Sneak peek bittien kautta juhannushäihin

Mietin, miten saisin taas tämän viikon kuulumiset kasaan. Tällä hetkellä tuntuu tapahtuvan kaikenlaista pientä, ja vähän suurempaakin kuviota niin hurjalla vauhdilla, että hitaampi (minä) ei tahdo pysyä perässä. Tekstistä uhkaa tulla sillisalaatti, joten ehkäpä näitä tapahtumia voisi jakaa useamman viikon ajalle. Moni yrittäjän kohdalla iso juttu ja edistys ei välttämättä kuulosta suuren yleisön korviin kovin kummalliselta, mutta itselle on hyvinkin merkityksellistä. Vaikkapa niinkin arkipäiväisen ja tylsän kuuloinen juttu kuin uusi tarrakirjoitin hintalappuja varten tai toimiva jääkaappi voi piristää pienen ihmisen koko viikon, mutta siitä ei saa tämän kummempaa kerrottavaa.

Itse asiassa tarkemmin mietittynä valtaosa yrittämisestä onkin juuri vastaavia tapahtumia. Pieniä askelia, edistystä, jota ei välttämättä ulospäin näe, eikä välttämättä yksittäisenä juttuja tule edes noteeranneeksi. Mutta kun näitä laitetaan isompi kasa yhteen, ne tekevät valtavan kokonaisuuden. Syksyn mittaan yksi tällainen asia on ollut uusien nettisivujen kasaaminen.

Etusivun leiskasuunnitelmaa loppusuoralta. Miltä näyttää?

Kasvojenkohotusta nettiin

Meillä on ollut samat sivut kohta kolmisen vuotta, ja vaikka niistä tulee edelleen koko ajan kiitosta, omaan silmään ne näyttävät todella kuluneilta ja ajasta jääneiltä. Asiallehan piti tehdä jotain, ja siinä kohtaan tuli kuvaan Opiferum ja Kaadesignin huippumimmi Kaarina Helenius. Yhdessä pompoteltiin ideoita sivujen suhteen, ja sitten päästettiin suunnittelija hommiin. Siinä kohtaa, kun pitää suunnitella puku, ja sen jälkeen pääsee leikkuupöydän kautta ompelukoneelle, kaikki sujuu. Annapa olla, kun pitäisi suunnitella jotain graafista. Juu ei. Ei vain toimi, joten parempaa tulosta vähemmällä perkelöinnillä saa kun antaa ammattilaisen hoitaa nämä asiat. Koodamisesta ei kannata edes puhua tällä kohtaa.

Homma alkaa olla loppumetreillä, ja kunhan muutama yksityiskohta saadaan vielä kuntoon, uskallan luvata uutta settiä piakkoin. Kannattaa siis kuikkia välillä tuonne virallisten pääsivujenkin suuntaan. Olen tulevasta jo hurjan innoissani! On se vain kumma, miten ulkoasun uudistaminen piristää ihan omaakin fiilistä. Olisi myös hurjan kiva kuulla palautetta uudesta suunnasta, ja miksei myös ajatuksia vanhoistakin sivuista. Ei sitä koskaan tiedä, mitä korvantaakse jää. Nyt ehtii vielä vaikuttamaan omalla mielipiteellään. Mitä kaipaisit Revelationsin nettisivuille? Mikä on hyvää, löydätkö haluamasi tiedot helposti vai jääkö kysymysmerkkejä pään päälle?

 

Violetin lumoissa

Nettisivujen sneak peek ei suinkaan ole ainoa tarjolla oleva kurkistus. Nämä häät juhlittiin oikeasti juhannuksena, mutta olen pantannut värikylläisiä kuvia jo tovin. Korsetti oli ehdoton juttu, jonka ympärille lähdettiin suunnittelemaan muuta pukua.  Minulla on yleensä jo aika hyvä perstuma siihen, mikä malli todennäköisesti on juuri se oikea, eikä fiilis pettänyt tälläkään kerralla, vaikka valinta ei ollutkaan aivan helppo, kun moni muukin houkutti.

Vaikka puvun päävärinä on valkoinen, syvä violetti oli alusta pitäen toiveissa. Jatkosuunnitelmat puvulle olivat selvät, ja niinpä tästä tulikin neliosainen. Korsetti, sen alla oleva kevyt paita, hame, ja irrotettava laskososa sen päälle. Kirkkohäissä aina toivotaan, että morsian peittäisi olkapäänsä seremonian ajaksi. Moni turvautuu tässä kohden boleroon tai hartioille kietaistavaan huiviin, mutta erillinen paita tai jopa irrotettava yläosa on myös todella hyvä vaihtoehto. Morsian jo intoili voivansa käyttää tätä osaa puvustaan vielä vaikka minkä kanssa.

Olin aivan tohkuna, kun pääsin pitkästä aikaa värjäilemään korsetteihin jo 1800-luvulla kehitettyä satiinicoutilia. Olen niin rakastunut tuohon syvään violetin sävyyn, että samalla kerralla korsettinyörin kera oma päiväpeitteeni kotona sai saman värikylvyn. Oikeissa, vartaloa muokkaavissa korseteissa nimittäin kankaalla on väliä. Toki jos kyse on vain yhden kerran vaatteesta, tästä kohtaa voidaan tinkiä, mutta jos sitä on ajateltu enemmänkin käytettäväksi - kuten nyt - se laittaa materiaalille tietyt rajoitukset. Kankaan vetolujuudella ja hankauksen kestävyydellä on merkitystä, ja aivan lurut sidokset irvivät tukikankaista huolimatta herkästi saumojen kohdalta. Onkin mahtavaa, että näinkin kapea-alaiset erikoismateriaalit ovat edelleen saatavilla!

Suunnitellessa pitsien tarkempi laatu ja fiilis on yleensä omassa päässä, eikä niitä ole aivan yksinkertainen kuvata piirtäen. Riemulla ei ollut rajoja, kun onnistuin löytämään aivan täydelliset helmikirjotut pitsit, jotka sopivat violetin kanssa aivan täydellisesti - ja näyttävät vielä varsin samalta jollaiseksi ne olin malliin piirtänytkin. Kenties juuri niiden kauneuden vuoksi valmiiseen korsettiin lisättiin vielä vähän pitsiä. Kyllähän se vain niin menee, että hääpuvun tulee olla aivan täydellinen.

Violettia povataan jälleen 2014 kaudelle yhdeksi hittiväriksi niin morsiuspukujen mausteena, kuin kattauksiin ja koristeluihinkin. Onko sinulla ollut tai tulee olemaan violettia juhlalookissasi? Entäpä muut värit, mikä kolahtaa?