Revelations

Revelations

perjantai 12. joulukuuta 2014

Tamperetalosta takaisin presindentinlinnaan - fiilistelyä linnanjuhlista

Presidentin itsenäisyypäiväjuhlien siivillä jatketaan. Koska aika otti ja katosi, ja vielä perjantaina ompelin mielipuolista vauhtia pistoja Sofi Oksasen linnanjuhlien pukuun, teaseriksi aikomani kirjoitus jäi virtuaaliseen pöytälaatikkoon. Historia toisti itseään, sillä aivan vastaava tiimalasista valuvan hiekan kirous oli läsnä edellisen vuoden itsenäisyyspäiväjuhlissa ja olin kertakaikkisen kuollut kirjoittamaan blogiin sanaakaan. Myöhemmin tuntui jo siltä, että aika kiiruhti juoksuun, ja linnanjuhlista kirjoittaminen lässähtäneeltä.

No nyt kyllä skarppaan! Aloitetaan siis viime vuoden juhlistuksella Tamperetalossa. Minusta oli mahtavaa, että perinteistä kuviota ravisteltiin oikein huolella, vaikka muuttunut etiketti aiheutti monille päänvaivaa. Ihanan virkistävää, ja tietyssä määrin vapauttavaa - myös pitkän linjan kävijöille, kuten olen saanut kuulla.


Kuva Tamperetalo

Jatkokäyttö mielessä


Kumpikin itsenäisyyspäivän juhlien asiakkaistani toivoi aivan alkuasetelmista, että saisi vaatteen, jota voisi käyttää myöhemminkin toisissa juhlissa, eikä se olisi välittömästi leimaantunut linnanjuhlien puvuksi. Ihanan, rakkaan pukineen, jossa voisi useamminkin tuntea olonsa mukavaksi ja olla tyytyväinen peilikuvaan. Hieman arkisempaa luksusta siis. Toinen asiakkaistani vielä erikseen painotti, ettei hän ole, eikä halua olla missään linnan juhlien kuningatar- listoilla, eikä tahdo nousta sinne. Nämä näkökulmat rajasivat heti pukujen suunnittelun tiettyyn suuntaan.



Grafiitinharmaa eleganssi


Liisan kanssa lähdettiin siitä, että puvun kanssa on voitava pukea kunnolliset liivit ylle. Monena vuonna hän on pitkän linjan poliitikon, kansanedustajan puolisona, edustanut linnanjuhlissa hyvin monenlaisissa puvuissa, ja tämä vuosi otettiin etikettinsä osalta ihanan helpotuksena ja rentoutuksena vastaan. Koska kaikenlaista tyyliä, väriä ja materiaalia oli nähty, päädyimme aina yhtä eleganttiin grafiitinharmaaseen. Kiiltoa ei siihen haluttu, vaan ajatus oli alunperin hieman kreppimäisessä pinnassa.

Kuten tapanani on, ideoin ensin keskustelumme pohjalta yleistä linjaa ja sen jälkeen lähdin piirtämään useampaa versiota, jota Liisalle tarjosin. Varsinainen puku löytyi heti ja empimättä, ja juhlijamme koki sen heti olevan täysin omantyylisensä. Sanomattakin selvää, että näin selvä napakymppipuku lämmittä kovasti suunnittelijankin mieltä - ja saa hetkeksi paukuttelemaan henkisiä henkseleitään tyytyväisenä. Harmi vain, olen onnistunut pistämään luonnoksen niin varmaan paikkaan, että nyt joudut käyttämään hieman mielikuvitusta asian suhteen, ja koska lähinnä julkimoita kuvataan, kuvaa sai ylipäänsä etsiä suurennuslasin kanssa.

Liisa Koskinen tulossa kättelyvuoroon. Mutta voi tylsä TV-kamera, miksi lätistät näin pahasti?

Aina ajatus ei kuitenkaan johda tuloksiin. Tällä kertaa kreppiä ei tahtonut löytyä sitten millään, eikä juuri mitään muutakaan harmaata sävyä. Päädyin siis kompromissiratkaisuun ja tarjosin vaihtoehdoksi himmeästi hohtavaa sifonkia, josta löytyi aivan loistava sävy. Liisa piti siitä kovasti, ja lähdimme sen kanssa liikenteeseen. Jotta harmaasta saatiin kaikki irti, nostettua kaunista hohtoa esiin, suunnittelin mukaan helmikirjottua pitsiä.  Tässä kohtaa tein virheliikkeen aikataulun kanssa.

Aiemmin vastaavan pitsin kanssa työskennellessäni eteneminen on ollut varsin joutuisaa, mutta kun sitä kiinnittää sifonkiin, on tehtävä milli kertaa milli pistoja tai muuten kangas vetää ikävästi. Kyllä, koko homma on tehtävä käsin, eikä konetta auta ottaa tähän lähellekään. Ainakaan vastaava ei pääse omasta seulastani läpi. Siinä sitten menikin useampi yö pistellessä neulaa kankaaseen. (Sain katsottua Farscapen kolme tuotantokautta siinä samalla ja kuunneltua siinä sivussa pari äänikirjaakin. Kummasti muuten kertovan ihmisäänen kuuleminen pitää mielen paremmin hereillä ja virkeänä kuin musiikki. Tätä täytyy selvästi hyödyntää myöhemminkin!)


Vedostettua silkkiä ja helmiä


Toinen juhlijani taas oli Hämeen maakuntajohtajan Riikka -puoliso, joka kävi jo kesän korvilla piipahtamassa putiikissa ja kyselemässä missä vaiheessa viimeistään kannattaisi varata aika puvun tekemiseen linnan juhlia varten. Riikalla on hyvä nenä, se täytyy sanoa. Kun julkistettiin, että tämän vuoden teema kiertyy maakuntien ympärille, hän alkoi jo epäillä tulevaa kutsua. Alunperin tämän vaiston varassa lähdimmekin liikkeelle, ennen kuin varsinainen kutsu oli edes kolahtanut luukusta. Varmasti kummatkin olimme helpottuneita ja iloisia, kun Riikka soitti saaneensa postia presidentin kansliasta.




