Terveiset koulunpenkiltä

Moikat pitkästä aikaa! Aurora pyysi, josko kertoisin hieman uudesta arjestani, joten tässäpä olisi tällaista pientä raporttia opintoihini (ja ties mihkä) liittyen.

Elokuuhun ei mahtunut muuta kuin koulun aloitus ja vähän kesälomailua matkustelun muodossa. Tekipä muuten hyvää vaihtaa maisemaa toviksi. Ensimmäiseksi kävin katsastamassa Kööpenhaminan, kun rikoskumppanini kanssa olimme kuulleet siitä paljon hyvää. Oli muuten jotenkin suloinen kaupunki, paljon katseltavaa ja fiilisteltävää. Ehdottomasti menen toistekin, sen verran jäi tutkimatta pikkukatuja ja vähän isompiakin. Ainakin Edgar Degas'n näyttely, luonnontieteellinen puutarha ja perinteikäs Tivoli jäivät aurinkoisiksi lomamuistoiksi. Tahtoo takaisin!

Koulu! Mitä edes sanoisin. Katsokaa:

Hattutukkeja ihan muutama

Meillä on oma luokka täynnä aarteita, uusia materiaaleja, työtapoja ja hyvää asennetta. Ollaan molemmat luokat samassa tilassa koko ajan ja meitä on yhteensä 13 oppilasta. Tunnelma on läheinen, opettajat (kaksi modistiopettajaa) ovat mahtavia ja voidaan vaan pipertää omien työpöytiemme ääressä aamusta iltaan. Oon todella kotiutunut tuonne ja sen varmaan huomaa kaikista näistä ylisanoista ja tohkuilustakin... Plussaa ilmaisesta lounaasta ja aamupuurosta, toivoo nimimerkki Torakka -84.

Tukille vetämisen alkeet

Tietysti tekisi mieli laittaa kuvia kaikista ihanista luomuksista, mitä olen tuolla saanut aikaiseksi. Ongelma on vaan se, että kahden viikon aikana ei olla päästy vielä ihan Ascot -vaihteeseen saakka. Lähinnä ollaan pyöritty ympyrää ja tutustuttu hieman talon tapoihin, materiaaleihin ja tuleviin opintokokonaisuuksiin. Onneksi olen oppinut dokumentoimisen taidon, kaikista vaatimattomista työvaiheista on kuusi kuvaa eri kulmista. Toisen viikon olin myös pois opetuksesta, kun matkahammasta kolotti. Kävin Prahassa latailemassa vielä vara-akutkin ja pääsin tänään ottamaan muita kiinni kangashatun valmistuksessa...

Sisalista ja karkaasista muoto ja panta

 Koulun tiloissa on hyvät puitteet muun muassa seripainamiseen, mitä oon kamalasti kaivannut. Vaikka kulttuurishokki onkin ollut aikamoinen, oon silti aika pähkinöinä kaikista mahdollisuuksista, mitä tämän oven avaaminen on mulle suonut. Toki oon käynyt piipahtamassa myös putiikilla Auroraa moikkaamassa, minkä oon kaikilta menoilta ehtinyt. Ihan kuin voisin pitää nenäni erossa mistään, tietysti olen ainakin kuulumisia utelemassa. Kieltämättä omituista nähdä niin harvakseltaan, pitää ihan sopia treffejä. Hui!

Ennen elokuuta vähän mietitytti kirjoitusvastuun siirtäminen kokonaan Auroralle, onhan tällaisessa viikottaisenkin blogin pitämisessä oma vaivansa muiden työkiireiden päälle. Mutta mitä vielä. On ollut kiva lukea Auroran päivityksiä, ja juttua tuntuu riittävän kuin pienessä kylässä. Jatkakaa <3

Krtek <3