Hääpukujen outlet Fitting Roomilla ja Linnan juhlien puvut

Ale hääpukujen outlet vanhoissa liiketiloissamme Mechelininkadulla jatkaa vielä jouluviikolla 22.12. asti klo 12-19. Jos olet vailla hääpukua, kannattaa käydä sovittamassa ja hankkimassa itselleen oma aarre ennen Joulua. Viikonloppuna outletiin saapui vielä hurjasti uusia pukuja ja huomenna, maanantaina, valikoimaan saapuvat ihan mielettömän kauniita helmilaukkuja. Jos ehdit käydä viime viikolla, suosittelen lämpimästi uudelleen vierailua jouluviikolla!

Kenkiä löytyy! Tässä vasta osa outletin aarteista

Mikä outlet? Jos kuulet asiasta ensi kertaa, niin lainaamme eri hääpukuliikkeiden ALE hääpukujen outletille vanhaa showroomia sillä aikaa, kun Fitting Roomin uusia raameja laitetaan kuntoon Museokadulla. Liikkeessä on toistasataa hääpukuja, värjättäviä hääkenkiä, boleroita, pitsipaitoja ja asusteita. Hinnat ovat alta 500€ tai vähintään puolet puvun alkuperäisestä hinnasta. Viime viikolla, kun olin itse paikan päällä morsianten apuna, moni löysi kesän hääpukunsa 99-350€ hintahaitarilla, osa samalla kertaa pukuun sopivat kengät ja hunnunkin. Monta kärpästä samalla iskulla!

Kovasti kysyttyjä lyhyitä pukujakin on iso rekki

Paluu Linnan juhliin

Mikä siinä onkin, että ajoissa kirjoittaminen itsenäisyyspäivän juhlista on kertakaikkisen mahdotonta? Tällä kertaa muutto on uuvuttanut, josko ensi vuonna saisi jo samalla viikolla. Onnistuin bongaamaan kaikki neljä pukuani itsenäisyyspäivän lähetyksestä. Sitä tuijottelee silmä kovana onhan kaikki hyvin, laskeutuuko helmat oikein, asettuihan puku kauniisti kantajansa ylle.  Tulipa hyvä mieli, kun Jaakko Selin muisti vielä mainita Vuoden Hääpukusuunnittelijan tittelistä noteeratessaan Sari Sarkomaan kukallisen puvun.

 Sarin (ja Sari Jalosen) valmistautumista Linnan juhliin, sekä kurkistusta puvun suunnitteluun voi lukea tarkemmin Eevan lämminhenkisessä nettijulkaisussa täältä. Suunnittelijaa hitusen huvitti muutama lause tekstissä. "En tuntenut Saria aiemmin, mutta yhteistyö hänen kanssaan meni mainiosti!" Niin, en yleensäkään tunne asiakkaitani etukäteen, joten suupieli aavistuksen nykäisi tällä kohtaa.

Iltalehti nosti ihanasti Sari Sarkomaan pukua ja tyyliä erillisellä artikkelilla. Sen voi lukea tästä. Upeasti kukkaloistossa hehkunut kansanedustaja pääsi myös tyylikkäimmän 50 puvun listalle. Kuva-artikkeliin pääset tästä. Mukana on myös monen tutun tekijän pukuja, hyvä me! Harmi kyllä, miten vain tiettyjä suunnittelijoita nostetaan mediassa esiin, kun paljon enemmän huomiota olisivat ansainneet esimerkiksi Pukunin Saara Toivanen, Glamourin juhlapukeutumisen pioneeri Sinikka Nikander, Valkoisen Kreivittären Johanna Pohjanmies ja Atelje Tuhkimotarinan Heidi Tuisku. Kaikki ovat pitkän linjan muodin ammattilaisia, näyttäneet kykynsä ja luovuutensa jo moneen kertaan.

Ylen selostus/haastattelutiimi valmiina toimiin!

YLEn toimittaja Piia Pasasesta nähtiin pitkälle pukua vain vyötärölle asti haastatteluiden kuvakulmasta johtuen, mutta perinteen mukaisesti juontajat jättävät mikkinsä ja siirtyvät muiden kanssa tanssilattialle pyörähtelemään ja koko puku pääsi oikeuksiinsa. Piian Camille - pukua en alunperin ajatellut ottaa vaaleanpunaisena mallistoon, mutta nyt kun sitä sai ihailla hänen yllään, saatan tulla toiseen tulokseen. Hyvältä näyttää!

Kenkäuutuuksia

Herranen aika. Uusia kenkämalleja on tullut jo jokunen aika sitten, enkä ole lainkaan muistanut hehkuttaa niistä tänne. Korjataanpa virhe välittömästi.

Elsen mallistosta löytyy keväälle hurmaavan kaunis pitsikenkä, Mimosa, korkeamman koron ystäville. Platformia löytyy parin sentin verran ja kiinteät sivut varmistavat sen, että se pysyy mukavasti ja tukevasti jalassa. Tähän pitsiin väri ei tartu, mutta se seikka kompensoi sitten hinnan kohdalla. Muihin pitsikenkiin verrattuna Mimosat ovat mukavan edulliset. Eivätkö ole kertakaikkisen kauniit?

Mimosa by Else

Elsen mallistosta löytyy myöskin bestseller Brandy. Näihin väri puree mainiosti, ja voi vapaasti värjäyttää ne juuri sellaisiksi kuin tahtookin. Mimosan vastaparina korkoa on vain vähän alle 3cm, joten tämän kanssa ei tule juhlaparin keskinäisiä pituusongelmia, eivätkä tassutkaan väsähdä niin herkästi. Pienikin korko nostaa ja sirontaa jalan linjaa, ja näillä kävelee sujuvasti sellainenkin, joka ei tavallisesti korkoihin kajoa. Kapea nilkkaremmi pitää kengän hyvin jalassa, riehakkaammassakin juhlassa. Moni on toivonut enemmän matalia kenkiä, joten toiveisiin vastataan! 

Brandy by Else

Kenkäklipsit ovat myös sellainen herkku, että himoan näitä itsellekin. Katso, miten ne muuttavat selkeälinjaiset kengät aivan toisenlaiseksi klipsien kanssa. Monikäyttöisyydestä isot plussat. Putiikilta löytyy Vela ja Servia, mutta rusettien ja voimakkaampienkin blingien ystäviä hemmotellaan klipsien osalta. Ihana juttu on vielä se, että näillä voi uudistaa, somistaa kengän kuin kengän, eikä niiden tarvitse olla Rainbow Club shoesin mallistosta sopiakseen yhteen.

