Steampunkhäiden kurkistuskuvia

Kierrätystä ja steampunkia. Siitä lähdettiin liikenteeseen. Steampunk oli sulhasen sydänjuttu ja kierrätys taas lastentarhanopettajan työskentelevän morsiamen rakkaus. Oli aivan huikean hienoa nähdä, miten hienosti tässä yhdistettiin kaksi hyvin erilaista teemaa, otettiin kumpikin täysin huomioon ja rakennettiin siitä jotain aivan omaa, yhteistä, täydellistä.

Kuinka nämä teemat sitten yhdisteltiin? Sulhanen oli nähnyt unelmiensa liivin netissä, mutta sitä ei saanut tilattua kotimaahan, ja sitten toki se kortin toinen puoli. Herra teki kotityöt huolella ja oli etsinyt kuluttajapalautteita kuvien kera - ja se ratkaisi. Myyntikuvat olivat upeita, mutta se, mitä ihmiset olivat saaneet, olikin sitten jotain ihan muuta. Iso hatunnosto tästä, napakasti laskettua hääbudjettia eivät päässeet virhehankinnat romuttamaan.

Siispä liivi laitettiin hankintalistalle, ja suunnittelin inspiraation antaneen kuvan pohjalta hänelle ihan oman, uniikin steampunk-liivin. Kaulukset olivat meistä kummastakin aivan ehdottomat, sillä kesäkuumalla on niin paljon mukavampi tipauttaa puvun takki pois, olla vähän viileämmässä olotilassa ja pysyä silti juhlavasti puettuna. Kankaan sulhanen kävi itse valikoimassa Eurokankaan valikoimista. Nyt jos tämän tekisi uudestaan, vinkkaisin Villisilkin puoleen. Siellä tämäntyyppisiä kankaita löytyy runsaasti eri väreissä.

Entäpä morsiamen häälook? Jo ensitreffeille hän otti vanhan, vuosikausia komerossa olleen hankintansa mukaan arvioitavaksi ja mustan muovikassillisen vanhoja kankaita, nippeleitä ja nappeleita. Sovitimme vanhaa korsettia ja todettiin, että kyllähän siinä aineksia on, mutta joitain muutoksia pitää tehdä. Luut piti uusia kunnollisiksi metallisiksi, nyörityksen alle järkevänmittainen ja tukeva lista, ettei nyörit hinkkaisi ihoa ja selkänahka paistaisi rumasti.  Myös kuppi oli sen verran avoin, että ihan hääkäyttöön se olisi turhankin rohkea.

Kaikki lähti siis korsetista, puvun keskipisteestä. Suunnittelin pehmeän mustasta tyllistä korsettiin vedostetut olkaimet ja samalla ratkaistiin korsetin turhan voimakas antavuus. Löysin myös aivan mahtavia, kullanvärisiä guipure-pitsin palasia, joita olen hillonnut ikuisuuden - nyt niille löytyi täydellisen oikea käyttö! Osassa oli vielä mahtavasti kellonrattaita muistuttava kuvio, ja mikä menisikään paremmin steampunkin visuaaliseen maailmaan kuin kellonrattaat. Pitsien ja metalliketjujen avulla korsetti nousikin aivan uuteen näköön.

Kokonaisuus tarvitsee kuitenkin muutakin kuin korsetin. Harvapa sellaisessa menisi yksinään vihille. Vaikka kaikki lähti korsetista, se on kuitenkin puvun keskipiste. Nuuskin jätesäkillistä vanhoja kankaita, mittailin ja vähän testailin, mitä voisi saada mistäkin. Morsian toivoi kivaa, hihoiltaan vajaamittaista boleroa ja napit olisivat erityisesti mieleen.

Värimaailmaakin oli verrattu sulhasen liivin kanssa ja löydetty sieltä jo hyvä yhtenäinen linja; mustakultaista höysteenä murrettuja vihreitä. Liian gootiksi ei ole tarkoitus heittäytyä, vaikka draamantajusta ei luovuta. Sopiva kangas löytyikin ja tein sillä jokusen väritestailun ennen sen värjäämistä kauniin oliviiseksi. Muhkeat hihat saivat heti innostusta osakseen, samoin selän peittävä bolero reilun viidenkymmenen mustan nappinsa kanssa.

