Jouluntoivotukset 100. blogauksen siivin

Hyvää Joulua!

Sade jytisee vasten peltikattoa ja tuuli ulvoo, vonkuu ja viuhuu sillä tavoin vanhan hirsitalon nurkissa, että välillä hirvittää lähteekö katto kohta lentoon. Ikkunasta katsottuna maisema ei ole kovin jouluinen, mutta onneksi alakerrasta hiipii nenään glögin, kanelin ja kardemumman aromeja. Olen tullut kotikotiin joulun viettoon. Työkiireet eivät kuitenkaan vielä helpota. Tammi-helmikuun hääpäivät lähenevät vauhdilla, sekä hyvin nopealla aikataululla pyydettiin erääseen häälehteen uutta kuvauspukua, ja heittäydyin niin hulluksi, että päätin tehdä kokonaan uuden mallin.

Tunnistatko mikä Kreikan mytologian jumalatar patsastelee kaakeliuunin kyljessä?

Sen seurauksena lastasin lauantaina putiikin ovien suljettua autoon koiran ja kamppeideni lisäksi ompelukoneen, silitysraudan, saumurin ja useamman pakan kankaita. Lapsuudenkotiin sitten päästyäni edessä oli vanhan huoneeni kaivaminen esiin pölyn, epämääräisten säilytyslaatikoiden ja muun sellaisen alta, ja perustin tänne väliaikaisen työhuoneen. (Äänitehosteina siivoti siivoti ja, pyyhk pyyhk) Vanhan talon yläkerrassa ei ole asuttu hetkeen, jaloissa vetää, ja on vähän viileää, mutta tilaa onneksi on. Jos tulee liian kylmä, voi aina laittaa villasukat jalkaan. Lattialla kyykistely kankaiden leikkuun merkeissä nostattaa nostalgisia väreitä käsityöläisen taipaleen alkuvuosista. Tänä aamuna alkoi kummasti kaivata skeittareiden polvisuojia pitkällisen kyykistelyn ja konttaamisen jälkeen.  Miten pitkälle sitä onkaan tullut lähtöpisteestään!

Valaistus on vähintäänkin tunnelmallinen.

100. blogaus ja katsaus kuluneeseen vuoteen

Blogipuoli on ollut nyt loppuvuodesta hieman lapsipuolen osassa. Työssä ja sen tuomissa kiireissä on tietenkin oma juttunsa, mutta myös henkilökohtainen elämä on tuonut omanlaisiaan pyörteitä. Tämä elämäkseni kutsuttu junamatka otti kunnolla vauhtia, eikä se tunnu lainkaan jarruttavan. Minulla 2013 oli nimetty jo alkumetreiltään muutosten vuodeksi, kun opettelin elämään uudella tavalla, uusissa puitteissa. Puolentoista vuoden sisään menetin puolet lähiperheestäni, ja oman pitkän avioliiton kariutuminen eroon.

Vuoden aikana oli joitain hetkiä, jolloin tuntui hieman kitkerältä tehdä ihania hääunelmia, kun niistä omista oli enää muistot ja apea fiilis. Onneksi ne katosivat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Toisinaan taas olen kokenut itseni pieneksi vampyyriksi, kun olen imenyt asiakkaiden onnea, innostumista ja unelmia itseeni, antanut niiden nostaa itseänikin. Kiitos teille, olette antaneet minulle aivan äärettömän paljon iloa, uskoa tulevaan ja saaneet hymyn pysymään aivan aidosti kasvoillani! Olette ihania!

Laadunvalvojani viettää joko kinkkukiusausten aikaa (kuvassa) tai lojuu mahdollisimman tiellä.

Muutosten vuosi pitää pintansa aivan loppumetreilleen asti. Läheinen, melkein vara-ukinomainen vuokraisäntäni menehtyi syksyllä ja perikunta päätti ottaa asuntoni omaan käyttöönsä. Näin ollen muutan elämäni kokonaan toiseen osoitteeseen, ja kummasti tämä mahtuu vielä vuoden viimeiselle viikolle. Tähän liittyvät järjestelyt ja pakkaaminen ovat pitäneet minut tehokkaasti poissa internetin ihmemaailmasta. Pitää jatkossa varoa, kun alkaa nimeämään näin pitkiä ajanjaksoja. Sitä saattaa saada, mitä tilaa!

Toki vuoteen on kuulunut myös paljon, paljon hyvää, eikä kaikki ole ollut niin ankeaa kuin aiemmin maalailin. Ihania ihmisiä, niin asiakkaita kuin putiikin ulkopuolellakin kohdattuja ystäviä ja uusia tuttavuuksia. Sellainen määrä hyvää tahtoa, avuliaisuutta, ystävällisyyttä ja välittämistä, etten osaa sitä kunnolla oikein ilmaista. Eräs ystäväni totesikin minun elävän oikeastaan vanhaa Suomifilmin elämää. Mene ja tiedä, mutta olen äärimmäisen kiitollinen aivan kaikille. Koen olevani erityisen onnellisessa asemassa, etuoikeutettu saadessani kohdata näin upeita ihmisiä ja tuntea niin monen välittävän!

Blogi jää joulu(muutto)tauolle tästä ja ensi kerran ollaan kuulolla ensi vuoden puolella, En uskalla sitä nimetä tässä vaiheessa, mutta sen sijaan toivotan ihanaa, yltäkylläistä ja läheisten ihmisten lämmittämää Joulua ja Uutta Vuotta! Toivotuksen lopuksi vielä palanen omaa käsityöhistoriaa, jouluinen, omalle äidille tehty perinnettä ja modernia kosketusta yhdistävä pyyheliinapeite reikäkirjonnalla ja lehtosiksi kutsutuilla karjalankirjonnalla. Kangas on Wetterhoffilla käsinkudottua pellavaa, jota ei taida nykyisin saada enää kirveelläkään mistään. Ihana, ihana kangas, ja niin upeasti työstettävä näille tekniikoille. Aah, olisipa enemmän aikaa, niin en muuta vapaa-ajalla tekisikään!

Yksityiskohta reikäkirjonnasta ja keskuskuviosta

Käsityön tuomaa tunnelmaa keittiössä.