Suursuosikkini Vela

Hieman eri meininki, kun kengissä on vähän väriä ja kylkeen laitetaan blingirusettiklipsit

Sneak peek bittien kautta juhannushäihin

Mietin, miten saisin taas tämän viikon kuulumiset kasaan. Tällä hetkellä tuntuu tapahtuvan kaikenlaista pientä, ja vähän suurempaakin kuviota niin hurjalla vauhdilla, että hitaampi (minä) ei tahdo pysyä perässä. Tekstistä uhkaa tulla sillisalaatti, joten ehkäpä näitä tapahtumia voisi jakaa useamman viikon ajalle. Moni yrittäjän kohdalla iso juttu ja edistys ei välttämättä kuulosta suuren yleisön korviin kovin kummalliselta, mutta itselle on hyvinkin merkityksellistä. Vaikkapa niinkin arkipäiväisen ja tylsän kuuloinen juttu kuin uusi tarrakirjoitin hintalappuja varten tai toimiva jääkaappi voi piristää pienen ihmisen koko viikon, mutta siitä ei saa tämän kummempaa kerrottavaa.

Itse asiassa tarkemmin mietittynä valtaosa yrittämisestä onkin juuri vastaavia tapahtumia. Pieniä askelia, edistystä, jota ei välttämättä ulospäin näe, eikä välttämättä yksittäisenä juttuja tule edes noteeranneeksi. Mutta kun näitä laitetaan isompi kasa yhteen, ne tekevät valtavan kokonaisuuden. Syksyn mittaan yksi tällainen asia on ollut uusien nettisivujen kasaaminen.

Etusivun leiskasuunnitelmaa loppusuoralta. Miltä näyttää?

Kasvojenkohotusta nettiin

Meillä on ollut samat sivut kohta kolmisen vuotta, ja vaikka niistä tulee edelleen koko ajan kiitosta, omaan silmään ne näyttävät todella kuluneilta ja ajasta jääneiltä. Asiallehan piti tehdä jotain, ja siinä kohtaan tuli kuvaan Opiferum ja Kaadesignin huippumimmi Kaarina Helenius. Yhdessä pompoteltiin ideoita sivujen suhteen, ja sitten päästettiin suunnittelija hommiin. Siinä kohtaa, kun pitää suunnitella puku, ja sen jälkeen pääsee leikkuupöydän kautta ompelukoneelle, kaikki sujuu. Annapa olla, kun pitäisi suunnitella jotain graafista. Juu ei. Ei vain toimi, joten parempaa tulosta vähemmällä perkelöinnillä saa kun antaa ammattilaisen hoitaa nämä asiat. Koodamisesta ei kannata edes puhua tällä kohtaa.

Homma alkaa olla loppumetreillä, ja kunhan muutama yksityiskohta saadaan vielä kuntoon, uskallan luvata uutta settiä piakkoin. Kannattaa siis kuikkia välillä tuonne virallisten pääsivujenkin suuntaan. Olen tulevasta jo hurjan innoissani! On se vain kumma, miten ulkoasun uudistaminen piristää ihan omaakin fiilistä. Olisi myös hurjan kiva kuulla palautetta uudesta suunnasta, ja miksei myös ajatuksia vanhoistakin sivuista. Ei sitä koskaan tiedä, mitä korvantaakse jää. Nyt ehtii vielä vaikuttamaan omalla mielipiteellään. Mitä kaipaisit Revelationsin nettisivuille? Mikä on hyvää, löydätkö haluamasi tiedot helposti vai jääkö kysymysmerkkejä pään päälle?

 

Violetin lumoissa

Nettisivujen sneak peek ei suinkaan ole ainoa tarjolla oleva kurkistus. Nämä häät juhlittiin oikeasti juhannuksena, mutta olen pantannut värikylläisiä kuvia jo tovin. Korsetti oli ehdoton juttu, jonka ympärille lähdettiin suunnittelemaan muuta pukua.  Minulla on yleensä jo aika hyvä perstuma siihen, mikä malli todennäköisesti on juuri se oikea, eikä fiilis pettänyt tälläkään kerralla, vaikka valinta ei ollutkaan aivan helppo, kun moni muukin houkutti.

Vaikka puvun päävärinä on valkoinen, syvä violetti oli alusta pitäen toiveissa. Jatkosuunnitelmat puvulle olivat selvät, ja niinpä tästä tulikin neliosainen. Korsetti, sen alla oleva kevyt paita, hame, ja irrotettava laskososa sen päälle. Kirkkohäissä aina toivotaan, että morsian peittäisi olkapäänsä seremonian ajaksi. Moni turvautuu tässä kohden boleroon tai hartioille kietaistavaan huiviin, mutta erillinen paita tai jopa irrotettava yläosa on myös todella hyvä vaihtoehto. Morsian jo intoili voivansa käyttää tätä osaa puvustaan vielä vaikka minkä kanssa.

Olin aivan tohkuna, kun pääsin pitkästä aikaa värjäilemään korsetteihin jo 1800-luvulla kehitettyä satiinicoutilia. Olen niin rakastunut tuohon syvään violetin sävyyn, että samalla kerralla korsettinyörin kera oma päiväpeitteeni kotona sai saman värikylvyn. Oikeissa, vartaloa muokkaavissa korseteissa nimittäin kankaalla on väliä. Toki jos kyse on vain yhden kerran vaatteesta, tästä kohtaa voidaan tinkiä, mutta jos sitä on ajateltu enemmänkin käytettäväksi - kuten nyt - se laittaa materiaalille tietyt rajoitukset. Kankaan vetolujuudella ja hankauksen kestävyydellä on merkitystä, ja aivan lurut sidokset irvivät tukikankaista huolimatta herkästi saumojen kohdalta. Onkin mahtavaa, että näinkin kapea-alaiset erikoismateriaalit ovat edelleen saatavilla!

Suunnitellessa pitsien tarkempi laatu ja fiilis on yleensä omassa päässä, eikä niitä ole aivan yksinkertainen kuvata piirtäen. Riemulla ei ollut rajoja, kun onnistuin löytämään aivan täydelliset helmikirjotut pitsit, jotka sopivat violetin kanssa aivan täydellisesti - ja näyttävät vielä varsin samalta jollaiseksi ne olin malliin piirtänytkin. Kenties juuri niiden kauneuden vuoksi valmiiseen korsettiin lisättiin vielä vähän pitsiä. Kyllähän se vain niin menee, että hääpuvun tulee olla aivan täydellinen.