Syvää violettia ja poltettua oranssi Dupion-silkin muodossa

Hämeen Sanomat teki juttua puvusta Riikan tullessa noutamaan pukuaan. En voinut olla kätkemättä virnistystäni, kun Riikka naurahti, ettei ollut koskaan ajatellut, että puvun suunnittelemisessa käydään niin laaja syväluotaus ja taustakeskustelu. Mehän puhuimme varmaankin tunnin huonekalu- ja sisustustyyleistä ensitreffeillä, mutta sitä kautta päästiinkin juuri idean ytimeen, saatiin värimaailma, linjat ja ideat selviksi - ensin minulle ja paria viikkoa myöhemmin kutsutulle itselleen.

Olimme puhuneet muun muassa Nanny Stillin suunnittelemasta Grapponia -astiasarjasta, ja miten mielenkiintoiset muodot ja värit niissä on. Grapponiasta sitten lähtikin ajatus poksuttamaan eteenpäin. Riikalla oli ollut päätarkoitus maakuntajohtajan puolisona saada pukunsa nimenomaan hämäläiseltä tekijältä, ja jossa olisi jotain perinteistä tuotuna modernilla tapaa esille. Hän oli etsinyt minut käsiinsä, ja samalla tuotiin mukaan vielä ylpeydellä kantamaani Wanhan Wetterhoffin maailmaa.

Valmiiksi hiottu timantti - lopullinen luonnos puvusta

 Mihin ajatus sitten kulkikaan lasisista helmikehistä, perinteistä ja käsityön maailmasta? Pukuluonnoksia kävimme kriittisesti läpi ja oikea vaihtoehto löytyi sitten kahden puvun tiimoilta, jotka yhdistin yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Retroisuutta, Nanny Still ja käsityömaailma yhdistettynä samaan pakettiin. Kaikki varmaan muistavat vanhat, mummoisat pitsiliinat hienojen kahvikuppien alla? Riikka innostui niistä kovasti, ja värjäsin yhden, sopivan mallisen, hieman lumikidemäisen pikkuliinan lähelle kuparisen silkin sävyä, ja kirjoin sen täyteen erikokoisia lasihelmiä - aivan kuten Grapponian pintakin on.


Onpa mahtava saada tämäkin teksti viimeinkin eetteriin. Vuoden se ehti odottaa, mutta ei uppouta unholaan. Seuraavaksi luvassa tämän vuoden linnanjuhlien eleganssia ja kurkistuksia kulisseihin.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Ensikertalainen eduskunnassa ja muita mietteitä

Kävin muutama viikko sitten pistäytymässä Eduskunnassa. Kansanedustaja Timo Heinonen kutsui minut kahville ja tutustumaan politiikan areenaan. En ollut käynyt paikalla koskaan aiemmin, joten jännitys oli melkoinen, kun piti kiivetä lukemattomat portaat ylös paikkaan, jota oli lähinnä tarkastellut lehtien sivuilta ja telkkarin ruudulta.
Naamastakin näkee, että noiden portaiden nousu jännittää.

Niska kenossa kuljin pitkin korkeita saleja ja halleja. Jostain syystä töllön läpi katsotut tilat näyttivät todella suurilta ja vaikuttavilta, ja istuntosali puolestaan taas yllättävän pieneltä. Se, mikä erityisesti kutkutti, oli rakennuksen upea arkkitehtuuri, ja miten jokainen pienikin yksityiskohta oli hiottu sopimaan art deco interiööriin. Hauskana pienenä yksityiskohtana pitää mainita vielä harmaasta huoneesta, vain naisille tarkoitetun tilan wc-tiloista löytyneet villahousulaatikot jokaisella kansanedustajanaiselle. Voi ihana menneisyys! Pystyn samaistumaan tähän hurjan hyvin. Lähinnä hameissa viihtyvälle villahousut ovat ihan must talvisaikaan, ja mieltä lämmitti se, että ennen muinoin poliitikkonaisillakin on nämä pepunlämmittäjät olleet virka-asujensa alla - ja mukavuus on vielä huomioitu siten, että niille on ollut omat laatikot pitkien istuntojen ajaksi.

Ihanat portaat, mutta jösses, että korkeanpaikankammoisen oli vaikea kuvata!



Suttuinen selfie Timo Heinosen kanssa. Ylläri, eduskuntasali olikin aika pieni.


Mutta tänään on tärkeä päivä. Tekisi mieli sanoa historiallinen, ja toivon sydämestäni, että oikeus ja tasa-arvoisuus voittaa ennakkoluulot. Tuon vielä bloginkin kautta ilmi sen, että allekirjoittanut, ja tätä myöten myös Revelations kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Vuosien varrella monen ihmisen kanssa on ollut puhe, että jos he joskus pääsevät naimisiin, haluaisivat hääpukunsa minun käsistäni. Toivon, toivon, toivon, että pääsen toteuttamaan nämä hiljaisesti lausutut arat haaveet ja unelmat, ja toisiaan rakastavat ihmiset saisivat toisensa.  Niinpä vielä loppukirin muodossa haastan sinutkin mukaan. Tahdothan sinäkin?




Blogien kultakaivos

,
Vaikka Revelations on lisätty jo ikuisuus sitten blogloviniin ja sitä kautta näkyy tulevan säännöllisiä lukijoita, en ollut oikein sisäistänyt palvelua ennen syksyn lehtien muuttumista kultaisiksi. Nykyään kuljen aamuisin reilun tunnin matkani töihin yleisillä ja aamubussissa paras ajankulu, sekä itsensä herättäminen on lukea hyvänmielen tarinoita. Mikä niitä tarjoaisi paremmin kuin muut hääblogit. Ehkä minussa on aina ollut hitusen tirkistelijän vikaa, mutta onpa hauska nuuskia pikkiriikkisen toisten elämiin, suunnitelmiin ja ajatuksiin.



Kekkasin myöhäisherännäisenä älypuhelimen käyttäjänä, että bloglovinille on kätevä applikaatio kännykkään, ja nyt olen aika mukavasti kärryillä siitä, mitä blogirintamalla tapahtuu. Aiemmin harmittelin, kun ei tahdo mitenkään löytyä aikaa lukea näitä fiilistä kohottavia tekstejä, mutta asia näemmä ratkaistui puhelimen ja työmatkojen muodossa. Eikä bloglovin nyt pelkästään hääblogeja tarjoa, valikoimaa on vaikka kuinka asiasta kuin asiasta. Suosittelen lämpimästi erityisesti työmatkojen ratoksi!

