Kiitos suomalaisen työn tukemisesta! Kurkistuksia linnanjuhlien pukujen taakse

Toistan vielä tuon otsikon lauseen. Kiitos, kun tuette kotimaista käsityötä ja valitsette pukunne Suomesta sen sijaan, että tilaisi netistä tai kävisi vaikkapa Pariisissa shoppailemassa. Joka paikassa toitotetaan, että olisi hyvä ostaa kotimaista, tukea yrittäjyyttä, ja linnanjuhlien pukuun satsaaminen on juuri sitä. Vaikka yleisönosastojen palstat riipivät sitä, miten älytöntä törsäystä juhlat ovat, olen toista mieltä. Linnan juhlat ovat yksi tärkeimpiä osia kotimaisen muodin, suunnittelun ja käsityöläisten näytön paikkoja. Kuinkahan suuri prosentti monen tekijät vuosituloista tämä juhla loppujen lopuksi on? Samoin voi ylpeänä todeta, miten hienoja osaajia meillä tässä maassa on, miten upeaa jälkeä täällä edelleen osataan tehdä.

Kulunut kuukausi on ollut erityisen rankka, mutta sitäkin palkitsevampi. Ateljeella on paiskittu kirjaimellisesti kellon ympäri hommia ja sen ansiosta tänään, presidentin itsenäisyyspäivän juhliin astelee kolme suunnittelemaani iltapukua, eilen Vanajanlinnan itsenäisyyspäiväjuhlissa yksi ihminen sai kohottaa maljoja upeassa uniikkikorsetissaan ja yli kaksikymmentä muuta linnanjuhlijaa sai avun helman- ja olkaintenlyhennysten ja kavennusten muodossa. Tiesitkö muuten, että etiketin mukaan esimerkiksi merkkihenkilöiden käädyt, kunniamerkit tai lippunauhat eivät saa koskettaa ihoa? Tässä oli pala purtavana, ja niinpä aika moneen puvuun taiottiin olkaimet, hihat tai koko yläosa ratkaisemaan tämä ongelma.

Yksityiskohta korsetin sivusta

Keitä kannattaa bongailla linnasta?

Aion kertoa tarkemmin jokaisen puvun suunnittelusta ja valmistuksesta myöhemmissä teksteissä, vielä univelka painaa sen verran kovasti, että kirjoitan keltaisen lehdistön tyyppiin nyt lähinnä paljastusblogauksen niille, jotka haluavat bongata tiettyjä pukuja linnan punaiselta matolta. Tänä vuonna erityisesti yhteen pukuun liittyy niin hurjan paljon taustaa, tunteita, historian havinaa ja hyvää karmaa, että se todellakin ansaitsee oman tilansa.

Aloitetaanpa siis. Ensimmäisenä vuorossa on ihana persoona, Koulukinon edustaja Outi Freese. Hänellä on tarkka, hyvin tunnistettava tyylinsä, jota hän halusi noudattaa myös iltapuvun suhteen. Ydinlause suunnitteluun oli Coco Chanel kohtaa Vuokko Nurmesniemen. Väripalettiin mahtui tasan musta, hyvin syvä musteensininen ja valkoinen. Sininen jäi kuvioista pois ja loppujen lopuksi päädyimme mallailemaan oikeaa pikimustan mattasävyä ja kankaan laskeutuvuutta Villisilkin loistavasta valikoimasta. Kamerani teki tässä kohtaa tenän. Mustan ja valkoisen voimakas kontrasti oli sille liikaa, ja näytöllä näkyy lähinnä suttua. Mutta bongaajille ohjenuoraksi; punaisella matolla astelee tyylikäs, laskeutuvaan villakreppiin verhoutunut nainen, jolla on helmenhohtoiset isot valkoiset kaulukset ja mansetit hihallisessa puvussaan.

Toinen tästä ovesta asteleva daami on Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakan puoliso Marianna, joka sai ylleen mustikansinistä dupion-silkkiä. Rock-henkeä ei ole unohdettu, se nostetaan avointa selkää pitkin valuvien metalliketjujen putousten muodossa esiin. Nopea tunnistaa sen kauniista merenneitolinjaisesta muodostaan. Erityisesti tästä puvusta haluan puhua myöhemmin lisää, sillä on valtavan suuri tarina takanaan, joka ei tekisi sille oikeutta muutamalle riville tiivistettynä.

