Samettiviitta HS kuukausiliitteessä

Love Me Do:n catwalkilla nähtiin unelmainen valkoinen samettiviitta ja niinpä messujen jälkeen soi puhelin, kysyttiin viittaa kuvauksiin. Tietenkin suostuin, vaikka en oikein tiennyt, mihin yhteyteen vaate oikein päätyisi.

Yllätys oli ihanan liikuttava, kun uusin Helsingin Sanomien kuukausiliite vihdoin ilmestyi. Ihanaa senkin vuoksi, että yksi vanha vakiasiakkaani oli sen kärppänä bongannut ja lähetti minulle heti kuvan ilmoituksella; joko olet nähnyt lehden. Ei, en ollut nähnyt, joten ilahtuminen oli moninkertaista. Sitä tietää tekevänsä jotain oikein, kun asiakkaat vielä vuosienkin takaa lähettelevät kivoja viestejä matkan varrelta. Siksi jaankin tässä saman kuvan, joka puhelimeeni piippasi.

Itse artikkeli, johon kuvat oli otettu, käsitteli Suomen ikäisiä kansalaisia. Kolmella numerolla ikänsä kertovia suomalaisia. Unelmanpehmeä samettiviittani oli nostettu lämmittämään satavuotiaan ihanan rouvan harteita, joka kertoi, miten ompelu ja ateljeetyöt olivat kulkeneet myös läpi hänen elämäänsä tärkeänä asiana. Koen suurta iloa ja kiitollisuutta siitä, että minun kätteni jäljet hän oli hyväksynyt päälleen. Ihana Suomi100-tempaus!

Sama viitta on käynyt jo jokusen morsiamenkin hääpäivää sulostuttamassa ja varmistamassa, ettei talven viima pääse puremaan kevyen hääpuvun läpi, sillä se on vuokrakappale. Jos haluat sen pehmoisen tunnun myös omaan päivääsi, laittele viestiä!

Rouviintunut suunnittelija taidesukeltaa

Aurinkoisia terveisiä rouviintuneelta suunnittelijalta! Viimeisten työhommien kasaaminen ja hoitaminen, oman hääpuvun valmistaminen ja häistä hengissä selviäminen näemmä verottivat voimia useamman viikon edestä. Huh.

Kun on tottunut olemaan todella aikaansaava, pitämään noin kymmentä eri rautaa tulessa ja elämäntapa on sanalla sanoen tekevä, on ollutkin todella iso juttu pysähtyä. Olen nyt virallisesti äitiyslomalla, vaikka Alien on vielä vain omissa nahoissani. On ollut hämmentävää, miten jo nyt elämä on muuttunut ja on pitänyt hyväksyä, ettei ole ollut enää aikoihin työkunnossa. Fitting Roomilla kaikki toimii ja sujuu ilman minuakin. Sekään ei muuten ollut mikään helppo huomio tehdä. Aikamoisia elämänmuutoksia.

Vielä pääsiäisenä, hääpuvussa piti päästä katsomaan Tallinnan vanhan kaupungin maisemia hotellin ikkunasta

Elämän ollessa ollut niin hektinen, myönnän turhautumisen välillä nostaneen päätään, kun todella on pitänyt pysähtyä. Sillä on myös ollut yllättäviä, positiivisia vaikutuksia. Kun on monta vuotta suorittanut menemään, hukkaa myös jotain itsestään matkalla. Pysähtyminen on pistänyt miettimään, kääntelemään ja pohtimaan elämää ja samalla tuntuu, että olen löytänyt tälla matkalla sellaista vanhaa Auroraa, spontaanimpaa ja luovempaa tyyppiä, jonka luulin jo osaksi kadonneen. Luovuutta ja uusia ideoita nimittän pulppuaa nyt kuin koskesta ja olen suorastaan asunut piirustuspöydän ääressä ja puuhannut projekteja, joille ei aiemmin ole muka ollut aikaa. Olen ruokkinut luovuuden kukkaa yhä huikeampaan kukintoon. Arvaa mitä, tuntuu huikean onnelliselta!

Sydänsyli -taidehanke

Jokunen aika sitten olin mukana yhteisötaideteos Sydänsylin tekemisessä, jonne meitä muotialan ammattilaisia oli kutsuttu allekirjoittaneen lisäksi Mert Otsamo ja hääblogienkin maailmasta tuttu muotialan lakimies Heidi Härkönen. Vietimme pienessä porukassa aivan huikean tunnelmallisen ja totuttuja rajoja rikkoneen iltapäivän, joka oli varmasti kaikille osallistujille merkityksellinen. Voisi oikeastaan sanoa, että Creatimagian Paula Rusokallio avasi minussakin joitain ovia, joita en edes tiennyt laittaneeni kiinni, antoi ennakkoluulottomat aseet omaan tekemiseen ja vapautti samalla valtavan määrän luovaa energiaa.

Taidesukellus - hanke kutsuu yksityishenkilöitä, yrityksiä ja yhteisöjä mukaan uniikkiin Sydänsyli -yhteisötaideteokseen, joka toteutetaan osana Suomi 100 itsenäisyyden juhlavuotta. Lopputuloksena on saada 1000 taideteosta yhdistävä ennenäkemättömän suuri installaatio, jonka näyttely järjestestään vuoden 2017 lopussa.