Violettia povataan jälleen 2014 kaudelle yhdeksi hittiväriksi niin morsiuspukujen mausteena, kuin kattauksiin ja koristeluihinkin. Onko sinulla ollut tai tulee olemaan violettia juhlalookissasi? Entäpä muut värit, mikä kolahtaa?

 

Vatsataudista viis, vihille mennään!

Kesän kunniaksi tulee taas nostalgisoiduttua vanhoilla jutuilla. Suvi ja Jarkko osallistuivat Lahden Häämessuilla järjestettyyn kilpailuun, jossa tuli kirjoittaa tarina kosinnasta. Pääpalkintona oli täysin uniikin puvun morsiupuvun mittatilausvalmistus Revelationsilla.

Mirjamin kanssa toimimme tuomareina (asia, josta saimme tietää vasta paikalla) ja saimme luettavaksemme toinen toistaan huikeampia kosiotarinoita. Romantikon sydän läpätti monen tekstin kohdalla, kunnes Suvin kertomus tuli vastaan. Herra Murphy, tämä suuresti inhoamani matkojen mutkistaja, oli iskenyt kyntensä rakastuneeseen pariin lomamatkalla Keniassa. Herra oli varmasti ajatellut yhtä romanttisia liikkeitä kuin monet muut, joiden huikeista edesottamuksista olimme jo lukeneet - vatsataudissa sitä vain ei kovin ihmeitä tehdä.

Voitokas kisaaja

Päätimme siis yksissä tuumin, että jos yhteinen matka on lähtenyt näin ripulisissa merkeissä liikkeelle, asiaan on selvästi saatava jotain kompensaatiota, ja niinpä Suvi lähti ajamaan messuja kohti iloisesti yllättyneenä. Meille hakeutuu yleensä aivan tietyntyyppisiä ihmisiä, jotka hakevat juuri sellaista ajatusta, joka on meille suunnittelijoina tyypillisintä, joten oli jännittävää myös meidän puoleltamme, millainen tyyppi Suvi olisi. Toki palkinnot olivat olleet jo ennalta tiedossa, mutta vähän piti pidättää henkeä siitä, puhummeko lainkaan samaa kieltä.

Huoli oli turha. Istuimme juttelemaan ajatuksista ja ideoista, ja samantien tuntui, että pääsimme samalle aaltopituudelle. Pari tanssisi häätanssikseen Lindy Hoppia, ja lyhyt helma tuntui tukevan tätä ajatusta.  Raskaat materiaalit päätimme jättää toista neitoa varten ja keskittyä enemmän laskeutuviin vaihtoehtoihin. Jadenvihreä ja syvä oranssi nostettiin tärkeiksi teemaväreiksi valkoisen rinnalle, ja messuilta lähti varmasti pari autoa kotimatkalle pää ideoita savuten.

Voi kamerani mun. Jadenvihreä, ei turkoosi.

Ideasta puvuksi

Ensimmäiset ideat käytiin innolla läpi, mutta muutaman päivän mutustelun jälkeen Suvi otti yhteyttä, ja kertoi epävarmuudestaan. Ei siinä mitään, kun tehdään asiakaslähtöistä suunnittelua, idea hiotaan timantiksi, asteelle, mihin aivan vielä ei siis ylletty. Morsiuspuvun pitää olla sellainen, jonka asiakas kokee omakseen, voi allekirjoittaa sen omalla persoonallisuudellaan. Jotain jäi vielä puuttumaan, joten palasin takaisin luonnospöydän, tussien ja linjojen pyörittelyn pariin. Seuraavasta valikoimasta tulikin sitten menestys, josta Suvi löysi heti sen täydellisen puvun.

Mukaan otettiin jadenvihreä, koska se sopi Suvin persoonaan ja omaan väritykseen oranssia paremmin. täysin valkoiseksi sitä ei haluttu jättää. Sopiva, ja raikas mauste tekemään puvusta vielä enemmän omanoloinen. Samalla soviteltiin Rainbow Clubin mahtavasti tyyliin sopivat Clara -kengät, jotka päätettiin värjätä samaan sävyyn laukun kera.

Koskapa häätanssi oli perinteisistä hetkutuksista ja valssauksista poikkeava veto, päätimme tehdä puvusta ensisilmäisyä monitahoisemman. Kirkossa ihastuttanut pitkä helma olikin irrotettava, ja kun ensimmäiset soundit nousivat ilmoille, saapui morsian lyhyessä helmassaan hääväen katsastettavaksi. Ja voi pojat, millainen tanssi se olikaan! Humoristinen show sai meidätkin hihkumaan myöhemmin häävideon äärellä - olimme toki vannottaneet, että tämä paljon puhuttu tanssaus pitäisi saada nähtäväksi. Suvi pyörähteli niin, että sukkanauha vain vilkkui helmojen alta. Party on!

öh

Helmat irti ja menoksi!

Heittäytyminen toisen käsiin

Koska tällä kertaa oli vähän erilaisesta pukujutusta kyse, annoin Suville vielä kasan kysymyksiä pohdittavaksi ja mutusteltavaksi. Tuore rouva pähkäili niitä aikansa, ja vaihteeksi saatte lukea asiakkaan itsensä ajatuksia uniikkipuvun teettämisestä.

Oletko koskaan teettänyt mittatilauksena mitään vaatetta tai oletko tehnyt vaatesuunnittelijan kanssa aiemmin töitä?

Tämä oli ensimmäinen kerta (jos ei lasketa juhlamekkoa, joka teetettiin kun olin n. 5-vuotias).

Mitä ajatuksia ja tuntemuksi nousi niin puvun suunnittelun kuin valmistuksenkin aikana.

Olin projektista innoissani. Omien toiveitteini pohjalta tehdyt ensimmäiset luonnoksista oli suhteellisen helppo valita mihin suuntaan haluaisi puvun menevän. Ne vastasivat hyvin omia toiveitani. Tiesin, että haluan puvun, jossa on kaksi helman pituutta, halterneckin, fiftarivaikutteita sekä jaden väriä. Epävarmuus siitä millaisena suunnitelman leikkaus ja malli näyttäisi itsensä päällä aiheutti silti epävarmuutta siitä millaista lopulta haluaisin. Tämän takia alkuvaiheessa oli haastavaa päättää aivan lopullista mallia. 

