Punakultaisia hääpukukurkistuksia

Kaikille valkoisen sävyt eivät ole se juttu, joka omissa häissä säväyttää. Kun putiikin ovesta asteli vanha ystävä, ja ilmoitti menevänsä naimisiin, oli jo heti ensihalien jälkeen selvää, että vaalea puku ei tule kyseeseen. Kuulumisten vaihdon yhteydessä päädyttiin nopeasti punaiseen värimaailmaan - ja vaikka hopea on monelle se ainoa oikea metalli, kullalla on myös vakaat ystävänsä. Olisikin ollut yllätys, jos maanläheisissä ja pehmeästi murretuissa, mutta silti värikkäissä viihtyvä Kirsi olisi halunnut jotain muuta.

Värianalyysista saatujen värinäytteiden kanssa kävimme varsin laajaa materiaali ja värivalikoimaa läpi, mutta jos sävyn täytyy olla hyvin, hyvin tarkka, laaja valikoima supistuikin aika tavalla. Kuten mainittua, hopealla on sangen ärhäkäs voittokulku, joten kullansävyisiä pitsejäkin on haastava löytää. Eipä olisi uskonut, että kuudesta paksusta näytekansiosta, jossa on satoja eri pitsejä, karsiutui vain kymmenisen varteen otettavaa vaihtoehtoa. Kultahan on nyt noussut suositummaksi, mutta voi rähmä, miten kiven alla se silti vielä on.

Fiilistelyä oikeilla materiaaleilla. Mm-mmm!

Materiaalimyyränä kaivelin jälleen kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat, mutta silti jouduimme tyytymään kompromissiin. Pitsi on jumalaisen kaunis, mutta morsion mieleen aavistuksen vaalea, ja olisi saanut olla hitusen enemmän kullanhohtoinen. Onneksi punaista satiinia vasten mallaillessa häipyi epäluulo siitä, olisiko kultaa riittävästi - näytti - ja kuvia katsellessa näyttää edelleen hurjan hyvältä!

Lisäkurvia korsetilla

Puvun alle valmistin morsiamen mittojen mukaan korsetin, ja sillä varmistettiin, ettei rintsikoita tarvitse erikseen puvun kanssa. Korsetti nimittäin tukee rintoja perinteisiä liivejä paremmin, ja antaa aivan toisenlaisen mahdollisuuden olkaimettomiin vaatteisiin. Sillä voi myös minimoida suurta varustusta niin halutessa ja samalla korsetti myös vie niskalta ja hartialta painoa pois. Tavallisissa rintaliiveissähän suuri osa tuesta tulee olkainten kautta, kun korsetti taas tukee ja nostaa rinnan alta ja sivuilta. Kureliiville oli suunnitteilla paljon muutakin käyttöä ja siksi tehtiin puvusta erilliseksi.

Hello, vyötärö!

Koskapa korsetilla oli toive myös kaventaa vyötäröä, oli suunnittelija sitten puvun kanssa hetken verran helisemässä. (Kukapa nainen ei kapeampaa vyötäröä toivoisi?) Arvaa huviksesi, miten hurjia kaaria kaavoissa oli, ja kuinka väliin tahtoi usko loppua siitä, voivatko linjat tosiaan olla näin voimakkaat. Ainakin kun jo valmiiksi tiimalasivartaloinen vielä korostaa upeita linjojaan korsetilla. No, kyllähän ne voivat, pitäisi vain uskoa mittanauhaa.

Kurvikkaiden morsioiden toiveet vedospuvuista voivat kääntyä myös pitkiksi seisomasovituksiksi. Nyt ei ollut sovitusnukesta kovinkaan paljon apua, vaan vedostuksen sai pitkälle tehdä suoraan päälle, jotta näki kankaan kääntyvän, taittuvan ja laskostuvan oikein.

Vedostusta sisärakenteiden päälle.

Minulla on kerran, vuosia sitten, pyörtynyt eräs asiakas sovitukseen. Sen jälkeen olen puolineuroottisesti kysellyt pitkän seisomisen aikana missä mennään; heikottaako, ja sano jos alkaa tuntua, niin pidetään tauko. Pyörtyminen selvisi myöhemmin johtuneen, ettei jännittynyt neitokainen ollut muistanut ja ehtinyt syödä tai juurikaan juoda koko päivänä, joten vähemmästäkin kupsahtaa. Onneksi vahinkoja ei tapahtunut ja mustelmiltakin säästyttiin. Tässä siis oiva vinkki pukusovituksia silmällä pitäen: muista pitää itsestäsi huolta. Älä säikäytä suunnittelijalta sydäntä kurkkuun! ;)

Sulhasen liivi ompelua vailla

Koskapa väriteema kulki tiukasti mukana, myös sulhanen sai punaista ylleen. Eikä mitä tahansa punaista, vaan sävyn tuli olla tismalleen sama kuin morsiamenkin puvussa. Tiukan kädenväännön (herra piti tiukasti omista makumieltymyksistään kiinni, eikä hyväksynyt sileää pintaa) jälkeen päädyttiin siihen, että etsimme brodeeraajan, joka kirjoi samaan punaiseen satiiniin sopivat kiemurakuviot, ja vasta sitten pääsin liivin pariin. Hurjaa viestittelyä morsion, kirjojan ja allekirjoittaneen välistä, ja niin kangas seilasi pitkin Suomenniemeä, mutta sulhanen sai juuri mitä halusikin. Susitaika teki hienoa jälkeä, joten jos kaipaat brodeerausta omiin vaatteisiisi, otapa siis sinne yhteyttä!

Näistä häistä on vielä paljon kerrottavaa, mukaan lukien huikeat hääkuvat, mutta palataan niihin vähän myöhemmin. Sillä välin toivottelen kaikille ihanaa syksyistä viikkoa!