Itse taidesukellus oli ihanan spontaania, leikkisää ja uudenlaista tekemistä, joka kuitenkin avasi ovia hyvin syvällisiin ja herkkiin aiheisiin, joita ei ihan noin vain lähtisi puimaan ventovieraiden kanssa. Kokemus oli mahtava ja voin suositella sitä aivan kaikille taustasta tai lähtökohdista riippumatta. Ei tarvitse osata piirtää tai maalata, vain avata itsensä hetkeksi uudelle ja heittäytyä mukaan. Lupaan, että fiilis on aivan mielettömän avartunut ja ihana taidesukelluksen jälkeen!

Taidesukelluksessa pidetään myös verensokereista kiinni! Ruokaorientoituneen taivas!

Omakuvani Sydänsyli-teokseen. Pimeästä kaudesta kohti valoa!

Inspiroitunut taiteilija suosittelee kokemusta!

Jos kiinnostus heräsi, ota suoraan yhteyttä Paula Rusokallioon Creatimagiasta (044 0622242)

Hääpukujen outlet Fitting Roomilla ja Linnan juhlien puvut

Ale hääpukujen outlet vanhoissa liiketiloissamme Mechelininkadulla jatkaa vielä jouluviikolla 22.12. asti klo 12-19. Jos olet vailla hääpukua, kannattaa käydä sovittamassa ja hankkimassa itselleen oma aarre ennen Joulua. Viikonloppuna outletiin saapui vielä hurjasti uusia pukuja ja huomenna, maanantaina, valikoimaan saapuvat ihan mielettömän kauniita helmilaukkuja. Jos ehdit käydä viime viikolla, suosittelen lämpimästi uudelleen vierailua jouluviikolla!

Kenkiä löytyy! Tässä vasta osa outletin aarteista

Mikä outlet? Jos kuulet asiasta ensi kertaa, niin lainaamme eri hääpukuliikkeiden ALE hääpukujen outletille vanhaa showroomia sillä aikaa, kun Fitting Roomin uusia raameja laitetaan kuntoon Museokadulla. Liikkeessä on toistasataa hääpukuja, värjättäviä hääkenkiä, boleroita, pitsipaitoja ja asusteita. Hinnat ovat alta 500€ tai vähintään puolet puvun alkuperäisestä hinnasta. Viime viikolla, kun olin itse paikan päällä morsianten apuna, moni löysi kesän hääpukunsa 99-350€ hintahaitarilla, osa samalla kertaa pukuun sopivat kengät ja hunnunkin. Monta kärpästä samalla iskulla!

Kovasti kysyttyjä lyhyitä pukujakin on iso rekki

Paluu Linnan juhliin

Mikä siinä onkin, että ajoissa kirjoittaminen itsenäisyyspäivän juhlista on kertakaikkisen mahdotonta? Tällä kertaa muutto on uuvuttanut, josko ensi vuonna saisi jo samalla viikolla. Onnistuin bongaamaan kaikki neljä pukuani itsenäisyyspäivän lähetyksestä. Sitä tuijottelee silmä kovana onhan kaikki hyvin, laskeutuuko helmat oikein, asettuihan puku kauniisti kantajansa ylle.  Tulipa hyvä mieli, kun Jaakko Selin muisti vielä mainita Vuoden Hääpukusuunnittelijan tittelistä noteeratessaan Sari Sarkomaan kukallisen puvun.

 Sarin (ja Sari Jalosen) valmistautumista Linnan juhliin, sekä kurkistusta puvun suunnitteluun voi lukea tarkemmin Eevan lämminhenkisessä nettijulkaisussa täältä. Suunnittelijaa hitusen huvitti muutama lause tekstissä. "En tuntenut Saria aiemmin, mutta yhteistyö hänen kanssaan meni mainiosti!" Niin, en yleensäkään tunne asiakkaitani etukäteen, joten suupieli aavistuksen nykäisi tällä kohtaa.

Iltalehti nosti ihanasti Sari Sarkomaan pukua ja tyyliä erillisellä artikkelilla. Sen voi lukea tästä. Upeasti kukkaloistossa hehkunut kansanedustaja pääsi myös tyylikkäimmän 50 puvun listalle. Kuva-artikkeliin pääset tästä. Mukana on myös monen tutun tekijän pukuja, hyvä me! Harmi kyllä, miten vain tiettyjä suunnittelijoita nostetaan mediassa esiin, kun paljon enemmän huomiota olisivat ansainneet esimerkiksi Pukunin Saara Toivanen, Glamourin juhlapukeutumisen pioneeri Sinikka Nikander, Valkoisen Kreivittären Johanna Pohjanmies ja Atelje Tuhkimotarinan Heidi Tuisku. Kaikki ovat pitkän linjan muodin ammattilaisia, näyttäneet kykynsä ja luovuutensa jo moneen kertaan.

Ylen selostus/haastattelutiimi valmiina toimiin!

