Revelations

Revelations
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korsetti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korsetti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Steampunkhäiden kurkistuskuvia

Kierrätystä ja steampunkia. Siitä lähdettiin liikenteeseen. Steampunk oli sulhasen sydänjuttu ja kierrätys taas lastentarhanopettajan työskentelevän morsiamen rakkaus. Oli aivan huikean hienoa nähdä, miten hienosti tässä yhdistettiin kaksi hyvin erilaista teemaa, otettiin kumpikin täysin huomioon ja rakennettiin siitä jotain aivan omaa, yhteistä, täydellistä.


Kuinka nämä teemat sitten yhdisteltiin? Sulhanen oli nähnyt unelmiensa liivin netissä, mutta sitä ei saanut tilattua kotimaahan, ja sitten toki se kortin toinen puoli. Herra teki kotityöt huolella ja oli etsinyt kuluttajapalautteita kuvien kera - ja se ratkaisi. Myyntikuvat olivat upeita, mutta se, mitä ihmiset olivat saaneet, olikin sitten jotain ihan muuta. Iso hatunnosto tästä, napakasti laskettua hääbudjettia eivät päässeet virhehankinnat romuttamaan.

Siispä liivi laitettiin hankintalistalle, ja suunnittelin inspiraation antaneen kuvan pohjalta hänelle ihan oman, uniikin steampunk-liivin. Kaulukset olivat meistä kummastakin aivan ehdottomat, sillä kesäkuumalla on niin paljon mukavampi tipauttaa puvun takki pois, olla vähän viileämmässä olotilassa ja pysyä silti juhlavasti puettuna. Kankaan sulhanen kävi itse valikoimassa Eurokankaan valikoimista. Nyt jos tämän tekisi uudestaan, vinkkaisin Villisilkin puoleen. Siellä tämäntyyppisiä kankaita löytyy runsaasti eri väreissä.







Entäpä morsiamen häälook? Jo ensitreffeille hän otti vanhan, vuosikausia komerossa olleen hankintansa mukaan arvioitavaksi ja mustan muovikassillisen vanhoja kankaita, nippeleitä ja nappeleita. Sovitimme vanhaa korsettia ja todettiin, että kyllähän siinä aineksia on, mutta joitain muutoksia pitää tehdä. Luut piti uusia kunnollisiksi metallisiksi, nyörityksen alle järkevänmittainen ja tukeva lista, ettei nyörit hinkkaisi ihoa ja selkänahka paistaisi rumasti.  Myös kuppi oli sen verran avoin, että ihan hääkäyttöön se olisi turhankin rohkea.


Kaikki lähti siis korsetista, puvun keskipisteestä. Suunnittelin pehmeän mustasta tyllistä korsettiin vedostetut olkaimet ja samalla ratkaistiin korsetin turhan voimakas antavuus. Löysin myös aivan mahtavia, kullanvärisiä guipure-pitsin palasia, joita olen hillonnut ikuisuuden - nyt niille löytyi täydellisen oikea käyttö! Osassa oli vielä mahtavasti kellonrattaita muistuttava kuvio, ja mikä menisikään paremmin steampunkin visuaaliseen maailmaan kuin kellonrattaat. Pitsien ja metalliketjujen avulla korsetti nousikin aivan uuteen näköön.


Kokonaisuus tarvitsee kuitenkin muutakin kuin korsetin. Harvapa sellaisessa menisi yksinään vihille. Vaikka kaikki lähti korsetista, se on kuitenkin puvun keskipiste. Nuuskin jätesäkillistä vanhoja kankaita, mittailin ja vähän testailin, mitä voisi saada mistäkin. Morsian toivoi kivaa, hihoiltaan vajaamittaista boleroa ja napit olisivat erityisesti mieleen.