Kolmatta pukua saa odottaa toisen kättelyn alkuun, sillä nyt hypätään hallituskelkkaan. Mielettömän iso kunnia! Puolustusminiteri Jussi Niinistön ihana puoliso, politiikan toimittaja Leena Sharma pukeutuu kullan ja hunajan sävyissä ylelliseen satiiniin. Kapeassa puvussa leikkaukset ja muoto ovat kaiken ydin. Kullansävyjen vastapainoksi asukokonaisuuteen suunniteltiin kontrastiväriksi syvää tummanpunaista kenkien, huulipunan ja laukun muodossa.

Lopuksi haluan kiittää vielä ompelimon supertiimiäni. Suurkiitokset Hannalle, Akille, Oilille ja Miralle, joita ilman tätä urakkaa ei olisi ollut mahdollista tehdä! Laadunvalvontakoira Lili teki myös valtavan työn  yrittäen ihan tosissaan lievittää ihmisten (erityisesti allekirjoittaneen) stressiä. Haluan myös kiittää facebookin seuraajia, jotka jakoivat auliisti loppumetrien kiriapua tsemppimusiikkien avulla - teistä oli todella paljon hyötyä ja jeesiä! Kuten eräs tuttavani kommentoi, miten on ollut huimaa seurata tätä linnanjuhlien puristusta sivusta. "Lupaat ihan liikoja, ja sitten vielä pidät ne lupauksesi!"  Menee tosiaan melkein Oscar-puheen kaltaiseksi fiilistelyksi, mutta nyt on onnellinen ja iloinen siitä, että on saanut olla osana Suomen yhdeksänkymmenenkahdeksan vuoden itsenäisyysjuhlaa. Illemmalla shamppanjapullo poksahtaa aivan taatusti auki ja nostetaan malja. Ihana nähdä nämä hienot naiset juhlalookeissaan!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tamperetalosta takaisin presindentinlinnaan - fiilistelyä linnanjuhlista

Presidentin itsenäisyypäiväjuhlien siivillä jatketaan. Koska aika otti ja katosi, ja vielä perjantaina ompelin mielipuolista vauhtia pistoja Sofi Oksasen linnanjuhlien pukuun, teaseriksi aikomani kirjoitus jäi virtuaaliseen pöytälaatikkoon. Historia toisti itseään, sillä aivan vastaava tiimalasista valuvan hiekan kirous oli läsnä edellisen vuoden itsenäisyyspäiväjuhlissa ja olin kertakaikkisen kuollut kirjoittamaan blogiin sanaakaan. Myöhemmin tuntui jo siltä, että aika kiiruhti juoksuun, ja linnanjuhlista kirjoittaminen lässähtäneeltä.

No nyt kyllä skarppaan! Aloitetaan siis viime vuoden juhlistuksella Tamperetalossa. Minusta oli mahtavaa, että perinteistä kuviota ravisteltiin oikein huolella, vaikka muuttunut etiketti aiheutti monille päänvaivaa. Ihanan virkistävää, ja tietyssä määrin vapauttavaa - myös pitkän linjan kävijöille, kuten olen saanut kuulla.

Kuva Tamperetalo

Jatkokäyttö mielessä

Kumpikin itsenäisyyspäivän juhlien asiakkaistani toivoi aivan alkuasetelmista, että saisi vaatteen, jota voisi käyttää myöhemminkin toisissa juhlissa, eikä se olisi välittömästi leimaantunut linnanjuhlien puvuksi. Ihanan, rakkaan pukineen, jossa voisi useamminkin tuntea olonsa mukavaksi ja olla tyytyväinen peilikuvaan. Hieman arkisempaa luksusta siis. Toinen asiakkaistani vielä erikseen painotti, ettei hän ole, eikä halua olla missään linnan juhlien kuningatar- listoilla, eikä tahdo nousta sinne. Nämä näkökulmat rajasivat heti pukujen suunnittelun tiettyyn suuntaan.