Nyt kun sinulle on suunniteltu oma, uniikki puku, voisitko ajatella, että olisit löytänyt itsesi näköisen puvun valmiina rekistä?

En olisi ikänä löytänyt valmiina rekistä noin ihanaa pukua. Puku tuntui omalta niin päällä kuin peilistä katsottunakin. Vieraatkin sanoivat, että olen löytänyt aivan omannäköiseni puvun. 

Miltä sovitustilanteet tuntuivat?

Sovitustilanteet olivat ihania: silloin näki konkreettisesti miten puku edistyy ja pääsi paremmin kuvittelemaan millaiselta se näyttäisi lopullisessa muodossaan. Lopputuotos oli paljon parempi mitä olisin osannut edes kuvitella, kun kaikki osat olivat paikoillaan. 

Ja sitten on sana aivan vapaa, jos haluat tuoda esiin vielä joitain muita ajatuksia, tuntemuksia tai havaintoja tästä hirmuisen mukavasta projektistamme ja itse häistä.

Oli ihana huomata, että olin suunnittelijan kanssa täysin samalla aaltopituudella puvun suhteen. Häät olivat ikimuistoiset ja onnistuneet! Aivan meidän näköiset - ja niin myös puku. :)

Keväistä korkojen kopinaa

Kevään uudet kengät ovat saapuneet jo aikaa sitten, mutta en ole ehtinyt riemuitsemaan uusista herkuista juostessani sovitusten, ompelukoneen ja leikkuupöydän välillä. En ole varsinaisesti kevätihminen, syksy ja talvi ovat enemmän mieleeni, mutta oivalsin tänään yhden talven loppumisen hienouksista. Havahduin siihen, että kadut alkavat ainakin täällä Hämeenlinnassa olla varsin sulat, ja hiekkoja aletaan vähän kerrallaan lakaista puhtaaksi. Mikään ei herätä niin suurta riemua kuin päästä laittamaan keväisemmät, naisellisemmat kengät taas jalkaan ilman, että hiekka raapii ja repii korot puolikuolleiksi tai saa harjoitella tasapainotaiteilua epäluotettavalla pohjalla. Hei vaan sorassa laahattavat maiharit!


 Ketään yllättämättä tämän viikon vitsi onkin nimeltään Rainbow Club. Ikuisena kenkäfriikkinä täytyy nostaa taas muutama itseäni tavalla tai toisella sykähdyttänyt malli esiin. Edelleen jaksan iloita värjättävistä pitseistä, ja vielä kun muotokielessä on mukavasti napattu vintage-vaikutteita, voisin ottaa nämä kaikki kivasti kotiin. Pyöreä kärki on miellyttänyt itseäni aina teräviä enemmän. (Allekirjoittaneen Aku Ankka-räpylään kun vetää terävät kärjet, niin voisin melkein liittyä sirkukseen pelleosastolle.) Toki kummallekin löytyy aina vakiintuneet ystävänsä, mutta myönnän omien mieltymysten tällä kohtaa jonkin verran ohjaavan ostojakin.

Elegantti Penny - tahtoo!

Vaikka tohkeilen näistä aina hurjasti, todellisuus on kuitenkin usein intoa lyttäävä. Leveälle päkiälle ei oikein tahdo löytyä hyviä ja kauniita kenkiä. Kengän mukavuuden nostan aina pääasiaksi. Näillä tassuilla toivon mukaan tallataan menemään lopun ikäämme, joten ei kannata tunkea jalkojaan kenkiin, jotka eivät ole mukavat, painavat tai kalvavat jossain kohtaa. Häämaailmassa tämä on minusta ensiarvoisen tärkeää. Juhlassa ollaan pitkä päivä jalkojen päällä, ja jos vaikkapa korko on liian korkea, ja päivä menee siihen, että mieluummin istuu kuin lähtee tanssailemaan tai pöydän alla potkii kalosseja jalastaan, hääpäivästä katoaa kummasti hohtoa. Puhumattakaan muista epämukavuuksista. Toki tämä totuus pätee aivan mihin tahansa juhliin tai menoihin. Kengät kannattaa aina valita ensisijaisesti mukavuusperusteella, ja ulkonäkö kirii vasta kakkossijalle.

Arvaatteko jo, Rainbow heitti ratkaisun tähän laajapäkiäisten ongelmaan. Kauden mallistossa on pehmustettua, kauniin klassista kenkää, joka on lestiltään reilusti kisakumppaneitaan leveämpi. Olin ihan vähällä laulaa hallelujaa saadessani kokeilla Shellyjä omaan jalkaani. Samaa virttä veisasin viime vuoden puolella pehmustetun Faith-mallin kanssa, mutta nyt tämä kenkä veti kyllä niin onnistuneesti potin kotiin, että taidan ihan tosissani kääntyä Rainbow Club -uskontoon.

Shellyt tuntuvat melkein aamutossuilta jalassa. Aivonyrjähdys

Hääkengissä on nyt myös se mukava puoli, että jollei klassikoista niin perusta, niin setistä löytyy räyhäkkäämpääkin osastoa. Meille valikoitui blingien ja jännittävien yksityiskohtien joukosta Helenat, joiden platform ja korko ovat päällystetty messevästi hopeisella glitterillä. Nam nam. Taas saan nokitella omia sanojani viime vuodelta. Eräästä kenkämallista mainitsin kuvauksen: kun enemmän on enemmän. Mitenköhän pitäisi kuvailla kuin enemmän ei enää riitä? Olen sitä paitsi varma, että ensi vuonna vedetään vieläkin överimmäksi, ja allekirjoittaneen aivot vain naksuvat tyhjää.

Ei säihkysääret, vaan säihkykengät!

Eräs asiakkaamme innostui glitterkengistä niin hurjasti kenkäillassamme, että päädyimme tilaamaan hänelle saman sarjan toiset houkutukset, sekä glitterinhehkuinen käsilaukku. Tihrustelimme ensin katalogien kuvista koron muotoa, korkeutta ja lestin tyyppiä, ja totesimme hyllystä löytyvät Vivianit lähes samoiksi kengiksi - tosin ilman kimelteitä. Siitä oli helppo sovittaa oikea koko ja testata mallin sopivan jalkaan, ja joitain viikkoja myöhemmin onnellinen neitokainen pääsi tanssailemaan pitkin putiikin parketteja uudet hohtavaiset jalassaan. Kuva ei tee mitenkään oikeutta, Claudiat ovat tuhannen kertaa makeammat livenä!

enemmän on enemmän on enemmän on enemmän?

