Dark Sarah behind the scenes

"Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt"

Viheltelin kaikille tuttua sävelmää, kun kuvausryhmä oli saanut kantamukset kasaan ja tunkeuduimme Aulangon puistometsän syvyyksiin. Tiedossa oli metalli- ja elokuvamusiikkia yhdistävän Dark Sarahin promokuvaukset, joten luvassa oli hieman erilaista meininkiä kuin perinteisempi hääpukusetti. Mitä yllättymiseen tulee, sitä saattoi bongailla huvittuneena vastaantörmäävien ulkoilijoiden kasvoilta.

Itse puvun suunnittelupuolesta sanoinkin jo viime viikolla sanasen, tämä teksti olkoot omistettu itse kuvauksille. Jos olet koskaan pohtinut, miten muodin ammattikuvaukset tehdään, tässä on oiva poikkileikkaus kulisseista. En ole pitkään aikaan päässyt itse vastaavaan toimintaan mukaan, kun Mirjam on innokkaana typynä ollut käpälä ojossa hoitamassa tätä puolta, kun jonkun (lue: minun) on pitänyt pitää putiikkia auki. No, ovet valitettavasti olivat tämän vuoksi nyt kiinni, mutta tämän retkueen ja tavaran kuljettamiseen tarvittiin muitakin käsipareja kuin omani, joten kortillinen ihminen ja itse menopeli olivat tarpeen.

Tässä vaiheessa oli viety jo toinen valoteline autolle. Kuva Luiza Lehtinen

Suunnittelija ja assari Iina-Alisa Dark Sarahin kimpussa. Kuva Luiza lehtinen

Ennakkovalmisteluita 

 

Ulkona tapahtuvien kuvausten yksi suurista kompastuskivistä ja täysin ennakoimattomissa oleva haittatekijä voi olla sää. Hermostuneena vilkuilin päivämäärän lähestyessä taivaalle ja kyttäsin lämpömittaria. Ilmojenhaltia oli kuitenkin meille suosiollinen ja saimme mukavan tyynen ja yllättävän lämpimän syyssään, mikä on enemmän kuin ilahduttava asia silloin kun malli hilluu tuntikausia hihattomassa vaatteessa. Kaikkia oli ohjeistettu pukeutumaan lämpimästi, koska oli tarkoitus käydä useampi, toisistaan kunnon kävelymatkan päässä oleva lokaatio läpi, ja vilu saattaisi tulla ihan hihojenkin kanssa.

Paikat olimme käyneet taitavan luottonaiseni, valokuvaajavelho Mikaela Löfrothin kanssa jo aiemmin läpi. Silloin tosin hämärtyvässä illassa koiraani lenkittäen, huvin ja hyödyn yhdistäen. Miten mahtavaa, että löytyy näin upeita paikkoja aivan läheltä omia kulmia!

Autossa koirankarvat hyökkäsivät kiinni, ja teippiharjalle oli tarvetta. Kuva Luiza Lehtinen

Helmojen asettelua ja kameran säätöjä. Kuva Luiza Lehtinen

Mikaela kuvaa, Aurora tarkkailee puvun käyttäytymistä. Kuva Luiza Lehtinen

Mallimme, itse Dark Sarah - tuttavallisemmin sopraano Heidi oli myös valmistautunut urakkaan paksulla toppatakilla ja kumisaappailla. Et varmaan olisi arvannut kuvista, mitä puvun alta löytyykään! Olimme arvioinneet urakassa menevän vähintään neljä, kenties viisi tuntia, joten mukaan varattiin myös eväitä sekä termospulloja täynnä kaakaota, teetä ja kuuma mehua. Tulivat muuten tarpeeseen. Kaikki väsyvät rämpimiseen, poseeraukseen ja tavaroiden kanteluun ennen pitkään. Tauko, ja eväsretki piristävät kaikkia.

Mikään tällainen reissu ei myöskään toimi ilman apukäsiä, joten käytän tilaisuutta vielä kiittääkseni mahtavia avustajiamme: artenomiksi HAMKilla opiskelevaa Iina-Alisa Wahlia ja kakkoskuvaajaamme Luiza Lehtistä, jotka jaksoivat roudata kanssamme valoja, akkulaatikoita ja ties mitä muuta rompetta mukana olikaan.  Kuljimme laukut täynnä hiusharjoja, teippejä, siimoja, lakkaa, saksia, neuloja, vaateharjoja, jatka listaa mielikuvituksesi mukaan. Kaikki kuvat ovatkin Luizan taitavista käsistä. Vai pitäisikö sanoa kamerasta?

Under the black veil. Kuva Luiza Lehtinen

Iina-Alisa valmiina kulisseissa. Kuva Luiza Lehtinen

Raparperin lehden alla ei asukaan sammakko, vaan kuvaaja! Kuva Luiza Lehtinen

 

Tiimi liikkeellä

Sama kuvauspaikka ei tyydytä kovin pitkälle, ja antaa hyvin rajatun mahdollisuuden variointiin. Tämän takia mestoja oli käyty jo ennakolta läpi, mutta siitä huolimatta pidimme silmät auki sopivan inspiroivan paikan tarjoutuessa vastaan. Aloitimme tunnelmallisesta vesaikosta, johon aurinko kuulsi kauniisti kellastuvien lehtien läpi, josta jatkoimme puron viereiseen notkelmaan, jossa oli raparperinkaltaisia suuria, osaksi kuolleita lehtiä. Aivan mahtavaa taustamatskua hahmolle, jonka on tarkoituskin olla petoksen, kostohalun ja murhanhimon sumentama tapaus. Hienoa symboliikkaa!

