Love Me Do järjestetään taas pääkaupunkiseudun puolella, viime vuonna Save The Daten tutuksi tehneessä Kaapelihallissa, joten luvassa on huomattavasti aiempaa isompi tapahtuma. En ole vielä päättänyt osallistumisesta Revelationsin tai Fitting Roomin kanssa, mutta mutustelen asiaa. Ei tässä ole vielä niin kiire.
Tomaattikeiton kosto
Ensi viikolla sen sijaan onkin hoppua, kun Sofi Oksasen uusi romaani, Norma, julkaistaan. Allekirjoittanut poltti kätensä alkuviikosta - kyllä, keitto on vaarallinen lounas. Erityisesti, jos sen unohtaa mikroon ja kiehuvana sen lipsauttaa käsilleen. Julkaisutilaisuuteen olisi tulossa uusi puku, ja olin vasta päässyt kunnolla alkuun sen kanssa, kun tapaturma sitten iski pariksi päiväksi täysin työkyvyttömäksi. Ei kauheasti naurattanut, kun lääkäri ilmoitti lakoonisella äänensävyllä, että kyllä näistä vielä kädet saadaan.
Onni onnettomuudessa, osattiin toimia ensiavun suhteen oikein ja saatiin palaneet kohdat jäähdytettyä kunnolla ennen lääkäriin säntäystä. Melkein itkin helpotuksesta, kun seuraavana päivänä lääkäri totesi yllättyneenä, miten paljon paremmassa kunnossa meikäläisen tassut olivat edellispäivään verrattuna. Joten ei muuta kuin särkylääkettä huuleen ja takaisin ompelemaan. Puku tulee kuntoon huolimatta kapuloista rattaissa. Nuppineulat yrittävän muuten koko ajan tarttua siteisiin, ihan hirveän ärsyttävää!
Onneksi ei mennyt sormiin! |
Retrospektiivi Aleksanterinteatterilla
Odotan jännityksensekaisella innostuksella kirjanjulkaisutilaisuutta. Ei pelkästään sen vuoksi, että kohta saa taas uuden romaanin käsiinsä hotkaistavaksi. Julkkaritilaisuudessa on mukana kirjailijattaren tyylintekijät ja uskaltaisin luvata pienimuotoista kotimaisten käsityöläisten basaaria. Revelations ei kuitenkaan ole osana sitä, vaan pystytän vanhan oopperatalon lämpiöön pukukavalkadin kirjailijattaren yllä nähdyistä suunnittelemistani puvuista. Ihanaa mennä sinne. Vähän kuin palaisi takaisin kotiin, kun pääsee takaisin lapsuuden huudeille! (muistankohan vielä kaikki salareitit, miten pääsi katsomosta luikkimaan henkilökunnan kahvioon?)
Mietin aikani ensin, miten olisin osallistunut, mutta tuntui kovin teennäiseltä ripustaa rekkiin valikoiman pitsiboleroita ja hiuskoruja, joita en ole itse edes suunnitellut. Mutusteltuani jonkin tovin, ehdotin, josko nostettaisiin elettyä elämää nukkien päälle. Tapahtumaan on tulossa Sofin päällä nähdyt linnan juhlien puvut, erilaiset ensi-illoissa käytetyt luomukset ja monia muita edustusvaatteita. Useat puvut on suunniteltu kokonaisuuksiksi modisti Hannu Viitalan päähineiden kanssa, joten myös ne löytävät paikkansa näyttelystä. Mahtaakohan löytyä omista ja lainatuista nukeista vain tarpeeksi monta, jotta saadaan vuosien varrella tehdyt puvut kunnolla esiin.
Muistatko tätä silkkipukua? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, millaisia ajatuksia, ideoita tai mielipiteitä mieleesi nousi?