Revelations

Revelations

tiistai 25. elokuuta 2015

Hääpuku netistä - totta ja tarua

Vaikka itse vierastan viimeiseen asti ajatusta siitä, että tilaisi vaatteen netin kautta - vielä hääpuvun, jonka pitäisi olla yksiä tärkeimmistä vaatteista, tiedän, että monet niin kuitenkin tekevät. Ajattelin kirjoittaa sanasen aiheesta, ja sitten huomasin, että juttua tulee sen verran, että on pakko jakaa se useampaan postaukseen. Ensin siis pohdintaa, väitteitä ja vastaväitteitä siitä, miksi netistä tilataan pukuja. En kuitenkaan tahdo lähteä suoranaisesti tuomitsemaan kenenkään valintoja, ja sen takia mietin, että toiseen osaan pukkaan muistilistaa siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon, jos meinaa netistä tilata ja saada oikeasti juhlakelpoisen koltun ylleen.

Väite 1 - budjetti ei anna myöten kivijalkaliikkeiden hinnoille


Itse alalla vuosikaudet työskennelleenä tämä saa aina minut huokaamaan. Aika monessa keskusteluryhmässä otetaan kohtuu sotaisasti tämä kanta ja heti perään ilmoitetaan, ettei haluta käyttää tonnia yhden päivän vaatteeseen. Jep, ymmärrän tämän oikein hyvin, mutta tulee olo, ettei ole lähtökohtaisesti edes käyty ovella kurkkaamassa, vaan oletetaan kaikkien merkkipukujen hipovan nelinumeroisia summia.

No niin, voin sanoa, että asia ei nyt ole aivan näin. Toki monesta puvusta saa pulittaa sen tontun, mutta valtaosa ihan uutukaisista merkkipuvuista on keskihinnoiltaan 500-800 euroa. Vähän liikkeestä riippuen, uutta mekkoa voi hyvinkin onnistua saamaan liikkeestä jopa 300 euron panostuksella. Mikäli tuuri käy ja on oikeaan aikaan liikkeellä, rekistä voi saada sovituspuvun hyvinkin puoleen hintaan.

Entäpä sitten käytetty puku? Helsingissä on mm. Lovebirds ja messukauden aikaan messujen yhteyksissä pidetään usein Jotain Käytettyä - pop up, joissa voi käydä sovittelemassa useita pukuja, varmistua istuvuudesta ja laadusta ennen ostopäätöstä. Toki facebookin ja hääsivujen kirppiksiltä voi myös löytää juuri oikean puvun hyvin edulliseen hintaan. Käytetty puku on ollut kuitenkin vain kerran - ehkä kahdesti päällä, joten se ei juuri ole kulunut tai nuhjuuntunut. Hinnat lähtevät satasesta ylöspäin, joten vaihtoehtoja on!

Merkkipuku pitää myös hyvin arvonsa, ja aika moni morsiamista myykin aarteensa häiden jälkeen. Harvemman komerot kestävät ison puvun säilytystä pidemmän aikaa, joten kierrätys eteenpäin alkaa kutkuttamaan ennemmin tai myöhemmin. Hyvästä puvusta saa helposti lähes puolet alkuperäisestä arvostaan myydessä takaisin. Nettipuku taas voi olla vaikea jälleenmyydä.


Väite 2 - Liikkeessä ja nettikaupassa on ihan samat puvut


Noup. Ei ole. Asia saattaa näyttää siltä, mutta moni kakku päältä kaunis. Merkkipukujen takana on tiukat säännöt, ja tärkein niistä on se, ettei niitä saa koskaan myydä netin kautta - omille sivuille voi laittaa puvun kuvaa ja hintaa, mutta jos hinta tipahtaa alle annettujen normien, raippaa tulee. Jos sen teet, menetät edustusoikeudet välittömästi. Se on fakta, jota yksikään hääpukuliike ei tohdi lähteä rikkomaan.

Miksi sitten samoja kuvia näkyy kivijalkaliikkeiden ja nettiputiikkien sivuilla? Se on ihan yksinkertainen juttu nimeltä kuvavarkaus. Valtaosa verkkokaupoista ihan tyynesti käy pöllimässä merkkien pukukuvia, länttää ne sitten sivuilleen ja ihan pokkana myy kolttua omanaan. Kuluttaja ei välttämättä osaa kyseenalaistaa tilannetta, ei tiedä, että tilatessaan kuvan puvun netistä, jota sovitti juuri liikkeessä, postiin putkahtaakin jotain ihan muuta. Lähes 98% netin puvuista on kopioita.