YLEn toimittaja Piia Pasasesta nähtiin pitkälle pukua vain vyötärölle asti haastatteluiden kuvakulmasta johtuen, mutta perinteen mukaisesti juontajat jättävät mikkinsä ja siirtyvät muiden kanssa tanssilattialle pyörähtelemään ja koko puku pääsi oikeuksiinsa. Piian Camille - pukua en alunperin ajatellut ottaa vaaleanpunaisena mallistoon, mutta nyt kun sitä sai ihailla hänen yllään, saatan tulla toiseen tulokseen. Hyvältä näyttää!

Lähtökuopissa muuttoon, linnanjuhliin ja kansallismuseon häätapahtumaan

Linnanjuhlat lähestyvät kovaa kyytiä ja kiire on sen mukainen. Tällä kertaa vuosi on erilainen, odotus on toisenlaista. Putiikki nimittäin ottaa ja muutta ihaniin, isompiin tiloihin joulukuussa ja tammikuussa olisi sitten avajaiset odotettavissa.

Vitsailin, kun maalasimme Fitting Roomin ompelimon seiniä reilu kolmisen vuotta sitten, että minulla ilmeisesti on jokin tarve päästä remontoimaan liiketiloja parin vuoden välein. Kuinkas sitten kävikään? Ompelimon lisäksi tuli showroom ja nyt pääsemme muuttamaan kummatkin yhteiseen sijantiin.

Museokatu 40. Pistä korvan taakse!

Muutama huolestunut ihminen on kysellyt jo mihin muutamme. Ei hätää, kauas ei mennä, vain korttelin toiselle puolelle. Meistä tulee Museokadun asukkeja, ja olen nyt jo ihan rakastunut tuohon tunnelmalliseen katuun, sen pieniin liikkeisiin ja ihmisiin. Tammikuussa kun käännyt Helsingin ns. hääpukuliikebulevardilta eli Runeberginkadulta Museokadulle, nokka kohti rantaa, olet käytännössä jo ovella!

Arvaa kumpaan värimaailmaan mentiin?

Tapetit ovat tulleet ja oikeansävyiset maalipönikät odottavat ensi viikon jälkeen seinille telomistaan. Tilasta tulee niin kaunis! Muodoltaan se on hevosenkengän kaltainen, joten sinne saa eriteltyä sopivasti toiminnan eri ulottuvuudet. Saamme sovituspuolelle ihanan paljon tilaa peilailla ja testailla helmanpituuksia ja toiselle puolelle taas Revelationsin, Aurora -valmispukumalliston, Ruoste Designin ja Trilogia Collectionin puvut. Uuteen tilaan on myös tulossa useampia ihan uusia tuttavuuksia laukkujen ja korujen muodossa. Katsotaan, mitä herkkuja vielä löytyykään! Valtavirrasta valikoimaltaan ja tunnelmaltaa poikkeava hää- ja juhlapukujen erikoisliike alkaa saada entistä paremmin raaminsa.

Kiemurainen peili löytyi huutokaupasta

Kehys- ja kultausliike Virtaselta löytyikin sitten enemmän raameja

Takatiloihin saadaan mahtumaan puolestaan ompelimo suurine leikkuupöytineen entistä väljemmin, eikä nykyistä ramppaamista ompelimosta showroomille enää tule. Puvun saa kirjaimellisesti kättä ojentamalla työn alle. Voi, olisi jo joulukuu ja olisipa jo linnanjuhlat ohi, niin pääsemme toteuttamaan tämän kaiken!

Itsenäisyyspäivän pukujuhlaa

Linnan juhliin on tänä vuonna tulossa useampia pukuja Revelationsilta, mutta ketkä niitä kantavat, kerrotaan vasta lähempänä itsenäisyyspäivää. Ompelimossa koneet surisevat lähes taukoamatta ja olemme ottaneet normaalien sovitusaikojen ulkopuolellekin sovituksia, kun emme ole halunneet jättää ihmisiä pulaan suuren juhlan kanssa. Onneksi ennakoime kunnolla aikataulujen kanssa, joten tällä kertaa ei ole tarvinnut tehdä kuutamohommia.

Aivan ihania pukuja kyllä tulossa! Luulen, että meillä seurataan kättelyitä tänäkin vuonne tyyliin: "Tuon korjasi Aki, Hanna teki tuohon uuden selän, tuo on minun suunnittelemani, tuo taas Akin muokkaama ja kappas, tuon täytyy olla Valkoisen Kreivittären Johannan suunnittelema!" Ihana aina nähdä juhlaeleganssin kokonaisuus; meikki, kampaus ja korut. Kuinka ihminen pukuaan kantaa ja säteilee kiitollisuutta ja iloa kutsun saatuaan.

Anna ajan pysähtyä - häätapahtuma Kansallismuseolla 10.12.

Kun itsenäisyyspäivästä on selvitty,  ja muu ompelimon porukka huhkii uuden liiketilan kanssa, minä karkaan vielä vähäksi aikaa messuilemaan. Kansallismuseolla Helsingissä järjestetään aivan ihana "Anna ajan pysähtyä" -häätapahtuma, jonka päätavoite on esitellä museoviraston kohteita hää- ja juhlapaikkoina. Voi, tämähän sattui ihanasti! Olen aina rakastanut historiaa, vanhoja linnoja ja kartanoita, joten ei paljon tarvinnut miettiä tulenko tänne mukaan. (Sitä paitsi nyt on vähän omaa ammuakin ojassa. Linnahäät? Ei paha. Ei paha.)