Linnanjuhlien kiireitä


Viimeinen viikko on kiihdyttänyt hurjasti vauhtiaan, kun linnanjuhlien kutsut saapuivat perille. Ne tulevat hyvin myöhään joka vuosi, mutta tällä kertaa tuntuu, että ne ovat olleet erityisen myöhässä. Niinpä puhelin on pirissyt tiuhaan tahtiin, ja suunnittelija on päässyt rauhoittamaan useamman ihmisen pukupaniikkia. Tälle vuodelle on luvassa yksi Revelationsin uniikkipuku ja neljä pukua, jota on tuunattu parempaan istuvuuteen ja näyttävyyteen. Viimeisin paniikkitapaus tuli ilmi vielä eilen, joten nyt voi olla luvassa hetken blogihiljaisuutta. Mene ja tiedä, saatan olla vaikka todella nopea ja ehtiä tännekin. Mutta sitä ei voi tietää etukäteen. Pysy kuulolla!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Save The Date -jälkifiiliksiä

Ensimmäistä kertaa järjestetyt Save The Date - messut järjestettiin isänpäiväviikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla. Paikka on ennestään tuttu lukemattomista muista tapahtumista, joissa on ollut itse niin kävijänä kuin myyjänäkin. Olen aina tykännyt siitä, että Kaapelihalli itsessään on ihanan avara, ja korkea tila, eikä siitä siltikään tule sellaista messuhallimaisen kolkkoa tunnelmaa. Nyökyttelin paikanvalinnalle tyytyväisenä.


Osasto suunniteltiin jo hyvissä ajoin  yhteiseksi Marika Mansikkamäen suunnitteleman Trilogian kanssa. Saimme loistoidean tuoda jotain energisoivaa, pirteää ja valoisaa tähän pimeään syksyyn ja niinpä Save The Dateen rakentui lehmuksenvihreä telttakatos, jonka katosta paistoivat sadat pienet led-valot, ja kaatuneen omenapuun oksille kiertelin taannoisesta postauksessa vilahdellutta kukkavaloköynnöstä. Tuli muuten äärimmäisen kaunis lopputulos, vaikka itse katoksen pystyttäminen oli harvinaisen jännittävää, kun setistä puuttui ainakin kolme kantavaa rimaa. (Jesariteippi pelastaa) Köh. Loppumessuilla katoksen alla vierailleet muut näytteilleasettajat huokailivat, miten mukavan turvallinen, lämmin ja tunnelmallinen olo sen alla tuli. Niin minullekin!

Trilogia by Marika Mansikkamäki

Kuten on aiemmin saattanut huomata, olen ollut aika innoissani näiden messujen suhteen, mutta niin tuntuivat olevan kävijätkin. Selvästi tällaisille kohdennetuille messuille on kysyntää ja tarvetta. Save The Datessa oli niin erilainen ilmapiiri ja huomattavasti erilaisia näytteilleasettajia, että kävin iltapäivien hiljaisempina tunteina nuuskimassa rauhassa aluetta, enkä siitä huolimatta ehtinyt käydä kaikkea läpi.

Black Pearl Photographyn mainio Photo Booth

Yleensä jo työn puolesta tulee käytyä 3-5 häämessut vuodessa läpi, ja silloin tosiaan huomaa, jos kuviossa jokin muuttuu. Aika samalla kuviolla valtaosa on mennyt jo monen monta vuotta, ja ainakin itse olen kaivannut jotain uutta, jotain erilaista. Love Me Do aloitti viime vuonna messukartan uudistuksen ja tykkäsin näistä kuin hullu puurosta. Nyt kun saatiin vielä vähän toisella tavalla kohdennetut messut, en voi kuin hymyillä tyytyväisenä. Tätä on kaivattu!

Ekologiset tassunjälkisaippuat. Sopisi vaikka vieraslahjaksi häihin.   

Art of Cakesin kakkukaunottaret. (Nam, ja hyvä olikin!)

Studio Onnin TTD-puku. Viihdyin tämän koltun vieressä paljon, olisikohan suussasulavien Marian leipomusten syytä?


Onko teillä nettisivuja?


Hieman ihmettelen nyt vähän reilun vuoden näkynyttä trendiä, että vaikka näytteilleasettajasta, alasta välittämättä, asiantuntija on paikalla, valtaosa kävijöistä kysyy hetken katsottuaan nettisivuja. Seuraavaksi todetaan, että sieltä voi varmaan löytää enemmän informaatiota ja flyerin saatuaan katoaa paikalta. Vähän kummastuttaa, kun messuilla juuri olisi äärimmäisen otollinen mahdollisuus käyttää juuri sen alansa asiantuntijan apua ja neuvoja, eikä tarvitsisi sitten jälkikäteen käyttää tuntia sähköpostin vaihtoon, kun samoihin kysymyksiin saisi siinä messuilla vastaukset parissa minuutissa.

Carina Blomqvistin mustavalkoista korueleganssia

 Entä, mitä yleisesti messujen jälkeen näissä maileissa kysytään? Pukujen hintaluokkaa, milloin kannattaa tilata, ja vieläkö oma pukuhaave mahtuisi aikataulullisesti mukaan.  Yleensä Revelationsin tilauskalenteri on pitkälle seuraavalle vuodelle varattu, ja messuille lähtiessä tilaa on noin yhdelle tai kahdelle puvulle. Se, joka suunsa ehtii ensin avata, ei joudu pettymään jos tietää heti kättelyssä, että oma puku ei enää mahdu mukaan - tai sitten ehtii juuri sopivasti napsaista oman pukunsa välistä. Pitänee tässä kohdin mainita, että Revelations on nyt buukattu lokakuulle 2015 asti, enkä valitettavasti voi ottaa enää uusia tilauksia ensi kesälle.

Patessier Mayran suklaalusikoita. Nam

Mutta jos palataan vielä tähän asetelmaan, jossa mieluummin tutustutaan asiaan/tuotteeseen/palveluun netin kautta. Onko taustalla vieraan ihmisen kanssa keskustelun aristelua? Itseänikin aina kammottaa soittaa vieraille ihmisille ja erityisesti virastoihin, joten tietyllä tavalla voin sympata tätä.) En tiedä, mistä tämä johtuu, mutta haluaisiko joku valaista minulle tätä?