Parhaimmillaan, kun itsellä oli kivijalkaputiikki, saatoin viikon aikana ottaa viidesti yhteyttä jonkin merkin agenttiin ja huomauttaa, kun taas löytyi (kotimainenkin) verkkokauppa, jossa oli oman edustusmerkin kuvia. Ei muuten ole kovin kovin kiva tilanne. Yhdessä tällaisessa tilanteessa kävi surku uuden nettikaupan aloittanutta yrittäjää kohtaan. Aloitusviikolla useamman merkin edustajat huomauttivat laittomista kuvista, ja verkkokauppias joutui poistamaan ne valikoimastaan - jäljelle jäi vain kolme pukua. Hän ei ollut tiennyt myyvänsä kopioita, koska tehdas Kiinassa ei ollut sitä kertonut.

Toisekseen, kopiopukujen istuvuus on vähän toista luokkaa, kun alkuperäisten. Mittasuhteet voivat olla jotain hyvin mielenkiintoista ja niistä on jätetty tukirakenteita rankalla kädellä pois. Myöskään materiaalit eivät ole vertailukelpoisia alkuperäisen kanssa. Parhaimmin tämä näkyy erityisesti satiinien, pitsien ja organtzapukujen kanssa. Nettipuvuissa nämä ovat usein hurjan liruja, ryhdittömiä ja muovisen kiiltäviä. Pitsit taas tuppaavat olla kovia tai raapivia.

Väite 3 - Tilataanhan ne merkkipuvutkin Kiinasta!


Totta ja tarua samalla kertaa. Kiina on yksi maailman suurimmista hääpukujen tuottajamaista, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Sen sijaan väite siitä, että kaikki olisi samaa laatua, on silkkaa puppua. Kankaiden laadut, työn jälki ja työn eettisyys vaihtelevat todella rankasti tehtaalta toiselle. Tiesitkö muuten, että Kiinassa on pari isoa paikkakuntaa, joita kutsutaan hääpukukaupungeiksi? Samaan paikkaan on ahtautunut satoja, ellei tuhansia hääpukutehtaita, joissa todellakin valmistetaan valtaosa maailman hääpuvuista. Mukaan mahtuu niin laadukkaita merkkipukuja, kuin naapurin hikipajalla tehtyjä kolttuja.

Merkkipukujen edustajat valvovat, että työolosuhteet pysyvät Kiinan tehtailla inhimillisinä, materiaalit eivät muutu yhdessä yöksi laadukkaasta satiinista liruun kiiltosatiiniin ja kirjonnat, blingit ja pitsit ovat sovitusti samaa laatua, ommellaan tietyn kuvion mukaan ennaltamäärätyillä tekniikoilla. Yleensäkin tukirakenteet, leikkaukset ja laatu pidetään tiukasti valvonnassa, eikä sekundaa juuri synny. Hikipajoilla sen sijaan saatetaan tuottaa alkupäivästä jotain muuta ja iltavuoro puolestaan voi lennossa napata eri kankaat jos pakat sattuvat loppumaan sopivasti. Pitsi saatetaan liimata paikalleen, helmistä ja blingeistä puhumattakaan. Sinnepäin on usein päivän sana, sillä nopeus on valttia. Kun aika on näin kovasti rahaa, oikomisilta ei voi välttyä.

Väite 4 - Mittatilauspuku säästää rahaa, kun sille ei tarvitse tehdä mitään


Nyt olen tylsä ilonpilaaja vielä noiden entistenkin väitteiden päälle. Netin "mittatilaus" tarkoittaa sitä, että otat itsestäsi perusmitat: rinnan, vyötärön ja lantion ympäryksen ja pari pituusmittaa siihen päälle. Näillä saadaan vasta summittainen koko selville, mutta en todellakaan lähtisi puhumaan mittatilauksesta tällä pohjalla. Käytännössä tämä konsepti tarkoittaa sitä, että nettikauppa ottaa lähimmän standardikoon oman mitoituksensa pohjalta verrattuna mittoihisi. Kaavoitusta ei lähdetä näissä muokkaamaan sen kummemmin.

Surullinen juttu on se, että lähes aina nämä puvut päätyvät ompelijan käsiin, jossa niitä pitää vielä muokata. Toki poikkeuksiakin on, mutta aika usein ne kymmenet puvut, joita olen käsitellyt, ovat vaatineet hurjan suuria muutoksia, jolloin näennäisesti halpa puku nouseekin hinnaltaan hyvin korkeaksi. Samalla summalla olisi saanut kerralla laadukkaan puvun, joka olisi vaatinut vain pieniä muutoksia.

Väite 5 - Aion tilata netistä, mutta käyn silti liikkeessä sovittamassa. Ei se ole pois keneltäkään


Tässä mennään metsään ja rankasti. Kuule, kyllä se on pois ja isolla kädellä. Ensinnäkin puvut kärsivät sovituksista. Moni tuntuu kuvittelevan, ettei sovittaminen tee vaatteelle mitään, mutta kyllä nekin kuluvat ja likaantuvat. Suosittu sovituspuku kaipaa kunnon pesulakäsittelyn, ennen kuin se kannattaa laittaa hääpäiväksi päälle - saati viedä ompelijan käsiin. Pitsit, blingit ja paljetit ottavat herkästi itseensä monista sovituksista ja niitä saa varmistusommella, että ne varmasti kestävät hääpäivän tohinat.