Lopuksi pitää hieman mainostaa Ideaparkissa 27.-28.4. järjestettävää Jotain Käytettyä pop-up -shopia Vanhan Kaupungin kierrätystapahtuman yhteydessä. Ideahan on aivan nerokas; voi myydä oman vanhan käytetyn morsiuspukunsa tai löytää itselleen oman unelmapuvun edullisesti. Lupauduin työkaartiin mukaan, joten minut voi bongata morsiamia pukemassa tuolloin.

Käytännössä tämä tapahtuu siten, että puku tuodaan myyntiin, Jotain Käytettyä veloittaa puvun myyntimaksun 20€ ja 15% provision myydystä puvusta. Kuva puvusta julkaistaan tapahtuman galleriassa, jossa kiinnostuneet ehtivät jo mukavasti etukäteen tutustua myyntiin tuleviin pukuihin. Helppoa, vaivatonta ja ihanan yksinkertaista! Pukuja voi tuoda Ideaparkin keskusaukiolle perjantaina klo 12-21 ja myymättömien nouto samasta paikasta maanantaina klo 9-20. Hämeenlinnassa toimimme pukujen tuontipisteenä keskiviikkona 24.4 ja torstaina 25.4. Myymättömät puvut voi noutaa liikkeestä torstaina 2.5. tai perjantaina 3.5. Ilmoita pukusi ajoissa myyntiin, saat parhaan mahdollisen hyödyn tapahtumasta, sillä galleriassa olleet puvut huomioidaan parhaiten myös paikan päällä!

Koodinimi: Hallittu kaaos

Kuten Aurora edellisessä päivityksessä ehti mainita, täällä väsäillään kamalalla tohinalla pukuja presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Näiden lisäksi on tekeillä monenmoista muutakin pukuprojektia ihanille asiakkaillemme, joten kiire on taattu. Ompelen vuorotellen vähän kaikkea ja työt edistyvätkin aika mukavasti.

Oon ihmistyyppinä sellainen, että kaikki to do -listan asiat pitää laittaa ainakin jotenkin konkreettisesti alulle heti alussa. En siis yleensä tee alusta loppuun saakka orjallisesti tiettyä pukua, ja sitten vasta sitä toista. Kun työtahti on tiukka, on myös kivaa hypätä välillä toisesta puvusta toiseen, varsinkin jos tulee tehtyä paljon puuduttavia työvaiheita. Eikä se edes syö työtehoa, päinvastoin. Aivot pysyvät käynnissä kun vaihtaa välillä toiseen malliin, kankaisiin ja väreihin.

Lähipäivinä olen vuorotellut kahden puvun välillä. Yllä mainitsemani linnan juhlien puku on ihanasti laskeutuvaa silkkisatiinia, mitä on tosi mahtava työstää. Välillä laitan silkkisatiinit sivuun odottamaan ja vaihdan morsiusasiakkaani pukuun. Tällä hetkellä työstämäni hääpuku on aivan toisen henkinen kuin linnan juhlien puku: Dupionsilkkiä, tylliä, yläosana ylellisesti koristeltu korsetti. Tekstuurit, työtavat ja värit ovat niin erilaiset näiden kahden välillä, että tuntuu tosi piristävältä tehdä molempia rinta rinnan. Lienenkö jotenkin keskittymishäiriöinen? En kai. Ehkä enemmänkin sellainen multi tasking -mimmi. Näin ainakin yritän selitellä itselleni...

Kameran sijainnin kanssa on pieni logistinen ongelma, joten en saa tähän ihan sitä kuvamateriaalia mitä olisin halunnut. Pöh. Mutta pistetään sitten tällainen otos Auroran aikaisempaan tyllinriipimis -postaukseen liittyen. Tällainen siitä valkoisen puvun helmasta sitten muodostui. Ajattelin ukkospilviä kun tein tuota, ja mielestäni se välittyy aika hyvin. Kattavampaa kuvamateriaalia seuraa hieman myöhemmin.

Aika pehmoinen

Kiitos muuten kaikille kenkäiltaamme osallistuneille! Oli tosi hyvä tunnelma ja pari tuntia kului kuin siivillä. Illanvietossamme oli mukana monta meiltä jo puvun hankkinutta, jotka löysivät nyt myös pukuun täydellisesti sopivat kengät. Samalla oli hauska tutustua hieman paremmin asiakkaisiimme ja heidän hääsuunnitelmiinsa. Vaikka haastelemmekin aina ummet ja lammet pukuja katsellessa, sovitellessa ja suunnitellessa, jää sitä juteltavaa näemmä varastoonkin. Auroran kanssa ollaan kyllä aikamoisia räpättäjiä muutenkin, juttua riittää joskus vähän liikaakin.

Kenkäillassa pääsimme esittelemään valitsemiamme Rainbown uutuuksia ja olivatpa siellä nämäkin ihanat:

Bling!

Luonnossa vielä tuhat kertaa upeammat, olen myyty. Tai olin siis jo silloin kun vikisin niin kauan, että nuo otettiin meille. (No enkä edes joutunut hirveästi vikisemään, oon vaan kamalan dramaattinen.) Jalassa nuo näyttävät tosi linjakkailta, asennekengät. Näiden lisäksi meillä on uusina malleina erilaista matalaa, korkeaa, pitsistä, teräväkärkistä, you name it. Kaikki tietysti värjättäviä. Tulkaa sovittelemaan. Harmi, että jalkoja on vain kaksi :/

Häähaaveita violetin sävyissä

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana, jona olen keskittynyt suunnittelemaan enemmän morsiuspukuja, valkoiset ja vaaleat puvut ovat olleet vähemmistössä. Tämä ei suinkaan johdu siitä, että oma visuaalinen maailmani kehittäisi tummanpuhuvia hääpukuja, tästä voin osoittaa mahtavan rohkeita asiakkaitani sormella.