Värimaailmaakin oli verrattu sulhasen liivin kanssa ja löydetty sieltä jo hyvä yhtenäinen linja; mustakultaista höysteenä murrettuja vihreitä. Liian gootiksi ei ole tarkoitus heittäytyä, vaikka draamantajusta ei luovuta. Sopiva kangas löytyikin ja tein sillä jokusen väritestailun ennen sen värjäämistä kauniin oliviiseksi. Muhkeat hihat saivat heti innostusta osakseen, samoin selän peittävä bolero reilun viidenkymmenen mustan nappinsa kanssa.


Uutta puvussa oli hameen oliviinvihreä, mustaan shiftaava tafti, joka koottiin kauniille pehmeille poimuille ja muotoiltiin epätasaiseksi mitoiltaan, edestä lyhyemmäksi ja takaa pidemmäksi. Kuvissa se näkyy lyhyempänä versionaan, kun laahuksen sai nostettua sujuvasti ylemmäs varsinaisen juhlan ja tanssin ajaksi. Aika mainiosti saatiin siis kierrätysmateriaaleilla mentyä!


Vuoriksi kierrätyshengen kunniaksi päätyi yksi mummoni vanhoista, äärimmäisen pehmeäksi ja suloiseksi kulunut lakana. Vaikka tafti ei juuri hengitä, vanha puuvilla tuntuu kuitenkin hyvältä ihoa vasten, eikä hiosta tai liimaudu millään tavoin. Mukavuus tässäkin edellä. Morsian oli innoissaan ja ihmeissään siitä, miten saatoin uhrata jotain niin hienoa vanhaa, mutta minusta kun lähdetään tiettyyn teemaan, mennään loppuun asti sen kanssa. Sitä paitsi niitä vanhoja lakanoita on kertynyt varsin reilusti, minusta oli vain kiva sijoittaa yhdet niistä näin hyvään tarkoitukseen!

Tämä hääprojekti oli aika erilainen, mitä tavallisesti teen, mutta myönnän sisäisen synkiöni ja historian rakastajan nostaneen tässä kohtaa päätään ja kiljuneen: haluan tehdä tämän! TAHDON! Vaikkei se arkisessa olomuodossa niin näykään, rakastan kaikkea steampunk-teemaista, joten eihän tästä voinut nyt mennä ohi millään tavoin. Mielenkiinnolla odottelen millaisia hääpotretteja tämä mahtava pariskunta on saanut aikaiseksi!













torstai 6. lokakuuta 2016

Valio Keisarinna - uutta hahmo luomassa

Valion Keisarinna-juustolle suunniteltu hahmo tosiaan ansaitsi ihan oman juttunsa, joten täältä pesee (härifrån tvättas!)

Pääsin maistelemaan juustoa vasta jälkikäteen (on muuten hyvää, suosittelen!), joten briiffaus hahmoon ja itse juustoon tuli parin kuvan ja muutaman lauseen voimilla. Sain kuvan juuston paketista, Valion osaston sisustuksesta ja kuvan Salaneuvoksen vaatteista. Kyselin vielä, miten juuston makua kuvaillaan ja näillä perusteilla annoin mielikuvituksen lähteä liikkeelle.

Hykerrytti, kun näin tämän. Malli oli jo luotu ja sain tästä fiiliksestä jo kiinni ennen kuvan saapumista.

En halunnut tehdä suoraan mitään epookkihenkistä pukua, enkä liian modernia juhlapukua. Näyttävyyttä pitää olla, mutta kuitenkin linjojen pitäisi olla selkeät, yhteneväiset kuten suuresti rakastamallani salaneuvoksella. Meillä on muuten tämän herran kanssa ollut jo pitkä suhde. Jo lapsuudesta lähtien olen tykännyt sekä juustosta, että hahmosta. Tähän päivään hahmoa on kehitetty eteenpäin ja töllössä pyörinyt bond-henkinen mainos värimaailmoineen on vain kutkuttanut entistä enemmän. Todella hienosti brändätty ikinuori herra!