Sen lisäksi, että itse varmasti käyn nuuskimassa jokaisen ihanan kohteen esittelyt, olen esittelemässä Revelationsin uniikkipukuja ja Aurora -valmispukumalliston vaihtoehtoja. Historiahan on yksi suurimmista innoituksen aiheistani suunnittelussakin, joten tuntuu näiden menevän nyt sopivasti yhteen. Pukujen seuraksi puetaan monesta muusta yhteydestä tutun Kultaseppä Sanni Lehtisen hopeapitsiset filigraanikorut. Ihastuessaan, kauniin riipuksen tai korvakorut voi ostaa samalla käynnillä myös mukaansa!

Tapahtumasta voit katsoa tästä lisätietoja. Paikalla on juhlapaikkojen ja cateringien lisäksi useampi, hieman erilainen hääpukeutumisen edustaja, mahtavia hääsuunnittelijoita auttamassa monessa mutkassa, sekä Häät -lehti. Hääpukeutumisessa on haettu vintage ja designer-tyylisiä näytteilleasettajia, joten odotan kyllä innolla tätä kattausta.

Kurkkaa Tangokuninkaan kruunajaisiin suunnitellun puvun vaiheita

Tangon pyörteissä jatketaan vielä hetken, vaikka kiirettä riittää linnanjuhlien pukujen kanssa. Pysytään blogifiiliksissä tosiaan vielä kesässä ja otetaan varmat tangoaskeleet kohti Seinäjokea ja Tangokuninkaan kruunaamista. Kyllä, haluan fiilistellä vielä Helena Lindgrenin tuomaripuvuilla!

Kaikki puvut suunniteltiin samaan aikaan, ja niiden valmistus kulki limittäin keskenään. Ensin semifinaalipuku ja rinta rinnan Kuningatar- ja kuningasfinaalin puku. Vaikka näillä kahdella tapahtumalla olikin useampi päivä eroa toisistaan, Seinäjoelta ei pääsekään aivan niin helposti kesken kaiken pois. Siksi kaiken piti olla samalla kertaa valmiina, pakattuna samaan matkalaukkuun.

Työn touhussa. Ah, värit natsaavat niiin hyvin!

Rinnakkain, tunnelmasta toiseen hyppääminen eri pukujen välillä oli välillä hyvinkin erikoista, joskus haastavaakin, mutta ehdottomasti antoisaa. Kaikkein eniten kyllä nautin tästä kuningasfinaaliin tarkoitetun puvun tekemisestä.

Halusin kaikkien kolmen puvun olevan keskenään hyvin erilaisia, nostavan jokaisesta jotain uutta Helenassa. Kuningasfinaaliin valikoitunut puku oli äärimmäisen naisellinen, kevyt, ilmava ja ylellinen ja ennen kaikkea liikkuva. Poimin siihen paljeteissa kimaltelevan pitsin lisäksi pehmeän laskeutuvan tyllin, joka seuraisi aaltomaisesti jokaista liikettä.

Tältä näyttää ateljeen lattia, kun on käsitellyt paljettipitsiä jokusen tunnin.

Hihan mallailua

Minulta kysyttiin tangomarkkinoiden jälkeen mistä olin löytänyt niin makean pitsin. Pakko oli tuottaa hieman pettymystä. Itse pitsi on kyllä aivan upea, mutta miksi se Helenan yllä näytti niin erityiselta, johtui siitä, että olin tuunaillut pitsiä ihan omin pikku kätösin. Leikannut kuvioita irti perusasettelusta ja sommitellut niitä kauniisti korostamaan puvun yläosaa, rinnan sivuja ja kylkiä. Pitsissä usein on se ovela puoli, että jos sitä käyttää vain aivan pelkkänä sellaisenaan, se uhkaa jäädä hieman tylsäksi. Ainakin minun mielestäni. Lähes kaikki pitsit kaipaavat hieman luovan käden kosketusta.

Valmis hiha sovituksessa. Näyttää jo hyvältä!

Erityisesti helman takaosa nousi lempikohdakseni tätä pukua. 

Helena viihtyi puvussa niin hyvin, että sovitukset uhkasivat venyä, kun puku ei olisi lähtenyt millään pois päältä ja sai laulajattaren heti keinumaan suuren lavadiivan elkein. En olisi voinut olla tyytyväisempi. Silloin kun jo sovitusvaiheessa viihtyy vaatteessaan näin hyvin, lopputulos on silkkaa timanttia. Puku liikkuu ihanan viekoittelevasti ja vähän luulen, että en tainnut saada tarpeekseni tämäntyylisistä helmoista vielä. Ehkä pitänee tehdä vielä jokunen puku, koska tätä on ollut sekä todella kiva tehdä, että vielä huikeampi fiilis katsoa sitä tositoimissa, lavalla, liikkeessä ja catwalkilla.

Tiedätkö myös, mikä ilahduttaa minua myös suunnattomasti tämän puvun kohdalla? Se ei jäänyt pelkästään Tangomarkkinoiden edustusvaatteeksi, vaan Helena käytti tätä Sinitaivas -konserttikiertueellaan, jossa se natsasi täysin esitettävän kappaleen kanssa, ja luulenpa, että tulemme näkemään tämän muusan vielä myöhemminkin!

