Pelottava putiikki pimeässä

Viime viikolla kerroinkin tulevasta Pimeän kaupan illasta. Mainio idea, ja ilolla pystyteltiin alusasusuunnittelija Tyra Thermanin kanssa Revelationsille shop-in-shop tyyliin Tyran pop up. Hämäläiset lähtivät liikkeelle kunnolla oikeastaan vasta auringon laskettua. Näinkö täällä on vähän Twilight-henkeä ihmisissä? (Nauran mielessäni alkuperäiselle kirjoitusvihreelleni hämäräisistä. Sopi ainakin tähän väliin!)

"Näistä mieskin huomaisi, että on ostanut uudet!" - Erään asiakkaan kommentti Tyra Thermanin paljettipöksyistä.

Tyran bambua ja tenceliä sisältävät alusasut ihastuttivat useita illan aikana, ja sovituskopin verho heilahteli tiuhaan. Mukavuutta ja käytännönläheisyyttä henkivä mallisto tuntui niin kovin, kovin mukavalta jo sormiin, että oikein harmittaa, ettei itsellä ollut mahdollisuutta ja aikaa testailla niitä. Kehuja sovituskopista irtosi sen verran, että olisi kannattanut. No, ensi kerralla. Pidimme nimittäin illasta niin paljon, että yksissä tuumin sovittiin, että tehdään vastaavanlainen pyrähdys uudemman kerran ennen joulua. Kyllä, tämä on ihan suora vinkki pukinkonttia ajatellen.

Tyra toi mukanaan myös aivan hillittömän hienoja origami-pantoja, joista moni katosi pimeän illan myötä usean asiakkaan kotiin. Ihania värejä, ja näillä on todella helppo saada simppeliinkin pukuun juhlan tuntua, eikä vaadi edes kampaajakäyntiä. Sopii ainakin allekirjoittaneen tyyliin, värin kun osaisi vielä valita. Näitä löytyy nyt Revelationsin valikoimasta jonkin aikaa. Suosittelen ripeyttä tassuihin, tänäänkin pari kankaan taitteluiden mestariteosta löysi uuden kodin.

Tyra Thermanin Origami-pantoja pimeiden pukuhuivien keskellä

Putiikin pelko

Monella tuntuu olevan kummallinen putiikin pelko. Se tuli hyvin havaittua jälleen Pimeän kaupan iltana. Ihmisiä oli selvästi paljon liikkeellä, se oli mukava juttu. Sen sijaan se, miten harva ikkunan ohi vaeltavasta massasta uskaltautui Revelationsille sisään, oli hämmentävää. Katselimme, miten moni seisahtui ikkunoiden eteen, häälyi siinä aikansa, kurkki pukuja ja sisällä tuotteita katselevia muita ihmisiä, ja sitten jos vähänkin sattui katsomaan heidän suuntaansa, hymyilemäänkin, niin eikös juostu vauhdilla karkuun.

Naureskelimmekin Tyran kanssa muutamaan otteeseen, että pitäisikö ottaa eteläisten ravintoloiden malliin oppia sisäänheittäjistä. Kuulehan, putiikeissa ei ole mitään pelättävää. Kukaan ei myy sinulle väkisin mitään, ei pakota sovittamaan tai katsomaan. Rauhassa saa katsella ympärilleen, hipellellä rekkejä, mutta sen verran sosiaalista kontaktia tulee aikaiseksi, että myyjä juttelee muutaman sanasen. Ei pysyvää damagea, pakkosyöttöä tai yllytystä.

Moni löysi uuden tanssikaverin näistäkin alekengistä - ja ihan rauhassa sai tassutella.

Mikä meissä suomalaisissa oikein on, kun palvelu hirvittää? Myyjän kanssa voi vain rupatella mukavia, mutta asiakkaita varten me siellä liikkeessä olemme. Tarkoitus on löytää itse kullekin juuri sopiva vaate sopivaan tilaisuuteen, mutta tyrkyttämään kukaan ei rupea. Vielä vähemmän kukaan kyttää lompakon paksuutta, ja epäilee onko juuri sinulla varaa näihin tuotteisiin. Tällaisia perusteluita olen kuullut useasti, ja myönnän, että kismittää. Meillä ei ainakaan ole mikään ostopakko, joten aina saa tulla ihan vain katselemaan -  juttelemaankin. Monta hyvää juttua, ja uusia tuttujakin on tullut näin. Ihan vain uskaltamalla sisään.

Miten olisi, ensi viikon tavoite: Vieraile paikallisessa putiikissasi. Mene vain sisään, katsele mitä siellä on, kysy vaikka myyjältä, mitä kaikkea siellä on tarjolla tai kuinka on saatu idea tällaiseen liikkeeseen. You name it. Talkoilla irti tämmöisistä höpsöistä pelkotiloista!