 

Liikutuksen kyyneliä


Messujen huippuhetki tapahtui sunnuntaina, kun eräs kaason virkaa toimittava 2016 morsian jumiutui Revelationsin osastolle. Katseet pysyivät Isolde -puvussa, ja vähän myöhemmin hän palasi uudestaan. Ehdotin sovittamista. Kun jotain oikein kovasti himoaa, käsillä on kaksi vaihtoehtoa: joko puku ei tunnu sopivalta, eikä ajatus kiusaa enää myöhemmin tai sitten se tuntuu omalta. Nyöritin puvun päälle, ja näin peilin kautta, miten silmät kyyneltyivät. Arvaa, tarvitaanko minullekaan paljoa muuta. Yhdessä siinä sitten nyyhkittiin, kun Isolde oli hänen päällään aivan uskomattoman kaunis. Se on ollut kaunis puku jo lähtökohtaisesti, näyttänyt hurmaavalta catwalkilla ja kuvissa, mutta nyt kun sen sai oikean ihmisen ylle, koko puku heräsi aivan toisella tavalla eloon!

Revelation Couture Isolde ja kukkavaloin somistetut omenapuunoksat
Niinpä Save the Date päättyi niin, että ensi kesän morsian, jonka kaasona tämä neitokainen oli, löysi oman, oikean pukunsa Jotain Käytettyä -osastolta, ja Revelations Couturen Isolde saa hehkua oikean, oman ihmisensä yllä 2016. Kiitos, että herätit lempipukuni henkiin!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Pieniä musiikillisia tarinoita

Kahden messuviikonlopun jälkeen löydän itseni puolikatatonisesta tilasta, ja suurempi aivotoiminta on sen verran haastava toimenpide,että pistän pitkästä, pitkästä aikaa vähän erilaisen postauksen. Save The Date -messujen jälkifiilistely seuraa myöhemmin, tällä kertaa annan musiikkivideoiden viedä. Allekirjoittanut on toljottanut niitä tänään kykenemättä tekemään oikeastaan mitään sen hyödyllisempää.

Luit oikein. Moni asiakas ihmettelee ja huvittuu, kun kyselen tarkasta musiikkimausta, mutta se on todella oleellinen työväline minulle. Muusikon jälkikasvuna musiikki tosiaan on aina ollut minulle äärimmäisen tärkeä asia. Olen sen suhteen hyvin kaikkiruokainen, ja toisina päivinä kolahtaa paremmin toiset jutut, toisina taas aivan erilaiset sävelkulut ja melodiat. Joka tapauksessa luvassa on pieni musavideollinen katsaus siitä, mitä Revelationsin ateljeessa kuullaan, ja mistä olen visuaalisesti ihastunut, inspiroitunut ja liikuttunut. Asioita, mitkä tällä hetkellä saa kynän sauhuamaan, ja luonnokset muuttumaan valmiiksi puvuiksi.


Yksi ehdoton lempiartistini, lempikipaleitani ja aivan ihanan surrealistinen, herkkä tarina videossa. Niin, ja Adrian Brodylla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että tätä tulee säännöllisesti katsottua. Voihan nenä.


Pet Shop Boys on seurannut allekirjoittanutta teini-iästä asti. Löysin tämän videon joskus youtuben syvyyksistä ja vaikutuin. Biisin ja videon yhdistelmä on silkkaa kultaa loppuaan myöten.


Damian Rice, mies ja ääni. Video on haikeankaunis viittaus erääseen aika tunnettuun lyhytfilmiin, tunnistatko? Saa minut ainakin huokailemaan.


Lost Things sen sijaan on visuaalisesti niin uskomattoman ihana stop motion lyhytkuva, että unohdan aina, miten tunnelmallinen musiikki on sen kanssa. Yhdenlainen Liisa Ihmemaassa- keissi. Palaan tähän kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan.


Muistaako joku O-zonen ja sen joka baarissa takavuosina soineen renkutuksen? Ei se mitään, Dan Balanilla on ollut poikabändistä lähtönsä jälkeen vähän erilaiset kuviot. Tässä videon tarina teki isomman vaikutuksen kuin itse biisi.


Rammsteinista puolestaan saan sävärit rankemmalla musiikillisella annillaan, mutta kun videon puolella yhdistellään sopivasti rokokoo-henkeä, suupieleni pysyvät takuuvarmasti ylöspäin kääntyneinä. Aaah, ihanan synkät sävyt.


Tällä kertaa vuorossa nainen ja ääni. Rakastan Annie Lennoxin upeaa äänenkäyttöä ja hienoja biisejä hurjan paljon, ja tämä video täyttää lähes täydellisyyden mitat. (Noooh, John Malkovich ja Hugh Lauriekin mukana, lopputulos ei voi olla olematta huikea.) Pidän äärimmäisen paljon siitä, miten parissa minuutissa saadaan suuri tarina kerrottua.

Palailen sopivassa välissä muun musiikin kanssa kuvioihin. Olin aivan unohtanut, miten mukavaa näitä on tehdä. Aiemminhan esittelin inspiraatiota luovista elokuvistani, ja niissä oli kovin voimakkaasti historiallisfantastinen yleistunnelma, näyttää siltä, että musiikkivideomuodossakin löytyy selvä teema.

Tästä on hyvä polkaista viikko käyntiin. Syysmasennukseen tarjoankin seuraavan vinkin. Kaiva joku mieluinen biisi esiin, fiilistele aamulla sillä ja parhaimmassa tapauksessa musiikkivideon kanssa, ja takkuinenkin aamu lähtee aivan toisella tapaa liikkeelle!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Linssiluteilua, Porvoon häämessut ja Save The Date -odotusta

Porvoo on aina ollut yksi lempikaupungeistani, jonne palaa uudestaan ja uudestaan. Yksi merkittävä syy on se, että kesämökkini sijaitsee Porvoon saariston puolella, joten kesäasuista vanhaa - ja vähän uuttakin kaupunkia on tullut ihasteltua vuodesta toiseen. Suosittelen lämpimästi vanhan kaupungin Doris & Duke -vintageliikettä, sekä kahvila Helmeä. Ah, mikä tee- ja herkkuvalikoima!

