Kirjanjulkistuspuku Sofi Oksaselle ja retrospektiivinäyttely kirjailijattaren pukuihin

Viime viikko oli harvinaisen hektinen. Niin hektinen, että vahingossa julkaisin toisen tekstin, vaikka tarkoitus oli laittaa tämä viikon kruunuksi. Palaneet ja kipeät kädet, liki mahdottomalta tuntuva aikataulu edellämainittujen kanssa ja suuri tapahtuma pyörittivät suunnittelijaa kuin syksyn tuulet lehtiä Mechelininkadulla. 

Kirjanjulkistus suurena tapahtumana

Sofi Oksasen uusi romaani, Norma, julkistettiin juhlallisin menoin Aleksanterin teatterilla Helsingissä keskiviikkona. Puitteet olivat upeat, itse tilaisuus veti tunteiden vuoristorataa; väliin järkyttyi hiusalan raadollisuudesta, seuraavassa hetkessä pyyhki naurun kyyneleitä koomikko Minna Kivelän veistelyille ja sitten taas hypättiin tunneskaalasta toiseen Itty Bitty Tease Cabaretin esityksillä. En tiennytkään, että burleskia voidaan tehdä naisten riistämisestä! Voit katsoa julkkareiden koko ohjelman täältä! 

Koska kirja käsittelee kauneutta, hiusalaa ja naisten hyväksikäyttöä, paikalle oli myös pystytetty pieniä naisellisuuden pisteitä; kampaamo- ja kaunistamo viime hetken juhlalookia varten Sofin vakiokampaajan Purplen toimesta, Katariina Guthwertin mitalikauppa ja pukukavalkadi suunnittelemistani kirjailijattaren yllä nähdyistä puvuista. Hannu Viitalan pukujen kanssa kokonaisuuksiksi suunnitellut päähineet olivat myös pukujen kanssa esillä.

Korusuunnittelija Katariina Guthwert

Käytännössä tämä oli retrospektiivi myös omaan suunnittelijahistoriaani. Vuonna 2009 aloitettu yhteistyö kirjailijattaren kanssa on ollut värikäs, mielenkiintoinen ja tuonut mukanaan paljon uutta, suuria tunteita ja kokemuksia. Oli hämmentävää, nostalgistakin nostella pukuja esiin, nähdä saumat, kankaat ja yksityiskohdat, joita ei ole vuosiin nähnyt. 

Lähes kaikilla luovan työn ammattilaisilla on väliin hetkiä, jolloin itsekriittisyys ja itsensä kyseenalaistaminen lyövät päin kasvoja, painavat nöyräksi. Yleensä se liittyy henkiseen prosessiin, josta nousee vahvempana, osaavampana jaloilleen. Tällä kertaa se kenties liittyi myös kipeisiin käsiin, kykyyn tehdä ja jatkaa omaa ammattiaan. Joka tapauksessa, oman historian kertaaminen näin konkreettisesti nosti suomuja silmiltä. Olenko minä tehnyt tämänkin? Näin paljon? Näin hienoja asioita?

Sitä seuranneet keskustelut julkkarivieraiden kanssa olivat kuin balsamia haavoille. Sain äärimmäisen paljon kiitosta, kannustusta ja kehuja, joista olen kiitollinen ja onnellinen. Tuntui kuin olisin ollut kotona. Mikä ei siis ollut kovin kaukaa haettu ilmaus, sillä kun kansallisooppera vielä toimi Aleksanterin teatterin tiloissa, vietin siellä suuren osan lapsuuttani. Pukuja kannoin taloon itku kurkussa, liikutus tuntui puristavana, kun oopperalapsi palasi vuosien seikkailujen jälkeen takaisin kotiin. En muistanut lainkaan, että talo oli niin pieni! Jännitin etukäteen, muistanko vielä salareitit, mistä pääsi nopeasti henkilökunnan kahvioon, miltä lavan viereinen aitio näytti, kun sieltä mukulana seurasi harjotuksia. Päädyin mutustelemaan evääni lavan reunalla istuen, tunnelmoiden ja muistellen. Taisin vähän itkeä tirauttaakin isän muistolle. Olipa ihana päästä tänne!

