Hyvää itsenäisyyspäivää!

Vuoden kohokohta ainakin näin suunnittelijan ja käsityöläisen näkökulmasta on taas käsillä: Itsenäisyyspäivä. Erityisesti vielä presindentin linnan juhlat. Lähes joka vuosi sinne on aina jotain omien kätösten kautta mennyt, tai vastaavasti on voinut bongata tuttujen suunnittelijoiden tekemiä luomuksia.

Minulla on ollut vuosikausia perinne itsenäisyyspäivän suhteen, aluksi kotikotona ja myöhemmin sitten pesästä lennettyä omassa kodissa. Syödään hyvin, avataan viinipullo ja sitä tyytyväisesti maistellen on katsottu koko linnan juhlien taltiointi tuntien kättelyineen. Toki kotisohvan kriitiikkona olen ollut huomattavasti kärkkäämpi, kunnes sitten selvisi kutsujen saapuvan vajaata kuukautta, viimeisille jopa pari viikkoa ennen juhlaa. Voin kuvitella, millä hädällä sen jälkeen kutsun saanut yritää pitää punaisen langan käsissään ja löytää tilaisuuteen sopivan puvustuksen. Enkä ole ollut lainkaan niin kriittinen punaisella matolla liitävien helmojen suhteen. Kutsujen viimetinkaisuus on myös johtanut siihen, että yleensä aina buukkaan koko marraskuun tyhjäksi, enkä ota siihen tilauksia. Harvoin tämä on ollut turha varotoimenpide.

Tänä vuonna presidentin linnan remontin vuoksi juhlia ei järjestetään perinteisessä paikassaan, vaan Tamperetalolla Mansessa. Ajasta ikuisuuteen jatkunut perinnejuhla, jossa lähinnä musiikkivalinnat ja ruokalista ovat kokeneet muutoksia, saa väistyä. Toki perusasetelma pysyy ennallaan, mutta paikan muutoksen myötä uudistuksia kokee niin ohjelma kuin pukukoodikin. Monelle tämä on tuonut epävarmuutta ilmaan, mutta minä olen ollut innoissani. Jotain aivan uutta, jotain sellaista, mitä ei olla kertaakaan aiemmin nähty!

Revelationsilta Tamperetalossa nähdään kaksi pukua. Toinen on kansanedustaja Johannes Koskisen Liisa-vaimolla, jonka kanssa on aina yhtä ihanaa tehdä töitä. Hänellähän oli viime vuonna Mirjamin suunnittelema iltapuku. Liisan voi bongata hopeanharmaassa polvimittaisessa puvussa, jossa on pitkät hihat. Helmassa ja hihansuissa hehkuu upea helmikirjailtu pitsi. Selkeää, tyylikästä ja eleganttia.

Toinen puku puolestaan nähdään Hämeen maakuntajohtaja Timo Reinan puolisolla Riikalla. Tämä puku on munakoison ja kuparin sävyistä silkkiä, ja olen aivan varma, että se tulee näyttämään mustalta televisiokameroissa. Puvussa on epäsymmetrinen helma, ja alta pilkistää kuparinvärinen kapealinjainen alempi hameosa. Vyöllä taas keikkuu kuvassakin näkyvä helmikirjottu pitsikoriste. Reinat on kutsuttu myös virallisille jatkoille, joten tämän puvun todennäköisesti tulee bonganneeksi kättelynkin jälkeen.

Kerron ensi viikolla tarkemmin näiden suunnittelusta, joten toivottelen hyvää bongailua. Itse aion avata kuoharipullon, asettua töllön eteen ja silmä kovana kytätä tuttujen tekemiä pukuja. Luvassa on ainakin Pukunin Saaran, Twitzin Marikan ja Valkoisen kreivittären Johannan luomuksia. Hyvä me!

Tämänviikkoisena sokerina myös selvitän alla, mitä juhlien muuttunut etiketti oikein pitää sisällään. Tässä kotisohvien kriitikoille myös oiva apu. (Olisipa ollut enemmän aikaa, iski kauhea hinku tehdä itsenäisyyspäiväbingo juhlia seuraaville.)

Pukukoodina tumma puku

Etiketti ja pukukoodit on luotu tuomaan selvyyttä pukeutumisvalintoihin, eikä suinkaan hankaloittamaan niitä. Etikettipukeutuminen on samalla muiden, ja kutsujien toiveiden huomioimista ja itse juhlan kunnioittamista. Kuinka useasti sinulle on käynyt tilanne, jossa olet ollut epävarma siitä, mitä päälle kannattaisi laittaa, ja myöhemmin olo on joko ali- tai ylipukeutunut? Etiketti auttaa tässäkin.

Tumma  puku tarkoittaa sitä, että naisilla on runsaasti valintoja edessään. Kun ottaa vuodenajan, tilaisuuden juhlavuuden, sekä oman värimaailman huomioon, ei voi mennä pahasti metsään. Etikettipukeutuminen antaa meille kaikille mahdollisuuden pukeutua monimuotoisesti, omaa persoonaa esilletuoden ja käyttää sitä sanattomassa kommunikoinnissa itseilmaisun välineenä. Mikä olisi parempi oman itsen käyntikortti kuin pukeutua siten, että viesti on kaikille selvä: Tällainen ihminen minä olen!