Uutta puvussa oli hameen oliviinvihreä, mustaan shiftaava tafti, joka koottiin kauniille pehmeille poimuille ja muotoiltiin epätasaiseksi mitoiltaan, edestä lyhyemmäksi ja takaa pidemmäksi. Kuvissa se näkyy lyhyempänä versionaan, kun laahuksen sai nostettua sujuvasti ylemmäs varsinaisen juhlan ja tanssin ajaksi. Aika mainiosti saatiin siis kierrätysmateriaaleilla mentyä!

Vuoriksi kierrätyshengen kunniaksi päätyi yksi mummoni vanhoista, äärimmäisen pehmeäksi ja suloiseksi kulunut lakana. Vaikka tafti ei juuri hengitä, vanha puuvilla tuntuu kuitenkin hyvältä ihoa vasten, eikä hiosta tai liimaudu millään tavoin. Mukavuus tässäkin edellä. Morsian oli innoissaan ja ihmeissään siitä, miten saatoin uhrata jotain niin hienoa vanhaa, mutta minusta kun lähdetään tiettyyn teemaan, mennään loppuun asti sen kanssa. Sitä paitsi niitä vanhoja lakanoita on kertynyt varsin reilusti, minusta oli vain kiva sijoittaa yhdet niistä näin hyvään tarkoitukseen!

Tämä hääprojekti oli aika erilainen, mitä tavallisesti teen, mutta myönnän sisäisen synkiöni ja historian rakastajan nostaneen tässä kohtaa päätään ja kiljuneen: haluan tehdä tämän! TAHDON! Vaikkei se arkisessa olomuodossa niin näykään, rakastan kaikkea steampunk-teemaista, joten eihän tästä voinut nyt mennä ohi millään tavoin. Mielenkiinnolla odottelen millaisia hääpotretteja tämä mahtava pariskunta on saanut aikaiseksi!

Fiftarihenkisen lyhythelmaisen puvun hääkuvissa

Napataanpa tähän väliin vähän lyhyempiä helmoja. Ihan minimittaa ei sentään ole luvassa, vaan kuten otsikkokin lupailee, fiftarihenkisyydessä pysytään. En ole näemmä muistanut lainkaan laittaa kurkistuskuvia suunnitteluun ja valmistukseen, joten eiköhän kaivella ihan pohjamutia myöten nämäkin häät! Joskus kannattaa kaivella vanhoja luonnoksiaan - sinne oli jäänyt tämäkin, kuvien kera valmiiksi pistetty juttu. Oho. Hupsista heijaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Kohtasimme Annan kanssa Tampereen häämessuilla ja aivan välittömästi pääsimme samalla aaltopituudelle, juttelimme pitkään, fiilistelimme ideoilla ja harmiteltiin sitä, miten hankala on löytää lyhyempiä pukuja. Jokin aika messujen jälkeen Anna soitteli ja sitten jatkoimme fiilistelyä puvun kanssa vielä lisää liikkeen puolella.

Tulossa oli fiftarityyliset häät rennolla tunnelmalla. Räväkkä Anna nappasi kyllä välittömästi paikan lempimorsianteni joukossa. Materiaaliksi valikoitui kevyt tafti light ivoryn sävyissä ja herkkä pitsi. Grafiitin harmaa kuului häiden teemaväreihin, joten sitä oli saatava mukaan. Vyö on aina varma valinta ja sopivan näyttävä rusetti kruunaisi koko hoidon. Taskut olivat alusta saakka se juttu, joka ehdottomasti pitäisi olla mukana. Täytyyhän nyt tunneihmisillä olla hyvä paikka, jonne se nenäliina piilotetaan!

Samuli sai myös osansa liivin ja rusetin muodossa. Bestmaneja ei myöskään unohdettu, vaan kaksi herraa saivat myös rusetin ja kolmas kravatin samaa teemanmukaista grafiitinharmaata. Koska en olisi minä, jos en hifistelisi, etsin liivin sävyyn juuri sopivat harmaansävyjä heijastelevat napit, jotta sulhasenkin häälook olisi viimeistelty.