Ihana Helena tositoimissa!

Helenan puku Tangokuningattaren finaaliin

Seinäjoen Tangomarkkinoista ja tuomari Helena Lindgrenin edustusasuista olen kirjoittanut jo aiemmin kahteen otteeseen (mikäli haluat virkistää muistia, tarinat löytyvät täältä ja täältä). Tällöin päästiin tutustumaan ensimmäisen, semifinaaleihin tarkoitetun puvun taustaa, suunnittelua ja valmistamista. Tällä kerralla käydään finaalipukujen pariin, ensimmäiseksi Tangokuningattaren finaaliin suunniteltu puku.

Monen vesiperän nymfi

Tangokuningattaren finaalin puku, Nymph, sai olla tunnelmaltaan klassinen, ja silti äärimmäisen naisellinen. Tämä puku nappasi ongelmia matkaansa useamman kerran matkaa, ja turhaantuminen nosti päätään, kasvatti ulokkeitaan otsaan.

Alunperin puku oli mietitty kuosilliseksi, räväkän punavalkoiseksi, mutta kangas aivan kirjaimellisesti myytiin nenäni alta loppuun. Tilaushetkellä sitä vielä oli, mutta hetkeä myöhemmin toimittajani soitti ja kertoi harmilliset uutiset. Joku oli mennyt tilaamaan himoamaani kuosikreppiä joka sentin varastolta - ja sopivasti pari minuuttia ennen minua. Hups, sinne meni 65 metriä haavekangasta!

Nielin kitkerän harmistuksen tunteen ja yritin suunnata ajatuksia johonkin toiseen kuosiin, kenties vähän erilaiseen värimaailmaan. Kyllä maailma nyt on kuoseja täynnä! Joskus sopivia kankaita saa hakea maailman ääristä, soitella pitkin maita ja mantuja, rikkoa kielirajoja ja käyttää myöhäisiä iltoja selvittääkseen, mistä saisi sen sopivan kankaan, täydellisen kuosin. Joskus käy kuten nyt, että kaikki yritykset vetävät vesiperän ja jää tyhjää sormiin. Voi rähmä!

Ok, ei siis kuosia tällä kertaa. Suurin turhautumien purkautui pään pamauttamisella seinään. Mitähän sitten. Istuimme yhdessä alas miettimään, käymään muita kangasnäytteitä läpi, pohtimaan ja aivoriiheilemään. Helena oli käynyt Villisilkissä hipeltämässä kankaita ja oli törmännyt siellä kiinnostavaan punaiseen ja kirjottuun pitsiin. Koska kuosi ei nyt enää ollut vaihtoehto, päätimme hieman muuttaa mallia ja koko tunnelmaa.

Nymphin vuorirakenteita sovittamassa

Uuden puvun alku

Tällä kertaa pysyttiin yksivärisissä kankaissa ja kontrastipariksi valittiin aavistuksen helmenhohtoinen vaaleanpunainen sifonki ja helmikirjottu tummanpunainen pitsi. Olin halunnut upottaa korsettimuotoa johonkin pukuun ja Nymphin pohjalle korsetti nyörityksineen tulikin korostamaan Helenan vyötäröä.

Helena himosi epäsymmetrisen leikkauksen kaveriksi pitkää, kapeaa pitsihihaa. Luonnokseen se vielä istui, mutta kun katsoimme sitä päällä, tuntui, että se synkisti puvun fiilistä ja tunnelmaa, teki siitä tunkkaisen. No, muutosta koko puku. Hiha siis jäi yksimielisesti pois.

Heti, kun pääsin mielipuuhaani, vedostamaan sifonkia, hyväntuulen fiilis palasi takaisin. Ei harmittanut enää lainkaan se, ettei haluamaani kuosikangasta löytynyt, ei epätoivoiset etsintäyritykset. Vedostaminen on uskomattoman zen -fiilistelyä. Laskostelet kangasta, seuraat sen luonnetta ja mihin se haluaa seuraavaksi kääntyä, ja samalla pitää oman visionsa kasassa. Siihen hukuttaa helposti itsensä tuntikausiksi. Taitat kankaan reunan, neulaat, vedät sen uuteen kulmaan, neulaa ja ikuisuuksin sitä rataa.

Puku on saanut pääasiallisen muotonsa. Vielä helmipitsit paikalleen

Puku näyttää ihanalta Helenan yllä, mutta oppia ikä kaikki. Nimittäin televisioruutu, kirkkaat spottivalot ja kamerat muuttavat aika tavalla lopputulosta. Herkkä vaaleanpunainen näytti yllättäen lähes valkoiselta ruudun takaa katsottuna ja menetti osan hehkustaan. Onneksi Helena tuntuu näyttävän upealta, mitä ikinä laittaakaan päälleen, mutta tässä oli hyvä muistutuksen paikka ainakin itselleni. Telkkariin tiukempia värisävyjä ja ehkä jopa vähän kiiltävämpiä kankaita. Catwalkilla puku sen sijaan pääsi hehkumaan aivan toiseen malliin!