Tällä kertaa rannikolle vei Taidetehtaalla järjestetyt häämessut. Hää-ja juhlapukuliike Valkoisen Kreivittären toista kertaa järjestämä tapahtuma oli kooltaan pieni, mutta tarjottaviltaan juuri sopivan napakka ja monipuolinen. Itse pidin alusta asti lämpimän iloisesta tunnelmasta, ja siitä rentoudesta, mitä muut näytteilleasettajat ja kävijät saivat aikaan.

pic @Studio Lindell

Revelationsin pukuja oli muotinäytöksessä mukana, ja moni kävi kyselemässä vinkkejä ja ajatuksia oman hääpuvun valintaan. Siinä sivussa kävi myös Uusimaa -lehden toimittaja haastattelemassa seuraavan päivän lehteen. Verkkossa sitä ei harmillisesti päässyt lukemaan, mutta lehtiversiossa allekirjoittaneen nassu komeili heti tämän viikon maanantaina. (Ehkä ihan hyvä, etten päässyt itse vilkaisemaan. Katsahdin myöhemmin samana päivänä peiliin ja oli suttuisen kostea keli hitusen päässyt vaikuttamaan ulkomuotoon...)

Revelations Couture Eden-puku. pic @Studio Lindell

En saanut linkitettyä suoraan, mutta tässä erään kävijän ottama makupala näytöksen loppupuolelta.


Pukukuvia Häät-lehdessä


Olen vähän mattimyöhäinen reagoidessani vasta nyt uuteen Häät-lehteen, mutta kuten sanonta kuuluu: parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Olen viipottanut pääjalkaisena valmistellessani Revelationsin uusia tuulia Save The Date -messuille, ja päivät ovat vaihteeksi venyneet. Näppikselle istuminen on tuntunut puolimahdottomuudelta, joten instagramin päivittely on käynyt puolta helpommin ja nopeammin. Jos haluat pysyä suunnittelijan kuvioista nopeammin selvillä, olet kovin tervetullut seuraamaan sitäkin kautta!


 Mutta jos palaisi takaisin asiaan. Uudessa Häät-lehdessä oli mahtavasti kahdessa eri yhteydessä Revelations Couture pukuja. Tykkäsin kovasti kotimaisten suunnittelijoiden Luovan voiman kuva-artikkelista. Oli kiva bongailla tuttujen aikaansaannoksia, ja samalla huomata, miten paljon uusia tekijöitä ja tyylejä on tullut mukaan. Ihanan runsasta ja monipuolista! Jokaiselle varmasti löytyy sopiva suunnittelija, joka natsaa omaan tyyliin.


 Luovuuden voiman lisäksi toinenkin suunnittelemani puku löytyi lehden sivuilta. Tällaiset jutut ovat niitä, josta aina ilahtuu kovasti. Kun kuvia on pyydetty, en ole lainkaan tiennyt, millaiseen käyttöön, artikkeliin tai koosteeseen ne olivat menossa tai sopivatko ne lainkaan lehden sivuille. Ehdin jo autuaasti unohtaa koko jutun, joten sivuja selatessa tuli iloisia yllätyksiä!

Save The Date - messut viikonloppuna


Vihdoin, vihdoin ja vihdoin! Omalta kohdaltani tämä on syksyn odotetuin tapahtuma. Olen kuullut pieniltä linnuilta, että messuille on myyty hurja määrä neljän hengen ennakkolippuja, joten luvassa on aikamoista kuhinaa. Ovelta saa vielä yksittäislippuja, joten ei tarvitse harmitella, jollei ennakkolippua hoksannut ajoissa hankkia.

Olen jo aivan innoissani jo aivan uuden konseptin vuoksi, mutta myös Revelationsin ja Trilogian yhteisen messuosaston takia. Löimme pilvilinnoja hipovat päämme Marikan kanssa yhteen ja huh huh, mitä visioita saatiin aikaiseksi. Fiilikset ovat korkealla, saa nähdä toteutuvatko ne todellisuuteen yhtä hienoina, mitä ne oman pään sisällä ovat. Mutta osastosta pitäisi tulla todella kaunis!


Kuva liittynee asiaan. ;)

Save The Datessa järjestetään myös hyväntekeväisyyshuutokauppa Naisten Pankin hyväksi, ja toki haluan näin hyvän asian eteen kantaa kortta kekoon. Lahjoitan Revelationsin puolelta mukaan yhden putiikin puolen iltapuvuista, mutta huudettavaksi tulee myös Revelations Couturen korsettimalli. Mikäli kureliivit kiinnostavat, nyt kannattaa olla mukana huutamassa itselleen oma kurvien korostaja, ja samalla auttaa heikommassa asemassa olevia naisia.

Tule käydessäsi tervehtimään, juttelemaan muuten vain, kyselemään vaikkapa eri pitsien eroavaisuuksista tai omista hääpukumietteistäsi. Erityisesti olisi kiva tavata kasvokkain muita bloggaajia, joten ilmiantakaa itsenne! Save The Datessa nähdään!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Laukkumanian siivittämiä kuulumisia

Voi ihastus! Joulu tuli sillä hetkellä, kun kuriiri kantoi suuren ruskean postilaatikon Fitting Roomille sisään, ja hoksasin, mitä se pitää sisällään. Uudet Menburin hää- ja juhlalaakut olivat saapuneet. Marika yritti kovasti ompelimopuolelta huudella, että allekirjoittaneen olisi syytä liimata hanurinsa vielä joksikin aikaa ompelukoneen ääreen, mutta avaamattoman paketin kutsu oli liian voimakas. 
Ihanan blinginen pussukka

Niinhän siinä sitten kävi, että olimme kummatkin nenä pitkänä ja sormet syyhyten uusissa ihanuuksissa kiinni. Minulla ei olekaan ollut oikein sopivaa pientä mustaa iltalaukkua, joten tässä voi käydä niin hullusti, että tulee syötyä kuormasta. Ehkä. Ehkä ei. Yritän vastustaa houkutusta ja pidätellä itseäni Porvoon häämessujen ja Save The Daten ajan edes. Sinne nämä namipalaset nimittäin ovat ainakin tulossa mukaan. (Herranen aika, ensin mainittuhan on jo ensi viikonloppuna.)
Jotain turkoosia clutchin muodossa

Yhdistyneet kädentaitajat


Hetkonen, kuulen sinun sanovan. Kuka Marika? Fitting Room? Huomaan, etten ole kaikessa kesän vauhtikarnevaalissa muistanut lainkaan kirjoittaa siitä, miten tilanne on muuttunut siitä, kun Revelations sulki ovensa Hämeenlinnansa, ja allekirjoittanut siirsi elämänsä Helsinkiin.