Aikaa oli todella niukasti, joten käytännössä keräsin arkistojeni aarteet yhteen, tuijottelin niitä jonkin aikaa ja aloin hommiin. Kankaissa tuli tehtyä myös pikainventaario. Jes, mustaa löytyy niin satiinissa kuin palavasti rakastamassani italialaisessa huntutyllissä. Hetken pyörittelin näyttäviä kultaisia nappeja, mutta niissä oli aika häiritsevän selvästi kaksipäisen kotkan kuva. Eeeei.  Noupeti noup noup. Valiolla vielä on vientikieltokin Venäjän puolelle, niin tulisi totaalisen väärää viestiä. Kuka vielä sanoo, ettei yksityiskohdilla ole merkitystä?

Kun työharjoittelijani Sirkka kysyi, millainen puku Keisarinnalle tulee, vastauksena oli: en tiedä. Se muotoutuisi etenemisen myötä. Värit ja materiaalit olivat selvillä, nyt pitäisi vain päästä seuraavaan pykälään. Kotosalla sain hitusen vinoa katsetta, kun tietokoneen edestä löytyi kirkkaanoranssille post-it lapulle raapusteltuja miniluonnoksia, vaikka vieressä olisi seissyt ihan kunnon piirustuspöytäkin. Mutta kun inspiraatio sattui iskemään juuri, kun olin puhelimessa ja kirjoitin samalla mailia. Lähin piirustusalusta saa silloin kelvata!

Menisiköhän näin. Hmmm? 

Korsetin raakile saa jo muotoa

Töissä annoin intuition pelata ja kädet tekivät tiukan taukoamatonta hommaa. Korsetti nukelle ja pääsin asettelemaan kultanauhoja. Tämä on myös se työvaihe, jota ainakin harjoittelijat katsovat vähän ihmetellen. Toisin sanoen, tuijotan kiukkuisesti nukkea, siirrän nauhaa, neulaan sen paikalleen ja jatkan nuken mulkoilua. Viiden minuutin kulutta siirrän toisen ja samaa saattaa jatkua parisen tuntia. Tuima tuijottelu ja mallin tarkastelu kuitenkin on se, millä tulee varmistettua, että kaikki linjat ovat juuri oikeilla kohdillaan, ja lopputuloksesta tulee kaunein mahdollinen!




Aikataulun salliessa ehdimme kerran sovittamaan, tasaamaan helmat ja varmistamaan, että henkäyksen keveä tylli tipahtaa olkapäillä kuten on haluttu. Pääsin myös pukemaan puvun Option gaalaa varten, varmistamaan nyörityksen oikealle kireydelle ja helmat oikeaan asentoon. Kampaus muuten loihdittiin Kampaamo Pesulan taitavien kampaajien käsissä. Pesulahan tuli tutuksi jo taiteiden yön puistomuotinäytöksen tiimoilta. Tätäkin juhlin, ihania, osaavia yhteistyökumppaneita! Mahtavaa Mikko ja tiimi!

Loppuun vielä useampi fiiliskuva Keisarinna-puvusta, kun puimme sitä Fitting Roomilla ylle ja sovittelimme tiaran hyvää asentoa, sekä itse gaalasta. Täytyy kyllä itse kehaista, että olen aikamoisen tyytyväinen siitä, miten jutun juonesta sain kiinni ja miten lyhyessä ajassa puku saatiin ideanpoikasesta valmiiksi vaatteeksi. Hahmo heräsi aivan omalla tavallaan henkiin ja nyt pitää vaan pitää peukut pystyssä, että Valio käyttäisi tätä upeaa daamia vielä myöhemminkin!









maanantai 29. elokuuta 2016

Muotia puistokävelyllä - kurkistus kulisseihin

Viime viikon torstaina vietetty Taiteiden yö sai ensimmäistä kertaa henkilökohtaisemman merkityksen, kun järjestimme Mechelininkadun puisto-osuudelle muotinäytöksen Revelations Couture -uniikkiluomuksilla ja uuden Aurora -valmispukumalliston puvuilla.