Tässä vielä kuva Helenan klassisesta glamourlookista!

Valio Keisarinna - uutta hahmo luomassa

Valion Keisarinna-juustolle suunniteltu hahmo tosiaan ansaitsi ihan oman juttunsa, joten täältä pesee (härifrån tvättas!)

Pääsin maistelemaan juustoa vasta jälkikäteen (on muuten hyvää, suosittelen!), joten briiffaus hahmoon ja itse juustoon tuli parin kuvan ja muutaman lauseen voimilla. Sain kuvan juuston paketista, Valion osaston sisustuksesta ja kuvan Salaneuvoksen vaatteista. Kyselin vielä, miten juuston makua kuvaillaan ja näillä perusteilla annoin mielikuvituksen lähteä liikkeelle.

Hykerrytti, kun näin tämän. Malli oli jo luotu ja sain tästä fiiliksestä jo kiinni ennen kuvan saapumista.

En halunnut tehdä suoraan mitään epookkihenkistä pukua, enkä liian modernia juhlapukua. Näyttävyyttä pitää olla, mutta kuitenkin linjojen pitäisi olla selkeät, yhteneväiset kuten suuresti rakastamallani salaneuvoksella. Meillä on muuten tämän herran kanssa ollut jo pitkä suhde. Jo lapsuudesta lähtien olen tykännyt sekä juustosta, että hahmosta. Tähän päivään hahmoa on kehitetty eteenpäin ja töllössä pyörinyt bond-henkinen mainos värimaailmoineen on vain kutkuttanut entistä enemmän. Todella hienosti brändätty ikinuori herra!

Aikaa oli todella niukasti, joten käytännössä keräsin arkistojeni aarteet yhteen, tuijottelin niitä jonkin aikaa ja aloin hommiin. Kankaissa tuli tehtyä myös pikainventaario. Jes, mustaa löytyy niin satiinissa kuin palavasti rakastamassani italialaisessa huntutyllissä. Hetken pyörittelin näyttäviä kultaisia nappeja, mutta niissä oli aika häiritsevän selvästi kaksipäisen kotkan kuva. Eeeei.  Noupeti noup noup. Valiolla vielä on vientikieltokin Venäjän puolelle, niin tulisi totaalisen väärää viestiä. Kuka vielä sanoo, ettei yksityiskohdilla ole merkitystä?

Kun työharjoittelijani Sirkka kysyi, millainen puku Keisarinnalle tulee, vastauksena oli: en tiedä. Se muotoutuisi etenemisen myötä. Värit ja materiaalit olivat selvillä, nyt pitäisi vain päästä seuraavaan pykälään. Kotosalla sain hitusen vinoa katsetta, kun tietokoneen edestä löytyi kirkkaanoranssille post-it lapulle raapusteltuja miniluonnoksia, vaikka vieressä olisi seissyt ihan kunnon piirustuspöytäkin. Mutta kun inspiraatio sattui iskemään juuri, kun olin puhelimessa ja kirjoitin samalla mailia. Lähin piirustusalusta saa silloin kelvata!

Menisiköhän näin. Hmmm? 

Korsetin raakile saa jo muotoa

Töissä annoin intuition pelata ja kädet tekivät tiukan taukoamatonta hommaa. Korsetti nukelle ja pääsin asettelemaan kultanauhoja. Tämä on myös se työvaihe, jota ainakin harjoittelijat katsovat vähän ihmetellen. Toisin sanoen, tuijotan kiukkuisesti nukkea, siirrän nauhaa, neulaan sen paikalleen ja jatkan nuken mulkoilua. Viiden minuutin kulutta siirrän toisen ja samaa saattaa jatkua parisen tuntia. Tuima tuijottelu ja mallin tarkastelu kuitenkin on se, millä tulee varmistettua, että kaikki linjat ovat juuri oikeilla kohdillaan, ja lopputuloksesta tulee kaunein mahdollinen!

Aikataulun salliessa ehdimme kerran sovittamaan, tasaamaan helmat ja varmistamaan, että henkäyksen keveä tylli tipahtaa olkapäillä kuten on haluttu. Pääsin myös pukemaan puvun Option gaalaa varten, varmistamaan nyörityksen oikealle kireydelle ja helmat oikeaan asentoon. Kampaus muuten loihdittiin Kampaamo Pesulan taitavien kampaajien käsissä. Pesulahan tuli tutuksi jo taiteiden yön puistomuotinäytöksen tiimoilta. Tätäkin juhlin, ihania, osaavia yhteistyökumppaneita! Mahtavaa Mikko ja tiimi!

Loppuun vielä useampi fiiliskuva Keisarinna-puvusta, kun puimme sitä Fitting Roomilla ylle ja sovittelimme tiaran hyvää asentoa, sekä itse gaalasta. Täytyy kyllä itse kehaista, että olen aikamoisen tyytyväinen siitä, miten jutun juonesta sain kiinni ja miten lyhyessä ajassa puku saatiin ideanpoikasesta valmiiksi vaatteeksi. Hahmo heräsi aivan omalla tavallaan henkiin ja nyt pitää vaan pitää peukut pystyssä, että Valio käyttäisi tätä upeaa daamia vielä myöhemminkin!