Yleensä häihin kuuluu jokin mönkäänmeno tai mutka. Nyt se tapahtui ennen häitä, kun Anna loukkasi jalkansa ja soviteltiin hetken verran kipsissä olevan jalan kanssa. Voi, miten kurjaa! Kun liikkuva ihminen pistetään kirjaimellisesti kipsiin, eikä pääse tavalliseen tapaan touhuamaan, melkein arvaa miten siinä käy. Onneksi leikkaan aina pukuihin reilut saumavarat, joten tästä päästiin säikähdykseltä, eikä pukua tarvinnut muuttaa tai tehdä kikkakolmosia mallin kustannuksella. Puku nimittäin istuu kuin hansikas! Ainoa suunnitelma, joka piti muuttaa, olivat kengät. Kipeä nilkka ei vielä jaksanut koko iltaa suunnitelluissa kengissä, joten varanumero piti keksiä matalammalla korolla.

Suunnittelija oli onnellinen otus, kun mailiin kilahti hääkuvia, ja pääsen muillekin näyttämään näiden huipputyyppien hääkuvia.

Hyvää itsenäisyyspäivää - vinkit pukujen bongaukseen

Ihanaa itsenäisyyspäivää! Itsenäisyyspäivän aamu aukeni ihanan aurinkoisena, hyväntuulen ja huumaavan valon päivänä. Suunnittelija itse heräsi noin tunti sitten ja nyt kirjoittaa tätä vielä lämpimään flanellipyjamaan verhoutuneena. Mikäpä tässä kiire.

On taas tullut se aika vuodesta, kun keräännytään töllöttimen ääreen, kuohuviinipullo kylmässä odottaen ja innolla seurataan parituntisen verran punaisella matolla käveleviä juhlavieraita kättelemässä tasavallan presidenttiä. Suomalainen itsenäisyyspäivän perinne, jota olen useammin kuin kerran yrittänyt selittää ulkomaalaisille ilman sanottavaa menestystä. Tämmöisiä me nyt satumme olemaan. Omanlaisiamme. Suomalaisia.

(Yllä pieni fiilistely viime vuodelta, Olavi ja Marianna Sydänmaanlakan kättelystä punaisella matolla. Pahoittelen huonoa kuvalaatua, kännykällä suoraan ruudulta napattu.)

Linnan juhlat ovat meille se valtakunnan ykkösjuhla. Se, jota harva jättää katsomatta ja fiilistelemättä. Se on myös meille kotimaisille käsityöläisille, suunnittelijoille, ompelijoille, korujen- , kenkien-, ja asusteiden suunnittelijoille tilaisuus näyttää omat kyntemme, osaamisemme ja luovuutemme. Vuoden tärkeimpiä päiviä jo ihan suomalaisen työn puolesta!

Vauhtikuukausi takana

Vuosi on ollut poikkeuksellinen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien pukujen kanssa. Viimeiset vuodet nukkumattia ei ole juuri ehtinyt tavata, ja marraskuu on kulunut tiukasti ompelukoneen, silkkien ja pitsien välissä. Vaikka tilauskalenteri näyttääkin, että tänä vuonna on tehty enemmän pukuja kuin koskaan aiemmin, on silti päässyt joka ilta kotiin nukkumaan. Olisiko tämä nyt sellainen elämä opettaa -tilanne? Kutsutkin ovat tosin tulleet selvästi aiempia vuosia aiemmin.  Joka tapauksessa, näppiksen takana ei olekaan nyt äärimmäisen uupunut suunnittelija, joka ei jaksa oikein kirjoitaa pariakaan riviä juhlapuvuista, vaan täällä ollaan täydessä vireessä.

Yhteen valmispukuun tarvittiin pieni lisäys sivuihin. Tässä mallataan oikeaa tyllin sävyä.