This used to be my playground

Pukusuunnittelun uudet tuulet

Olin ehtinyt vähän ennen tomaattikeitto-onnettomuuttani räpsäistä instagrammiin kuvan vasta leikkaamastani puvun kankaista, jättänyt arvoituksen siitä, mitä ihmiset kuvittelevat M-kirjainta muistuttavasta palasta tulevankaan, ja kuvittelin vauhdilla jatkavani hommia. Kohtalo päätti toisin ja hetken aikaa jo pelotti, saanko kirjailijattaren ylle pukua lainkaan. Kuten olen monesti sanonut, minua on vaikea pysäyttää tai saada antamaan periksi. Valmista tuli, tosin vasta tilaisuutta edeltävänä iltana. Huh. (Jatkossa taidan nauttia tomaattikeittoni kylmänä, sellerin, mustapippurin ja vodkatilkkasen kanssa.)

Tuntuu, että avasimme julkistusjuhlan puvulla uuden sivun. Aiemmin olen tehnyt Sofille pukuja, joissa on ollut joko korsetti mukana tai itse puku on ollut voimakkaasti tuettu ja luitettu, linjat ovat olleet tiukasti vartalon kaaria seuraavia, pitkiä ja dramaattisia. Tällä kertaa kummankin ajatuksissa oli jotain kevyttä, liehuvaa, laskeutuvaa ja helppoa. Niinpä lopputuloksessa ei ole ainoatakaan tukiluuta, ja kuten joku julkistusjuhlassa totesi: Sofi näyttää siltä, että voisi lähteä avojaloin tanssimaan kukkakedolla. 

Hyrisin mielihyvästä, sillä oikeastaan vähän sellaisesta suunnittelu lähtikin. Sain suunnitteluvaiheessa tietää Norma-kirjan maailmasta sen verran, että siellä vilisee viittauksia Intiaan, hedelmällisyyteen, runsauteen ja siirtomaahenkeen. Pullonvihreä oli ehdottomasti se värisävy, jota minun oli määrä lähteä metsästämään. Hankalin vaihe oli oikean värin löytäminen, ja monen vesiperän jälkeen sopivat löytyivät lopulta Villisilkin valikoimasta. 

Fiilistelin villiä 30-lukua ja se näkyykin voimakkaasti puvun linjoissa. Kolmiomaisia leikkauksia, joita myöhemmin manasin ommellessani silkkisifonkia. Onko aina pakko suunnitella sellaisia ratkaisuja, joiden kanssa saa taistella? Ilmeisesti on, sillä sama virsi kaikuu jokaikisen puvun kanssa. En ainakaan päästä itseäni helpolla tai ryömimään aidan matalimmasta kohdasta. Koska leikkauksien linjat katoavat monesti lehtikuvissa, tummataustaisesta lavasta puhumattakaan, korostin niitä kullansävyisellä metalliketjulla, ja kirjailijattaren kaulakäädyn kanssa yksiin menevien vihreäkivisten korujen kanssa. 

Tapaan nimetä aina pukumallini, ja ajatus yhtenäisyydestä kirjan värimaailmaan oli niin voimakas, että hulmuavahelmainen silkkisifonkiunelma sai luonnollisesti jatkaa, kantaa Norman nimeä. Kuvia puvusta kirjailijattaren yllä voi katsoa mm. täältä ja täältä. Amusan artikkeliin oli minäkin päässyt mukaan. Erästä tuttavaa lainatakseni: "Tosi käsityöläisen tunnistaa siteistä käsissä!"

Avoselkainen pitsihihatunika hääkuvissa

Sain hääkuvia, ihanaa! Camillan puvun suunnittelusta ja sen valmistuksesta jaoin muutama viikko sitten kurkistuskuvia, joten eikö olisikin korkea aika näyttää oikeita hääkuvia. Tunikan allahan oli isosiskolta lainattu (jotain lainattua!) pehmeän laskeutuva satiinihame ja tunika oli suunniteltu siten, että sitä voi käyttää myöhemminkin toisen alaosan kanssa.

Kaikki kivat ovat Pekka Hovin - Kuvahovi - ottamia. Sama pariskunta on päässyt siellä kansikuvaan. Ei ihme, siinä määrin herkkiä nämä ovatkin!