Siinä missä Mirjam suunnittelee lennokkaita uniikkipukuja, minä keskityn yleensä enemmän mittatilauspuoleen, asiakaslähtöiseen suunnitteluun, jossa kaikki lähtee tulevan morsiamen ja suunnittelijan välisestä vuoropuhelusta. Mitkä asiat koetaan itselle mieluisaksi, omiksi ja miltä ennen kaikkea tahdotaan näyttää omana hääpäivänään. Jankkaan aina kyllästymiseen asti kaikille asiakkaillemme, että hääpäivänä oman puvun kanssa ei saa tehdä kompromisseja, eikä saa naamioitua geneeriseksi morsmaikuksi. Oma tyyli, persoona ja minuus tulee säilyttää ja pitää siitä kiinni.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Näin ollen valtaosa mittatilausasikkaistamme ovatkin niitä morsioita, joita ei perinteinen, vaalea puku niin innosta. Kahdeksan vuoden aikana olen valmistanut vain noin reilu kymmenkunta vaaleaa hääpukua, kun asiakkaiden kokonaismäärä pyörii satojen kieppeillä. Tässä pari vuotta sitten oli asiasta ja morsiusmuodista muutenkin puhetta erään kansainvälisen häälehden toimittajan kanssa, joka kertoi, että skandinaaviset hääparit ovat huomattavasti modernimpia ja uskaliaampia kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Amerikan maalla sen sijaan ollaan kaikkein konservatiivisimpia. Näistä kaikista suomalaiset ovat vielä rohkeimpia kokeilemaan erilaisten teemojen ja hulluttelujen kanssa. Aika jännittävää, ja yllättävääkin?

Nyörityksen värin vaihto muuttaa hurjasti ilmettä.

Toki vaaleat morsiuspuvut ovat edelleen kaikista suosituimpia, voisin ennustaa suhteeksi 70/30 prosenttia vaaleiden unelmien voitoksi, mutta värejä on hurjasti, ja niitä myös haetaan paljon. Yllättävintä oikeastaan on, että suomalaiset hakevat hyvin voimakkaitakin sävyjä. Kirkas oranssi ja syvät vihreän sävyt lienevät ne ylipäänsä suosituimmat. Sen jälkeen käsi kädessä kulkevat tummanpuhuvat murretut lilat ja punaiset. Viime kesänä fuksianpunainen ja kirkkaat pinkit olivat etsittyjä ja suosittuja, nyt erityisesti violetin eri sävyt ovat tulleet niiden tilalle. Mustavalkoisuus onkin jo vanha juttu tällä rintamalla, mutta aina yhtä suosittua. Sitten puhutaan, että suomalaiset ovat tylsiä ja ankeita pukeutujia? Ehei, totuus on tarua ihmeellisempää!

Pienet kristallit hohtelevat terälehtien uumenissa

Teksti uhkaa lähteä ihan omille urilleen. Minun piti kirjoittaa vain pieni pohjustus sille, että värikkäitä pukuja tosiaan kysytään paljon, mutta jäinkin pohtimaan asiaa varsin pitkälle. Tälle kesälle on nimittäin tullut ja on tulossa kertakaikkisen upeanvärisiä pukuja. Toisille on riittänyt valkoisen puvun tuunaaminen harkittuina väriläiskinä ja toiset ovat halunneet verhoutua mystisen syviin sävyihin kiireestä kantapäähän, joilloin homma menee täysin mittatilaustyöksi. Nyörityksen vaihto värilliseen nyöriin tekee puvun yleisilmeelle jo kummia, ja sillä saa helposti muutettua fiilistä enemmän omanlaiseen, omaa persoonaa ja hääsuunnittelun mukaiseksi.
 Samoin nyt kun muodissa pyörivät mitä runsaimmat kangaskukat, ne on myös helppo muuttaa haluttuun sävyyn. Ainakin allekirjoittanut rakastaa nypertää kangaskukkia, joten tällaiset pyynnöt ovat hyvin, hyvin mieluisia.

Oikeansävyiset kengät viimeistelevät kokonaisuuden

Tässä muutama, itseäni visuaalisesti miellyttänyt makupala kuvien muodossa. Kun saamme noista mittatilauspuolen hehkuvista morsiusväreistä ja -puvuista vielä kuvia, lupaan hemmotella teitä aikamoisella värikirjolla vähän myöhemmin!

Mitähän ensi vuonna kenties nähdään?

Kenties morsiusliikkeiden ikkunoissa eläviä malleja esittelemässä uusimpia malleja? Messuilla tämä tosiaan nähtiin, ja Poirierin mahtava vetonaula sai niin näytteilleasettajat kuin kävijätkin sipisemään innostuneena. Miten hauska idea!

Poirierin osastolla oli häävuode morsiuspareineen ihan livenä. 

No niin, leikki sikseen. Modatex näyttää tulevan vuoden uudet tuulet ja trendit, mutta saapuvatko ne missään vaiheessa kotimaan kamaralle? Skandinaavit nimittäin eivät tunnetusti lämpene suurenmoiselle, mahtipontiselle hurlumheille, härpäkkeille, hurjille määrille kimalteita ja koristeita, joten aivan kaikki näetty ja koettu tuskin rantautuu Suomeen. Se, mitä messut tarjoavat, näyttävät, tulee yleensä vasta parin vuoden syklillä meillepäin - jos silloinkaan.

Näin jännäksi voidaan myös mennä. Ruusuketta ja hörsellystä kerrakseen.

Pitsi tulee edelleen olemaan kova juttu. Pitsiä on suurinpiirtein kaikissa muodoissaan ja mahdollisilla tavoilla puvuissa. On pitsivyötä, kokopitsistä pukua, laskostettua pitsiä, pitsiyläosaa, -nauhoja, pitsisiä koristeita... Tätä litaniaa jatkaessa voisi jo julkaisutilakin loppua. Miten pitsi sitten eroaa jo tänä vuonna nähdyistä malleista? Koskapa blingit ovat tehneet hyvin voimakkaasti tuloaan, se näkyy myöskin tällä rintamalla. Pitsiin yhdistetään hurjasti niin helmiä, kristalleja, paljetteja ja kiviä. Mitä runsaammin, sen parempi.

Pitsin, helmien, kristallien ja strassien huima yhdistelmä.

Vähän erilaista linjaa. Kristallien määrä joustopitsisessä puvussa oli huima!

Musta pitää edelleen pintansa. Pitsiä ja hauskasti kerrostettua tylliä.