Kutsun juhlaan saadessaan, moni haluaisi täysipitkän, mahdollisimman näyttävän ja runsaan prinsessamaisen unelman, vaikka kutsun pukukoodi olisi tummapuku. Iltapuvun ja juhlapuvun oleellinen ero on pituudessa sekä juhlavuudessa. Kun pukukoodi on tumma puku tai smokki, nainen pukeutuu iltapukuun, joka pituudeltaan maksimissaan on jalkapöydän päälle, nilkkamittainen tai pohjemittainen, ja on joko yksi- tai kaksiosainen.  Myös lyhyt puku käy muodin ja tilaisuuden luonteen niin salliessa. Tosin tässäkin pitää käyttää järkeä ja makua. Vesirajaa hipoja minihame ei ole hyvän maun mukaista, kun otetaan juhlan luonne huomioon. Valtakunnan ykkösjuhlassa olisi sovelias kunnioittaa itse juhlaa, presidenttiparia ja itsenäisyyspäivää, ja yli polven ulottuvat helmat olisi syytä jättää kotiin. Luulenpa, että Tampere-talossa nähdään nyt myös juhlavia housupukuja - hame kun ei ole kaikkien naisten ykkösvaihtoehto. Housupuvut ovat tosiaan aivan ok, kunhan materiaali on sopivan juhlavaa, eikä se arkinen tweedlook.

Kengät, korut ja päällysvaatteet

Kenkinä iltapuvun kanssa käytetään sirokorkoisia avokkaita tai sandaletteja. Kengät ja laukku tulee olla samansävyiset, mieluiten samasta materiaalista valmistetut. Iltalaukku on siro, kädessä kannettava pieni laukku joko nahkaa tai kangasta. Iltalaukussa ei koskaan saa olla pitkää olkahihnaa, vaan mahdollinen hihna on aivan lyhyt, ranteessa pidettävä.  Sukat ovat ohuet, asun väreihin sopivat, kuvioidut, metallivälkkeiset tai tummasävyiset, aina kuitenkin joko samanväriset tai vaaleammat kuin kengät.

Juhlapuvun kanssa ei saa käyttää perinteistä rannekelloa, mutta korukello on soveltuva. Korut ovat juhlapuvun kanssa arvokoruja, tai tyylikkäitä pukukoruja. Tiaran käyttö on mahdollista jos niin halutaan. Juhlapuvun kanssa voi käyttää kunniamerkkejä, jotka kiinnitetään rinnan vasemmalle puolelle vaakasuoraan. Kunniamerkkien kanssa tulee vain aina pitää huolta siitä, etteivät ne kosketa ihoa. Rintavien naisten kannattaa myös kiinnittää huomiota kunniamerkkien sijoitukseen, etteivät ne jäisi törröttämään rinnan korkeimmalta kohdalta. Samoin puvun tukevuus on tässä tärkeää. Jos puku roikahtaa kunniamerkkien painosta, on selvää, ettei se pue ketään.

Päällysvaatteita ei kannata myöskään unohtaa. Mikään ei pilaa juhlavaa vaikutelmaa niin hyvin kuin upean kokonaisuuden ylle on vedetty vaikkapa normaali, arkinen takki. En lähde tässä nyt maalailemaan kuvia ulkoiluvaatteista, mutta saanet pointin selväksi. Juhlapuvun kanssa käytetään pitkää takkia tai viittaa. Etiketin mukaan turkkikin on mahdollinen, mutta tämä aina oman eettisen kannan mukaan.

Miten tulkita koodia?

Etiketin mukaan pariskunnan tulee pukeutua samantasoisesti ja miehen pukeutuminen määrittää aina naisen asun. Verrattuna itsenäisyyspäiväjuhliin, jos kutsussa lukee tumma puku, frakki tai saketti, nainen voi katsoa sen mukaan, mitä päällensä laittaa. Kellonaika kertoo tilaisuuden luonteen, ja sen mukana pukeutumisen.

Vedenjakajana on klo 18.00 joka määrittelee onko tilaisuus ilta- vai päivätilaisuus. Päivätilaisuuksia, ennen klo 18.00 ovat viralliset vierailut, avajaiset, häät, perhejuhlat, onnittelukäynnit, laitosten vihkiäiset, cocktailtilaisuudet sekä akateemiset juhlat. Tuolloin kutsukortissa voi lukea arkipuku, tumma puku. Täyspitkä juhlapuku ei missään tapauksessa ole edellytys, vaan juhlavuus määrittää asun. Klo 18.00 jälkeen tilaisuuksia voivat olla esim. juhlatanssiaiset, suuret päivälliset, häät, juhlakonsertit, juhlanäytännöt ja Suomessa tasavallan presidentin itsenäisyyspäivä-vastaanotot. Kutsukortissa pukeutumiskoodina on tuolloin tumma puku, smokki tai frakki.

Kinkkisen tästä tekee se seikka, että itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsut on kellonajan mukaan porrastettu. Toisten kutsussa lukee klo 17.30, toisten klo 18.00. JA kun tuo maaginen kello kuusi on juurikin vedenjakaja, tämä on omiaan aiheuttamaan hämmennystä. Emmeköhän näe sekä pitkiä, että lyhyempiä helmoja, ja kummatkin ovat tällä kohtaa ok, kunhan polvet pysyvät piilossa!


Lisää tietoa etiketistä ja pukeutumisesta



 http://pukeutumisopas.wordpress.com/tilaisuuden-aika-ja-puku/

 http://pukeudu.fi/