Blogipalkinnoista tapaturman kautta pukunäyttelyyn

Love Me Do -häätapahtuma on tulossa jälleen ja sen myötä myös äänestetään Vuoden blogi -palkinnot. Nyt on aika ehdottaa lempiblogejasi äänestykseen. Kategorioina ovat paras hääblogi, paras tulokas (aloittanut 2015) ja paras yritysblogi. Mikäli sinusta tuntuu siltä, että Revelationsin blogi kuuluisi kisaan, voit ehdottaa suosikkiasi lähettämällä mailia info@lovemedo.fi -osoitteeseen tai kommentoimalla tapahtuman sivuille suoraan tästä. Ehdotuksia voi lähettää 1.11.2015 saakka!

Love  Me Do järjestetään taas pääkaupunkiseudun puolella, viime vuonna Save The Daten tutuksi tehneessä Kaapelihallissa, joten luvassa on huomattavasti aiempaa isompi tapahtuma. En ole vielä päättänyt osallistumisesta Revelationsin tai Fitting Roomin kanssa, mutta mutustelen asiaa. Ei tässä ole vielä niin kiire.

Tomaattikeiton kosto

Ensi viikolla sen sijaan onkin hoppua, kun Sofi Oksasen uusi romaani, Norma, julkaistaan. Allekirjoittanut poltti kätensä alkuviikosta - kyllä, keitto on vaarallinen lounas. Erityisesti, jos sen unohtaa mikroon ja kiehuvana sen lipsauttaa käsilleen. Julkaisutilaisuuteen olisi tulossa uusi puku, ja olin vasta päässyt kunnolla alkuun sen kanssa, kun tapaturma sitten iski pariksi päiväksi täysin työkyvyttömäksi. Ei kauheasti naurattanut, kun lääkäri ilmoitti lakoonisella äänensävyllä, että kyllä näistä vielä kädet saadaan.

Onni onnettomuudessa, osattiin toimia ensiavun suhteen oikein ja saatiin palaneet kohdat jäähdytettyä kunnolla ennen lääkäriin säntäystä. Melkein itkin helpotuksesta, kun seuraavana päivänä lääkäri totesi yllättyneenä, miten paljon paremmassa kunnossa meikäläisen tassut olivat edellispäivään verrattuna. Joten ei muuta kuin särkylääkettä huuleen ja takaisin ompelemaan. Puku tulee kuntoon huolimatta kapuloista rattaissa. Nuppineulat yrittävän muuten koko ajan tarttua siteisiin, ihan hirveän ärsyttävää!

Onneksi ei mennyt sormiin!

Retrospektiivi Aleksanterinteatterilla

Odotan jännityksensekaisella innostuksella kirjanjulkaisutilaisuutta. Ei pelkästään sen vuoksi, että kohta saa taas uuden romaanin käsiinsä hotkaistavaksi. Julkkaritilaisuudessa on mukana kirjailijattaren tyylintekijät ja uskaltaisin luvata pienimuotoista kotimaisten käsityöläisten basaaria. Revelations ei kuitenkaan ole osana sitä, vaan pystytän vanhan oopperatalon lämpiöön pukukavalkadin kirjailijattaren yllä nähdyistä suunnittelemistani puvuista. Ihanaa mennä sinne. Vähän kuin palaisi takaisin kotiin, kun pääsee takaisin lapsuuden huudeille! (muistankohan vielä kaikki salareitit, miten pääsi katsomosta luikkimaan henkilökunnan kahvioon?)

Mietin aikani ensin, miten olisin osallistunut, mutta tuntui kovin teennäiseltä ripustaa rekkiin valikoiman pitsiboleroita ja hiuskoruja, joita en ole itse edes suunnitellut. Mutusteltuani jonkin tovin, ehdotin, josko nostettaisiin elettyä elämää nukkien päälle. Tapahtumaan on tulossa Sofin päällä nähdyt linnan juhlien puvut, erilaiset ensi-illoissa käytetyt luomukset ja monia muita edustusvaatteita. Useat puvut on suunniteltu kokonaisuuksiksi modisti Hannu Viitalan päähineiden kanssa, joten myös ne löytävät paikkansa näyttelystä. Mahtaakohan löytyä omista ja lainatuista nukeista vain tarpeeksi monta, jotta saadaan vuosien varrella tehdyt puvut kunnolla esiin.

Muistatko tätä silkkipukua?