Grafiitinharmaa eleganssi

Liisan kanssa lähdettiin siitä, että puvun kanssa on voitava pukea kunnolliset liivit ylle. Monena vuonna hän on pitkän linjan poliitikon, kansanedustajan puolisona, edustanut linnanjuhlissa hyvin monenlaisissa puvuissa, ja tämä vuosi otettiin etikettinsä osalta ihanan helpotuksena ja rentoutuksena vastaan. Koska kaikenlaista tyyliä, väriä ja materiaalia oli nähty, päädyimme aina yhtä eleganttiin grafiitinharmaaseen. Kiiltoa ei siihen haluttu, vaan ajatus oli alunperin hieman kreppimäisessä pinnassa.

Kuten tapanani on, ideoin ensin keskustelumme pohjalta yleistä linjaa ja sen jälkeen lähdin piirtämään useampaa versiota, jota Liisalle tarjosin. Varsinainen puku löytyi heti ja empimättä, ja juhlijamme koki sen heti olevan täysin omantyylisensä. Sanomattakin selvää, että näin selvä napakymppipuku lämmittä kovasti suunnittelijankin mieltä - ja saa hetkeksi paukuttelemaan henkisiä henkseleitään tyytyväisenä. Harmi vain, olen onnistunut pistämään luonnoksen niin varmaan paikkaan, että nyt joudut käyttämään hieman mielikuvitusta asian suhteen, ja koska lähinnä julkimoita kuvataan, kuvaa sai ylipäänsä etsiä suurennuslasin kanssa.

Liisa Koskinen tulossa kättelyvuoroon. Mutta voi tylsä TV-kamera, miksi lätistät näin pahasti?

Aina ajatus ei kuitenkaan johda tuloksiin. Tällä kertaa kreppiä ei tahtonut löytyä sitten millään, eikä juuri mitään muutakaan harmaata sävyä. Päädyin siis kompromissiratkaisuun ja tarjosin vaihtoehdoksi himmeästi hohtavaa sifonkia, josta löytyi aivan loistava sävy. Liisa piti siitä kovasti, ja lähdimme sen kanssa liikenteeseen. Jotta harmaasta saatiin kaikki irti, nostettua kaunista hohtoa esiin, suunnittelin mukaan helmikirjottua pitsiä.  Tässä kohtaa tein virheliikkeen aikataulun kanssa.

Aiemmin vastaavan pitsin kanssa työskennellessäni eteneminen on ollut varsin joutuisaa, mutta kun sitä kiinnittää sifonkiin, on tehtävä milli kertaa milli pistoja tai muuten kangas vetää ikävästi. Kyllä, koko homma on tehtävä käsin, eikä konetta auta ottaa tähän lähellekään. Ainakaan vastaava ei pääse omasta seulastani läpi. Siinä sitten menikin useampi yö pistellessä neulaa kankaaseen. (Sain katsottua Farscapen kolme tuotantokautta siinä samalla ja kuunneltua siinä sivussa pari äänikirjaakin. Kummasti muuten kertovan ihmisäänen kuuleminen pitää mielen paremmin hereillä ja virkeänä kuin musiikki. Tätä täytyy selvästi hyödyntää myöhemminkin!)

Vedostettua silkkiä ja helmiä

Toinen juhlijani taas oli Hämeen maakuntajohtajan Riikka -puoliso, joka kävi jo kesän korvilla piipahtamassa putiikissa ja kyselemässä missä vaiheessa viimeistään kannattaisi varata aika puvun tekemiseen linnan juhlia varten. Riikalla on hyvä nenä, se täytyy sanoa. Kun julkistettiin, että tämän vuoden teema kiertyy maakuntien ympärille, hän alkoi jo epäillä tulevaa kutsua. Alunperin tämän vaiston varassa lähdimmekin liikkeelle, ennen kuin varsinainen kutsu oli edes kolahtanut luukusta. Varmasti kummatkin olimme helpottuneita ja iloisia, kun Riikka soitti saaneensa postia presidentin kansliasta.

Syvää violettia ja poltettua oranssi Dupion-silkin muodossa

Hämeen Sanomat teki juttua puvusta Riikan tullessa noutamaan pukuaan. En voinut olla kätkemättä virnistystäni, kun Riikka naurahti, ettei ollut koskaan ajatellut, että puvun suunnittelemisessa käydään niin laaja syväluotaus ja taustakeskustelu. Mehän puhuimme varmaankin tunnin huonekalu- ja sisustustyyleistä ensitreffeillä, mutta sitä kautta päästiinkin juuri idean ytimeen, saatiin värimaailma, linjat ja ideat selviksi - ensin minulle ja paria viikkoa myöhemmin kutsutulle itselleen.