Moni on lähetellyt viestejä, kysellyt keillä kaikilla on suunnittelemani puvut tänä vuonna ja mistä ne saattaisi tunnistaa. Omia pukuja linnaan astelee neljä, ja sen lisäksi pukuja on laiteltu istuvammaksi ja oikeaan mittaan lähes kolmellekymmenelle juhlijalle. Siitä saa sen verran perspektiiviä juhlijoiden valinnoista, että taitaa sittenkin tulla sangen sinivoittoista pukujen suhteen. Sen lisäksi avoimet tai muuten näyttävät selät puvuissa ovat selvästi tämän vuoden juttu, Olkaimettomuutta on myös vähemmän, mutta sen sijaan paljettien ja helmikirjailuiden määrä on noussut huimasti. Osataan täälläkin hehkua!

No kerronko nyt? No kerron, kerron!

Yksi syy, miksi ateljeen henkilökunta ei ole tämän voipuneempaa, on se, että Aurora -mallisto on otettu enemmän kuin avosylin vastaan ja kaksi malliston pukua nähdään linnanjuhlien kaunottarien yllä. Celina on mustana todella tyrmäävä (mutta valitettavasti puvun kantajan nimeä en saa julkaista), ja  vaaleanpunaisessa Camillessa nähdään YLEN juontaja Piia Pasanen. Väri suorastaan  hivelee Piian omaa väritystä! Täytyy myöntää, että vähän jännittää nähdä, miltä puku telkkarissa näyttää, kun sitä useamman kerran varmasti onnistuu bongaamaan lähtien presidenttiparin haastattelusta lähtien. Tämä taitaa olla nyt näkyvin suunnittelemani puku tältä osin.

Aki viimeistelemässä helmoja Piian pukuun.

Tämän vuoden linja puvuissa on ollut klassisia, pelkistettyjä leikkauksia, mutta äärinaisellisia linjoja. Suuria härpäkkeita ei kannata odottaa tältä sektorilta, sillä (jatko)käytettävyys on myös yksi tärkeä kriteeri monella kantajalla. Ministeri Kai Mykkäsen puolison, Annan puvussa petroolinvärinen pitsi saa hohtaa ja näyttävin yksityiskohta on kauniisti avarrettu selkä. Selät, ja hihat tuntuvat muutenkin olevan tämän vuoden juttu!

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa sen sijaan puettiin näyttävän talviseen kukkakuosiin. Kuosien kanssa työskentelyssä on omat haasteensa. Jotta kuviot pääsisivät  parhaimmin esiin, leikkauksien pitää olla selkeät ja antaa materiaalille tilaa.

En tiedä, miten tv-kamerat värit kääntävät, mutta kuosissa on ihanan runsas värimaailma; runsasta tummanvihreän sävymaailmaa, herkkää vaaleanpunaista, pirteää oranssia ja kirkasta keltaista. Puku kantaa nimeä Secret Garden, ja Sari ihanasti totesikin, että haluaisi vain karata keskelle sitä vehreää runsautta. Uniikit korut pukuun on suunnitellut Carina Blomqvist.

Leikkausten hahmottelua nukella

Kurkistus ensimmäiseen, raakaversion sovitukseen.

Kuosikankaan vedostusta nukella.

Tänään, itsenäisyyspäivänä, vähän ennen kättelyn alkua, on tulossa todella kivan nettiartikkeli kuvien kanssa tästä puvusta, joten hähää, en kerrokaan tässä enempää, vaan linkkaan jutun myöhemmin illalla tähän perään. Silkkimäisen laskeutuvaa pukua pääsee siis ihailemaan enemmän pienen odotuksen myötä!

Ihanan aurinkoista itsenäisyyspäivää sinulle! Kohotetaan yhdessä maljat 99v. Suomelle!

Kurkkaa Tangokuninkaan kruunajaisiin suunnitellun puvun vaiheita

Tangon pyörteissä jatketaan vielä hetken, vaikka kiirettä riittää linnanjuhlien pukujen kanssa. Pysytään blogifiiliksissä tosiaan vielä kesässä ja otetaan varmat tangoaskeleet kohti Seinäjokea ja Tangokuninkaan kruunaamista. Kyllä, haluan fiilistellä vielä Helena Lindgrenin tuomaripuvuilla!