Päivystän itse näyttelyä, joten jos olet hankkinut liput kirjanjulkistustapahtumaan, kerron mielelläni pukujen suunnittelusta, mistä ja miten ideat ovat lähteneet ja muita ateljeepukujen salaisuuksia. Monet pukujen leikkauksista ja yksityiskohdista eivät näy lehtikuvista tai televisiokameroiden kautta, joten nyt pääsee tarkastelemaan niitä lähietäisyydeltä. Hyvällä säkällä Hannukin piipahtaa välillä pukujen seassa ja kertonee millainen määrä kristalleja mihinkin päähineeseen on tullut ommeltua. (Oikea vastaus lienee sadoista tuhansiin!)

Hääpuku netistä - vinkkejä varmempaan ostamiseen

Kannattaa aluksi tiedostaa, että puvun tilaamisessa netistä, erityisesti Kiinasta, on riski. MUTTA. Se voi mahdollisesti säästää pitkän pennin, mutta pahimmassa tapauksessa käsiin jää tyhjää tai käyttökelvoton rätti. Laatu voi olla mitä tahansa linjalla ihan ok/ menettelee/ kaamea. Tästä kirjoitinkin jo aiemmin, joten kun olet tiedostanut mainitut asiat ja päädyt tilamaan netistä, on aika siirtyä katsomaan kriittisellä silmällä tarjontaa.

Jotta asiat menisivät mahdollisimman mutkattomasti, kasasin tähän ohjeistusta siitä, mitä ostopäätöstä ja -paikkaa valitessa kannattaa ottaa huomioon. Itsekin olen joskus tehnyt virheaskeleita nettiputiikkien rajattomassa maailmassa, välillä joutunut huutamaan isompia tahoja apuun saadakseni tilaukseni tai edes rahani takaisin, joskus kiljunut riemusta, kun sain odotuksia enemmän ja välillä nassu on vääntynyt alaspäin, kun tuote ei ole ollut sinnepäinkään.

Mistä aiot ostaa? Mitä olet hakemassa?

Jos tavoitteena on persoonallista ja jotain erilaista, suosittelen kääntymään Etsyn pariin. Etsy on käytännössä myyntipalvelu, jonka alla eri alojen käsityöläiset ja pienen suunnittelijat tarjoavat omia mallejaan. Etsynkin sisällä löytyy vaihtoehtoja silkasta sudesta täyteen timanttiin, joten samat ohjeet koskevat täältäkin tilattaessa.

Mikäli taas olet hakemassa lähinnä edullista pukua, vaihtoehtoja on paljon. On erikseen hää-ja juhlapukuihin keksittyneitä nettikauppoja, kuten muutaman mainitakseni JenJenhouse, Vbridal yms. ja sitten on suurempia, yleisempiä palveluita esimerkiksi ebayn, wishin ja alibaban tyyliin. Kohdistuneemmat nettikaupat ovat usein pykälän verran turvallisempia kuin isommat toimijat.

Tee taustatyö huolella

Taustatyö on paras tae sille, että saat todella sitä, mitä toivot saavasi. Tarkista aivan ensimmäiseksi myyjän/ yrityksen tiedot. Sivuilla pitäisi olla selvästi löydettävissä yrityksen y-tunnus (kotimaisissa firmoissa), osoitetiedot ja muut yritystunnukset, sekä kuinka pitkään yritys on ollut toiminnassa. Jos kotimaisissa haluaa pelata aivan varman päälle, voi yrityksen y-tunnuksen syöttää ytj-hakuun ja jos julkisissa tiedoissa näyttää siltä, ettei firma ole ennakkoperintärekisterissä, unohda koko juttu.

Hae kokemuksia, selaa arvosteluja. Kuka tahansa saattaa pistää nettiputiikin pystyyn ja olla myyvinään ihan mitä hyvänsä. Pidä itsesi hieman skeptisenä, sillä pelkät arvostelut eivät välttämättä kerro kaikkea. Parhaat kommentit tulevat oikeilta morsioilta, jotka ovat olleet itsekin samassa tilanteessa. Jos puku ei ole miellyttänyt, myyjä aivan varmasti kuulee asiasta. Kukaan morsian ei halua toiselle avioituvalle samaa tilannetta kuin itselleen. Tiedäthän, tyytymätön kertoo todella monelle, miten on pettynyt saamaansa palveluun tai tuotteeseen.