Love Me Do -messutarjoukset ja Maahantuojien Outlet

Lupasin kertoa Valion Keisarinna - puvun tarkemmasta synnystä, mutta klassisesti nuolaisin ennen kuin tipahti. Ensi viikolla, nyt lupaan. Ensi viikolla. Sillä tulevana viikonloppuna, tarkemmin lauantaina on kovasti odotetut Love Me Do - häämessut ja niistä on muutama tärkeä sana matkalle. Nämä ovat nyt syksyn ensimmäiset häämessut, joilla pääsee virittäytymään tunnelmaan oikein urakalla.

Messuilla Revelations on mukana muotinäytöksissä klo 12.00, 13.30, ja 15.00 (Hih, ja messujen hääpukunäytösten mainoskuvassa on muuten Revelationsin Eden-puku. Hauska yllätys!) Näissä näytöksissä pääsee seuraamaan uutta Aurora -valmispukumallistoa liikkeessä. Itselleni jännin paikka on klo 16.30 on Vuoden Hääpukusuunnittelija kilpailun catwalk-osuus.

Töissä, Fitting Roomin ompelimossa Ruoste Designin Hanna on kovasti vääntänyt kisaan pukuja, minä puolestani menen vanhemmalla tuotannolla, koska kesä on nyt sattunut olemaan aikamoisen kiireinen ja ylimääräisiä tunteja on jaossa aika hintsusti. Fitting Roomin porukka on edustettuna Vuoden hääpukusuunnittelija- kisassa varsin laajalti, sillä meidän kahden lisäksi mukana on Marika Mansikkamäen Trilogia Collection. Toisin sanoen, jos näet näytöksessä näiltä kolmelta merkiltä jotain kivaa, tiedät, mistä meidät löytää!

Olemme Fitting Roomin osastolla mukana, ja tällä kertaa panostimme  isompaan osastoon. Pitihän mukaan mahtua kaikki ihana Revelationsin puvuista Aurora-malliston pukuihin, Ruosten Designin uutuusasuihin ja pitsiboleroiden, huntujen ja vöiden laaja kirjo, sekä muut tuikitärkeelliset häätilpehöörit. Vaikka Love Me Do:n sivuilla kehoitetaan ottamaan käteistä mukaan, meillä voit maksaa myös visan vinkumaan jos sikseen tulee. Kortti käy!

Messutarjouksia puvuista sukkanauhoihin

Messutarjouksia Fitting Roomin löytyy jokaisen tarpeisiin. Ylpeän äidin mielestä paras juttu on se, että uudesta Aurora -valmispukumallistosta saa messuilla tilattuna -15% puvun hinnasta. Puvut eivät nytkään ole päätä huimaavan hintaisia, mutta tutustumistarjouksena saa mukavasti tilaa omaan budjettiin. Paikalle on tulossa eri kokoja 34-44 välillä eri puvuista, eri väreissä ja niitä pääsee myös kokeilemaan päälleen messupäivän aikana. (Oma suosikkini on petroolinsävyissä hehkuva Claire. Kun näet, ymmärrät. Se on mahtava!)

Coralie (ovh 550€) messutarjouksena 467€

Puvun päälle näyttäväksi yläosaksi ja lämmikkeeksi osastolla löytyy useampaa erilaista boleroa pitsillä ja ilman. Näiden kanssa samasta rekistä löytyy pieni tyllimeri erilaisten huntujen muodossa. Sekä boleroista, pitsipaidoista ja hunnuista on messutarjouksena -20% tuotteen hinnasta.

Kaikki lähtee kuitenkin alusasuista ja niinpä suursuosion saavuttaneet, geeliliimalla ihoon kiinnittyvät selättömät Wing Bra:t kulkeutuvat myös mukana messuille. Kokoja on A-kupista reiluun F-kuppiin asti. Viime vuonna DD:t ja F:t myytiin heti loppuun, saa nähdä mitä tällä kertaa käy. Wing Bran normaali hinta on 49€, messutarjouksena 40€.

Kenkun kelin varalta otamme mukaan morsiussateenvarjoja. Lähes metrin halkaisijaltaan olevat tukevat varjot kustantavat messuilla 25€ (normaalisti 35€). Testasimme näitä Rauli-myrskyn tuulissa ja jos sellainen puuskutus ei vedä varjoa nurin, niin uskoisin näiden kestävän suuremmatkin tunnekuohut ja puuskat.

Näiden lisäksi osastolta löytyy paljon kaikenlaista muuta, kuten TuuliKaislan vöitä, Ninkan pukukoruja, sukkanauhoja.

Maahantuojien Outlet Wanhalla

Olipa aivan unohtua. Perjantaina, häämessuja edeltävänä päivänä Helsingin Wanhalla Ylioppilastalolla järjestetään pitkästä aikaa Maahantuojien Outlet, josta voi tehdä luvattoman edullisia juhlapukulöytöjä. Tapahtuma aukeaa klo 11.00 ja päättyy klo 18.00. Protip: pukuja on ihan julmetusti, ja ensimmäiset tunnit ovat niin ruuhkaisia, ettei nenäänsä pidemmälle hahmota. Kannattaa tulla vasta vähän myöhemmin. Pukuja riittää varmasti ja on vähän kivempaa sovitellakin, kun ei ole peppu aivan kiinni naapurin pepussa.