Myös "hupisovitukset" ovat pahinta, mitä voit kotimaiselle kivijalkaliikkeelle tehdä. Se on käytännössä toisten työn aliarvostamista, ja suoranainen loukkaus alan yrittäjää kohtaan. Myyjä on varattu asiakkaalle, jolla ei ole aikomustakaan ostaa, eikä oikeasti pukua liikkeestä haluavaa asiakasta voi ottaa samaan aikaan sovitukseen. Tämän takia monessa liikkeessä ei myöskään saa kuvata pukuja. Moni vertaa niitä sitten netin valikoimaan tilausmielessä tai jopa kopioi puvun.

Tietenkin saa käydä sovittanassa, vaikka ei vielä tietäisi löytyykö se oikea puku juuri kyseisestä liikkeestä. Ei sikaakaan säkissä osteta, mutta jos tiedät jo etukäteen aikovasi tilata nettikaupasta, ole kiltti, älä mene tällöin liikkeeseen.Tällä hetkellä moni kivijalkaliike on ongelmissa jatkuvasti kasvavan nettitilailun vuoksi, ja pahoin pelkään, se tarkoittaa tulevaisuudessa sitä, että liikkeiden määrä ja sitä kautta valikoiman laajuus tulee supistumaan. Ethän kuormita tilannetta lisää.

Millaiseen pukuun sitten päädytkin; nettipukuun, kivijalkaliikkeestä hankittuun merkkipukuun tai aidosti vartalollesi suunniteltuun mittatilauspukuun, varmistu siitä, että morsiuspuku tuntuu omalta. Sinä et saa olla henkari, vaan vaatteen tulisi tukea, korostaa persoonaasi. Oma suositukseni on silti se, että parhaan puvun saat, kun pääset itse tunnustelemaan kankaita, kokeilemaan pukua etukäteen päällesi, näkemään sen mittasuhteet ja tuntemaan sen tukevuuden päälläsi.

Pallo on sinulla.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kurkistuksia pitkähihaiseen pitsipukuun

Muistatko, kun kirjoitin sisaruksista, joille kummallekin olen saanut valmistaa hääpuvun? Silloin taisin heittää ilmoille kiusottelevan ajatuksen siitä, että saa nähdä, saadaanko koko sisarussarja täyteen, kun nuorin heistä oli vielä naimakauppoja vailla. Vähänpä osasin aavistaa, että oli vain kuukausien kysymys, koska Camillalle tuli hääpuku ajankohtaiseksi. Niinpä sain määräämättömän suuren ilon suunnitella hänellekin oman unelmien puvun!

Kuten aiemmin, vanhempien sisarusten kohdalla, jotain vanhaa tuli saada aiemmin avioon astuneen puvusta. Keskimmäisen sisaren kohdalla isosiskon korsetti puettiin pitsipaidan alle, nyt Camillan puku perustui vuorostaan Caritan kaksiosaisen hääpuvun pehmeästi laskeutuvaan laahushameeseen. Toiveissa oli sen lisäksi pitsiä, pitkälle avoin selkä ja aivan ehdottomasti hihat.


Luonnoksista kankaisiin


Pitsin valinta osoittautui hurjan haastavaksi. Ensin selasimme pitkään ja hartaasti lukuisia pitsikansioita. Sitten valittiin mieluisia, vertailtiin hinta-laatusuhteita, pähkäiltiin ja pähkäiltiin vähän lisää. Sovituksiin mennessä Camilla oli hankkinut mielestään sopivan pitsin, mutta epäilykset nousivat pintaan siinä kohtaa, kun näytin löytämiäni pitsireunuksia. Puhelin soikin jo ensimmäistä sovitusta seuraavana päivänä, ja Camilla vuodatti murheensa. Ostettu pitsi oli näyttänyt esittelemieni pitsien kanssa aivan väärältä, valjulta ja halvalta.

Ensifiilikset sovitteen kanssa.
 Sovimme, että vaihdetaan häiritsevä pitsi toiseen, puhtaanvalkoiseen, kukkakuvioiltaan herkempään. Soittoa kangasagentille ja pitsi tilaukseen. Sitten iskee säikähdys, kun saan viestiä takaisin, ettei kyseistä pitsiä saakaan moneen kuukauteen puhtaanvalkoisena. Aijai, liian pitkäksi menisi. Sen jälkeen alkoi armoton soittelu muihin ompelimoihin, joilla on ainakin yksi sama kangastoimittaja. Onneksi tällä kertaa tärppäsi, oikeaa sävyä löytyi sittenkin!