Revelationsillahan ei ole enää omaa liikettä, mutta sen sijaan Töölössä, Helsingin sydämessä ja kätevästi 8 ratikan reitin varrella, sijaitsee Fitting Room - morsius-ja juhlapukujen korjausompelimo, ja ateljétyöhuone. Yleensä allekirjoittanut päivystää paikan päällä, mutta noin kerran viikossa mestoilla on Pirkanmaan ompeluguru, Twizt-ompelimon ja Trilogia-malliston äiti, Marika Mansikkamäki. Energiapommina tunnettu leidi on myös pääjehu Jotain Käytettyä - tapahtumien taustalla. Ihanaa, että jatkossa voidaan potkia toisiamme entistä ärhäkämpään vauhtiin. Suunnitelmia lentelee sitä vauhtia, että välillä hirvittää. Riittääköhän se taivaskaan rajaksi? Joka tapauksessa, olen hurjan iloinen, kiitollinen ja tulevaisuuteen luottavainen, kun saan tehdä jatkuvasti niin upeiden ja osaavien tyyppien kanssa töitä.

Pilkkutylli natsaa melkein kaikkiin kauden pukuihin


Fitting Room toimii samalla kertaa siis sekä Revelationsin, että Twiztin ateljeetöinä valmistettavien ateljeepukujen sovituspisteenä. Mitä muuten Jotain Käytettyyn tulee, tällä hetkellä Save The Dateen on tulossa jättisuuri osasto jo kerran tanssittuja pukuja, ja vielä ensi viikolla ehtii käyttää hyväkseen mahtavan pesulatarjouksen. Puvun saa pesulan kautta myyntiin edulliseen 50 euron hintaan. Mikäli vanha hääpuku on menossa kierrätykseen, kannattaa tutustua asiaan tarkemmin täältä.

Mutta ne laukut! Tässä vielä pari makupalaa saaliista. Ensi sunnuntaina nämä, ja luonnollisesti myös meikäläinen, on tavattavissa Porvoon häämessuilla. Tulethan fiilistelemään häätunnelmaa Taidetehtaalle ja juttelemaan hääpukuhaaveistasi. Lupaan, että mukaan tarttuu hyviä vinkkejä!

Bling-rusetti talven juhliin

guipurepitsiä ja juuri sopivasti blingiä

Pehmeää nudensävyä, ja reilusti käyttöä häidenkin jälkeen








sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Iltalehden kuvauksissa Sofin kanssa

"Iltalehdestä voidaan olla yhteyksissä", Sofi Oksanen mainitsee, kun sovitan hänelle valkoista jakkupukua. Kirjailijatar on lähdössä Frankfurtin kirjamessuille edustamaan Suomea tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa, ja tilaisuus vaatii ehdottomasti uuden asun. Juttelemme edustushommien kiemuroista, fiilistelemme valmistuvaa uutta pukua, ja modisti Hannu Viitala sovittaa siivekästä päähinettä Sofin värikkääseen tukkaan.

pic @Toni Härkönen

Minulla on kiire saada puku valmiiksi. Ensimmäiset promokuvaukset pidetään reilusti ennen matkaanlähtöä, ja tästä deadlinesta ei voi myöhästyä. Vähän sama kuin sanoisi morsiamelle, että puvun saisi pari päivää häiden jälkeen. Jo maalaisjärki sanoo, että se ei ole vaihtoehto. Arvaatko jo? Yötöitä pukkaa.

Hiuksissa Hannu Viitalan "Sininen Lintu", Pic @Toni Härkönen

Pukuun valittu kreppi ei toiminut aivan suunnitelmien mukaan, ja niin kiikutin kirjailijattarelle jakkupuvun, johon en ollut aivan 100% tyytyväinen. Jakun takaosan helma ei laskeutunut mieleni mukaan, ja sovimme, että haen sen heti kuvausten jälkeen, ja fiksaan sen kuntoon. Harmitti ja ärsytti samaan aikaan. Onneksi varsinaiseen edustustilanteeseen olisi vielä vähän aikaa.

Iltalehden studiolla


Varoituksen mukaan pyyntö kuvauksiin tuli, ja kalenteri näytti mukavasti vihreää. Jees, pääsen mukaan! Ennakolta oli tiedossa, että Iltalehti oli tekemässä ison jutun niin Sofin lähdöstä Frankfurtiin edustamaan kuin meistä taustalla häärivistä osaajista; tyylitiimistä. Monesti ihmisillä on julkisuudessa toinen toistaan upeampia asuja ja asusteita, mutta tekijöistä on vähän tietoa. Suuret kiitokset vielä Sofillekin tätä kautta, että hän halusi nostaa kotimaisia osaajia esiin!

Hannu Viitala, Minna Maltio, Katariina Guthwert, Sofi Oksanen ja allekirjoittanut.


Oli myös äärimmäisen mukava tutustua muihin tekijöihin Sofin tyylin takana; koru- ja asustesuunnittelija Katariina Guthwertiin ja Purplen mestarikampaajaan Minna Maltioon. Hupaisaa oli, kun olemme kaikki tottuneet tekemään itse töitä kulissien takana, niin valokeila tuntuikin kumman jännittävältä. Juttelimme hyvällä fiiliksellä ja nauru oli herkässä, kun saimme kuhista keskenämme. Annas olla, kun piti asettua taustakankaan eteen, asettua asentoon ja hymyillä kameralle. Taisimme olla kuin ajovaloihin jääneitä jäniksiä kaikki tyyni.

Taustatiimi seuraa sivusta

Iltalehden kuvaaja Inka Näveri keskittyneenä


Sofi sen sijaan on niin tottunut olemaan kameran edessä, että ihastuneena seurasin vierestä, miten luontevasti linssin edessä voi ollakaan. Valkoisen edustuspuvun lisäksi kuvattiin jo aiemmin suunnittelemani punamusta cocktail-tyyppinen pitsimekko. Taustaksi voi muuten sanoa, että minulla iski hulluus sen kanssa, ja kohdistin kaikki saumat ja kuviot. Toisin sanoen, näkyviä saumoja pitsistä saa suurennuslasilla hakea. 

