Vatsataudista viis, vihille mennään!

Kesän kunniaksi tulee taas nostalgisoiduttua vanhoilla jutuilla. Suvi ja Jarkko osallistuivat Lahden Häämessuilla järjestettyyn kilpailuun, jossa tuli kirjoittaa tarina kosinnasta. Pääpalkintona oli täysin uniikin puvun morsiupuvun mittatilausvalmistus Revelationsilla.

Mirjamin kanssa toimimme tuomareina (asia, josta saimme tietää vasta paikalla) ja saimme luettavaksemme toinen toistaan huikeampia kosiotarinoita. Romantikon sydän läpätti monen tekstin kohdalla, kunnes Suvin kertomus tuli vastaan. Herra Murphy, tämä suuresti inhoamani matkojen mutkistaja, oli iskenyt kyntensä rakastuneeseen pariin lomamatkalla Keniassa. Herra oli varmasti ajatellut yhtä romanttisia liikkeitä kuin monet muut, joiden huikeista edesottamuksista olimme jo lukeneet - vatsataudissa sitä vain ei kovin ihmeitä tehdä.

Voitokas kisaaja

Päätimme siis yksissä tuumin, että jos yhteinen matka on lähtenyt näin ripulisissa merkeissä liikkeelle, asiaan on selvästi saatava jotain kompensaatiota, ja niinpä Suvi lähti ajamaan messuja kohti iloisesti yllättyneenä. Meille hakeutuu yleensä aivan tietyntyyppisiä ihmisiä, jotka hakevat juuri sellaista ajatusta, joka on meille suunnittelijoina tyypillisintä, joten oli jännittävää myös meidän puoleltamme, millainen tyyppi Suvi olisi. Toki palkinnot olivat olleet jo ennalta tiedossa, mutta vähän piti pidättää henkeä siitä, puhummeko lainkaan samaa kieltä.

Huoli oli turha. Istuimme juttelemaan ajatuksista ja ideoista, ja samantien tuntui, että pääsimme samalle aaltopituudelle. Pari tanssisi häätanssikseen Lindy Hoppia, ja lyhyt helma tuntui tukevan tätä ajatusta.  Raskaat materiaalit päätimme jättää toista neitoa varten ja keskittyä enemmän laskeutuviin vaihtoehtoihin. Jadenvihreä ja syvä oranssi nostettiin tärkeiksi teemaväreiksi valkoisen rinnalle, ja messuilta lähti varmasti pari autoa kotimatkalle pää ideoita savuten.

Voi kamerani mun. Jadenvihreä, ei turkoosi.

Ideasta puvuksi

Ensimmäiset ideat käytiin innolla läpi, mutta muutaman päivän mutustelun jälkeen Suvi otti yhteyttä, ja kertoi epävarmuudestaan. Ei siinä mitään, kun tehdään asiakaslähtöistä suunnittelua, idea hiotaan timantiksi, asteelle, mihin aivan vielä ei siis ylletty. Morsiuspuvun pitää olla sellainen, jonka asiakas kokee omakseen, voi allekirjoittaa sen omalla persoonallisuudellaan. Jotain jäi vielä puuttumaan, joten palasin takaisin luonnospöydän, tussien ja linjojen pyörittelyn pariin. Seuraavasta valikoimasta tulikin sitten menestys, josta Suvi löysi heti sen täydellisen puvun.

Mukaan otettiin jadenvihreä, koska se sopi Suvin persoonaan ja omaan väritykseen oranssia paremmin. täysin valkoiseksi sitä ei haluttu jättää. Sopiva, ja raikas mauste tekemään puvusta vielä enemmän omanoloinen. Samalla soviteltiin Rainbow Clubin mahtavasti tyyliin sopivat Clara -kengät, jotka päätettiin värjätä samaan sävyyn laukun kera.

Koskapa häätanssi oli perinteisistä hetkutuksista ja valssauksista poikkeava veto, päätimme tehdä puvusta ensisilmäisyä monitahoisemman. Kirkossa ihastuttanut pitkä helma olikin irrotettava, ja kun ensimmäiset soundit nousivat ilmoille, saapui morsian lyhyessä helmassaan hääväen katsastettavaksi. Ja voi pojat, millainen tanssi se olikaan! Humoristinen show sai meidätkin hihkumaan myöhemmin häävideon äärellä - olimme toki vannottaneet, että tämä paljon puhuttu tanssaus pitäisi saada nähtäväksi. Suvi pyörähteli niin, että sukkanauha vain vilkkui helmojen alta. Party on!

öh

Helmat irti ja menoksi!

Heittäytyminen toisen käsiin

Koska tällä kertaa oli vähän erilaisesta pukujutusta kyse, annoin Suville vielä kasan kysymyksiä pohdittavaksi ja mutusteltavaksi. Tuore rouva pähkäili niitä aikansa, ja vaihteeksi saatte lukea asiakkaan itsensä ajatuksia uniikkipuvun teettämisestä.

Oletko koskaan teettänyt mittatilauksena mitään vaatetta tai oletko tehnyt vaatesuunnittelijan kanssa aiemmin töitä?

Tämä oli ensimmäinen kerta (jos ei lasketa juhlamekkoa, joka teetettiin kun olin n. 5-vuotias).

Mitä ajatuksia ja tuntemuksi nousi niin puvun suunnittelun kuin valmistuksenkin aikana.

Olin projektista innoissani. Omien toiveitteini pohjalta tehdyt ensimmäiset luonnoksista oli suhteellisen helppo valita mihin suuntaan haluaisi puvun menevän. Ne vastasivat hyvin omia toiveitani. Tiesin, että haluan puvun, jossa on kaksi helman pituutta, halterneckin, fiftarivaikutteita sekä jaden väriä. Epävarmuus siitä millaisena suunnitelman leikkaus ja malli näyttäisi itsensä päällä aiheutti silti epävarmuutta siitä millaista lopulta haluaisin. Tämän takia alkuvaiheessa oli haastavaa päättää aivan lopullista mallia. 

Nyt kun sinulle on suunniteltu oma, uniikki puku, voisitko ajatella, että olisit löytänyt itsesi näköisen puvun valmiina rekistä?

En olisi ikänä löytänyt valmiina rekistä noin ihanaa pukua. Puku tuntui omalta niin päällä kuin peilistä katsottunakin. Vieraatkin sanoivat, että olen löytänyt aivan omannäköiseni puvun. 

Miltä sovitustilanteet tuntuivat?

Sovitustilanteet olivat ihania: silloin näki konkreettisesti miten puku edistyy ja pääsi paremmin kuvittelemaan millaiselta se näyttäisi lopullisessa muodossaan. Lopputuotos oli paljon parempi mitä olisin osannut edes kuvitella, kun kaikki osat olivat paikoillaan. 

Ja sitten on sana aivan vapaa, jos haluat tuoda esiin vielä joitain muita ajatuksia, tuntemuksia tai havaintoja tästä hirmuisen mukavasta projektistamme ja itse häistä.

Oli ihana huomata, että olin suunnittelijan kanssa täysin samalla aaltopituudella puvun suhteen. Häät olivat ikimuistoiset ja onnistuneet! Aivan meidän näköiset - ja niin myös puku. :)