Jos tilaat esim. ebaysta tai alibabasta ja myyjän tyytyväisyyspalaute on vähemmän kuin 98%, tiedossa voi olla ongelmia. Itse karsin tästä alemmat prosentit saaneet myyjät tyynesti sivuun, vaikka valikoimassa olisi millaisia houkutuksia hyvänsä. Etsi myös myyjän saamista palautteista, onko joku muukin hankkinut himoamasi mekon ja onko ostaja ollut tyytyväinen siihen? Saapuiko se ajallaan, natsasiko värit ja materiaalit? Entä istuvuus?

Toimitus- ja palautusehdot suurennuslasin alle

Yksi ensimmäisistä asioista, mitä itse käyn nettikaupan kohdalla läpi, on toimitusehdot. Tarkista, mitä sanotaan palautus- ja vaihto-oikeudesta, ja mitkä ovat toimitusehdoissa asiakkaan ja myyjän vastuut ja oikeudet. Jos yritys vetäytyy lähes kaikesta jo ehdoissa, voi vetää epäluulomittaria jo hitusen punaisen puolelle.

Yleensä kannattaa lähteä siitä ajatuksesta, että palautusta ei kannata edes yrittää – joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Kiinapuvut menevät ostoriskin piiriin. Jos puku on vääränlainen, vääränvärinen tai -kokoinen, joudut nuolemaan haavasi itse. Palautukset eivät käytännössä onnistu tai maksavat sinulle sen verran, ettei kannata edes vaivautua.

Erityisen suurta huolta kannattaa osoittaa lähetysvaihtoehtojen ja –maksujen suhteen. Henkilökohtaisesti en luota postiin pätkääkään. Jo kotimaan sisällä on kadonnut niin mystisesti useita lähetyksiä, etten laita nykyään enää mitään tätä väylää pitkin. Valitse aina seurannalla oleva lähetys.  Kyllä, silloinkin, kun se on huomattavasti kalliimpi kuin peruslähetys. Jos puku katoaa matkan varrella, eikä seurantakoodeja ole, se on voi voi. Asiaa varmasti kyllä valitellaan ja harmitellaan, mutta käteen jää tyhjää, koska et voi todistaakaan, ettet ole saanut pakettia.

Laske puvulle todellinen hinta tullien kanssa

Hinta voi olla odotettua huomattavasti korkeampi, jos et ota huomioon sitä, että kaikki EU alueen ulkopuolelta tulevat tuotteet yli 24 euron arvosta jämähtävät tulliin, ja niistä peritään tullausmaksu (noin 12% vaatteista), sekä arvonlisävero 24% sekä tuotteen, että kuljetuksen arvosta. Tullin sivujen kautta voit etsiä sopivimman tullikoodin jo valmiiksi, eikä sitten tarvitse taistella innokkaiden virkailijoiden kanssa. (Eräitä tunteja tullissa lomakkeita täytelleenä voin sanoa, että paremminkin - ja mukavamminkin voi aikansa käyttää.)

Mikäli tullaat tuotteen itse, lisäkuluja ei näiden lisäksi synny, mutta jos annat kuljetusfirman tullata sen puolestasi, he veloittavat siitä oman taksansa mukaan. UPS, Schenker, DHL, PostNord ovat tyypillisimmin ne kuriirit, jotka soittavat ovikelloa paketin kanssa. Näiden omilta sivuilta voi tarkistaa millaisia veloituksia ne ottavat tullauksista.

Joskus paketti voi päästä tullin ohikin, jolloin tullimaksuja ei tule. Tähän ei kuitenkaan kannata luottaa, kyseessä on tällöin silkka onnenkantamoinen. Kun suoraan varaudut noihin lisämaksuihin, ei harmita niin paljon sen pysähtyminen tulliin.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Ole varuillasi, tässä kannattaa olla hereillä! Ota myyntikuva tarkasteluun. Jos puku on tulossa Kiinasta ja kuva näyttää viimeistellyltä katalogikuvalta ja/tai mallilla on länsimaiset kasvot, kyse on mitä todennäköisimmin kopiosta. Valtaosa netin valikoimasta on kuvakaappauksia oikeilta merkkipuvuilta ja samat pöllityt kuvat lentelevät nettikaupasta toiseen. Mikäli puvusta on useampia kuvia, eri kuvakulmia tai jopa vielä lähikuvia koristeluista ja yksityiskohdista, voit hieman hengähtää.

