Kurkistuksia pitkähihaiseen pitsipukuun

Muistatko, kun kirjoitin sisaruksista, joille kummallekin olen saanut valmistaa hääpuvun? Silloin taisin heittää ilmoille kiusottelevan ajatuksen siitä, että saa nähdä, saadaanko koko sisarussarja täyteen, kun nuorin heistä oli vielä naimakauppoja vailla. Vähänpä osasin aavistaa, että oli vain kuukausien kysymys, koska Camillalle tuli hääpuku ajankohtaiseksi. Niinpä sain määräämättömän suuren ilon suunnitella hänellekin oman unelmien puvun!

Kuten aiemmin, vanhempien sisarusten kohdalla, jotain vanhaa tuli saada aiemmin avioon astuneen puvusta. Keskimmäisen sisaren kohdalla isosiskon korsetti puettiin pitsipaidan alle, nyt Camillan puku perustui vuorostaan Caritan kaksiosaisen hääpuvun pehmeästi laskeutuvaan laahushameeseen. Toiveissa oli sen lisäksi pitsiä, pitkälle avoin selkä ja aivan ehdottomasti hihat.

Luonnoksista kankaisiin

Pitsin valinta osoittautui hurjan haastavaksi. Ensin selasimme pitkään ja hartaasti lukuisia pitsikansioita. Sitten valittiin mieluisia, vertailtiin hinta-laatusuhteita, pähkäiltiin ja pähkäiltiin vähän lisää. Sovituksiin mennessä Camilla oli hankkinut mielestään sopivan pitsin, mutta epäilykset nousivat pintaan siinä kohtaa, kun näytin löytämiäni pitsireunuksia. Puhelin soikin jo ensimmäistä sovitusta seuraavana päivänä, ja Camilla vuodatti murheensa. Ostettu pitsi oli näyttänyt esittelemieni pitsien kanssa aivan väärältä, valjulta ja halvalta.

Ensifiilikset sovitteen kanssa.

 Sovimme, että vaihdetaan häiritsevä pitsi toiseen, puhtaanvalkoiseen, kukkakuvioiltaan herkempään. Soittoa kangasagentille ja pitsi tilaukseen. Sitten iskee säikähdys, kun saan viestiä takaisin, ettei kyseistä pitsiä saakaan moneen kuukauteen puhtaanvalkoisena. Aijai, liian pitkäksi menisi. Sen jälkeen alkoi armoton soittelu muihin ompelimoihin, joilla on ainakin yksi sama kangastoimittaja. Onneksi tällä kertaa tärppäsi, oikeaa sävyä löytyi sittenkin!

Ainoa miinus oli siinä, että kangas oli armottoman voimakkaasti helmikirjottua. No, hätä ei lue lakia, joten vietin useamman illan pikkiriikkisten saksien kanssa, ja epätoivotut paljetit ja helmet saivat lähteä. Sitten päästiin takaisin itse asiaan. Pitsitunika alkoi saada muotoa ja päästiin sovittamaan ensi kertaa oikeiden kankaiden kanssa. Camilla totesi, että vaikka puku on aivan vaiheessa, hihatkin puuttuivat, se tuntui ja näytti jo nyt niin täydelliseltä, että sen kanssa voisi mennä ihan näinkin jo vihille.

Oma silmä vaati aika paljon enemmän, jotta se sai täydellisemmän säväyksen, mutta tässä kohtaa vilautan vielä pari kurkistuskuvaa puvun valmistumiseen.

Tunika alkaa saada pitsiä reunoilleen

Pääntien pitsireunuksen mallailua