Säiden armoilla


Jännitin säätä niin paljon, etten uskaltanut katsoa ennusteita kuin vasta edellisenä iltana. Silloin näytti vielä epävakaiselta. Ei välttämättä tulisi vettä, mutta riski siihen olisi iso. Tähän oli onneksi varauduttu, sillä jemmassa oli isot, vaaleat morsiussateenvarjot jokaiselle mallille. Toki huonolla kelillä ihmisiä ei olisi tullut juurikaan paikalle, joten hieno tuuri kävi!



Sen sijaan rannan läheisyys ja Rauli -myrskyn ensimmäiset puuskat olivat koitua kohtaloksi. Saimme juuri levitettyä puolet ylellisen punaisesta matosta puistoon, ja joku ehti jo todeta, että tämähän sujuu mainiosti, kun tuuli tarttuikin mattoon kuin purjeeseen ja nosti sen ilmaan. Mielessäni vilahteli jo uutisotsikot, miten aiheuttaisimme Helsingin pahimman liikeonnettomuuden, kun kymmenen metriä messumattoa lennähtäisi keskelle yhtä kaupungin vilkkainta tieväylää ja vielä ruuhka-aikaan. Ompelimon tomera Ira keksi huutaa ohikulkevia lenkillä olevia naisia hätiin, matto saatiin takaisin maahan, eikä tarvinnut alkaa leikkiä Aladdinia lentävän mattonsa kanssa, Kiitos teille, jotka pysähdyitte avuksemme!

Tuuli tyyntyi - onneksi - siinä määrin, että paikalle kannetut kynttilälyhdyt pysyivät myöskin maan kamaralla. Kaikkia sydämiä emme kuitenkaan saaneet pidettyä liekeissä. Matalimmat tuuli päätti pitää sammuksissa ja siksi aiotusta kynttilämerestä jäi paikalle pelkät isommat lyhdyt. Hyvältä näyttivät nekin tuoden lämpöistä tunnelmaa ulkoilmaan.


Yhdessä suunnitellen, järjestäen ja hymyillen


Näytöstä oli suunniteltu ja järjestelty jo kuukausien ajan, siitä suurkiitos PR ja mediatoimisto D´Oron supertehokkaalle Sirkka Siiskoselle! Kun mukaan vielä saatiin Kampaamo Pesulan Mikko Helin tiimeineen ja hurmaava meikkitaitelija Timo Karvinen, tiesin, että jos sää ja muut olosuhteet ovat vain suosiolliset, lopputulos on timanttinen. Mikon kanssa suunniteltiin malleille yhteistä tunnelmaa kampausten puoleen, ja Timo puolestaan sai Revelationsin ytimestä kiinni parin kuvan ja käytännössä pikkupikku briiffauksen pohjalta. Timo meikkasi ammattilaiskäyttöön tarkoitetulla Beni Durrer -sarjalla, ja pitääpä kehaista pigmenttien pysyvyyttä. Olen tämän jo aiemminkin sanonut, mutta on ihana tehdä töitä ammattilaisten kanssa, kun kaikilla on niin vankka näkemys, luovuus ja osaaminen taustallaan!




Malleina oli toinen toistaan ihanampia naisia. Helena Lindgrenin johdolla puiston punaiselle matolle asteli Anna-Liisa Tilus, Yacine Samb, Heidi Kuivajärvi, Sonja Heinonen, Pilates-ammattilaiset Pia Kurkela ja Tea Wahlroos,  Iina Räsänen, Anni Pokkinen ja Zaida Hämäläinen. Suurkiitokset vielä teille, Fitting Roomin tytöille pukeutumisavuista ja Mikolle tiimeineen. Ilman teitä, tuomaanne iloa, positiivisuutta ja aurinkoisuutta ilta olisi ollut aivan toisenlainen. Tuntui, että oma sydän oli haljeta näytöksen aikana, niin onnellinen ja ihastunut olin jokaisesta, joka mahdollisti tämän unelman toteuttamisen.