Esimerkiksi jenjenhouse tekee lähes suoria kopioita Morileen puvuista, mutta on ollut tarpeeksi fiksu kuvatakseen itse mallit erivärisinä ja oman mallinsa yllä, jotta syytteitä ei tule kuvavarkauksien perusteella. Melkein suosittelen nettipuvuista tämän firman valikoimaa, sillä näissä on ollut inhimilliset kankaat ja yllättävän hyvät rakenteet. Näitäkin on tosin saanut melkein kaikille hieman muokata. Toisille vähän, toisille sitten taas isommalla kädellä.

Voit myös pyytää myyjältä kuvaa ihan siitä sinulle lähtevästä puvusta, jotta saat paremman kuvan laadusta. Ei mitään katalogikuvia, vaan ihan fyysisesti siitä oikeasta puvusta, vaikkapa sen valmistusvaiheista, kurkistusta puvun sisään, edes nuken päälle puettuna. Kirkkaana hohtelevat kankaat, satiinit ja organtzat näyttävät hääkuvissa hyvin muovisilta ja halvoilta, joten kehotan välttämään niitä.

Ole yhteyksissä myyjään jo ennen tilausta

Saat heti kuvan siitä, miten yhteydenpito toimii. Jos vastaus venyy ja venyy, ongelmatilanteessa voit olla varma, että tilanne ei ainakaan parane. Joskus on käynyt niinkin, ettei tilattua pukua ole saapunut lainkaan, ja myyjään ei enää saakaan mitään yhteyttä. Kysele kaikki mieleen nousevat asiat jo valmiiksi. Haluat saada sellaisen pukumyyjän, joka voi ylpeästi antaa pukunsa päällesi, eikä vain napata rahasi ja juosta nauraen pankkiin. Kerro odotuksistasi ja pyydä selvät aikarajat.

 Koot vaihtelevat eri toimittajien mukaan

Mitoitukset ovat hyvin erilaisia eri puolilla maailmaa, ja aasialaiset mitoitukset ovat länsimaisesta vinkkelistä hyvin pikkuruisia. Mitat kannattaa aina tarkistaa huolella ja mittanauhan kanssa verrata omiin mittoihinsa. Annetut mitat voivat olla senteissä tai tuumissa. Tuumat voit kääntää kertomalla ne 2,5, niin saat aika tarkan senttimitan. Aina kannattaa valita oikea koko mieluiten rinnan koon mukaan – kupin kokoa harvemmin saa kunnolla muutettu edes ompelijalla. Pidä kuitenkin mielessä, että tarkkaan annetut mitat eivät kuitenkaan takaa täyttä istuvuutta.

Värisävyillä on väliä

Muualla maailmassa kirkkaanvalkoinen on suosituin värisävy, mutta se äärimmäisen harvoin toimii meille skandinaavisille kalpeanahoille. Varmista niin pukua, kenkiä tai huntua tilatessasi, että sävy on mieluummin ivory, norsunluu, sillä se soveltuu ihonväriin parhaimmin. Töissä olen törmännyt usein siihen, että  asiakas on tilannut hunnun pukuunsa netistä, ja väri on ollut aivan väärä, tyypillisesti juuri kirkkaanvalkoinen, eikä se natsaa lainkaan puvun kanssa. Cream puolestaan usein on sangen kellertävä, Oyster taas taittuu enemmän vaaleanpunertavaan. Shamppanja taas on hitusen persikkainen.

Norsunluuta on myös useampia sävyjä – voi olla vaaleampia ja tummempia sävyjä, mutta vaaleinkin ivory erottuu selvästi kirkkaanvalkoisesta. Timantinvalkoinen (diamond white) on vähän tummempi kuin kirkkaanvalkoinen (offwhite tai pure white). Mikäli olet alunperinkin hakemassa kirkkaanvalkoista, huolta ei oikeastaan ole – suurin osa kansainvälisen myynnin tuotteista ovat juuri tätä sävyä!

