Vilkaisuja kahteen jännäprojektiin

Viikonloppuna oli I Love Me -messut Helsingissä, joista itse jäin paitsi. Pidin nimittäin "oman uuden elämäni" -tupaantuliaiset täysin uusitussa kodissani. Ihania ihmisiä, hyvä fiilis, ja nyt on taas hyvä motivoitua töiden pariin. Enköhän jaa sisustukseni suuret riemuvoitot vielä myöhemmin syksyn aikana. Revelations oli esillä messukeskuksen suurissa saleissa poissaolostani huolimatta. Kiva, ettei aina tarvitse olla fyysisesti itse läsnä.

Hiusmuotoilija Kati Suokas oli osallistumassa morsiuskampauskisaan messuilla, kyseli jo etukäteen voisimmeko tehdä uudemman kerran yhteistyötä. Aiempi keissihän oli Mirjamin Gaia-puvun laina Glohairin mainoskuviin, josta nykykoululainen kirjoitteli jo aiemmin. Työrajojen rikkominen aina mukavaa, ja erilaiset yhteistyökuviot piristävät kummasti arkea ja saavat aivonystyrät kipunoimaan uusista ajatuksista ja mahdollisuuksista. Tietenkin olin mukana!

Pitsiriekaleita, kristalleja ja ketjuja - juuri se kaivattu juttu!

Kellarin uumenissa - siis kaiken luovan tilamme syvistä syövereistämme - kaivautui meikäläisen Eden-puku, joka on jo hetken ollut valmiina, mutta en ole ollut täysin tyytyväinen siihen, joten sitä ei oltu vielä kuvattu. Miksen ole tyytyväinen? Jotain siitä puuttui, mutten ollut oikein vielä keksinyt, mikä se jokin olisi. Kati tullessa käymään ihanaisen mallinsa kanssa, jotain naksahti päässä ja ta-daa! Puuttuvat palaset sujahtivat oikeille kohdilleen, ja blokki raksahti rikki. Onneksi aikaa oli sen verran, että ehdin työstämään puvun korsettiin sopivasti kimaltavia kristalleja ja hieman minua nyt niin innostavaa patinoituneeksi käsiteltyä hopeaketjua. Joskus inspiraatio voi yllättää näinkin päin!

Entäpä malli sitten? Korsetin huurteinen vaaleanpunainen sävy sopi hänelle aivan täydellisesti, sekä myös Katin hiustenvärjäysajatuksiin. Latvoihin tuli hieman tummempaa vaaleanpunaista, joka erottuisi muuten vaaleista hiuksista kauniisti. Kampaajamestarimme oli nähnyt sopivan tytön kahvilassa, käynyt kysymässä lähtisikö hän mukaan ja malleilemaan, ja loppu onkin historiaa. Heh, teen itse täsmälleen samaa, joten älä ylläty, jos outo suunnittelija nappaa hihasta ja kyselee kameran eteen.

Nordic Hair Cupin morsiuskampausten 4. sija. Onnea Kati!

Olen pitkään myös hinkunut vähän keijumaista mallia johonkin omiin kuvauksiimme ja tässä sellainen nyt seisoskeli suoraan edessäni. Teki mieli vielä napata neitokaisen korvankärjistä kiinni ja venyttää niitä, kunnes päässä sojottaisi hienot suippokärkiset muodot. Iih, ihanat haltiakasvot! Saatan olla nyt vähän innoissani, ja voipi olla, että näitä kasvoja nähdään vielä jossain muuallakin meidän pukujen kanssa.

Dark Sarahin uudet kujeet

Hiusmallitohkuilujen lisäksi kiirettä piti valmistautua Dark Sarahin uusiin promokuviin. Tästä metalli- ja elokuvamusiikkia yhdistävästä yhtyeestä, ja heidän upeaäänisestä solististaan olemme kirjoittaneet myös aiemmin. Tällä kertaa lähti houkuttamaan syksyn haalistuva vihreys ja sen kanssa mahtavan kontrastin tekevä punainen väri. Varastossa sattui sopivasti olemaan hyvää, hieman viininpunaiseen taittuvaa sifonkia, joten niitä hetken hypisteltyäni pää lähti jo omille teilleen.

Working on it. Puku alkaa saada vähitellen muotoaan.

Toiveena oli jotain laskeutuvaa, korsettiyläosa ja kenties jotain solkia miehustaan, sekä aika selkeä yleisilme. Aika kattavat toiveet, eikö? Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että sain varsin vapaat kädet, ja oh boy, kylläpä nautinkin siitä vapaudesta pitkästä aikaa. Joskus vuonna kivi ja kilpi hamsteroin eräältä kirpputorilta oletettavasti jonkun suutarin vanhan solkivaraston naurettavaan pilkkahintaan. Niitä olen sitten pienen ikuisuuden kuljetellut mukanani, ja välillä niistä on löytynyt sopivia johonkin projekteihin. Näin kävi nytkin. Täydelliset kappaleet vain odottamassa omaa vuoroaan. Suunnittelija saattoi hihkaista onnesta näillä kieppeillä.

Pitkän vaalean hääpukukauden jälkeen oli äärettömän mukava päästä työstämään taas värejä. Pientä jännityselementtiä mukaan toi se, ettei meillä ollut mitään mahdollisuutta päästä sovittamaan pukua ennen kuvauksia. Otin asian aika lunkisti, päätin leikata helman vasta, kun se olisi laulajan päällä, ja olkainten pituuden kohdalla täytyi myös miettiä improvisaatiomahdollisuuksia. Onneksi Heidille oli tehty jo vuosien ajan pukuja, mitat ovat pysyneet aikalailla samoina, ja no, mitä voin sanoa? Olen ammattilainen, ei tämä ole ongelma, kun tietää, mitä tekee.

Valmista tuli! Pienoinen sneak peek ensi viikon juttuun.

Kuvaukset olivat sellainen seikkailu, että se vaatii ilman muuta oman tilansa, joten ensi viikolla voit valmistautua lukemaan ja katsomaan kuvin, mitä tapahtuu kuvausten kulisseissa. Nyt ei nimittäin oltu studiossa, vaan rämmittiin Aulangon puistometsän siimeksissä. '

Psst, liity lukijaksi, ja pysy jatkossakin kärryillä.