Kaikki puvut suunniteltiin samaan aikaan, ja niiden valmistus kulki limittäin keskenään. Ensin semifinaalipuku ja rinta rinnan Kuningatar- ja kuningasfinaalin puku. Vaikka näillä kahdella tapahtumalla olikin useampi päivä eroa toisistaan, Seinäjoelta ei pääsekään aivan niin helposti kesken kaiken pois. Siksi kaiken piti olla samalla kertaa valmiina, pakattuna samaan matkalaukkuun.

Työn touhussa. Ah, värit natsaavat niiin hyvin!

Rinnakkain, tunnelmasta toiseen hyppääminen eri pukujen välillä oli välillä hyvinkin erikoista, joskus haastavaakin, mutta ehdottomasti antoisaa. Kaikkein eniten kyllä nautin tästä kuningasfinaaliin tarkoitetun puvun tekemisestä.

Halusin kaikkien kolmen puvun olevan keskenään hyvin erilaisia, nostavan jokaisesta jotain uutta Helenassa. Kuningasfinaaliin valikoitunut puku oli äärimmäisen naisellinen, kevyt, ilmava ja ylellinen ja ennen kaikkea liikkuva. Poimin siihen paljeteissa kimaltelevan pitsin lisäksi pehmeän laskeutuvan tyllin, joka seuraisi aaltomaisesti jokaista liikettä.

Tältä näyttää ateljeen lattia, kun on käsitellyt paljettipitsiä jokusen tunnin.

Hihan mallailua

Minulta kysyttiin tangomarkkinoiden jälkeen mistä olin löytänyt niin makean pitsin. Pakko oli tuottaa hieman pettymystä. Itse pitsi on kyllä aivan upea, mutta miksi se Helenan yllä näytti niin erityiselta, johtui siitä, että olin tuunaillut pitsiä ihan omin pikku kätösin. Leikannut kuvioita irti perusasettelusta ja sommitellut niitä kauniisti korostamaan puvun yläosaa, rinnan sivuja ja kylkiä. Pitsissä usein on se ovela puoli, että jos sitä käyttää vain aivan pelkkänä sellaisenaan, se uhkaa jäädä hieman tylsäksi. Ainakin minun mielestäni. Lähes kaikki pitsit kaipaavat hieman luovan käden kosketusta.

Valmis hiha sovituksessa. Näyttää jo hyvältä!

Erityisesti helman takaosa nousi lempikohdakseni tätä pukua. 

Helena viihtyi puvussa niin hyvin, että sovitukset uhkasivat venyä, kun puku ei olisi lähtenyt millään pois päältä ja sai laulajattaren heti keinumaan suuren lavadiivan elkein. En olisi voinut olla tyytyväisempi. Silloin kun jo sovitusvaiheessa viihtyy vaatteessaan näin hyvin, lopputulos on silkkaa timanttia. Puku liikkuu ihanan viekoittelevasti ja vähän luulen, että en tainnut saada tarpeekseni tämäntyylisistä helmoista vielä. Ehkä pitänee tehdä vielä jokunen puku, koska tätä on ollut sekä todella kiva tehdä, että vielä huikeampi fiilis katsoa sitä tositoimissa, lavalla, liikkeessä ja catwalkilla.

Tiedätkö myös, mikä ilahduttaa minua myös suunnattomasti tämän puvun kohdalla? Se ei jäänyt pelkästään Tangomarkkinoiden edustusvaatteeksi, vaan Helena käytti tätä Sinitaivas -konserttikiertueellaan, jossa se natsasi täysin esitettävän kappaleen kanssa, ja luulenpa, että tulemme näkemään tämän muusan vielä myöhemminkin!

Ihana Helena tositoimissa!

Valio Keisarinna - uutta hahmo luomassa

Valion Keisarinna-juustolle suunniteltu hahmo tosiaan ansaitsi ihan oman juttunsa, joten täältä pesee (härifrån tvättas!)

Pääsin maistelemaan juustoa vasta jälkikäteen (on muuten hyvää, suosittelen!), joten briiffaus hahmoon ja itse juustoon tuli parin kuvan ja muutaman lauseen voimilla. Sain kuvan juuston paketista, Valion osaston sisustuksesta ja kuvan Salaneuvoksen vaatteista. Kyselin vielä, miten juuston makua kuvaillaan ja näillä perusteilla annoin mielikuvituksen lähteä liikkeelle.

