamaan, että henkäyksen keveä tylli tipahtaa olkapäillä kuten on haluttu. Pääsin myös pukemaan puvun Option gaalaa varten, varmistamaan nyörityksen oikealle kireydelle ja helmat oikeaan asentoon. Kampaus muuten loihdittiin Kampaamo Pesulan taitavien kampaajien käsissä. Pesulahan tuli tutuksi jo taiteiden yön puistomuotinäytöksen tiimoilta. Tätäkin juhlin, ihania, osaavia yhteistyökumppaneita! Mahtavaa Mikko ja tiimi!

Loppuun vielä useampi fiiliskuva Keisarinna-puvusta, kun puimme sitä Fitting Roomilla ylle ja sovittelimme tiaran hyvää asentoa, sekä itse gaalasta. Täytyy kyllä itse kehaista, että olen aikamoisen tyytyväinen siitä, miten jutun juonesta sain kiinni ja miten lyhyessä ajassa puku saatiin ideanpoikasesta valmiiksi vaatteeksi. Hahmo heräsi aivan omalla tavallaan henkiin ja nyt pitää vaan pitää peukut pystyssä, että Valio käyttäisi tätä upeaa daamia vielä myöhemminkin!

Love Me Do - Vuoden Hääpukusuunnittelija 2016

Lupasin kirjoittaa Keisarinnasta, mutta maa järisi ja todellisuus venyi niin hurjalla tavalla eilen, että nyt väkisinkin tämä tarina siirtyy kauemmas. Kolmas kerta toden sanoo?

Herramunjee, en oikein tiedä, mitä sanoa, mistä aloittaa?

Yön yli nukuttua ajatus on vähän levollisempi, mutta silti fiilis on häkeltyneen epäuskoinen, uskomattoman onnellinen ja ylpeä. Eilen, Love Me Do -messut huipentuivat omalla kohdallani Vuoden Hääpukusuunnittelija -kilpailuun ja minut julistettiin tuomariston valitsemaksi ihkaensimmäiseksi Suomalaiseksi hääpukusuunnittelijaksi!

Bäkkäriltä punaisella matolle

Kisaan pyydettiin kolme uniikkipukumallia, jotka esiteltäisiin catwalkilla yleisölle ja tuomareille, ja sitten tuomaristo tarkastelisi pukuja lähemmin. Olin jo kertaalleen peruuttamassa osallistumistani kisaan, koska minulla ei ollut aikaa kesän hääpukujen ja malliston kiireiden vuoksi tehdä ihan uusia malleja, mutta sain vaihtoehdon laittaa aikaisempaa tuotantoa mukaan. Olin kuullut kanssakilpailijoilta heidän ideoitaan, nähnyt vilauksia sieltä ja täältä, enkä oikeasti ajatellut, että tulen sijoittumaan. Löysin rantein, ilman odotuksia ja paineita siis.

Vasemmalta oikealle Inara, Iris ja Aleta -puvut

Mallien meikit ja hiukset menivät juuri toiveideni mukaan ja kun päästiin pukemaan päälle, käytiin läpi vielä, mitä puvut edustavat ja millä asenteella catwalkille mennään. Revelationsin nainen on voimakas, rohkea naisellinen nainen, jota ei tarvitse pelastaa, ja on juuri niin naisellinen kuin vain haluaa olematta bimbo barbie tai hauras haavanlehti. Niinpä mallit kulkivat ihanasti säteillen catwalkilla  ja yllättivät minutkin, kun Hanna-Reetta reteästi heitti kantamansa kimpun yleisöön kuin parhaissakin hääjuhlissa. Ai että, rakastan näitä naisia!

Jotain sinistä by Floramore

Ensireaktio oli järkytys, shokki ja sen jälkeen epäuskoisuuden sekainen ilo. Olin lähes varma Atelje Tuhkimotarinan voitosta ja olin kääntynyt katsomaan, millainen ilme Heidille tulee, kun voitto julkistetaan, mutta kajareista kuuluikin oma nimi. Stylisti Sohvi Nyman onnistui kaappamaan yllättyneen reaktion videolle instagramin puolella. (Voisiko sitä olla vielä enemmän monttu auki. :D)

Tunneihmisenä pillitin menemään koko catwalkin mitan, korvissa kohisi ja kädet tärisivät niin paljon, että hyvä kun sain pidettyä palkintokimppua ja plakaattia käsissäni. Hirmuinen pyöritys, halauksia, hymyjä, kuvia, apua, en pysty käsittelemään sitä kaikkea!  Tillanderin uniikkikoru meteoriitista, huopatossut jalkaan, kukkia käteen ja taas mentiin. Sopersin kiitoksia mikkiin, kun Esko Eerikäinen tunki mikin suuhuni ja kysyi tunnelmia. Ihme, että kukaan saa edes mitään sanottua sellaisena hetkenä.

Tämä. Tällä asenteella mennään!