Olimme puhuneet muun muassa Nanny Stillin suunnittelemasta Grapponia -astiasarjasta, ja miten mielenkiintoiset muodot ja värit niissä on. Grapponiasta sitten lähtikin ajatus poksuttamaan eteenpäin. Riikalla oli ollut päätarkoitus maakuntajohtajan puolisona saada pukunsa nimenomaan hämäläiseltä tekijältä, ja jossa olisi jotain perinteistä tuotuna modernilla tapaa esille. Hän oli etsinyt minut käsiinsä, ja samalla tuotiin mukaan vielä ylpeydellä kantamaani Wanhan Wetterhoffin maailmaa.

Valmiiksi hiottu timantti - lopullinen luonnos puvusta

 Mihin ajatus sitten kulkikaan lasisista helmikehistä, perinteistä ja käsityön maailmasta? Pukuluonnoksia kävimme kriittisesti läpi ja oikea vaihtoehto löytyi sitten kahden puvun tiimoilta, jotka yhdistin yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Retroisuutta, Nanny Still ja käsityömaailma yhdistettynä samaan pakettiin. Kaikki varmaan muistavat vanhat, mummoisat pitsiliinat hienojen kahvikuppien alla? Riikka innostui niistä kovasti, ja värjäsin yhden, sopivan mallisen, hieman lumikidemäisen pikkuliinan lähelle kuparisen silkin sävyä, ja kirjoin sen täyteen erikokoisia lasihelmiä - aivan kuten Grapponian pintakin on.

Onpa mahtava saada tämäkin teksti viimeinkin eetteriin. Vuoden se ehti odottaa, mutta ei uppouta unholaan. Seuraavaksi luvassa tämän vuoden linnanjuhlien eleganssia ja kurkistuksia kulisseihin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Vuoden kohokohta ainakin näin suunnittelijan ja käsityöläisen näkökulmasta on taas käsillä: Itsenäisyyspäivä. Erityisesti vielä presindentin linnan juhlat. Lähes joka vuosi sinne on aina jotain omien kätösten kautta mennyt, tai vastaavasti on voinut bongata tuttujen suunnittelijoiden tekemiä luomuksia.

Minulla on ollut vuosikausia perinne itsenäisyyspäivän suhteen, aluksi kotikotona ja myöhemmin sitten pesästä lennettyä omassa kodissa. Syödään hyvin, avataan viinipullo ja sitä tyytyväisesti maistellen on katsottu koko linnan juhlien taltiointi tuntien kättelyineen. Toki kotisohvan kriitiikkona olen ollut huomattavasti kärkkäämpi, kunnes sitten selvisi kutsujen saapuvan vajaata kuukautta, viimeisille jopa pari viikkoa ennen juhlaa. Voin kuvitella, millä hädällä sen jälkeen kutsun saanut yritää pitää punaisen langan käsissään ja löytää tilaisuuteen sopivan puvustuksen. Enkä ole ollut lainkaan niin kriittinen punaisella matolla liitävien helmojen suhteen. Kutsujen viimetinkaisuus on myös johtanut siihen, että yleensä aina buukkaan koko marraskuun tyhjäksi, enkä ota siihen tilauksia. Harvoin tämä on ollut turha varotoimenpide.

Tänä vuonna presidentin linnan remontin vuoksi juhlia ei järjestetään perinteisessä paikassaan, vaan Tamperetalolla Mansessa. Ajasta ikuisuuteen jatkunut perinnejuhla, jossa lähinnä musiikkivalinnat ja ruokalista ovat kokeneet muutoksia, saa väistyä. Toki perusasetelma pysyy ennallaan, mutta paikan muutoksen myötä uudistuksia kokee niin ohjelma kuin pukukoodikin. Monelle tämä on tuonut epävarmuutta ilmaan, mutta minä olen ollut innoissani. Jotain aivan uutta, jotain sellaista, mitä ei olla kertaakaan aiemmin nähty!