Maahantuojien Outletissa on paikalla Fitting Roomin Tuuli, Ira ja Aki auttamassa pukujen kanssa. Jos löydät täydellisen puvun, joka on esimerkiksi vähän liian pitkä, nykäise tyttöjä hihasta ja sen sovitusmuutokset voidaan katsoa suoraan paikan päällä ja tulet hakemaan sen sitten sovitusti korjausten jälkeen Fitting Roomilta. Ira ja Tuuli päivystävät neulojen, mittanauhan ja ajanvarauskalenterin kanssa paikalla!

Viikkokuulumisia gaalatunnelmissa

Huomaa kyllä, että kesän häät ovat kääntyneet sivuun syksyn juhlakauden alta. Ja millaisia juhlia! Olen saanut olla ihanan monipuolisissa tilanteissa mukana, luomassa hyvin erityisiä juttuja.  Ihan viikossa näitä ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi, mutta eiköhän tämä parin viikon hiljaisuus jo puhu puolestaan.

Keisarinna 

Valio lanseerasi Option Gaalassa Kaapelitehtaalla uuden juuston ja tilaisuus kaipasi jotain enemmän kuin ihan normaalivermeet. Sain mahdollisuuden luoda Valiolle uuden hahmon Salaneuvoksen mahtavan tyypin rinnalle, Keisarinna- juustolla oli nimittäin vain kaunis tiara. Tämän suunnittelusta ja valmistuksesta syntyisi nyt niin paljon tekstiä, että taidan jakaa tarkemman tarinan ensi viikolle. Tällä hetkellä saat vasta yhden kuvan ensimauksi. (Makua voit jatkaa hakemalla kaupasta kyseistä juustoa. Ei ole suotta luokiteltu herkuttelujuustoksi!)

Keisarinna Kauppalehti Option gaalassa maistattamassa nimikkojuustoaan

Yle 90v. gaala

Yle täytti pyöreitä vuosia ja toki tällaisia lukuja täytyy myös juhlistaa. Yhdeksänkymmentä vuotta on pitkä aika kenelle tai mille hyvänsä! Ylen suosikkijuontaja Anna-Liisa Tilus ei puolestaan halunnut pitkää helmaa juhliin, ja kun pukukoodi kerran salli lyhyemmätkin helmat, vaihtoehtoja oli huomattavasti enemmän. Päälle valikoitui yksi omista lempipuvuistanikin eli pistaasinvihreä Claire. Olin aavistuksen skeptinen värisävystä, ennen kuin vedettiin puku päälle, mutta huoli oli turha. Anna-Liisa sai aivan ihanan Audrey Hepburn- tunnelman tämä puku päällään!

Norjan kuninkaallisten valtiovierailu

Kuvataiteilija Tiina Kivinen sai yllensä Aurora -valmispukumallistosta Celina - mallin mukaeltuna Norjan kuninkaallisten valtiovierailulle ainoa kotimaisena taiteilijana. Tiina käytännössä edusti kaikkia suomalaisia taiteilijoita ja oli tärkeää, että hänellä oli myös kotimaista pukua ja korua yllään. (Juuri näin! Tämä suunnittelija nostaa ylpeästi peukkuja ylös.)

Nostin mallissa pääntien linjaa ylemmäs edestä ja liitin siihen polveilevaa pitsiä. Pitsihihat ja pitsein somistettu pääntie ovat kyllä ihanat. Samaan aikaan todella juhlava, herkkä ja näyttävä. Koska Tiinalle tulee usein yllättäviä menoja, joista monet ovat pukukoodiltaan formaaleja, musta pitkä puku on varma valinta kaappiin. Nappasimme mukaan myös Camille -mallin pitsireunuksisen vyön, jotta pukua voi muuttaa hieman tilanteen mukaan tunnelmaltaan erilaiseksi.

Teimme myös korusuunnittelija Carina Blomqvistin kanssa yhteistyössä, sillä Carina oli suunnitellut kuvataiteilijalle aivan uskomattoman ihanat korut, jotka sopivat puvun kanssa täydellisesti yhteen. Meni oikein kylmät väreet, kun näin kokonaisuuden!

Tiina Kivinen Norjan kuningattaren kanssa. Kuva Norjan hovi

Tiina muuten kiteytti ihan huikealla tavalla tyylini. Myönnän, en ole kirjallisesti kauhean hyvä tiivistämänä ja pelkistämään - minkäs sitä suurelle suulleen ja laveille jutuilleen voi. Mutta nyt kuvataitelijan suusta tuli kuvailu, jonka voin allekirjoittaa aivan täysin: "Sun tyyli yhdistää mahtavasti vintagea, mennyttä maailmaa ripauksella goottityyliä." En voisi paremmin kiteyttää. Kiitos Tiina!

Minulta on joskus kysytty, millaisiin tilanteisiin pukuni sopivat. Viimeistään kuva, jossa Tiina kättelee ja juttelee lämpimästi Norjan kuningattaren kanssa todistavat sen, mitä olen koko ajan yrittänyt sanoakin. Näillä puvuilla mennään ihan mihin vaan!