Lehtikuvista monen mutkan kautta catwalkille

Onpahan ollut taas pyöritystä. Syksy on tuonut ruskan kellanpunertavien sävyjen mukana myös uudet häälehtien numerot. (hah, olipa taas kielikuva!) Järjestys on jo tuttu aiemmilta vuosilta. Ensin Kusti polkee putiikkiin Häät! -lehden, ja kun sen parissa on kahvitauot fiilistelty parin päivän ajan, luukusta kolahtaa muhkea Häät ja juhlat -lehti. Ihanaa päästä tunnelmoimaan niiden parissa!

Tällä kertaa luvassa oli niin ennakoitua odotusta kuin täysin yllätyksellisiäkin kohokohtia. Häät ja juhlat -lehti oli pyytänyt meiltä jo kesällä jotakin kivaa lainaan morsiuspukukuvauksia varten, ja postiin lähtikin valikoituja herkkuja sisältävä paketti. Sen verran matkan varrella on kuitenkin opittu, ettei huudeltu koko maailmalle ja hehkuteltu ennen aikojaan. Aina kaikki kyselty ja toivottu ei pääsekään lehtien sivuille, mutta tällä kertaa odotukset palkittiin.
 

Grace Häät ja juhlat -lehdessä

Mirjamin suunnittelema tyllihelmainen Grace puku oli päätynyt kaksiinkin kuviin. Ensin maalaisromanttisesti kuvattuihin morsiuspukukuviin, ja sen lisäksi sai kunnian olla dramaattinen daami miesten pukukavalkadissa. Jälkimmäiset oli kuvattu mukavan art deco fiiliksillä Great Gatsby -leffan henkeen. Kietaistava yläosa oli näissä vaihdettu turkiskeeppiin ja kimaltavin kivin ja helmin kirjottuun hartiahuiviin. Asusteita muuttamalla koko tunnelma muuttuu aivan erilaiseksi. Tykkään!

Sama puku herraseurassa. Kyllä puku vaan tekee miehen!

Häät! -lehti sen sijaan yllätti meidät tekemällä sivun jutun suomalaisesta hääpukudesignista, jonka kuvituksena oli monta tuttua nimeä: Waste Away by Jenny Nilsson, Pukuni ja tietenkin Revelations kahdella mahtavalla kuvalla. Olen onnellinen ja ylpeä meidän kotimaisista taitureista. Täällä on monta osaajaa, joilla on huikeita näkemyksiä, ja vasta nyt saadaan nimiä kunnolla esiin. Hyvä me!

Häät -lehdessä tuplasti Revelationsia ja yksi Pukunin pitsi-ihanuus!

Reipas koululainen

Olen muutaman viikon aikana joutunut pitämään putiikkia kiinni keskellä viikkoa, ja ovessa on ollut lappua koulutuspäivistä. Onpa niitä hitsin usein? Voi herätä myös kysymys siitä, mitä kumman koulupäiviä nämä nyt oikein ovat. Allekirjoittanut opiskelee siis oppisopimuksella omassa yrityksessään tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoa. Kyllä vain, se on täysin mahdollista. Kontaktipäiviä on suurinpiirtein kerran kuussa, välillä parin kuukauden välein, ja tällöin on tullut uutta tietoa niin hurjasti, että lamppu on suorastaan säkenöinnyt pääni päällä pienen omakotitalon talvisähkötuotannon verran. En olisi odottanut, että aikuiskoulutus voi olla näin antoisaa!

Ahkeraa muistiinpistämistä. Nyt ei haaveilla!

Olin kakarana aikalailla keskiverto koulussa, joka ei ihan niin innokkaasti jaksanut keskittyä opetettavaan asiaan, ja tuijottelin haaveksivasti johonkin kaukaisuuteen. Poikkeuksena kuvaamataidon tunnit, jolloin kynät sauhusivat ja sivellin pyörähteli kankaalla niin ahkerasti, etten olisi sieltä lähtenyt kulumallakaan. Tosin historian tunneilla innostuin myös niin, että saatoin olla äärimmäisen rasittavan pikkuvanha tuntiessani koko Kreikan mytologian jumalhahmojen sukutaulut ulkoa ja muistaessani myös korjata opettajan tekemiä asiavirheitä. Kummankaan puolen inspiroivuus ei ole edelleenkään kadonnut mihinkään, mutta järkeä on tullut sen verran, että nykyään maltan pitää suuni kiinni ilmeistenkin asiavirheiden kohdalla, enkä muista enää jumalolentojen sukutauluja ilman kirjallista apua.

Liisa Sounion brändäysluennolla oli porukkaa kuin pipoa.

 Tässä kohtaa on tunnustettava kenties hitusen yllättävä seikka. Olin siihen aikaan aivan karmean huono käsityöihminen. Onnistuimme äidin kanssa yhdessä saamaan aikaiseksi käsityötunneilla kenties kuusivarpaiselle jalalle tarkoitetun villasukan, ja vihasin tunteja yli kaiken. Syypää tähän oli neulontahimoinen opettaja, ja meikäläinen ei tule toimeen puikkojen kanssa sitten lainkaan. Sen sijaan aina kun pääsi ompelukoneelle, kaikki oli taas hyvin, punainen lanka palasi kuvioihin ja hommat alkoivat sujua.

Hyväntekeväisyysnäytöksen kaunottaret

Viime viikolla Parolan Lions Clubin naiset järjestivät Wetterhoffin vanhassa kutomossa hyväntekeväisyysmuotinäytöksen, jonka tuotto meni nivelluokan lasten hyväksi.  Mukana oli myös Heikkilä, Elmo Sport, Instrumentarium Turenki, Silverlux korut ja kattauksen huipensi Revelationsin juhla- ja morsiuspuvut. Viime vuotiseen verrattuna väkeä oli todella vähän, ja kun tuotto oli menossa hyvään tarkoitukseen, tietenkin se harmitti.

Nuorimmat mallit eivät vielä päässeet catwalkille...

Ainakin annoimme kunnon shown katsojille, ja olen jälleen hurjan ylpeä mallitytöistämme. Ylitätte itsenne kerta toisensa jälkeen! Juontajana olen hieman mikkikammoinen, ja pelkään aina ääneni värisevän jännityksestä tai sanottavan unohtuvan kesken lauseen. Kokemus taitaa olla erinomainen lääke ramppikuumeellekin. Sain kerrankin relattua mikki käpälässäni, eikä paperista tarvinnut katsoa lunttausta lainkaan. Päälimmäiseksi tunnelmaksi jäi hyvä fiilis, ja näissä tunnelmissa päästään tämän viikon pariin.

Huomatkaa, olen hommannut vihdoin ja viimein älypuhelimen. Sen mukana kuviin astui myös instagram, joten saat nyt kärsiä seurauksista. Hii, uusi lelu!

Sisaruskolmikko vauhdissa! Kahdelle on jo morsiuspuvut tehty, yksi vielä jäljellä... ;)

Morsiuspuvut kruunasivat illan. Mustavalkoisuus oli illan teema.