Revelationsilta Tamperetalossa nähdään kaksi pukua. Toinen on kansanedustaja Johannes Koskisen Liisa-vaimolla, jonka kanssa on aina yhtä ihanaa tehdä töitä. Hänellähän oli viime vuonna Mirjamin suunnittelema iltapuku. Liisan voi bongata hopeanharmaassa polvimittaisessa puvussa, jossa on pitkät hihat. Helmassa ja hihansuissa hehkuu upea helmikirjailtu pitsi. Selkeää, tyylikästä ja eleganttia.

Toinen puku puolestaan nähdään Hämeen maakuntajohtaja Timo Reinan puolisolla Riikalla. Tämä puku on munakoison ja kuparin sävyistä silkkiä, ja olen aivan varma, että se tulee näyttämään mustalta televisiokameroissa. Puvussa on epäsymmetrinen helma, ja alta pilkistää kuparinvärinen kapealinjainen alempi hameosa. Vyöllä taas keikkuu kuvassakin näkyvä helmikirjottu pitsikoriste. Reinat on kutsuttu myös virallisille jatkoille, joten tämän puvun todennäköisesti tulee bonganneeksi kättelynkin jälkeen.

Kerron ensi viikolla tarkemmin näiden suunnittelusta, joten toivottelen hyvää bongailua. Itse aion avata kuoharipullon, asettua töllön eteen ja silmä kovana kytätä tuttujen tekemiä pukuja. Luvassa on ainakin Pukunin Saaran, Twitzin Marikan ja Valkoisen kreivittären Johannan luomuksia. Hyvä me!

Tämänviikkoisena sokerina myös selvitän alla, mitä juhlien muuttunut etiketti oikein pitää sisällään. Tässä kotisohvien kriitikoille myös oiva apu. (Olisipa ollut enemmän aikaa, iski kauhea hinku tehdä itsenäisyyspäiväbingo juhlia seuraaville.)

Pukukoodina tumma puku

Etiketti ja pukukoodit on luotu tuomaan selvyyttä pukeutumisvalintoihin, eikä suinkaan hankaloittamaan niitä. Etikettipukeutuminen on samalla muiden, ja kutsujien toiveiden huomioimista ja itse juhlan kunnioittamista. Kuinka useasti sinulle on käynyt tilanne, jossa olet ollut epävarma siitä, mitä päälle kannattaisi laittaa, ja myöhemmin olo on joko ali- tai ylipukeutunut? Etiketti auttaa tässäkin.

Tumma  puku tarkoittaa sitä, että naisilla on runsaasti valintoja edessään. Kun ottaa vuodenajan, tilaisuuden juhlavuuden, sekä oman värimaailman huomioon, ei voi mennä pahasti metsään. Etikettipukeutuminen antaa meille kaikille mahdollisuuden pukeutua monimuotoisesti, omaa persoonaa esilletuoden ja käyttää sitä sanattomassa kommunikoinnissa itseilmaisun välineenä. Mikä olisi parempi oman itsen käyntikortti kuin pukeutua siten, että viesti on kaikille selvä: Tällainen ihminen minä olen!

Kutsun juhlaan saadessaan, moni haluaisi täysipitkän, mahdollisimman näyttävän ja runsaan prinsessamaisen unelman, vaikka kutsun pukukoodi olisi tummapuku. Iltapuvun ja juhlapuvun oleellinen ero on pituudessa sekä juhlavuudessa. Kun pukukoodi on tumma puku tai smokki, nainen pukeutuu iltapukuun, joka pituudeltaan maksimissaan on jalkapöydän päälle, nilkkamittainen tai pohjemittainen, ja on joko yksi- tai kaksiosainen.  Myös lyhyt puku käy muodin ja tilaisuuden luonteen niin salliessa. Tosin tässäkin pitää käyttää järkeä ja makua. Vesirajaa hipoja minihame ei ole hyvän maun mukaista, kun otetaan juhlan luonne huomioon. Valtakunnan ykkösjuhlassa olisi sovelias kunnioittaa itse juhlaa, presidenttiparia ja itsenäisyyspäivää, ja yli polven ulottuvat helmat olisi syytä jättää kotiin. Luulenpa, että Tampere-talossa nähdään nyt myös juhlavia housupukuja - hame kun ei ole kaikkien naisten ykkösvaihtoehto. Housupuvut ovat tosiaan aivan ok, kunhan materiaali on sopivan juhlavaa, eikä se arkinen tweedlook.