Hykerrytti, kun näin tämän. Malli oli jo luotu ja sain tästä fiiliksestä jo kiinni ennen kuvan saapumista.

En halunnut tehdä suoraan mitään epookkihenkistä pukua, enkä liian modernia juhlapukua. Näyttävyyttä pitää olla, mutta kuitenkin linjojen pitäisi olla selkeät, yhteneväiset kuten suuresti rakastamallani salaneuvoksella. Meillä on muuten tämän herran kanssa ollut jo pitkä suhde. Jo lapsuudesta lähtien olen tykännyt sekä juustosta, että hahmosta. Tähän päivään hahmoa on kehitetty eteenpäin ja töllössä pyörinyt bond-henkinen mainos värimaailmoineen on vain kutkuttanut entistä enemmän. Todella hienosti brändätty ikinuori herra!

Aikaa oli todella niukasti, joten käytännössä keräsin arkistojeni aarteet yhteen, tuijottelin niitä jonkin aikaa ja aloin hommiin. Kankaissa tuli tehtyä myös pikainventaario. Jes, mustaa löytyy niin satiinissa kuin palavasti rakastamassani italialaisessa huntutyllissä. Hetken pyörittelin näyttäviä kultaisia nappeja, mutta niissä oli aika häiritsevän selvästi kaksipäisen kotkan kuva. Eeeei.  Noupeti noup noup. Valiolla vielä on vientikieltokin Venäjän puolelle, niin tulisi totaalisen väärää viestiä. Kuka vielä sanoo, ettei yksityiskohdilla ole merkitystä?

Kun työharjoittelijani Sirkka kysyi, millainen puku Keisarinnalle tulee, vastauksena oli: en tiedä. Se muotoutuisi etenemisen myötä. Värit ja materiaalit olivat selvillä, nyt pitäisi vain päästä seuraavaan pykälään. Kotosalla sain hitusen vinoa katsetta, kun tietokoneen edestä löytyi kirkkaanoranssille post-it lapulle raapusteltuja miniluonnoksia, vaikka vieressä olisi seissyt ihan kunnon piirustuspöytäkin. Mutta kun inspiraatio sattui iskemään juuri, kun olin puhelimessa ja kirjoitin samalla mailia. Lähin piirustusalusta saa silloin kelvata!

Menisiköhän näin. Hmmm? 

Korsetin raakile saa jo muotoa

Töissä annoin intuition pelata ja kädet tekivät tiukan taukoamatonta hommaa. Korsetti nukelle ja pääsin asettelemaan kultanauhoja. Tämä on myös se työvaihe, jota ainakin harjoittelijat katsovat vähän ihmetellen. Toisin sanoen, tuijotan kiukkuisesti nukkea, siirrän nauhaa, neulaan sen paikalleen ja jatkan nuken mulkoilua. Viiden minuutin kulutta siirrän toisen ja samaa saattaa jatkua parisen tuntia. Tuima tuijottelu ja mallin tarkastelu kuitenkin on se, millä tulee varmistettua, että kaikki linjat ovat juuri oikeilla kohdillaan, ja lopputuloksesta tulee kaunein mahdollinen!

Aikataulun salliessa ehdimme kerran sovittamaan, tasaamaan helmat ja varmistamaan, että henkäyksen keveä tylli tipahtaa olkapäillä kuten on haluttu. Pääsin myös pukemaan puvun Option gaalaa varten, varmistamaan nyörityksen oikealle kireydelle ja helmat oikeaan asentoon. Kampaus muuten loihdittiin Kampaamo Pesulan taitavien kampaajien käsissä. Pesulahan tuli tutuksi jo taiteiden yön puistomuotinäytöksen tiimoilta. Tätäkin juhlin, ihania, osaavia yhteistyökumppaneita! Mahtavaa Mikko ja tiimi!