Edelleen haluan tässä sanoa ne samat kiitokseni julkisesti. Minulla on aivan mahtava tiimi Fitting Roomilla. Joustava, lämmin ja ymmärtäväinen henkilökunta, joka pitää minua kasassa niinä huonoina päivinäkin ja joihin voin varauksetta luottaa ja uskoa. Kiitos rakkaat! Ihanat mallitytöt, jotka osasivat tuoda Revelationsin syvimmän olemuksen lavalle ja jotka kantoivat pukuni täydellisesti! Kiitos Heidi, Anne ja Hanna-Reetta! Hiuksista suurkiitokset Hiusmuotoilua Tunteella - tytöille ja meikeistä MISCHIC/Etelä-Suomen kosmetologikoulun tyypeille, jotka bäkkärin kiireissä täyttivät suunnittelijoiden toiveet! Kiitokset myös kaikille kanssakisaajille! Harvoin on kisoja, joissa jokainen osallistuja niin pyytettömästi kannustaa, tsemppaa ja iloitsee toistensa puolesta. Oikeasti, suuri ilo tehdä töitä tällä alalla, näin upeiden ihmisten kanssa!

Olin antanut malleille skumppapullot jo ennen näytöstä. Nyt oli hyvä syys korkata!

Yhtenä tuomarina toiminut Teemu Muurimäki tuli antamaan vielä tuomariston palautteen, juttelimme pitkän tovin. Olen kiitollinen sitä palautteesta ja kehuista, joita sain osakseni, varsinkin kun se tuli kovasti arvostamaltani taholta. Teemu on muuten hurjan mukava, käykää juttelemassa jos törmäätte messuilla tähän kotimaisen hääpukusuunnittelun menestyneimpään suunnittelijaan.

Mitä tämä kisa merkitsee tulevaisuudelle?

Tunnepitoisen koohkailun lisäksi ehdin rauhoittua miettimään Vuoden Hääpukusuunnittelijan titteliä, itse kisaa syvemminkin. Meillä on valtava määrä toinen toistaan upeampia suunnittelijoita täällä kotimaan kamaralla, huipputaitavia ompelijoita, jotka kuitenkin jäävät herkästi suurten maailmanmerkkien varjoon. Love Me Do teki käytännössä suuren kulttuuriteon nostaessaan kisan esiin, nostaessaan esiin näitä meidän lahjakkaita tekijöitämme.

Kuva Henri Juvonen. Suunnittelija on aika tukka sekaisin tällä kohtaa. :D

Ajatuksiin nousi myös toisenlainen näkökulma. Tämä meidän maamme on nyt sellaisessa jamassa, että todella tarvitaan sitä kuuluisaa Suomalaista työtä päästäksemme eteenpäin, ja osaltaan Love Me Do tekee alalle suuremman palveluksin kuin äkkisältään arvaisikaan. Rehellisesti uskon, että muutaman vuoden sisään meillä on useita suomalaisia pukusuunnittelijoita ja -mallistoja, jotka pystyvät kisaamaan samalla viivalla ulkomaisten merkkien kanssa. Tämä kisa toivottavasti antaa häämedioille myös pontta ja rohkeutta ottaa enemmän kotimaisia tekijöitä esiin, nostaa niiden arvostusta ja ihanan persoonallista valikoiman kirjoa, ja samalla antaa tekijöille lisää pontta kehittyä eteenpäin.

Olen äärimmäisen onnellinen ja ylpeä voidessani kantaa ensimmäisenä Vuoden Hääpukusuunnittelijan nimeä. Kuulostaa missilupaukselta, mutta pyrin tekemään kaikkeni tämän vuoteni aikana, ettei tämä kisa jäisi vain hienoksi titteliksi, vaan se olisi oikeasti jotain, millä pystyttäisiin voimistamaan ja kehittämään tätä meidän rakasta, ihanaa alaamme.

Kisaan ei kuulu pelkästään hieno titteli, jota kiillotella, vaan ensi kesäksi edessä on edustusmatka Saksaan Euroopan suurimmille morsiusalan sisäänostomessuille. Messuilla odottaa oma osasto, jossa pääsee kansainvälisemmin esittelemään omaa osaamistaan ja suunnittelujälkeään. Olen käynyt useita kertoja noilla kyseisillä messuilla, ja uskallan väittää, että olen keskiverroin valmiimpi lähtemään Saksan sydänalueille. Tiedän, miten hommat siellä toimivat ja mikä on meininki. Aika sopivasti tuli tuo Aurora -valmispukumallistokin tässä lanseerattua. Jotenkin tuli sellainen olo, että nyt tapahtuu hurjia, isoja asioita!

Kun pahin hämmennyksen ja onnellisuuden sekainen humalatila pääsi haihtumaan - oikeasti, olin ihan kännissä ilman mitään alkoholia useamman tunnin! - aivot lähtivät heti ruksuttamaan. Taisin kyllä olla aika kierroksilla, mutta tuli messuosastoa purkaessa käytännössä messusuunnitelma Eurooppaan ja pari muutakin hyvin mahtavaa ideaa. Sormet syyhyäisivät päästä taas suunnittelupöydän ääreen!

Jottei mene liian vakavaksi, lainaan Pulkkisen Osmon legendaarista heittoa: "Minulle tomahti kusi niin päähän, että oikein pakottaa tässä. Oikein piripintaan pamahti. Tuntuu hyvältä kyllä."