Kengät, korut ja päällysvaatteet

Kenkinä iltapuvun kanssa käytetään sirokorkoisia avokkaita tai sandaletteja. Kengät ja laukku tulee olla samansävyiset, mieluiten samasta materiaalista valmistetut. Iltalaukku on siro, kädessä kannettava pieni laukku joko nahkaa tai kangasta. Iltalaukussa ei koskaan saa olla pitkää olkahihnaa, vaan mahdollinen hihna on aivan lyhyt, ranteessa pidettävä.  Sukat ovat ohuet, asun väreihin sopivat, kuvioidut, metallivälkkeiset tai tummasävyiset, aina kuitenkin joko samanväriset tai vaaleammat kuin kengät.

Juhlapuvun kanssa ei saa käyttää perinteistä rannekelloa, mutta korukello on soveltuva. Korut ovat juhlapuvun kanssa arvokoruja, tai tyylikkäitä pukukoruja. Tiaran käyttö on mahdollista jos niin halutaan. Juhlapuvun kanssa voi käyttää kunniamerkkejä, jotka kiinnitetään rinnan vasemmalle puolelle vaakasuoraan. Kunniamerkkien kanssa tulee vain aina pitää huolta siitä, etteivät ne kosketa ihoa. Rintavien naisten kannattaa myös kiinnittää huomiota kunniamerkkien sijoitukseen, etteivät ne jäisi törröttämään rinnan korkeimmalta kohdalta. Samoin puvun tukevuus on tässä tärkeää. Jos puku roikahtaa kunniamerkkien painosta, on selvää, ettei se pue ketään.

Päällysvaatteita ei kannata myöskään unohtaa. Mikään ei pilaa juhlavaa vaikutelmaa niin hyvin kuin upean kokonaisuuden ylle on vedetty vaikkapa normaali, arkinen takki. En lähde tässä nyt maalailemaan kuvia ulkoiluvaatteista, mutta saanet pointin selväksi. Juhlapuvun kanssa käytetään pitkää takkia tai viittaa. Etiketin mukaan turkkikin on mahdollinen, mutta tämä aina oman eettisen kannan mukaan.

Miten tulkita koodia?

Etiketin mukaan pariskunnan tulee pukeutua samantasoisesti ja miehen pukeutuminen määrittää aina naisen asun. Verrattuna itsenäisyyspäiväjuhliin, jos kutsussa lukee tumma puku, frakki tai saketti, nainen voi katsoa sen mukaan, mitä päällensä laittaa. Kellonaika kertoo tilaisuuden luonteen, ja sen mukana pukeutumisen.

Vedenjakajana on klo 18.00 joka määrittelee onko tilaisuus ilta- vai päivätilaisuus. Päivätilaisuuksia, ennen klo 18.00 ovat viralliset vierailut, avajaiset, häät, perhejuhlat, onnittelukäynnit, laitosten vihkiäiset, cocktailtilaisuudet sekä akateemiset juhlat. Tuolloin kutsukortissa voi lukea arkipuku, tumma puku. Täyspitkä juhlapuku ei missään tapauksessa ole edellytys, vaan juhlavuus määrittää asun. Klo 18.00 jälkeen tilaisuuksia voivat olla esim. juhlatanssiaiset, suuret päivälliset, häät, juhlakonsertit, juhlanäytännöt ja Suomessa tasavallan presidentin itsenäisyyspäivä-vastaanotot. Kutsukortissa pukeutumiskoodina on tuolloin tumma puku, smokki tai frakki.

Kinkkisen tästä tekee se seikka, että itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsut on kellonajan mukaan porrastettu. Toisten kutsussa lukee klo 17.30, toisten klo 18.00. JA kun tuo maaginen kello kuusi on juurikin vedenjakaja, tämä on omiaan aiheuttamaan hämmennystä. Emmeköhän näe sekä pitkiä, että lyhyempiä helmoja, ja kummatkin ovat tällä kohtaa ok, kunhan polvet pysyvät piilossa!


Lisää tietoa etiketistä ja pukeutumisesta



 http://pukeutumisopas.wordpress.com/tilaisuuden-aika-ja-puku/

 http://pukeudu.fi/