Harmi, ettei solistimme Senni Räsäsen suloista lauluääntä juuri kuulu millään videopätkällä, sillä hän oli ihana! Nyt musiikillisesti mukana oli hieman jazzahtavia pehmeitä sointuja, mutta Sennillä on myös upeaa omaa musaa. Kannattaa käydä katsastamassa tämä samettiääninen neitokainen. Veikkaan, että häntä kuullaan varmasti myöhemminkin. Sennillä oli muuten yllään Revelations Couturen Eva- puku, jonka korsetti sai laulajan vyötärön näyttämään huikaisevan kapealta.

Senni näkyy vain utuisena taustalla, harmi! Kuva Jani Nordqvist photography


Onnen tunteita


Useimmiten olen itse näytöksissä myös pukemassa, nyt sain nauttia seuraamalla näytöksen alusta loppuun katsojan paikalta. Väkeä oli tullut enemmän kuin olin arvannutkaan, ja lisää tuli koko näytöksen ajan. Ihmiset availivat ikkunoitaan ja jopa kolmanteen kerrokseen asti näkyi olevan omien ikkunoiden muodinystäviä.

Aurora -valmispukumalliston Carla. Kuva Jani Nordqvist Photography

Revelations Couturen uusi Inara-puku ihastutti. Kuva Jani Nordqvist Photography
Suunnittelijalle on aina jännittävää ja myös äärimmäisen palkitsevaa nähdä, kuinka yleisö reagoi omiin luomuksiin. Yleensä suomalainen yleisö on hitaasti lämpeävää, mutta Helena Lindgrenin avatessa näytökset, hän otti väkijoukon heti otteeseensa. Jokainen puku, jokainen malli sai raikuvat aplodit. Oli mahtavaa katsella toki miten hienosti puvut liikkuivat liikkeessä, miten kauniisti jokainen malli niitä kantoi, mutta myös millaista ihastusta yleisön silmissä näki. Olin niin liikuttunut, että suorastaan sai nieleskellä kyyneleitä tasaisin välein.

Aurora -valmispukumalliston Coralie matkalla kohti punaista mattoa. Kuva Jani Nordqvist Photography

Helena Lindgren Muse-puvussaan johtamassa finaalia. Kuva Jani Nordqvist Photography

On tämä kyllä hullua. Ensin painetaan armottomassa stressipuristuksessa viikkokausia ja kun palapelin palaset loksahtavat kohdalleen, tilalle vyöryy hallitsemattoman voimakkaita onnen ja ilon tunteita. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, jotka tekevät pitkät työillat, yötkin kestettäviksi. Nyt olen vain onnenmykkyränä, mieli täynnä kiitollisuutta ja lämmintä fiilistä, valmiina käymään seuraaviin haasteisiin kiinni.

Vaikka minä alankin valmistautumaan ensi viikon koitoksiin, arvannen, että haluat nähdä enemmän kuvia ja tunnelmia puistomuotinäytöksestä. Paikalla oli useampi toimittaja, joten tässä muutama linkki: Häät -lehden artikkeli, Naiselo +45 otti myös ihanan videoklipin näytöksen finaalista. Ensi vuonna uudestaan!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Lasia ja Muotia II - tunnelmia catwalkilta

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna pidettiin jo toista kertaa Lasia ja Muotia -tapahtuma Riihimäellä ihanassa vanhassa Lehmustien juhlatalossa. Paikalla oli useita käsityöläisiä esittelemässä omaa osaamistaan ja tuotteitaan, kuvataiteilija Netta Tiitinen livemaalaamassa, sekä salonkimuotinäytös, jossa esittelimme Jukka Rintalan ja Gantin kanssa yhteisnäytöksessä uusia mallejamme. 
Kuvataiteilija Netta Tiitinen livemaalaa