Ainoa miinus oli siinä, että kangas oli armottoman voimakkaasti helmikirjottua. No, hätä ei lue lakia, joten vietin useamman illan pikkiriikkisten saksien kanssa, ja epätoivotut paljetit ja helmet saivat lähteä. Sitten päästiin takaisin itse asiaan. Pitsitunika alkoi saada muotoa ja päästiin sovittamaan ensi kertaa oikeiden kankaiden kanssa. Camilla totesi, että vaikka puku on aivan vaiheessa, hihatkin puuttuivat, se tuntui ja näytti jo nyt niin täydelliseltä, että sen kanssa voisi mennä ihan näinkin jo vihille.

Oma silmä vaati aika paljon enemmän, jotta se sai täydellisemmän säväyksen, mutta tässä kohtaa vilautan vielä pari kurkistuskuvaa puvun valmistumiseen.

Tunika alkaa saada pitsiä reunoilleen

Pääntien pitsireunuksen mallailua

maanantai 10. elokuuta 2015

Vintagevakooja Riikassa

Blogitaukoa on taas ehtinyt kertyä jokunen viikko. Voisi ehkä jo suosiolla oppia ilmoittamaan jo hyvissä ajoin ennen pahimpien työkiireiden alkamista, että nyt vietellään blogilomaa. No, onneksi ei tähän kukaan kuole, mitä vain satunnainen huono omatunnon pisto on vaivaillut. Töissä on vedetty käytännössä lähes kellon ympäri ja vielä pitäisi joitain viikkoja jaksaa, niin saadaan viimeisetkin kiireen täyteiset hääpäivät ohi.


Otin hieman aikalisää, kävin muutama viikko sitten pitämässä parin päivän kevyen hengähdystauon kesän kiireistä ja koska kotona tulisi kuitenkin tehtyä töitä, karkasin Riikaan. Art Noveau -tyylin pienenä mekkana tunnettu kaupunki tuntuu olevan ainakin oman tuttavapiirini matkakohteista suurta suosiota nauttiva. Luulen, että niskani uhkaisi taittua pysyvästi yläkenoon, mikäli kaupungissa pitäisi viettää pidempiä aikoja. Sen verran tyylisuunnan rakastajaa minussa on, että kaikkialla riittää silmänruokaa.


Dramaattista meininkiä


Art Noveau -tyylin museo


Yleensä varaudun reissuihin paremmin ottamalla selvää, mitä kaikkea kivaa kohteessa voisi tehdä ja kokea. Tällä kertaa sinkouduin paikasta toiseen ex tempore -menolla ja ratikoiden kuljettamana. Riikan matkaajille ja jugend-tyylin ystäville voisin suositella erityisen lämpimästi aivan upeaa Art Noveau -tyylin museota. Kotimuseomainen tila näytti pyörryttävän ihanasti toinen toistaan hienompia huoneita, tekstiilejä, huonekaluja ja kattomaalauksia.

Art Noveau-museo. Itse talokin on kuin koru


...puhumattakaan huikeasta portaikosta!


Vintagepukujen näyttelyloistoa


Koska pukusuunnittelijan blogi ei olisi mitään ilman pukuja, täältä pesee! (härifrån tvättas!) Riikan Design- ja käsityömuseossa odotti aarre, jota en osannut odottaa näin laajamittaisena. Paikalla oli nimittäin vintagejuhlapukujen näyttely vuosilta 1915-1980. Puvut oli vielä sijoitettu väljästi, niitä pääsi kiertämään jokapuolelta ympäri ja työntämään nenänsä melkein kiinni hennosti parfymoitujen kankaiden pintaan.

Voitko kuvitella, vaalea tyllipuku on 30-luvulta?
Uskomatonta, puvut olivat vain hiuskarvan päässä ja kaiken huipuksi niitä sai vielä kuvata. En tarvinnut juuri toista kehoitusta, kun kamera oli jo kaivettu ylös ja kuvalaatikko päästi seuraavan tunnin lähes taukoamatta raksutusta liipasinsormeni alla. Karvaisempi seuralaiseni totesi myöhemmin, että kuvasivathan siellä muutkin, mutta eivät saumarakenteita ja leikkauksia. Harvoin pääsee sellaista historiallista taitoa ja silmää lähelle. Moni 30- ja 40-luvun puku tuntui taas äärimmäisen ajankohtaiselta, melkein vaikea uskoa niiden olevan kymmeniä vuosia vanhoja.

Inspiroiduin näistä aivan tavattomasti, ja oli hurjan kiehtovaa päästä nuuskimaan aiempien vuosien suuruuksien kädenjälkeä, pukujen leikkauksia, herkkiä kirjontoja ja työtapoja. Toivottavasti saat myös tästä pukuloistosta yhtä paljon irti!