Entäpä niille, joiden tunteita pitsi ei herkistä, eikä sykäytä millään tavoin? Selkeälinjaisia, kauniita ja elegantteja pukuja on myös paljon tarjolla. Drapeerauksista ja laskostuksista  tällä alalla tuskin koskaan päästään, mutta niiden rinnalla nähdään myös hyvinkin struktuurisia helmoja ja miehustoja.Yksi hyvin selkeäksi trendiksi nouseva yksityiskohta on ehdottomasti jännittävät ja näyttävät leikkaukset selässä. Lapojen päällä voi levätä huiman koristeellinen helminauhasommitelma tai selkä voi olla auki vyötärölle saakka. Varsinkin jälkimmäistä vaihtoehtoa oli järisyttävän paljon tarjolla huomattavan monella merkillä. Toinen toistaan mielenkiintoisempia malleja juurikin takaosansa kohdalta oli hurjan paljon tarjolla.

Viimeiset pari vuotta yläreunastaan lähes suorat puvut ovat väistymässä sydämenmallisten päänteiden ja yksiolkaimisten versioiden tieltä. Asia, joka minua henkilökohtaisesti ilahduttaa, on myös olkainten, ja niiden erilaisten variaatioiden määrä. Samoin pieniä hihakkeita näkyi mukavan paljon. Ilouutisia siis niille, jotka kaipaavat muutakin kuin olkaimetonta linjaa ylleen!

Lisää värejä morsiuspukuihin Oreasposan tapaan! Sinistä, suklaanruskeaa ja petroolia.

Ihanan pörheä helma vastapainona raskaasti kristallein ja helmin kirjotulle yläosalle.

Lyhyet puvut ovat nyt rynnistämässä kovaa vauhtia valtavirtaan. Aiempina vuosina niitä on ollut joillain valmistajilla muutamia tarjolla, mutta nyt lähes kaikilla osastoilla lyhyemmät helmat liehuivat taajaan. Suosio on selvästi nousussa, ja ihmekös tuo, eivät kaikki viihdy hameissa muutenkaan tai tuntevat olonsa epävarmaksi pitkien helmojen hivellessä jalkateriä. Polvimitan lisäksi löytyy ihanan laaja valikoima niin aivan minimittaa kuin pohjepituista, tea lenght -malliakin.

50-luvun inspiroimaa. Huomatkaa myös todella jännittävä selkä!

Mikä pörhöläinen!

Väriä, näköä ja kokoa löytyy myös asusteiden osalta. Kengissä, hiuskoristeissa ja koruissa löytyy sateenkaaren värikirjo. Yllättäen oranssia näkyi myös hyvin paljon. Violetin, turkoosin ja sinisen sävyjä oli myös hurjasti, ja mitä ihanimmissa kuoseissa. Kengissä palkkikorko on nyt uutta tulossa. (Voi äh, en itse välittäisi siitä lainkaan, mutta minkäs teet.)

Blingiä ja väriä löytyy niin koruista kuin hiuskoristeistakin.

Rainbow Clubilla uskallettiin räväyttää värien kanssa.

Pitsin ja värin trendikäs leikki Rainbow Clubilla. Nam!

Vähän erilaiset yo-juhlat

Kevään varma merkki on se, kun liikkeeseen pamahtaa lauma neitokaisia, jotka jännittävät vielä kuinka heidän kävikään. Numerot ylioppilastodistuksessa eivät ole vielä varmoja, mutta valkolakki, valmistujaispuku ja muut asusteet ovat tärkein huolenaihe nro 1. Kaikki eivät kuitenkaan kulje saman kaavan mukaan, sen todisti vähän ennen joulua valmistunut asiakkaamme. Hän kirjoitti kaksikymmentä vuotta myöhemmin kuin ikätoverinsa ja päätti tehdä ylioppilasjuhlat vähän isomman kaavan mukaan.

Yo-leidimme Astoria-salin edustalla. Aika fiinit juhlat!

Carita otti Revelationsiin jo hyvissä ajoin yhteyttä, ja sama aaltopituus natsasi jo heti ensikohtaamisella. Tuleva ylioppilaamme tahtoi jotain räväkkää, erilaista, sopivasti rockhenkisyyttä, särmää ja silti jotain naisellisen kevyttä ja pörhöistä. Sääret saisivat näkyä, mutta helma olisi takaa pitkä. Mustavalkoisuus oli selvä juttu, lakin sijaan oli tulossa näyttävä Kirsi Nisosen yo-laketti, joten sen muotokieli oli myös huomioitava suunnittelussa.

Usein minulla on ennakkoaavistus, etiäinen siitä, minkä mallin asiakas valitsee. Niin kävi nytkin ja pääsin paukuttelemaan henkisiä henkseleitäni. En osaa selittää, mistä tämä varmuus kumpuaa, mutta vain kahdesti olen erehtynyt asiasta, mutta silloinkaan ei olla menty metsään. Tuntuu kieltämättä palkitsevalta, kun asiakkaalla on vaikeuksia valita lempimalliaan, koska kaikki miellyttäisivät niin paljon. Lopullista mallia muutettiin vain aivan hitusen verran luonnoksesta, tarkennettiin muutamia linjoja.

Kun skanneri ja kuvan käsittelyt pettävät, on tyydyttävä räpsyyn.

Kankaiksi valikoitui ylellinen silkkiorgantza, ja korsettiosaan luonnonvalkoinen ja musta dupionsilkki. Luonnonkuituja suosittelen useimmiten, koska ne ovat äärettömän mukavia päällä, eivät hiosta, ja varsinkin orgatzan kohdalla siitä puuttuu tyystin se äärimmäisen kiiltävä, muovinen vaikutelma, jota henkilökohtaisesti en voi sietää. Silkkiorgantzaa tilattiin kahta eri vahvuutta. Toinen höyhenenkevyt ja läpikuultava, toinen tiiviimpi, paksumpi ja antaa suorastaan taivaallisen muodon, kun sen leikkaa oikein. Näiden kahden yhdistelmä teki hameesta ilmavankevyen, mutta samalla myös mahtavan muodon. Aivan kuin koko helma olisi ollut vain pörröistä ja höyhenistä. Näyttää mahtavalta, mutta voi pojat, mikä homma! Hame nimittäin muodostuu lukemattomista spiraaleista, jotka ommellaan yksittäin paikalleen.

Sommittelua nuken olkapäälle. Neuloja, neuloja, lisää neuloja!

Olkapäälle suunnittelin myös näyttävän yksityiskohdan, jonka muotokieli noudatteli yo-laketin linjoja, mutta kuitenkin toi pukuun jotain uutta. Dupion-silkki taipuu kauniisti graafisiin muotoihin, ja taittelin siitä origamimaisesti osioita, jotka sitten sommittelin nuken päällä toimivaksi kokonaisuudeksi. Tämä on se mukavin homma työstä, käsinompelu ei niinkään, mutta muuten jäljestä ei tulisi sellaista, jonka kelpuuttaisin. (Pitänee joskus blogata käsityöläisen perfektionistisuudesta, se on kokonaan oma tarinansa.)