Tasapaino pysyy! Kuva Luiza Lehtinen

Nauravainen kuvaaja mättäällä. Kuva Luiza Lehtinen

Tästä päästiin roudaamaan kamat syvemmälle metsän uumeniin. Tällä kertaa kuvioihin astui myös tumma, luumunvärinen villaviitta isolla hupulla. Kas, pitäähän sitä vähän punahilkkaillakin välillä. Syvyys ja lintuperspektiivi ovat tärkeitä tehokeinoja kuvan kanssa, joten koko porukka sai kiipeillä urakalla. Ensin Mikaela isoille kivilohkareille kameransa kanssa, myöhemmin bongasimme todella makean kaatuneen puunrungon jyrkässä rinteessä. Arvaatko jo? Sinne piti päästä.

Yleishärdelliä rinteessä. Kuva Luiza Lehtinen

Mikaela hakee kuvauspaikkaa. Kuva Luiza Lehtinen

Kaikkialle sitä tuleekin mentyä. Kuva Luiza Lehtinen

Lenkkeilijöiden ilmeet olivat varsin mainiota heidän tavoittaessaan ryhmämme koikkaloimassa rinteessä, Heidin tasapainoilemassa sifonkihelmansa ja kumisaappaidensa kanssa liukkaan puunrungon päällä ja meidät muut tukemassa salamaa kuin Iwojiman sotilaat lippua toisessa maailmansodassa.

Heidi jaksoi reippaasti myös heittäytyä ja eläytyä roolihahmoonsa, ja oli upea katsella aurinkoisen neitokaisen muutosta kohtalokkaaksi kostonhengettäreksi. Välillä käytiin Once Upon a Time -telkkasarjan tapaan hieman nyrjähtäneessä satumaailmassa mallimme maatessa takapuoli märkänä rahkasammalmättäällä kiiltävänpunainen omena kädessään. Onneksi aiheesta on nyt kuvamateriaalia, ja fiiliksiin voi palata niiden avulla uudemman kerran. Hiki otsalla, kiikkerät jalansijat ja  pieni epämukavuus palkittiinkin sitten aivan upeilla kuvilla.

Otsatukka kuntoon. Kuva Luiza Lehtinen

Kuvaajakin saa jumpata. Kuva Luiza Lehtinen

Tilanteen tarkastelua. Onhan helma ja tukka hyvin? Kuva Luiza Lehtinen

Hei, joku on kuollut tänne! Ei sentään, hiussuortuvien asettelu on tarkkaa puuhaa. Kuva Luiza Lehtinen

 

Unelman toteutus

Omaa sydäntä lämmitti pitkään unelmissa pitkään häilynyt toive saada kuvatuksi puku, jossa on useiden metrien laahus kiemurtelemassa maan povea myöten. Tällaiseen elokuvalliseen teemaan ajatus sopi paremmin kuin hyvin, joten toteutettavahan se oli. Kun pääsin purkamaan pitkää laahusta sen kuljetusputkelta ja asettelin sitä pukuun, Heidi mainitsikin silmieni tuikkivan. Vähemmästäkin, unelmatiimi ja pitkäaikainen haaveilu alkoi saada muotoaan, oikeasti toteutuisi!

Toinen vuosien unelma oli myös kuvata jotain Aulangon näkötornissa. Jyhkeät kiviset seinät, upeat pikkuruutuiset lasi-ikkunat ja punavalkoiset lattialaatat ovat olleet aina minusta kivan dramaattinen tausta jollekin sopivalle, ja se oikea juttu oli juurikin nyt.

Nauratti kuunnella tornissa kiipeävien turistien supinaa siitä, mitä täällä olikaan tekeillä? Kenties elokuva, teatterin promojuttu, mitä? Sitä ei kukaan tosin meiltä suoraan kysynyt. Hei, saa kysyä. Ei kukaan loukkaannu tai häiriinny, vaikka tyydyttäisitkin uteliaisuutesi. Meillä oli ihana kuvauspäivä, kaikki nauttivat olostaan, vaikka raskasta olikin, ja mitä olen nähnyt valmiiden kuvien vedoksia, saimme aikaiseksi jotain taianomaista. Tätä lisää!

Asettelua, ojentelua ja lisää asettelua. Kuva Luiza Lehtinen

Dark Sarah vauhdissa. Kuva Luiza Lehtinen

Tyytyväinen unelmantoteuttaja. Hyvin sujuu! Kuva Luiza Lehtinen

Pörröisä "Esmeraldamme". Kuva Luiza Lehtinen

Sokerina pohjalla kymmenen metrin laahus. Aika herkkua on luvassa, eikö?