Loppuun vielä useampi fiiliskuva Keisarinna-puvusta, kun puimme sitä Fitting Roomilla ylle ja sovittelimme tiaran hyvää asentoa, sekä itse gaalasta. Täytyy kyllä itse kehaista, että olen aikamoisen tyytyväinen siitä, miten jutun juonesta sain kiinni ja miten lyhyessä ajassa puku saatiin ideanpoikasesta valmiiksi vaatteeksi. Hahmo heräsi aivan omalla tavallaan henkiin ja nyt pitää vaan pitää peukut pystyssä, että Valio käyttäisi tätä upeaa daamia vielä myöhemminkin!

Raskausjan puku hääkuvissa

Jokin aika sitten näytin kurkistuksia raskausajan hääpuvusta. Viimeisillään oleva, keveän liikkuvaan sifonkiin verhoutunut morsio sai komean sulhasensa ja tältä se sitten näytti! Annetaan kuvien puhua puolestaan! Kuvallinen todistusaineisto on Jasmin Syrjälän käsialaa.

Malja hääparille!

Kurkistuksia raskausajan morsiuspukuun

Kurkistellaan taas vähän taaksepäin yhden puvun syntytarinaa. Wenla oli tuttu minulle jo vuosien takaa, sillä olin valmistanut hänelle Belle Modesten vuosieni aikana kaksi uskomattoman kaunista mittatilauskorsettia. Maailman pienuus tuli myös vastaan, sillä omien harrastusten puolella tutustuin sulhoon, ja myöhemmin pääsin onnittelemaan kahden tutun onnellista hymyä heidän löydettyään toisensa. Ihanaa!

Joitain vuosia myöhemmin sain kunnian suunnitella Wenlalle hänen hääpukunsa. Jokaisella tarinalla on ainakin yksi mutta-kohta, ja niin on tässäkin. Kun sain iloisen viestin, se sisälsi myös odottamattoman elementin.

"Mä olen sitten melkein kahdeksannella kuulla hääpäivänä."Taisin ensin pidättää hetken henkeä ja sitten nielaista. Kysyin, luottaako morsian minuun. Näin pitkällä olevan raskauden kanssa ei nimittäin voida aloittaa kovin ajoissa, sillä vartalo muuttuu, kasvaa aivan hurjasti näillä kuukausilla. Tarkistin vielä uudestaan luottopuolen. Juttu nimittäin menee niin, että pukua ei voida aloittaa kuin paria viikkoa ennen häitä. Suunnitella voidaan vaikka kuinka ajoissa,tilata kankaat, mutta itse pukua en voi leikata liian ajoissa. Niin, että luotatko varmasti? "Kyllä mä luotan suhun!"

Ensisovitus ei ole koskaan kovin kukkanen, mutta linjat tulevat kohdilleen.

Kodin vankina

Suunnittelupuolella meitä odotti kumpaakin yllätys. Raskauspahoinvointi jatkui, jatkui ja jatkui, piti morsianta kodin seinien sisällä, kun ei uskaltanut lähteä juurikaan näyttämään nenäänsä ulkoilmaan. Saati sitten lähteä matkustamaan toiseen kaupunkiin. Ideoita ja ajatuksia kulki sähköpostilla, mutta vasta kun olo helpotti, pääsimme näpräämään kankaita ja miettimään tarkempia sävyjä. Kokovalkoinen ei tullut kyseeseen ja kummastakin raskaammin laskeutuvat paksut kankaat voitaisiin jättää omaan arvoonsa. Keveyttä, pehmeyttä ja helppoa liikkuvuutta - onko ihme, että sifongit ovat nyt olleet niin kovin suosittuja. Mausteeksi syvää purppuraa ja sopivasti pieniä yksityiskohtia.

Vaan eiköhän siirrytä itse kuvien ja puvun rakentumisen puolelle!

Hihansuun väljyyden ja vyön paikan tarkentamista

Kaikki alkaa olla kohdallaan.

 

Pääntiellä kevyt helmi/bling-nauha ja vyöllä pieni ruusuke

Vyö alkaa saada oikeaa linjaansa. Nyörinä vielä vääränsävyinen violetti.

 

Irtolaahusta myöden kaikki paikallaan. Looking good!