Puvun yläosa on aito korsetti, joten sitä pystyy käyttämään vielä myöhemminkin erillisenä yläosana. Carita ihastui siihen, miten korsetti teki hänelle kauniin vyötärön, muokkasi vartalon kaaria aivan odottamattomasti. Pienet hihakkeet ovat myös irrotettavat, joten puku on hyvin muunneltava jatkokäyttöäkin ajatellen. Kokonaisuuden kruunasi vielä mustaksi värjätyt Rainbow Couturen silkkikengät. Lyhyt helma antaakin tilaa näyttäville kengille, ja aivan mahtavat sellaiset löytyivätkin.

Blingiä Rainbow couturen mukaan

Suunnittelijan mieltä lämmittää kovin se, että asiakas soittaa vielä jälkikäteen, hehkuttaa, miten mahtavat juhlat olivat, ja miten paljon hän oli saanut kehuja puvustaan. Puhumattakaan siitä, miten tyytyväinen hän itse on pukuunsa. Se, mitä meille loppujen lopuksi aina puvuista jää käteen, on kuvat ja muistot iloisista asiakkaista! Aa, rakastan työtäni niin paljon!

Kotihiireilyä sun muuta

Vapun pientä levähdystaukoa edeltävä viikko on ollut työntäyteinen ja vilkas. Putiikissa on suunniteltu, soviteltu, valmistettu, kokoustettu ja ties mitä. Ihan kuin ihmisetkin olisivat heränneet samaan tahtiin kun nurmikot vihertyvät ja katukivetysten välistä puskee voikukkia. Ensimmäiset t-paitasillaan kävelevät ihmiset olen jo bongaillut, aika koviksia. Itse pidän takin päällä vielä tovin, tai ainakin jonkun pitkähihaisen.

Ihanan Humbugi Asusteen kuvauksista jo mainitsinkin aikaisemmassa blogauksessani ja nyt ovat kuvat valmistuneet. Humbugin tuotteet ovat mahtavia ja valokuvaaja Matti Vassinen on onnistunut hienosti kiteyttämään niiden elegantin olemuksen, unohtamatta pientä pilkettä silmäkulmassa.

Humbugin suloisia tuotteita ja allekirjoittanut peilailemassa. Kuva: Matti Vassinen

Käykää katsomassa loput kuvat täältä, autiotalossa oli oma erikoinen tunnelmansa. Home Sweet Home -niminen näyttely kuvausten hedelmistä on myös esillä Tampereella Kahvila Kahvillassa toukokuun loppuun, käykääpä katsastamassa myös se jos olette maisemissa. Auroran kanssa piipahdimme näyttelyn avajaisissakin, tunnelma oli hieno ja varsinkin musiikkiesitykset lumosivat meidät täysin :)

Viikolla meille saapui myös tämä ihastuttava kolmikko.

Kips, kops.

Tiedän, ihania. Sopivasti platformia ja vielä sopivammin korkoa. Tietysti menin sovittamaan yhtä paria ja ihastuin. Rainbow'n kengät ne eivät koskaan petä. Tätä menoa alan kirjoittaa pelkistä kengistä, enkä mistään muusta.

Samalla kun kuvailin noita ihania kapistuksia, otin muutaman uuden kuvan liikkeestä. Ensimmäisessä näkyy myös Humbugi Asusteen söpöt rusettilaukut, niistä emme olekaan ehtinyt vielä päivittää mihinkään muualle. Persoonallinen vaihtoehto perinteisemmälle clutchille. Meillä on tällä hetkellä rusettilaukkuja valkoisena, mutta ehkä saamme putiikille vielä jotain muitakin värejä...

Uudet lyhythelmaiset juhlamekot sopivat kenkien viereen

Hieman yleiskuvaa.

Silmäkarkkia

Viikolla sain etenemään myös mieluisan pukuprojektin. Jokin aika sitten asiakas toi minulle karkauspäivän hamekankaansa ja pyysi niistä puvun. Hykertelin kun kuuntelin tarinaa siitä, miten hamekankaat käytiin hakemassa. Ihan mikä tahansa kretonki ei käynyt kyseeseen, vaan kauneimmat sinisen ja turkoosin sävyt käytiin hankkimassa Villisilkistä saakka. Ei päässytkään heppu ihan niin helpolla kuin ehkä oli ajatellut...

Kankaat ovat ihanat, läikehtivät ja ylelliset ja saimme yhdessä valittua täydellisen mallin, en malta odottaa että pääsen jatkamaan. Asiakkaan tuomien kankaiden lisäksi valitsimme niihin sopivan tumman turkoosin dupionin, mitä käytän puvun korsetissa. Fiilistelimme jo kenkien värjäystäkin sopivaan sävyyn, tämä puku ei tule jättämään ketään kylmäksi!

Silkkisifonkia, -satiinia ja jokunen luonnos

Vielä loppukaneetti, mikä selittää postauksen kummallisen otsikon. Asuntoni kuvattiin sisutusblogiin tovi sitten ja tahdon esitellä jutun myös teille! Olen aina ollut varsinainen kotihiiri. Viihdyn paljon kotona ja tahdon että siellä myös on viihtyisää. Tunnen itseni myös luovemmaksi kauniissa ympäristössä. (No, sisustusmakuni ei taida olla ihan kaikkien mieleen, mutta itse rakastan kaikessa mahtipontisuudessaan huvittavia puitteitani, jotka olen kotiini rakentanut.) Kummallisten mutkien kautta huhu värikylläisestä kämpästäni kiiri sisustusblogia pitävän kaksikon tietoon.

Olin tietysti hyvin otettu siitä, että asuntoni on mukavan näköinen muidenkin mielestä. Kuvitettuja Haaveita -nimellä kulkeva blogi on kuvannut rutkasti ihanan näköisiä taloja ja huoneita, kannattaa käydä kurkkimassa. Kiitokset heille vierailusta pikkuisessa yksiössäni! Koko juttu ja paljon kuvia asunnostani täällä.

Kylläpä ottivat kauniita kuvia! Hmm, huomatkaa häpeällinen salaisuuteni: omistan mariskoolin.

Pallero on majesteetillinen. Kuvat http://kuvitettujahaaveita.wordpress.com/