Allekirjoittanut haastattelun kiperissä kysymyksissä

Näytöksen järjesti kansanedustaja Timo Heinonen Kati Kokkosen kanssa. Viimeksi mainittu kaunotar juonsi näytöksen ja ylleen hän sai uuden Aurora -malliston pitsisen Charlottan. Sopii kuin hansikas! Katin tunnelmia tapahtumasta ja enemmän kuvia löytyy täältä.

Kaikki tämän tekstin kuvat ovat Hans Lehtisen ottamia. Mallien hiukset olivat Hiusstudio Dsignin käsialaa. Taideteemaa nostettiin vielä mallien hiuksiin pujotettavilla Netta Tiitisen öljyvärisiveltimillä. Komppasin tätä ratkaisua, koska itse kuljen usein joko kynä, sukkapuikko tai juurikin sivellin hiuksista törröttäen. Mikä olisikaan  tuonut paremmin Aurora -malliston Auroraa esiin.

Sädehtivä Kati Kokkonen Charlotta -puvussaan
Anni Rautio ja Petra Valkonen catwalkilla

Tällä kertaa suurin painoarvo Revelationsin puolelta oli luonnollisesti uusi valmispukumallisto, joka saikin suureksi ilokseni paljon spontaaneja aplodeja ja mallit kertoivat innostuneina siitä, miten yleisö oli reagoinnut, kommentoinutkin pukuja kiinnostuneena ääneen. Sykähdytti kuulla myös mallien fiilistelyä siitä, miten hyvältä puvut tuntuivat päällä; kevyiltä, mukavilta ja helpoilta liikkua. Pieni(?) suunnittelija hykersi itsekseen mielihyvästä.  Olen tämän aiemminkin todennut, mutta aina kun tekee jotain, sitä tekee yksin oman päänsä kanssa, omien neljän seinänsä sisällä ja nyt kun todella sai aivan välitöntä palautetta, se sai sydämen läpättämään onnesta.


Saara Ahlberg Camille-puvussa

Heidi Kuivajärvi säteili Carla-puvussa


Yacine Samb kantaa Celina -puvun ihanasti hymyillen

 Näytökseen oli valittu mallistosta osin hääpukuja, osin juhlapuvuiksi soveltuvia malleja jo värien perusteella. Miltä näyttävät Charlotta ja  Camelia väreissä? Malliston pukujen lisäksi mukana oli myös Revelations Couturen uniikkipukuja.

Petralla fuchsianvärinen Camelia


Anne Nurminen säväytti sinisessä Charlottassa


Heidi sai ihastusta osakseen mustassa Cocossa

Tämän vuoden missikisoista tuttu Laura Nurminen oli täydellisen sopiva Coralie-puvun fiilikseen



Palatina -puku


Suloinen Kelly Kalonji Aleta -puvussa
Anni Rautio kantoi Eva-puvun kepein askelin

Puuterinen Inara -puku Saara Ahlbergin yllä


Kävin näytösten välissä seuraamassa Mafka & Alakosken studiolla lasinpuhallusta ja jos et ole sellaista kokenut, käy ihmeessä katsomassa. Sulan lasin muovautuminen esineeksi on suorastaan maagista seurattavaa. Olisin voinut nauliintua tähän pitkäksi aikaa ellei lasiuunien kuumuus ja seuraavan näytöksen alkaminen olisi pakottanut jalkoja liikkeelle.

Kaiken kaikkiaan, ihana päivä, oli mahtavaa nähdä kaikkia malleja pitkästä aikaa ja vielä hienompaa päästä näkemään Aurora-malliston pukuja ensimmäistä kertaa mallien päällä ja catwalkilla. 

Kari Alakoski keskittyneenä lasinpuhallukseen