Jos se näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se usein on sitä

Lähes aina 100- 200 euron kieppeillä maksavat puvut saattavat näyttää ihanan houkuttavilta, mutta ovat useimmiten aikamoisia pettymyksiä saapuessaan. Vaikka samankaltainen puku olisikin kahdella eri myyjällä, voit olla vakuuttunut siitä, että valitessasi hieman arvokkaamman, enemmän hyviä arvosteluja saaneelle myyjän, saamasi laatu on myös vähän parempaa. Blingien, kirjontojen ja pitsien laatu, sekä niiden kiinnitys on parempi kuin lasten aarrearkusta kaivettu tai kovin muovisen oloinen malli.

Ole kärsivällinen, mutta älä liian kanssa

Pari viikkoa odottelua menee helposti siivillä. Joskus kuljetusfirma voi yllättää ja tuoda viikossa tuotteen ovelle, joskus siihen menee pidempi aika. Jos tuotteen saamisessa venähtää yli kuukausi, etkä saa myyjään yhteyttä, ryhdy välittömästi toimiin. Ostopaikasta riippuen, ole yhteyksissä ensin kattosivun asiakaspalveluun (esim. ebay), ja ilmoita tilanteesta. Jos kyseessä on oma verkkokauppansa, eikä vastausta kuulu, seuraavaksi ilmoita PayPaliin ja/tai Netsiin (entinen luottokunta) vähän riippuen siitä, miten olet tilauksesi maksanut.

Heillä on velvollisuus hoitaa isoin kirjaimin käytävät keskustelut myyjän kanssa. Sinä saat joko rahasi takaisin, tai tuote lähetetään. Itse haksahdin joskus heikkoon myyjään, en saanut kuin kaksi kymmenestä tavarasta, mutta luottokunta tappeli rahani kokonaan takaisin. Jos odotat yli 45 päivää, valitusoikeusaika menee umpeen, eikä sinulla ole enää mahdollisuutta saada omiasi pois.

Tullausilmoituksen saadessasi, kannattaa toimia myös ripeästi, eikä vain odotella inspiraation saapumista. Lähetys lähtee kahden viikon sisään takaisin lähettäjälle, jos sinusta ja tullauksesta ei kuulu mitään. Tällöin sinulta veloitetaan uudet lähetyskulut.

Vinkit saattavat olla monelle aivan päivänselviä asioita, mutta töiden kautta on tullut huomattua, että yllättävän harvalle ne kuitenkaan ovat sitä. Nettiostoksissa, kuten kaikkien muidenkin hankintojen kanssa kannattaa pitää pää kylmänä ja maalaisjärkeily käsillä. Hyviä ja huonoja kokemuksia aivan samoista nettiputiikeista näyttää olevan reilusti, ja töissä näen lähinnä ne huonot, kun mekkotohtorin apua tarvitaan. Tuntuu olevan tuuripeliä, kummalle suunnalle kulloinkin lähetys kaatuu.

Ylöspäin nousevia suupieliä toivoen,
Aurora

Valuvaa satiinia ja pitsiä hääkuvissa

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee? Ei, en ole samaa mieltä. En ainakaan tällä kertaa. Moni kenties odotti nettipuvuille osto-opasta tällä kertaa, mutta se valitettavasti tulee vasta myöhemmin. Tekstiä ja ajatuksia on hyvä hioa ajan kanssa, ja sitä valitettavasti ei taaskaan ole oikein kunnolla. (Ehkä ensi viikonloppuna saisi taas hieman hengähtää näppiksen ääressä ja saada pienet harmaat aivonystyrät kulkemaan oikeaan suuntaan.)

Sen sijaan saatte nyt muutaman ihanan kuvan menneisyydestä. Tarkemmin muutaman menneen kesän takaa, sillä menin parisen viikkoa sitten näyttämään ihanan Camillan pitkähihaisen pitsitunikan suunnittelua ja valmistumisvaiheita. Keskimmäinen sisar, Carita, hoksasikin jonkin puuttuvan, ja niinpä sähköpostiini tipahtikin kasa aivan ihania hääkuvia. Ihastelin näitä aivan onnesta soikeana, ja ajattelin muidenkin näistä ilahtuvan. Hääeleganssi Hämeen Linnalla, ole hyvä!

Kuva Studio Mikaela Löfroth

Kuva Studio Mikaela Löfroth

Kuva Studio Mikaela Löfroth