Kuvausten lisäksi toimittaja Aino Kangaspuro haastatteli meitä kaikkia vuorollaan. Minulla on ollut vuosien takaa huonoja kokemuksia siitä, että toimittaja on väännellyt sanani aivan päin mäntyjä, ja yleensä olen aina pyytänyt artikkelit tarkistuslukuun ennen julkaisua. Tällä kertaa se jäi tekemättä, ja apua, miten jännitin, mitä osuudessani lukisi. Huoli oli onneksi turha, en ollut päästellyt sammakoita, eikä minua oltu käsitetty väärin. Kyllä ammattilaisen vain tunnistaa kynästään! Iltalehden juttuun ja hienoon kuvausvideoon voi tutustua tästä, ja itse edustuspuoleen Hesarin artikkelista.

Fredrika Runeberg Katariina Guthwertin mitalissa

Kauniisti aaltoilevasta pyrstöstä ei ole harmittavasti muita kuvia

Entäpä sitten se valkoinen jakku? Muutin siitä vähän rakenteita ja voila! Helma laskeutui juuri siten, kuten sen olin suunnitellut ja halunnutkin. Hymyä ei tarvinnut lainkaan pakottaa, se pyrki väkisinkin tyytyväisenä esiin.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Perjantain pikapäivitys

 Olen sairastellut turhan paljon pitkin syksyä, tänään tuntuu myös aika tunkkaiselta, joten mikä olisi parempaa ajankulua sohvanpohjalla kuin blogin viilaaminen. Ajattelin tipauttaa jokusen rivin siitäkin huolimatta, että sunnuntaina on tulossa taas mietitympää kirjoitusta. Fiksailin blogin ulkomuotoa, kevensin hieman värimaailmaa ja (toivon mukaan) selkeytin yleisilmettäkin. Niin, ja kansikuvakin tuli aiemman, olemattoman tilalle. Jotenkin näin pimeän syksyn kynnyksellä kaipaa värejä ja tunnelmaa keveämmästä vuodenajasta.

...tai ainakin kynttilöitä kaakeliuunin lämmön lisäksi

Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. En ole mikään erityisen hyvä tietokoneiden kanssa, joten ainakin omat henkselit paukkuivat suorituksen lopuksi. Miltä uusi ulkoasu sinusta näyttää?

maanantai 13. lokakuuta 2014

Punakultaisia hääpukukurkistuksia

Kaikille valkoisen sävyt eivät ole se juttu, joka omissa häissä säväyttää. Kun putiikin ovesta asteli vanha ystävä, ja ilmoitti menevänsä naimisiin, oli jo heti ensihalien jälkeen selvää, että vaalea puku ei tule kyseeseen. Kuulumisten vaihdon yhteydessä päädyttiin nopeasti punaiseen värimaailmaan - ja vaikka hopea on monelle se ainoa oikea metalli, kullalla on myös vakaat ystävänsä. Olisikin ollut yllätys, jos maanläheisissä ja pehmeästi murretuissa, mutta silti värikkäissä viihtyvä Kirsi olisi halunnut jotain muuta.

Värianalyysista saatujen värinäytteiden kanssa kävimme varsin laajaa materiaali ja värivalikoimaa läpi, mutta jos sävyn täytyy olla hyvin, hyvin tarkka, laaja valikoima supistuikin aika tavalla. Kuten mainittua, hopealla on sangen ärhäkäs voittokulku, joten kullansävyisiä pitsejäkin on haastava löytää. Eipä olisi uskonut, että kuudesta paksusta näytekansiosta, jossa on satoja eri pitsejä, karsiutui vain kymmenisen varteen otettavaa vaihtoehtoa. Kultahan on nyt noussut suositummaksi, mutta voi rähmä, miten kiven alla se silti vielä on.

Fiilistelyä oikeilla materiaaleilla. Mm-mmm!

Materiaalimyyränä kaivelin jälleen kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat, mutta silti jouduimme tyytymään kompromissiin. Pitsi on jumalaisen kaunis, mutta morsion mieleen aavistuksen vaalea, ja olisi saanut olla hitusen enemmän kullanhohtoinen. Onneksi punaista satiinia vasten mallaillessa häipyi epäluulo siitä, olisiko kultaa riittävästi - näytti - ja kuvia katsellessa näyttää edelleen hurjan hyvältä!


Lisäkurvia korsetilla


Puvun alle valmistin morsiamen mittojen mukaan korsetin, ja sillä varmistettiin, ettei rintsikoita tarvitse erikseen puvun kanssa. Korsetti nimittäin tukee rintoja perinteisiä liivejä paremmin, ja antaa aivan toisenlaisen mahdollisuuden olkaimettomiin vaatteisiin. Sillä voi myös minimoida suurta varustusta niin halutessa ja samalla korsetti myös vie niskalta ja hartialta painoa pois. Tavallisissa rintaliiveissähän suuri osa tuesta tulee olkainten kautta, kun korsetti taas tukee ja nostaa rinnan alta ja sivuilta. Kureliiville oli suunnitteilla paljon muutakin käyttöä ja siksi tehtiin puvusta erilliseksi.

Hello, vyötärö!

Koskapa korsetilla oli toive myös kaventaa vyötäröä, oli suunnittelija sitten puvun kanssa hetken verran helisemässä. (Kukapa nainen ei kapeampaa vyötäröä toivoisi?) Arvaa huviksesi, miten hurjia kaaria kaavoissa oli, ja kuinka väliin tahtoi usko loppua siitä, voivatko linjat tosiaan olla näin voimakkaat. Ainakin kun jo valmiiksi tiimalasivartaloinen vielä korostaa upeita linjojaan korsetilla. No, kyllähän ne voivat, pitäisi vain uskoa mittanauhaa.

Kurvikkaiden morsioiden toiveet vedospuvuista voivat kääntyä myös pitkiksi seisomasovituksiksi. Nyt ei ollut sovitusnukesta kovinkaan paljon apua, vaan vedostuksen sai pitkälle tehdä suoraan päälle, jotta näki kankaan kääntyvän, taittuvan ja laskostuvan oikein.

Vedostusta sisärakenteiden päälle.


Minulla on kerran, vuosia sitten, pyörtynyt eräs asiakas sovitukseen. Sen jälkeen olen puolineuroottisesti kysellyt pitkän seisomisen aikana missä mennään; heikottaako, ja sano jos alkaa tuntua, niin pidetään tauko. Pyörtyminen selvisi myöhemmin johtuneen, ettei jännittynyt neitokainen ollut muistanut ja ehtinyt syödä tai juurikaan juoda koko päivänä, joten vähemmästäkin kupsahtaa. Onneksi vahinkoja ei tapahtunut ja mustelmiltakin säästyttiin. Tässä siis oiva vinkki pukusovituksia silmällä pitäen: muista pitää itsestäsi huolta. Älä säikäytä suunnittelijalta sydäntä kurkkuun! ;)

Sulhasen liivi ompelua vailla

Koskapa väriteema kulki tiukasti mukana, myös sulhanen sai punaista ylleen. Eikä mitä tahansa punaista, vaan sävyn tuli olla tismalleen sama kuin morsiamenkin puvussa. Tiukan kädenväännön (herra piti tiukasti omista makumieltymyksistään kiinni, eikä hyväksynyt sileää pintaa) jälkeen päädyttiin siihen, että etsimme brodeeraajan, joka kirjoi samaan punaiseen satiiniin sopivat kiemurakuviot, ja vasta sitten pääsin liivin pariin. Hurjaa viestittelyä morsion, kirjojan ja allekirjoittaneen välistä, ja niin kangas seilasi pitkin Suomenniemeä, mutta sulhanen sai juuri mitä halusikin. Susitaika teki hienoa jälkeä, joten jos kaipaat brodeerausta omiin vaatteisiisi, otapa siis sinne yhteyttä!

Näistä häistä on vielä paljon kerrottavaa, mukaan lukien huikeat hääkuvat, mutta palataan niihin vähän myöhemmin. Sillä välin toivottelen kaikille ihanaa syksyistä viikkoa!






sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Moottoritien reunaviiva täryttää renkaissa. Kerran, toisenkin, ja kuski ratin takana hätkähtää säikähtyneenä. Yösydäntä myöten on taas tehty hommia, ja tällä kertaa se muistuttaa olemassaolostaan todella pelottavalla tavalla. Olin aivan lähellä nukahtaa kahdesti rattiin Hämeenlinnan messuille ajaessani. Ratkaisu oli pysäyttää auto, laittaa kännykkä soimaan parinkymmenen minuutin kuluttua ja sitten vasta jatkaa matkaa. Huh huh, hurja muistutus rauhoittaa kiivasta elämäntahtia.

Revelations Couture uutuuksia ständillä

 

Lupausten ilta - unelmahäät


Suhasin hirvittävän väsynä kohti vanhaa kotikaupunkia, ja Hämeen Linnassa toista kertaa järjestettäville häämessuille. Viimeksi olin itse ydinporukassa järjestämässä tapahtumaa, nyt vetovastuu oli Linnaravintola Brahen aikaansaavilla linnanneidoilla. Messut levisivät tällä kertaa koko linnaan, ja oli ihana nähdä, miten keskiaikaiset salit täyttyivät niin käsityöläisistä, muusikoista, hääkuvaajista kuin kakkumaistiaisista.

Kauhat hakusessa karkkibuffettiin? Pirteä Paketti toimittaa!

Hurmaannuin. Alusasuliike Siron mallit linnassa

Revelations Couturen hääpukuja saattoi ihastella linnan rauhaisan luentosalin osastolla, ja muotinäytöksen showstoppereina. Tämän lisäksi allekirjoittanut kiipesi juontajien tentattavaksi lavalle kertomaan vinkkejä oikean hääpuvun löytämiseen budjetista riippumatta. Kävijöitä oli mukavasti, mutta koska linna on niin suuri tila, väkimäärä hukkui saleihin. Ainakaan väentungos ei päässyt ahdistamaan, ja kaikkien kanssa pääsi rauhassa keskustelemaan.

Revelationsin ihanat neidot bäkkärillä hetki ennen catwalkia

Opettajan saappaissa


Reissaamista ja ratin takana istumista on ollut varsin reilusti parin viikon aikana. Alkusyksystä sain pyynnön tulla opettamaan juhlapukukurssia Hämeenlinnan ammattikoululle, Tavastialle. Olen aina pitänyt opettamisesta paljon, ja mentaliteettini työharjoittelijoidenkin suhteen on se, että ei ole minulta pois, jos jaan omaa ammattitaitoani ja osaamistani eteenpäin. Hyville tekijöille on aina tarvetta, eikä kaikkien tarvitse keksiä pyörää aina uudestaan.


Ryhmä osoittautui mukavan mielenkiintoiseksi. Mukana oli mukana niin nuoria, suoraan peruskoulusta siirtyneitä kuin aikuisopiskelijoitakin. Alkuun käytiin läpi allekirjoittaneen uraa, ja kulkemaani polkua tähän päivään asti, tämän hetken juhlapukutrendejä, ja päästiin hipelöimään tuomiani juhlavampia materiaaleja. Kurssilla oli myös idea tuunata ryhmätöinä samanlaisesta mekosta kokonaan uusi kokonaisuus. Mielenkiinnolla odottelen, millaisia luomuksia vielä valmistuukaan.


Opetus onkin kuljettanut allekirjoittanutta Helsingin ja Hämeenlinnan välillä. Hienoa porukkaa, hyviä ideoita ja loputonta tiedonjanoa. Se inspiroi opettajaakin, kun oppilaat kyselevät enemmän, millaista työ arkielämässä todella on, miten tekisin minkäkin työvaiheen, ja tulevat joukolla katsomaan, kun olen näyttänyt joitain niksejä. Ensi viikko on vielä aikaa saada projekti loppuun, ja sen jälkeen pääsen esittelemään uusien tekijöiden ideoita täälläkin.



Huhheijaa. Vaikka vauhtia vielä riittääkin, toivottavasti nuo vaaralliset tilanteet ovat jo taakse jäänyttä elämää. Tiukimmat deadlinet ovat nyt ohi, ja saa rauhassa keskittyä seuraaviin tuleviin messuihin; Porvoon häämessuihin ja Save The Dateen. Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan kuten sanon. Ajoissa nukkumaan, ja kauneusunia kehiin! Taidan itsekin tarttua tähän, joten toivottelen vain ihanan kirpeitä syyspäiviä alkavalle viikolle!